Selventäkääpä mulle: mitä on suljettu osasto ja mitä siellä tehdään?

Yritin googletella mutta tuli niin ristiriitaista tietoa... Mies sai lähetteen psykiatrian suljetulle osastolle masennuksen takia, mutta ei kuitenkaan ilm. ole mikään pakkohoitolähete... Jos suljetulle osastolle mennään vapaaehtoisesti, pääseekö sieltä myös heti lähtemään jos meno vaikuttaa liian "hullulta", vai onko joku vähimmäisaika mikä siellä on oltava jos erehtyy menemään? Minkälaista siellä on, saako pitää esim. oman puhelimen?

 

Tämä ei ole mitään varmaa tietoa,mutta käsittääkseni suljettu osasto tarkottaa että siellä ei voi käydä vierailijoita eikä sieltä voi lähteä "käymään asioilla" tai "lenkille". Tosta että saako lähteä millon vaan tai pitää oman puhelimen,en tiedä,saattaa olla tapauskohtaista? Mulla on tuttava joka on ollu suljetulla osastolla anoreksiapotilaana eikä mielestäni saanu pitää puhelinta/tietokonetta tms,mutta nettiä pääsi käyttämään sillon tällön. Jos taas kyseessä aikuisen miehen (ehkäpä perheellinen) masennus niin vois luulla että puhelimen saa pitää..

 

Kaverini oli suljetulla eikä siinä ollut oikeastaan muuta eroa kuin se, että osaston ovet olivat lukossa. Vierailijoita sai käydä.

 

Jotain aavistusta asiasta kun isä kyseisessä paikassa töissä. Tosiaan ovet on lukossa eikä kulkemaan pääse omin luvin kuten muilla osastoilla plus ilmeisesti myös osaston sisällä liikkumista rajoitettu yms. Mutta oletan että nykypäivänä tehdään henk kohtainen hoitosuunnitelma minkä mukaan edetään ja tilannetta päivitetään tarpeen mukaan.

 

Jos on liian crazy niin voidaan ottaa pakkohoitoon niin kauan kunnes pärjää ulkopuolellakin mut ei tarvitse pelätä kaikesta kyllä neuvotellaan ja nykyään perhe otetaan yleensä aika hyvin mukaan jo hoidon suunnitteluvaiheessa. Voinnin mukaan meilläpäin päätetään saako pitää puhelinta, yleensä osastolla on sit puhelin kumminki mihin saa omaiset soittaa ja pyytää puhelimeen. Meil on myös vapaakävelyt eli jos vointi sallii niin pääsee 45min kävelylle kahvilaan osaston ulkopuolelle. Kaikki menee varmasti hyvin, tsemppiä! Kannattaa ottaa tuo mahdollisuutena eikä huonona asiana, miehesi voi saada hyvää apua tervehtymiseen!

 

Tämä ei ole mitään varmaa tietoa,mutta käsittääkseni suljettu osasto tarkottaa että siellä ei voi käydä vierailijoita eikä sieltä voi lähteä "käymään asioilla" tai "lenkille". Tosta että saako lähteä millon vaan tai pitää oman puhelimen,en tiedä,saattaa olla tapauskohtaista? Mulla on tuttava joka on ollu suljetulla osastolla anoreksiapotilaana eikä mielestäni saanu pitää puhelinta/tietokonetta tms,mutta nettiä pääsi käyttämään sillon tällön. Jos taas kyseessä aikuisen miehen (ehkäpä perheellinen) masennus niin vois luulla että puhelimen saa pitää..

Vierailijoita siellä voi käydä, ainakin nettisivuilla on ilmoitettu vierailuaika. Se olisi kyllä kiva tietää että miten sieltä pääsee liikkumaan, kun ei hoidon kestosta ole tietoa. Muutama päivä toki menee, mutta jos vaikka viikon-pari joutuu olemaan ettei pääse ollenkaan pois niin on kyllä jo tosi kurjaa, etenkin lasten kannalta (en aio viedä lapsia sairaalaan vierailulle).

