Selventäkääpä mulle: mitä on suljettu osasto ja mitä siellä tehdään?

Voi vittu te täydelliset ette voi myöntää että mies on sairas ja tasan yhtä sairas kun ne 'muut hullut'....

Joo älkää ottako miehelle apua vastaan, antakaa sen rauhassa kilahtaa niin pahasti että ootte pian otsikoissa

 

Vaikeaa masennusta sairastava on toimintakyvytön eli ei jaksa käydä töissä! Merkillinen tämä teidän tapaus

Tuo nyt ei vaan kaikkien osalta pidä paikkaansa. Ainakin keskivaikean ja vaikean rajoilla olevalla masennusdiagnoosilla on töissä käyty. Osalla se työnteko pitää ne viimeiset rippeet kasassa. Ihminen voi tehdä paljonkin "mekaanisesti", ilman että on oikeastaan henkisesti läsnä.

 

Ai niin, jatkoa vielä edelliseen viestiin, että kivampihan se vaan olisi jos pelkän lääkkeenvaihdon takia sinne menee. Sekin vaan vähän arveluttaa, koska eikös se lääkkeiden vaihtaminenkin ole aika pitkä prosessi, ensin vähennellään edellisen annosta pikkuhiljaa ja aloitetaan uutta myös pikkuhiljaa, tms... Että joutuukohan koko sen ajan siellä olemaan, tai tekevätkö sen jotenkin nopeammin valvotuissa oloissa?

nopeammin lääkkeen annostusta ei osastolla tehdä mutta siellä siirrytäänki suoraan "tupla lääkitykseen" joka voidaan toteuttaa vaan osastolla kun on valvottuna. Ja näin jos tehdään niin monta vkoa siihen menee, ei puhuta nyt mistään parin päivän kokeilusta. Masennuksen hoitoon käytetyt lääkkeet tarvitsevat 2-8 vkon vasteen että alkavat tehoamaan

 

Tämä kuulostaa jotenkin sille, että mies esittää aloittajalle ja vähättelee tilannetta. Ja että aloittaja vaatii häneltä vahvuutta ja vastuunkantoa, ainakin taloudellisessa mielessä. Antaisit miehen olla välillä heikko ja antaisit hänelle tukea, etkä päinvastoin esittäisi kaikenlaisia vaatimuksia laskujen maksusta alkaen. Olisiko sinun jo aika palata työelämään, niin ei olisi perheen toimeentulo yksin masentuneen miehen harteilla?

Ja tietysti lapset pitää viedä isäänsä tapaamaan, jos hän lapsia pystyy tapaamaan eikä kuitenkaan mitenkään psykoottinen ole. Ajattele nyt itse, jos joutuisit sairaalaan pitkäksi aikaa ja mies kieltäytyisi tuomasta lapsia käymään. Olisko reilua ja mielentilaa kohottavaa?

 

Tämä ei ole mitään varmaa tietoa,mutta käsittääkseni suljettu osasto tarkottaa että siellä ei voi käydä vierailijoita eikä sieltä voi lähteä "käymään asioilla" tai "lenkille". Tosta että saako lähteä millon vaan tai pitää oman puhelimen,en tiedä,saattaa olla tapauskohtaista? Mulla on tuttava joka on ollu suljetulla osastolla anoreksiapotilaana eikä mielestäni saanu pitää puhelinta/tietokonetta tms,mutta nettiä pääsi käyttämään sillon tällön. Jos taas kyseessä aikuisen miehen (ehkäpä perheellinen) masennus niin vois luulla että puhelimen saa pitää..

Joo, ei tosiaankaan ole varmaa tietoa. Esim. Oulussa taitaa olla kaikki osastot (paitsi avo) ns. suljettuja. Minulla sai käydä vieraita, sain kulkea vapaasti kun ilmoitin minne menen ja milloin tulen, oli kännykkä ja sain lähteä pois, kun halusin. Riippuu ihan ihmisestä, että miten nuo menee.

 

[QUOTE="viera";29396693]Joo, ei tosiaankaan ole varmaa tietoa. Esim. Oulussa taitaa olla kaikki osastot (paitsi avo) ns. suljettuja. Minulla sai käydä vieraita, sain kulkea vapaasti kun ilmoitin minne menen ja milloin tulen, oli kännykkä ja sain lähteä pois, kun halusin. Riippuu ihan ihmisestä, että miten nuo menee.[/QUOTE]

Oulussa ei ole enää avo-osastoa vaan kaikki suljettuja peltolassa. Avo-osaston tilalla tuirassa on toimintakeskus joka avoinna joka pv mielenterveys potilaille.

