selviääkö ujo äiti ihminen päiväkotityöstä? pitääkö olla tosi puhelias ja pälättää lapsille koko ajan? jne

  • Viestiketjun aloittaja kiinnostava ala...
  • Ensimmäinen viesti
kiinnostava ala...
sovitaanko siellä yhdessä hoitajien kanssa rangaistuksista? ja millaisia ne on jos vaikka muksu haukkuu tai heittelee tavaroita? saattais vähän karaista mua ko oon näitä ujoja kenen pää tyhjenee jos vieraita paikalla..:(
 
"vieras"
no viestisi perusteella en ainakaan ihan heti hakisi pk hommia. Siis jos et osaa rankaista ilman muiden hoitajien apua, ja jos et tule toimeen ihmisten kanssa. Pk työssä kun tehdään kuitenkin aika tiivistä yhteistyötä myös lasten perheiden kanssa, ei pelkästään lapsien itsensä.
 
pk lasten äiti
Vanhempana ainakin todella turhauttavaa kun pk:saa oli tällainen ujo hoitaja, jos hän oli vaikka ulkona lasta hakiessa niin kyllä oli työn takana saada tietää päivän kuulumiset. Aamuisin pelkkä huomenen sanominen tuntui tuottavan vaikeuksia.
Ehkä joku muu ala sopisi paremmin tai sit vaan pitää ylittää ujoutensa...
 
ujo hoitaja
Selviää, mutta koulutus voisi olla sulle ihan hyväksi. Siellä kun oppii ihan käytännön juttuja, ja voi sitten itsekin pohdiskella että mikä on esim. oikea rankaisumuoto, eikä vaan kuunnella mitä muut sanoo. Mä ainakin joudun työssäni kohtaamaan joskus tilanteita että työkaveri toimii sillä tapaa että minusta se ei ole lapselle hyväksi. Eli omaa käsitystä asioista pitää olla ja rohkeutta tuoda omaa näkemystä esille, sekä puuttua tilanteisiin tarvittaessa.

Lapsille ei sinänsä tarvi pälättää _koko ajan_, mutta väkisin sitä JOUTUU välillä pälättämään koko ajan kun toistaa asioita 20 kertaa päivän aikana :)

Ja vanhempien kanssa kommunikointi kuuluu myös asiaan, sekä palaverit niin työkavereiden kuin vanhempien kanssa, mutta noihin kyllä tottuu kun sitä työtä tekee.
 
Jotkut sijaiset ja/tai opiskelijat on olleet tosi arkoja. Ja koen sen epämiellyttäväksi: pitää ns. ahdistaa toinen nurkkaan ja lypsämällä lypsää tältä vastauksia. Osa ei osannut edes itseään esitellä, ja kyllä mä vaan haluan tietää kuka heppu se on joka lapseni aamulla vastaan ottaa tai iltapäivällä kotiin lähettää.

Eli pitää joko kyetä kommunikoimaan vanhempien (ja tottakai lasten, sekä henkilökunnan) kanssa ujoudestaan huolimatta, ja pitää pystyä pitämään kuria lapsille vaikka paikalla olisikin lasten vanhempia tms.

Sitä mieltä oon näin pk-lapsen (aikaisemmin lasten) äitinä.
 
ujo hoitaja
ei mulla kyllä äitinä ole koskaan ollut vaikeuksia esim. selvittää kuka mun lastani hoitaa, osaan mä itsekin esitellä itseni. Moni vanhempi ei kyllä muuten osaa, vaikka ei oltais koskaan nähtykään niin HYVIN HARVA esittelee itsensä ennen kuin esittelee itsensä ja kysyy että kukas sinä olet (kärjistetysti). Huonotapaisuutta suuntaan JA toiseen.
 
ei mulla kyllä äitinä ole koskaan ollut vaikeuksia esim. selvittää kuka mun lastani hoitaa, osaan mä itsekin esitellä itseni. Moni vanhempi ei kyllä muuten osaa, vaikka ei oltais koskaan nähtykään niin HYVIN HARVA esittelee itsensä ennen kuin esittelee itsensä ja kysyy että kukas sinä olet (kärjistetysti). Huonotapaisuutta suuntaan JA toiseen.
Mä olen kirjaimellisesti joutunut juoksemaan yhden hoitajan (opiskelija) kiinni, ojentamaan väkisin hänelle käteni, toteamaan että olen XXX, sen ja sen äiti, huomenta - ja sitten saanut kysyä että "niin, kukahan sinä olet?".

Toinen oli kuin säikky peura ajovaloissa, ei saanut sanottua edes "hei" kun lapsen sinne vein. Pakoon meni.