Mutta ei kai siellä voida väkisin pitää, jos ei ole pakkohoitolähetteellä sinne tullut? Pääseehän tavallisestakin sairaalasta pois ilman kotiuttamispäätöstä ns. omalla vastuulla?

 

Ei ole kyseessä pakkohoitolähete. Varmasti olisi asia selväksi tehty, jos pakkohoitoa ehdotettaisiin. Sori mut ihan huvittaa, millaisia käsityksiä ihmisillä on psykiatrisesta hoidosta. Hyvä kun kysyt, auttaa varmaan moneen asiaan.

Hoidon kesto on tuossa kohdassa varmasti ennemminkin viikkoja kuin muutama päivä. Ehkä tuossa kannattaisi ajatella ennemmin miehen hyvinvointia kuin lasten ikävää. Ei miehestäsi ole nyt isäksi kotonakaan ollessa, mutta sairaalareissun avulla paranemisennuste voi nousta ihan toiselle tasolle. Avohoito on nykyisin päivän sana vähän liikaakin, vain todella sairaat pääsevät osastohoitoon. Joten miehesi on varmaan todella vakavasti masentunut ja ansaitsee kaiken sen avun, mitä hänelle voidaan tarjota. Sinulla on ap tärkeä rooli miehen tukemisessa. Kuulostat viesteissäsi kuitenkin suorastaan hoitokielteiseltä puhuessasi hulluista, liian hullusta menosta, hoidon keskeyttämisestä, "erehtyy menemään hoitoon", lapset kärsivät isän hoidosta jne. Toivottavasti vähän tuumailet asennettasi. Käyttäytyisitkö samoin, jos miehesi sairastaisi vakavan masennuksen sijaan diabetesta? Niillä on myös se yhteinen piirre, että molempiin liittyy hoitamattomina hyvin korkea kuolleisuus. Tosi kurjaa etenkin lasten kannalta on käydä isää tervehtimässä hautausmaalla.

 

Olen itse ollut suljetulla osastolla anoreksian takia. Siellä todella voi käydä vieraita mutta vain lähiomaiset. Riippuen tapauksesta viedään luultavammin puhelimet yms. henkilökohtainen tavara takavarikkoon. Puhelimella ei saa ottaa yhteyttä kehenkään muuhun kuin siihen lähiomaiseen. Minulla tuolloin vain vanhempiin mutta salaa se luuri kiersi sisaruksillekkin.

Sieltä ei noin vain päästä pois vaan vasta kun hoito on saatu hyvälle alulle Ei siellä välttämättä tarvitse kauaa olla sillä itse vietin "lukkojen" takana viikon verran vaikka minulla oli lievä masennus ja anoreksia.
Ja mitenkään hulluksi meno ei pääse sillä vartiointi on ympäri vuorokautista ja apu aina lähellä

Voimia sinulle ja miehellesi. Jos hän todella haluaa parantua ja on valmis vastaanottamaan apua pääsee hän sieltä nopeasti poiskin

 

Suljettu osasto on psykiatriaan erikoistunut osasto jossa on säännöt ja ovet lukossa. Riippuen osastosta siellä on hiljaisuus ajat yms. Itse olin nuorisopsykalla aikoinaan syömishäiriön ja vakavan masennuksen takia, siellä oli ovet lukossa ja sai soittaa jos kysyi luvan, ulkona sai käydä rajoitetusti, oli ruoka/ajat ja lepoajat. Se oli vähän kuin sairaalassa oleva nuorisokoti jossa oli ovet lukossa.

Aikuisosastolla säännöt ei varmaan ole yhtä tiukat

 

Niin ja itse vietin siellä pitkän ajan koska oli se syömishäiriö (anoreksia). Olin yhteensä 8kk siellä mutta jos hoito saadaan hyvin käyntiin ja potilas on hyvässä kunnossa ja jatkohoito suunniteltu niin ei siellä kauaa joudu olemaan.

Miehesi varmaan sai lähetteen "tehohoitoon" jotta pääsee aktiivisesti purkamaan pahimman olon.