 

[QUOTE="vieras.";29396653]Tämä kuulostaa jotenkin sille, että mies esittää aloittajalle ja vähättelee tilannetta. Ja että aloittaja vaatii häneltä vahvuutta ja vastuunkantoa, ainakin taloudellisessa mielessä. Antaisit miehen olla välillä heikko ja antaisit hänelle tukea, etkä päinvastoin esittäisi kaikenlaisia vaatimuksia laskujen maksusta alkaen. Olisiko sinun jo aika palata työelämään, niin ei olisi perheen toimeentulo yksin masentuneen miehen harteilla?

Ja tietysti lapset pitää viedä isäänsä tapaamaan, jos hän lapsia pystyy tapaamaan eikä kuitenkaan mitenkään psykoottinen ole. Ajattele nyt itse, jos joutuisit sairaalaan pitkäksi aikaa ja mies kieltäytyisi tuomasta lapsia käymään. Olisko reilua ja mielentilaa kohottavaa?[/QUOTE]

Olet kyllä varmaan oikeassa. Olemme tosiaan hyvin riippuvaisia miehen tuloista, minulla kun ei ole edes työpaikkaa mihin palata, on vain opiskelupaikka. Kokoaikainen opiskelu tarkoittaisi vain tulojen pienenemistä. Ei sitä osannut kaikkea ottaa huomioon kun perheen perustamista alettiin suunnitella, silloin ei miehen masennuksesta ollut tietoakaan.

En minä miehen takia jättäisi lapsia sairaalaan viemättä, minusta sairaalat nyt ei muutenkaan vaan ole mitään lasten paikkoja jos ei sinne ole ihan pakko mennä. Ja ihan jo muidenkin potilaiden takia, meidän lapset ei ole nimittäin ihan rauhallisimmasta päästä.... Jos on kovin vaikeassa tilassa joku niin saattaa oikeasti hermostua siitä metelistä....

 

Vaikka et juuri nyt pystyisi itse perheen toimeentuloa tienaamaan, niin voisit kuitenkin ottaa vastuun kaikista käytännön järjestelyistä. Eli hoidat laskujen maksun, pyydät tarvittaessa maksuaikaa, hankit asuntolainaan lyhennysvapaata tai mitä nyt onkaan tarpeen, ettei maksuhäiriömerkintöjä saati häätöä kodista. Olisi toki hyvä, että saisit käyttöoikeuden miehen tiliin, jotta voisit myös hänen puolestaan maksaa laskuja.

Miehen tulot ei ainakaan muutamaan viikkoon putoa mihinkään, vaan hän saa aluksi täyden palkan. Riippuu TES:stä ja työsuhteen pituudesta, kuinka pitkään. Eikä myöhemminkään teillä muuten mitään hätää ole, vaan Suomen sosiaaliturva kyllä kantaa, ainoastaan jos on iso asuntolaina esimerkiksi, niin ehkä asunnon joutuu jossain vaiheessa myymään jos mies on pitkään työkyvytön etkä itsekään töitä saa.

Miehen parantumisen pitäisi nyt olla tärkeintä. Onhan hän teille toivottavasti muutakin, kuin vain elättäjä. Ja kyllä minusta ainakin henkisesti pitäisi varautua siihen, että jossain vaiheessa toiselta voi mennä joko työkyky tai työpaikka ja tulot siten romahtaa.

 

Ajattelin tulla vielä kertomaan, minkälaista suljetulla osastolla on ollut, jos joku vaikka sattuu joskus ketjuun törmäämään tietoa etsiessään. Tosiaan varmaan tapauskohtaisia nämä asiat, mutta ainakin sillä osastolla jolla mieheni nyt on saa olla omat vaatteet päällä ja pitää omat puhelimet. Osastolla on oleskelutiloissa tv ja tietokone. Kahvia saavat keitellä vapaasti ja omia eväitä tuoda. Osastolla on sauna joka lämpiää pyydettäessä. Potilaiden tavarat ja heille tuotavat tavarat tarkistetaan tullessa, esim. parranajokonetta ei saa säilyttää omassa huoneessa eikä partaa ajaa yksin. Ekoina päivinä ei saanut poistua osastolta, mutta sittemmin mies on saanut ulkoilla hoitajan kanssa ja kun omaehtoisessa hoidossa on niin poistumislupia myönnetään enemmänkin, jos niille tarvetta tulee. Mitään ihmeempää tekemistä siellä ei ole ollut, muuta kuin keskusteluja omahoitajan ja lääkärin kanssa. Joitain ryhmäkeskusteluja tms. siellä myös on, niihin osallistutaan hoitosuunnitelman mukaan tarvittaessa. Lapsia osastolle saa tulla vierailulle jos siitä sopii henkilökunnan kanssa etukäteen.

 

Kiitos ap kunvtulit kertomaan! Paljon jaksamista raskaaseen tilanteeseen. Oikean päätöksen varmasti teitte.