Muutama muukin hiljainen, itseään esittelemätön tapaus on aikoinaan ollut, mutta tuo oli pahin. Pelotti jättää lasta hänelle :D
 
erilainen näkökulma
Mun mielestä kaikkien ei tarvitse olla räpätätejä. Lapsetkin ovat erilaisia, joten voi olla, että joku hiljaisempi lapsi hakeutuu mieluummin hiljaisemman ja rauhallisemman hoitajan luo tarvitessaan apua ja lohdutusta.
 
  • Tykkää
Reactions: kaapo80
hmmmm
Liiallinen ujous ei kyllä sovi alalle, joka perustuu pitkälti nimenomaan vuorovaikutukseen lasten, vanhempien, perheiden, työtoevereiden ja eri yhteistyökumppanien kanssa..
 
"vieras"
Meillä on ollut ujo omahoitaja, joka oli vanhempien kannalta hankalaa, mutta lapset tykkäsivät ja se on mun mielestä kuitenkin pääasia. Rohkaistui kyllä ajan kuluessa ja alkoi tuoda esille omiakin mielipiteitään muille hoitajille. Lapsista tykkää, joten hänelle ainakin oma ala ja pärjää ujoutensa kanssa.
 
ujo hoitaja
Mä olen kirjaimellisesti joutunut juoksemaan yhden hoitajan (opiskelija) kiinni, ojentamaan väkisin hänelle käteni, toteamaan että olen XXX, sen ja sen äiti, huomenta - ja sitten saanut kysyä että "niin, kukahan sinä olet?".

Toinen oli kuin säikky peura ajovaloissa, ei saanut sanottua edes "hei" kun lapsen sinne vein. Pakoon meni.

Muutama muukin hiljainen, itseään esittelemätön tapaus on aikoinaan ollut, mutta tuo oli pahin. Pelotti jättää lasta hänelle :D
Aijjaa, jos sillä oli justiinsa joku työhomma kesken? vai miksi piti juuri sillä minuutilla sen perään juosta? :D

Opiskelijatkin on opiskelijoita, eli yleensä nuoria ja kokemattomia ihmisiä. Monet opiskelijat meillä on nippa nappa 15v, kyllä ne siitä oppii ja rohkaistuu. Toki joukkoon mahtuu vanhempiakin ja yleensä heidän kanssaan ei ole samanlaisia "ongelmia". Ja eikai kukaan lastaan nyt opiskelijalle yksistään jätä?
 
ujo hoitaja
Alkuperäinen kirjoittaja erilainen näkökulma;26144566:
Mun mielestä kaikkien ei tarvitse olla räpätätejä. Lapsetkin ovat erilaisia, joten voi olla, että joku hiljaisempi lapsi hakeutuu mieluummin hiljaisemman ja rauhallisemman hoitajan luo tarvitessaan apua ja lohdutusta.
Tämä on muuten totta. Joskus opiskeluaikoina kävi pariinkiin otteeseen niin että lapsi joka ei puhunut KELLEKKÄÄN muulle kuin yhdelle hoitajalle, uskaltautuikin puhumaan minulle. Sain kiittelyjä rauhallisuudestani, se taisi vedota näihin lapsiin. Tosin se rauhallisuus ei ole sama asia kuin ujous, vaikka monella ne meneekin käsi kädessä...

Tosin tuo ominaisuus karisee vuosien mittaan kun täytyy oppia pitämään sitä laumaa yksin koossa..... silloin voi olla vähän pelottava sen ujon lapsen silmään.
 
Aijjaa, jos sillä oli justiinsa joku työhomma kesken? vai miksi piti juuri sillä minuutilla sen perään juosta? :D
Se oli eteisessä vastassa. Ja kun lähestyin, se meni pakoon :D

Ei ollut sentään mikään 15 v, vaan jotain 20 v vähintään. Opiskelija, joka teki sijaisuutta pienten ryhmässä. Ja todellakin menin perään & halusin tietää kuka hän on, ennen kun jätin sinne lapseni :)

Niiltä tosi nuorilta 15-16 v lähihoitajaopiskelijoilta ymmärrän tietynlaisen arkuuden. Mutta ne on yleensä olleet tosi reippaita! =) Mutta aikuinen, tuppisuu, ja pakenee paikalta kun tuon lapsen...ei ei ei :D
 
ujo hoitaja
Se oli eteisessä vastassa. Ja kun lähestyin, se meni pakoon :D

Ei ollut sentään mikään 15 v, vaan jotain 20 v vähintään. Opiskelija, joka teki sijaisuutta pienten ryhmässä. Ja todellakin menin perään & halusin tietää kuka hän on, ennen kun jätin sinne lapseni :)

Niiltä tosi nuorilta 15-16 v lähihoitajaopiskelijoilta ymmärrän tietynlaisen arkuuden. Mutta ne on yleensä olleet tosi reippaita! =) Mutta aikuinen, tuppisuu, ja pakenee paikalta kun tuon lapsen...ei ei ei :D
No kyllä 20 v on vielä nuori ja voi olla kokematonkin :) ehkä tuo oli vaan tosi outo tapaus sitten, niitäkin on mutta hyvin harvassa. Olen itsekin ohjannut outoja opiskelijoita, mutta ei ne outoudet mun mielestä ujoudesta johtuneet. Ujous ei yleensä ollut työssä mikään ongelma, ainakaan lasten suhteen, harvemmin vanhempienkaan. Joitakin ihmisiä toki voi ärsyttää jonkun ujous.
 