 

[QUOTE="Jokuvaan";29396041]Ei ole kyseessä pakkohoitolähete. Varmasti olisi asia selväksi tehty, jos pakkohoitoa ehdotettaisiin. Sori mut ihan huvittaa, millaisia käsityksiä ihmisillä on psykiatrisesta hoidosta. Hyvä kun kysyt, auttaa varmaan moneen asiaan.

Hoidon kesto on tuossa kohdassa varmasti ennemminkin viikkoja kuin muutama päivä. Ehkä tuossa kannattaisi ajatella ennemmin miehen hyvinvointia kuin lasten ikävää. Ei miehestäsi ole nyt isäksi kotonakaan ollessa, mutta sairaalareissun avulla paranemisennuste voi nousta ihan toiselle tasolle. Avohoito on nykyisin päivän sana vähän liikaakin, vain todella sairaat pääsevät osastohoitoon. Joten miehesi on varmaan todella vakavasti masentunut ja ansaitsee kaiken sen avun, mitä hänelle voidaan tarjota. Sinulla on ap tärkeä rooli miehen tukemisessa. Kuulostat viesteissäsi kuitenkin suorastaan hoitokielteiseltä puhuessasi hulluista, liian hullusta menosta, hoidon keskeyttämisestä, "erehtyy menemään hoitoon", lapset kärsivät isän hoidosta jne. Toivottavasti vähän tuumailet asennettasi. Käyttäytyisitkö samoin, jos miehesi sairastaisi vakavan masennuksen sijaan diabetesta? Niillä on myös se yhteinen piirre, että molempiin liittyy hoitamattomina hyvin korkea kuolleisuus. Tosi kurjaa etenkin lasten kannalta on käydä isää tervehtimässä hautausmaalla. [/QUOTE]

No joo näin oletinkin ettei ole pakkohoitolähete, jotenkin vain tuo vapaaehtoinen hoito + suljettu osasto ei tunnu yhteensopivalta (mitä vapaaehtoista siinä on jos osastolta ei pääse pois?), joten ajattelin että ehkä mies on käsittänyt jotain väärin. Olen itsekin sitä mieltä että hoitojakso voisi olla avuksi, mutta mies itse sanoo ettei ole mielestään "tarpeeksi hullu", ja epäröi menemisen suhteen kun lääkärikään ei ollut hoidosta osannut tarkemmin kertoa.

Hän ei halua pitkäksi aikaa hoitoon, ja paljon tässä painaa käytännön asiatkin. Olen itse hoitovapaalla, joten ihan rahallisestikin aika mahdoton yhtälö olisi viikkojen hoito + esim. se, jos osastolla ei ole nettipankin käyttömahdollisuutta. Siksi pitäisi tietää nämä asiat ennen kuin hoitoon menee (ylihuomenna).

"Hoitokielteisyyteni" johtuu varmaan siitä että tosiaan yritin googletella suljetusta osastosta tietoja ja kokemuksia. Mitään kunnollista ei oikein löytynyt, mutta kauhutarinoita senkin edestä. Olisi hyvä tietää että pääseekö sieltä pois jos tuntuu että kuntoutuminen ei siellä edistykään.

 

Mä oon ollu monta kertaa. 2 kertaa huijaamalla laitoksesta hommanneet suljetulle, koska eivät pärjänneet enää mulle.

Kyllä sieltä osastolta ulos pääsi, kunhan oli eka lorvinut sisällä sen 4päivän arviointijutun, sinä aikana kun ei saa liikkua ulkona, ei kuulemma edes hoitajan kanssa. Sit saa liikkua hoitajankaa, sit myöhemmin sai liikkua yksin eka 15min kerrallaan, sitä kun noudatti, ni pikkuhiljaa pidempiä aikoja ja sit sai mennä ulos, kunhan vaan kertoi, milloin palaa takas.

Hyvä muisto ks. osastolta, oli mahdollisuus karata, koska kun ambulanssiukot ja vartija vei yläkertaan osastolle, niin ne pian lähti siitä ja jätti sen osaston oven kokonaan auki. Tovin siinä mietin, että uskallanko lähtee, mut se vartiija olis kuitenkii huomannut, koska sen koppi oli ulko-oven vieressä.