 

Miehesi on riskipotilas. Ainakin meillä on osastoilla sen verran tunkua, ettei suljetulle 'pääse' aivan mitättömistä syistä. Miehesi tilasta on tehty ennakkoon arvio, mutta tarkempi arvio hoidontarpeesta ja hoidon laadusta, lääkityksestä ja sen toimivuudesta ym. tehdään sitten osastolla. Ovet on tosiaan lukossa ja potilaiden seuranta tiiviimpää kuin avoimella puolella, luonnollisesti. Useat pääsevat tarkkailun jälkeen kotiin/avohoidon puolelle, mutta vakavammat tapaukset jäävät kuntoutukseen. Meidän asiakaskunta on melko laaja, mutta voin vakuuttaa, että varmin tapa joutua suljetulle on pitkäaikainen päihteiden käyttö tai jokin hoitoa vaativa, mutta hoitamatta jäänyt pitkäaikainen sairaus. Myös akuutteja, äkisti oireilemaan alkaneita on joukossa, mutta ei suljetulle kiidätetä suoraan kassajonosta, jos sattuu saamaan megalomaanisen hyperventilaatiokohtauksen iltapäivätungoksessa. Masennuspotilaita miehesi tulee näkemään suljetulla varmasti muitakin.

 

Miehesi on riskipotilas. Ainakin meillä on osastoilla sen verran tunkua, ettei suljetulle 'pääse' aivan mitättömistä syistä. Miehesi tilasta on tehty ennakkoon arvio, mutta tarkempi arvio hoidontarpeesta ja hoidon laadusta, lääkityksestä ja sen toimivuudesta ym. tehdään sitten osastolla. Ovet on tosiaan lukossa ja potilaiden seuranta tiiviimpää kuin avoimella puolella, luonnollisesti. Useat pääsevat tarkkailun jälkeen kotiin/avohoidon puolelle, mutta vakavammat tapaukset jäävät kuntoutukseen. Meidän asiakaskunta on melko laaja, mutta voin vakuuttaa, että varmin tapa joutua suljetulle on pitkäaikainen päihteiden käyttö tai jokin hoitoa vaativa, mutta hoitamatta jäänyt pitkäaikainen sairaus. Myös akuutteja, äkisti oireilemaan alkaneita on joukossa, mutta ei suljetulle kiidätetä suoraan kassajonosta, jos sattuu saamaan megalomaanisen hyperventilaatiokohtauksen iltapäivätungoksessa. Masennuspotilaita miehesi tulee näkemään suljetulla varmasti muitakin.

Masennuspotilaita on ilmeisesti tällä hetkellä suurin osa tuolla osastolla. Suurin osa naisia ja sellaisia joista ei päälle päin mitään erityistä huomaa, tavallisia perheenäitejä ym. Hyvä yhteishenki on kuulemma syntynyt potilaiden välille.

 

Ei ole kyseessä pakkohoitolähete. Varmasti olisi asia selväksi tehty, jos pakkohoitoa ehdotettaisiin. Sori mut ihan huvittaa, millaisia käsityksiä ihmisillä on psykiatrisesta hoidosta. Hyvä kun kysyt, auttaa varmaan moneen asiaan.

Hoidon kesto on tuossa kohdassa varmasti ennemminkin viikkoja kuin muutama päivä. Ehkä tuossa kannattaisi ajatella ennemmin miehen hyvinvointia kuin lasten ikävää. Ei miehestäsi ole nyt isäksi kotonakaan ollessa, mutta sairaalareissun avulla paranemisennuste voi nousta ihan toiselle tasolle. Avohoito on nykyisin päivän sana vähän liikaakin, vain todella sairaat pääsevät osastohoitoon. Joten miehesi on varmaan todella vakavasti masentunut ja ansaitsee kaiken sen avun, mitä hänelle voidaan tarjota. Sinulla on ap tärkeä rooli miehen tukemisessa. Kuulostat viesteissäsi kuitenkin suorastaan hoitokielteiseltä puhuessasi hulluista, liian hullusta menosta, hoidon keskeyttämisestä, "erehtyy menemään hoitoon", lapset kärsivät isän hoidosta jne. Toivottavasti vähän tuumailet asennettasi. Käyttäytyisitkö samoin, jos miehesi sairastaisi vakavan masennuksen sijaan diabetesta? Niillä on myös se yhteinen piirre, että molempiin liittyy hoitamattomina hyvin korkea kuolleisuus. Tosi kurjaa etenkin lasten kannalta on käydä isää tervehtimässä hautausmaalla.

Hyvin kirjoitettu!! Kannattaa todella vierailla siellä, niin ymmärtää että itse kukin asemasta, säädystä riippumatta voi joskus tarvita suljetulla osastolla hoitoa kuten mikä tahansa muukin sairaus on kyseessä, eli kun vierailee, huomaa et siellä on aivan tuiki tavallisia ihmisiä.