No kyllä 20 v on vielä nuori ja voi olla kokematonkin :) ehkä tuo oli vaan tosi outo tapaus sitten, niitäkin on mutta hyvin harvassa. Olen itsekin ohjannut outoja opiskelijoita, mutta ei ne outoudet mun mielestä ujoudesta johtuneet. Ujous ei yleensä ollut työssä mikään ongelma, ainakaan lasten suhteen, harvemmin vanhempienkaan. Joitakin ihmisiä toki voi ärsyttää jonkun ujous.
Mua ärsyttää ujous, kun se menee epäkohteliaisuuden puolelle.

Kun sanon huomenta, ja toinen ei vastaa. Kun kysyn miten lapsen päivä meni, ja toinen katselee kengänkärkiään ja mutisee jotain. Argh. En jaksa sellaista ollenkaan...tulee epäluottamus koko ihmistä & hänen kykyjään kohtaan. Sellainen olo, että uskaltaako tuolle lastaan edes jättää. Pitää mun äitinä saada tietää, kuka lastani hoitaa, ja miten lapseni päivä on mennyt.

Muuten ujous on ihan jees :)
 
selviää kyllä.

mä olen ujo ja töissä päiväkodissa.
ajan kanssa kyllä ujous helpottanut, kun samat ihmiset siinä miltei kokoajan pyörii sekä olen kokenut, että voin vähän "piiloutua" hoitajan roolin taakse.

lapsien kanssa en ole koskaan ollut ujo. enempi ne aikuiset.ääks :) tsemppiä Ap, susta tulee hyvä hoitotäti, jos vaan on aitoa halua alalle :)
 
ggg
Mä olen kirjaimellisesti joutunut juoksemaan yhden hoitajan (opiskelija) kiinni, ojentamaan väkisin hänelle käteni, toteamaan että olen XXX, sen ja sen äiti, huomenta - ja sitten saanut kysyä että "niin, kukahan sinä olet?".

Toinen oli kuin säikky peura ajovaloissa, ei saanut sanottua edes "hei" kun lapsen sinne vein. Pakoon meni.
Pysyikö sul pokka? :D Mä olisin kyl revenny hoitajan paetessa mua! :D
 
halipupu harmaana
Riippuu varmaan aika paljon siitä onko ujous sellaista,että siitä voi opetella pois ja aloitteellisemmaksi vai onko ujous todella paha eikä siitä meinaa päästä harjoittelemallakaan pois. Itse olen lto ja yksi hyvä työkaverini kertoi, että hän on aikaisemmin ollut ujo ja arka, mutta on vaan opettelemalla opetellut sosiaalisemmaksi.

Päiväkodin henkilökunnalla on vastuu vuorovaikutuksesta lasten ja vanhempien kanssa, joten meidän on juostava vanhemmat kiinni ja mentävä kohtaamaan heidät, vaikka he eivät tulisi omaehtoisesti meidän luokse hakutilanteissa. Lasten kanssa on helpompi tulla juttuun, vanhemmat ovat vaativampia ja jokaisella on vielä se oma tapa, jolla kommunikointi onnistuu, millä tavalla juttu luistaa, voiko heittää huumoria jne... ja ne on vaan opeteltava aina kun kohtaa uudet vanhemmat ja aina oppii jotain uuttakin vanhemmista ja perheestä.
 
Ö
Ujous sinänsä ei mielestäni ole mikään este. Tärkeintä on positiivinen asenne ja se, että välittää aidosti lapsista. Tottakai johdonmukaisuutta kurinpidossa, työkaluja kehumiseen ja rangaistuksiin, mielikuvitusta kaikenlaisiin puuhiin sekä kommunikointitaitoja lasten, työkavereiden ja vanhempien kanssa tarvitaan, mutta niitä oppii. Kaikessa työssä tieto, koulutus, harjoittelu ja kokemus tuovat varmasti ajanmittaan lisää varmuutta.

Lisäksi päiväkodeissa on yleensä hyvin erilaisia ryhmiä eli alle vuoden ikäisistä eskarilaisiin. Kannattaa miettiä, mikä voisi olla hyvä paikka aloittaa. Onko pienten vaippapyllyjen vai vilkereiden eskareiden ryhmä parempi? Kaikissa ryhmissä on omat haasteensa ja koulutuskin hieman eri. Pieni kokeilu/harjoittelujakso voisi olla hyväksi, jos sellainen on vain mahdollista järjestää.