Mä sain ainakii käyttää puhelinta koulun jälkeen - iltakasiin asti. Mut kamerakännykkä piti vaihtaa sellaseen ikivanhaan romuun, koska ei saanut olla kamerakännyä.

 

Mä menin sillon laitoksen ohjaajien valehtelun takia sinne osastolle, siellä lääkäri kysyi, haluanko jäädä vapaaehtoisesti vai enkö. En todellakaan halunnut vapaaehtoisesti jäädä, joten jäin johonkii tarkkailuun, joka kestää sen 4päivää. Jos olisin jäänyt vapaaehtoisesti, olisin voinut päästä pois kuulemma vaikka seuraavana päivänä.

 

No joo näin oletinkin ettei ole pakkohoitolähete, jotenkin vain tuo vapaaehtoinen hoito + suljettu osasto ei tunnu yhteensopivalta (mitä vapaaehtoista siinä on jos osastolta ei pääse pois?), joten ajattelin että ehkä mies on käsittänyt jotain väärin. Olen itsekin sitä mieltä että hoitojakso voisi olla avuksi, mutta mies itse sanoo ettei ole mielestään "tarpeeksi hullu", ja epäröi menemisen suhteen kun lääkärikään ei ollut hoidosta osannut tarkemmin kertoa.

Hän ei halua pitkäksi aikaa hoitoon, ja paljon tässä painaa käytännön asiatkin. Olen itse hoitovapaalla, joten ihan rahallisestikin aika mahdoton yhtälö olisi viikkojen hoito + esim. se, jos osastolla ei ole nettipankin käyttömahdollisuutta. Siksi pitäisi tietää nämä asiat ennen kuin hoitoon menee (ylihuomenna).

"Hoitokielteisyyteni" johtuu varmaan siitä että tosiaan yritin googletella suljetusta osastosta tietoja ja kokemuksia. Mitään kunnollista ei oikein löytynyt, mutta kauhutarinoita senkin edestä. Olisi hyvä tietää että pääseekö sieltä pois jos tuntuu että kuntoutuminen ei siellä edistykään.

Jos joku raha-asioiden hoito on tässä kynnyskysymys, niin soita huomenaamulla sinne osastolle ja kysy, miten asia voidaan järjestää. Ihan varmasti sellaiset asiat jotenkin saadaan järjestymään. Voit myös olla yhteydessä sairaalan sosiaalityöntekijään, joka neuvoo ja opastaa raha-asioissa (Kelan tuet, maksukatot jne.), jos ei omat voimat riitä tuollaisia kriisin keskellä selvittämään. Kenenkään ei tarvitse rahallisten syiden vuoksi jättää sairaalahoitoa väliin, kyllä tässä maassa sen verran toimiva perusturva on.

Suljetulla osastolla ei siis erityisemmin "tapahdu" mitään, kyseessä on sairaalan osasto. Pienillä paikkakunnilla potilaita voi olla laidasta laitaan, isommissa taas on koottu "samantyyppisiä" potilaita samalle osastolle (usein esim. levottomampi vastaanotto-osasto, masentuneita omassa, nuoria aikuisia omassa jne.). Osa potilaista on siellä säilössä turvassa. Esim. jos joku pelkää vahingoittavansa itseään eikä uskalla olla kotona, voi hakeutua osastolle turvaan (valvonta, ei teräaseita saatavilla jne.). Maniaa sairastava ei välttämättä halua olla hoidossa, mutta hänen on parempi olla siellä suojassa (ja tällöin ilman sitä paljon puhuttua puhelintaan, koska maanikko voi hetken mielijohteesta myydä talonsa ja tilata kuusi Ferraria).

Iso osa potilaista on osastolla tilan arviointia ja lääkehoidon aloitusta varten. Vahvat psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia, ja oikea annostus löytyy parhaiten osin myös kokeilemalla. Tällöin on parempi, että potilas on osastolla. Esim. sähköhoito taidetaan myös aloittaa aina osastohoidossa, jolloin vastetta on helpompi arvioida.