Ja lapsille pälättämisestä - ryhmästä riippuen monet lapsista voivat olla niitä, jotka tutustumisen jälkeen hoitavat ihan itse sen pälättämispuolen, kunhan olet valmis kuuntelemaan.

Kokeilu kannattaa, jos työ todella kiinnostaa - eipähän tarvitse enää myöhemmin asiaa pähkäillä. Tsemppiä ! Ujon herkkyydellä pärjää pitkälle!!!
 
harjoittelussa
Olen ollut itse harjoittelussa päiväkodissa muutama vuosi sitten ja harjoittelijoita kiellettiin puhumasta vanhemmille, toki tervehtiä sai, mutta ei kertoa lapsen kuulumisia tms. vaan paikalle piti hakea ohjaaja. Lapsille sentäs sai jutella.
 
"dee"
Itse olen myös aika ujo tai hitaasti lämpenevä. Varsinkin isossa ryhmässä. Olen siis opiskellut lastenohjaajaksi ja töissä päiväkodilla. Niin ujo ei tietenkään saa olla että ei kykenen keskustelemaan vanhempien kanssa tai kertomaan työyhteisössä mielipidettään vaihtamaan tietoa. Pakoon ei saa lähteä tai karttaa töitä. Lapsiryhmässä ei saa ujostella liikaa, pitää köytyä jämäkkyyttä ja tarvittaessa ääntä ja ohjaaustaitoja muutenhan se on täysi kaaos päällä.
Itse olen pärjännyt hyvin sekä opiskeluissa kiitettävästi että työelämässä.
Mulla kyllä hävisi suurinosa ujoudesta harjoittelemallla ahkerasti eli hakeuduin juuri niihin tilanteisiin jotka koin hankalaksi. Eli kannattaa harjoitella juuri niitä jotka tuntee heikommaksi osa-aluekseen.:)
 
Päiväkodin sijainen
En ole itsekään mikään hirmu hyvä hoitaja päikyssä ja olen kärsinyt ujoudesta, mutta...
Vaikka olisi kuinka ujo, niin pakolliset asiat on sanottava. Ja jos ei sano, niin voi antaa itsestään joko ylimielisen, välinpitämättömän tai osaamattoman kuvan, vaikka ei itse olisi mitään niistä. Tervehtiminen, itsensä esittely, lasten ohjaaminen (mennään pesemään kädet, otatko lisää leipää...) ja ikävienkin tilanteiden hoito täytyy sujua. Usein käy niin että joutuu komentamaan lasta muiden (kokeneempien) hoitajien kuullen, ja siinä vaan pitää viedä se tilanne loppuun asti muiden edessä vaikka kuinka hirvittäisi. Esim.pihalla ei jokainen hoitaja huomaa ihan kaikkia tilanteita, ja sitten joutuu korottamaan ääntään muiden kuullen ja huutamaan lapselle pihan poikki, että älä heitä lapiolla hiekkaa toisen silmille jne., jos tilanne on semmoinen että ei ehdi paikan päälle sanomaan.
Kaikenlaista...nuorena tuo oli vaikeaa, nyt alkaa jo vähän tulla tottuneemmin.
 
Ei se ujous oo este sinällään. Ujo olen minäkin mutta pärjään päiväkotityössä ja kokemus on tuonut varmuutta. Työ opettaa tekijäänsä jos vaan ottaa haasteen vastaan. Toki jos on oikeen pahasti ujo niin voipi olla aika vaikea tehä tätä työtä. Ei kaikkien tarvi olla sellasia lärppiä ja suunapäänä jokapaikassa.
 
Lähtökohtaisesti sanoisin kyllä, että kovin ujolla ihmisellä ei onnistu päiväkodissa työskentely. Tilanteet, joista on selvittävä, ovat mm. lasten ja vanhempien tervehtiminen ja heille esittäytyminen, lapsien komentaminen ja ohjaaminen(tarvittaessa aika reippaasti ja selkeästikin), uusien työntekijöiden ja opiskelijoiden ohjaaminen, työpalavereihin ja kokouksiin osallistuminen, vanhempainiltoihin osallistuminen, vanhempienkin ohjaaminen/neuvontatyö ja informointi, lapsiryhmän ohjaaminen jne jne. Jos niistä katsot selviäväsi, niin mikäs siinä, sinne sitten töihin vaan. :) Itse olen alunperin ujo, mutta nykyisin aika avoin ja peloton isoissakin ryhmissä, mutta pitkälti se on harjoittelun tulosta. Päiväkotiin ei kuitenkaan voi mielestäni mennä enää töihin harjoittelemaan vaan siellä pitää pääosin olla muuta kuin ujo ja arka.
 

Yhteistyössä