Mitäs muuta? Osastolla siis enimmäkseen pidetään tylsää, kohokohtana syödään sairaalaruokaa. Terapiajuttuja nykyisin vähemmän osastolla tehdään resurssien puitteissa. Jotain pientä kivaa pyritään järjestämään. Telkkaria katsellaan, koetetaan pysyä päivärytmissä = yöt nukutaan, päivät valvotaan. Henkilökunnan kanssa voi rupatella, toki myös toisten potilaiden.

 

Siellä osastolla, jossa mä olen pääasiassa ollut, niin sai olla oma puhelin ja oma kannettava mukana ja omat vaatteet oli kaikilla päällä. Se oli sellainen pääasiassa masentuneiden osasto. Aikaisemmin se oli avo-osasto, mutta nykyään sekin on suljettu. Käytännössä mä ainakin pääsin ulos aina kun halusin, kunhan kerroin mihin oon menossa ja suunnilleen kauanko viivyn. Lomille sieltä pistettiin jo heti kun mahdollista eli olin esim. päivän tai kaks päivää kotona välillä ja sitten takaisin sinne. Hoitojaksot pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä resurssien puutteen vuoksi eli jos onnistutte saamaan esim. viikkoa pidemmän hoitojakson, niin se on jo lottovoitto ainakin täällä. Tosi usein osastolle ei jouduta, vaan sinne päästään ja sieltä pyritään potkimaan sut takasin avohoitoon mahdollisimman nopeasti. Usein osastolla järjestetään tapaamisia jonkun hoitajan kanssa, jonka kanssa pääsee asioista puhumaan. Hoitokokouksia on aika usein ja niihin usein pyydetään se lähin omainen mukaan, jos potilas siihen suostuu.

Psykoosisairaudet on vähän eri juttu, mutta täällä heille onkin sitten ihan omat osastonsa ja siellä ei saa säilyttää mitään omia tavaroita itsellä, kuin mahdollisesti ehkä vaatteet, ja jotain tyylliin karkkipussi ja kirja. Ne osastot on ihan kauheita, enkä usko kenenkään sinne haluavan. Itsellä sellaisesta vain runsaan päivän kokemus.

 

Kleptomaani vei kengät ja nymfomaani neitsyyden toistakymmentä kertaa. Enkä ollut kuin viikonlopun. Pääsin pakenemaan ikkunasta. Jätin mopin sinne.

 

Kleptomaani vei kengät ja nymfomaani neitsyyden toistakymmentä kertaa. Enkä ollut kuin viikonlopun. Pääsin pakenemaan ikkunasta. Jätin mopin sinne.

Nyt nukkumaan! Päivärytmiä pitää pitää yllä, vaikka huomenna ei vielä olekaan koulupäivä.

T. Äiti

 

Suljettu osasto ei ole samalla tavalla suljettu kaikille. Suljetut osastot ovat akuuttiosastoja eli et ole siellä kroonikkojen puolella. Saat vierailijoita kutsua ja ulkona käydä, mutta ovet ovat lukossa niitä varten, jotka sitä tarvitsevat.

 

tarkoittaa sitä, että sieltä ei pääse itsekseen poistumaan esim. lenkille tai kauppaan tai mihinkään muuallekaan. vieraita siellä kyllä saa käydä. sinne yleensä joutuu ne, joiden katsotaan olevan esim. vaaraksi itselleen.

 

Kiitos vastauksista! Nyt alkaa jo vähän kuva selkeytyä suljetusta osastosta. Huomiseen mennessä pitäisi miehen tehdä päätös hoitoon menosta. Sitäkin hän pelkää, että masennus pahenee juuri tuon osastolla tylsistymisen takia. Miehen masennus on sitä tyyppiä, että ei ole esim. töistä ollut sen takia päivääkään pois, koska kotona tylsistyessä/lasten mekastusta kuunnellessa on paljon pahempi kuin töitä tehdessä. Hänellä on itsetuhoajatuksia ja lääkkeiden vaihto edessä, siksi pääsisi osastolle vaikka on ihan työkykyinen. Aika shokki se tulisi olemaan myös miehen työnantajalle...

 

Ota nyt miehellesi kaikki apu vastaan. Itselläni todettu vaikea masennus jonka takia olen ollut työelämästä pois jo 1,5 vuotta. Olen saanut vaan joskus harvakseltaan käydä juttelemassa mielenterveystoimistossa ja lääkäriä näen tuskin koskaan ( ehkä kerran puolessa vuodessa) Itse en enää jaksa välittää mistään. Vaikka miehesi menee vapaaehtoisesti niin hoito voi muuttua arviointi päivien jälkeen m1 lähetteeksi jos niin lääkäri arvioi eli pakkohoidoksi. Ja varaudu että on siellä ainakin viikkoja. Ja tottakai viet lapset isäänsä katsomaan, mikset veisi? Koska sinusta siellä on "hulluja"? Jos näin ajatellaan niin kuka meistä sitten on niinsanottu normaali? Ei yhtään kukaan, kaikissa meissä on sitä jotakin "hullua". Ikävintä tai surullisinta on että itselläni on monta lasta joiden kanssa olen yksin mutta ketään ei kiinnosta avun tarjoaminen

 

Kiitos vastauksista! Nyt alkaa jo vähän kuva selkeytyä suljetusta osastosta. Huomiseen mennessä pitäisi miehen tehdä päätös hoitoon menosta. Sitäkin hän pelkää, että masennus pahenee juuri tuon osastolla tylsistymisen takia. Miehen masennus on sitä tyyppiä, että ei ole esim. töistä ollut sen takia päivääkään pois, koska kotona tylsistyessä/lasten mekastusta kuunnellessa on paljon pahempi kuin töitä tehdessä. Hänellä on itsetuhoajatuksia ja lääkkeiden vaihto edessä, siksi pääsisi osastolle vaikka on ihan työkykyinen. Aika shokki se tulisi olemaan myös miehen työnantajalle...

Vaikeaa masennusta sairastava on toimintakyvytön eli ei jaksa käydä töissä! Merkillinen tämä teidän tapaus

 

taitaa olla nyt kuule diagnoosi "lievä masennus" ja osastoa katsomaan vaan siksi aikaa että lääkitys vaihdetaan. Jos on itsetuhoajatuksia niin kyllä oltaisiin otettu heti sisään..ei tyyliin tule vaikka parin päivän päästä...

 

taitaa olla nyt kuule diagnoosi "lievä masennus" ja osastoa katsomaan vaan siksi aikaa että lääkitys vaihdetaan. Jos on itsetuhoajatuksia niin kyllä oltaisiin otettu heti sisään..ei tyyliin tule vaikka parin päivän päästä...

Osasto on kiinni uuden vuoden, olisi päässyt myös suoraan sisään toiselle osastolle jossa on vähän karumpi meno kuin tällä jolle on menossa. Hänen pitää käydä "ilmoittautumassa" sairaanhoitajalle tänäänkin. Ja sitähän tässä ollaan mietitty että mies ei ole (myöskään omasta milestään) "riittävän hullu" sinne osastolle. Keskivaikea masennus on ollut diagnoosina muutaman vuoden.

Tosin, eikö myös työelämässä olevat tee itsemurhia? Se, että käy töissä voi tuskin olla este hoidon saamiselle.

 

Ai niin, jatkoa vielä edelliseen viestiin, että kivampihan se vaan olisi jos pelkän lääkkeenvaihdon takia sinne menee. Sekin vaan vähän arveluttaa, koska eikös se lääkkeiden vaihtaminenkin ole aika pitkä prosessi, ensin vähennellään edellisen annosta pikkuhiljaa ja aloitetaan uutta myös pikkuhiljaa, tms... Että joutuukohan koko sen ajan siellä olemaan, tai tekevätkö sen jotenkin nopeammin valvotuissa oloissa?