Toggle sidebar

Selvänkauden loppuko...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kantapäät vastakkain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kantapäät vastakkain

Vieras
No niin. "Uutta elämää" elettiin sitten tuo antabus-kuuri, eli n. 3 kk.
Mies oli hyvin tyytyväinen itseensä ja kohentuneeseen ulkonäköönsä, ja myös kohentuneeseen rahatilanteeseen tipattomuutensa vuoksi.
Antabus-kuuri siis loppui n. vko sitten, ja mies sanoi minulle että nyt hän voi sanoa lopettaneensa lääkkeet ja pystyy siitä huolimatta olemaan juomatta.

Eilen oli sitten pomon tarjoama päivällisilta ravintolassa. Mies oli lupautunut aamuksi töihin koska ei juo.
Vaan kuinka sitten kävikään.
Heräsin kamalaan ryminään. Vessasta löysin mieheni makaamasta puolisammuksissa. Sopersi anteeksipyynnöt ja sanoi olevansa täys #&%?$!*. Sammui siihen...

Mulla meni sitten yöunet siinä, en oo nukkunu ollenkaan, itkettää vaan.
Kauhea pettymys nyt päällä siitä että mies kompastuu heti ensimmäiseen houkutukseen vaikka itse on niin tyytyväinen juomattomuuteensa kuitenkin!

Alkaako taas ryyppäämiset uudestaan, vai oppiiko "ei kohtuukäyttäjä" koskaan siihen kohtuuteen?

Ehkä nyt ylireagoin; mutta tällä hetkellä pelkään tämän hyvän elämän murenevan.
 
Mun avomies oli juomatta 10 kk,puoli vuotta oli antabuksilla ja sen jälkeen 4kk juomatta vielä.
Sanoi että hän on päässy irti nyt ja kykenee oleen kyllä kohtuukäyttäjä.
Tällä hertkellä se tissuttelee joka ilta
Se juominen retkahti heti ekasta kerrasta eikä alkoholistista tule kohtuukäyttäjää koskaan.
 
kyllä se vaan niin on että kellä on ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa niin siitä pitää pysyä kokonaan erossa...ei alkoholi-ongelmaisesta saa kohtuukäyttäjää
tsemppiä teille kuitenkin uuteen yritykseen!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.11.2006 klo 11:10 kantapäät vastakkain kirjoitti:
Just heräs, ja sano että ei tarvi pelätä, kyllä selvä kausi jatkuu. Ei kuulemma ollu niin rapiaa eilen...

Voi ku oiski sitte totta... :'(
Click to expand...
Varmaan ainaski lähitulevaisuudessa kantsii pysyä poissa houkutuksista. AA-kerhosta on moni saanut vertaistukea.
 
Voin sataprosenttisesti kertoa saman kokeneena ja vieläpä useammin kuin kerran:
Alkoholisti ei parane,ei ainakaan meillä. Lupauksia,yrityksiä ja kaikkea sen väliltä.
Vaihtoehtoja ei ole,joko juo tai sitten ei tippaakaan eikä koskaan. Se on ankaran kuuloista mutta niin se on.
Juopot ei osaa kohtuukäyttää,yksi ryyppy ja se vie mukana.
Nyt kun miehesi antoi pikkusormen niin tästä se alkaa ja pääsee vauhtiin taas samaa vanhaa rataa.
Tiedän kun itse tätä käyn läpi ihan joka päivä
Halaus ja voimia kohtalotoveri! :hug:
 
Sehän on hyvä merkki että mies vaikutti ennen retkahdusta tyytyväiseltä tähän uuteen selvään elämään. Huomasi että se juomattomuus teki hyvää itselleen, ulkonäölleen, rahatilanteelle kenties myös perheen ilmapiirille. Se varmaan kannustaa jatkamaan tuota "raitistelua". Mutta mutta, liha on heikko! Ei tuossa ole mitään outoa. Todennäköisesti tuo olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin. Nyt se sattui tapahtumaan ennemmin. Nuo tilanteet voi vaatia useita retkahduksia vuosien varrella ennen kuin se raitistuminen tosiaan onnistuu. Tai kohtuukäyttö. Kohtuukäyttö on hankalampi ja onnistuu vain osalta aiemmin paljon käyttäneistä, mutta niitäkin on. Tuo kokonaan lopettaminen onnistuu helpommin ja lähes kaikilta, mutta se vaatii joskus paljon aikaa ja tie voi olla kivinen.

Nyt voisi olla uudet antabukset paikallaan. Muuten voi seuraava retkahdus tulla yllättävän pian kun morkkikset tästä on kärsitty.

Ei kannata vielä tuudittautua siihen, että mies on raitistunut, mutta eikö yksi känninen päivä kolmen kuukauden välein ole paljon enemmän kuin se aiempi mahdollisesti joka viikkoinen juominen. Ajan kanssa tuo kolmekuukautta voi venyä kuuteen kuukauteen ja sitten hiljalleen vaikka vuoteen ja sitten jossain vaiheessa voikin olla se aika kun ei enää tarvitse ottaa ollenkaan.
 
Kiitos vastaajille, vaikka kaikkien terveiset eivät niin positiivisia olekaan. Mutta ei nämä raitistumislupaus-asiat aina niitä positiivisia todella ole! :\|

Mies lähti nyt tyytyväisenä töihin, kun oli virkeä olo toisin ku eilen. Ja sanoi ettei tarvetta ole pitkään aikaan lähteä.

Nii-in. Tiedän että nyt on helppo sanoa kun rapulasta on juuri toivuttu.
Täytyy katsoa miten menee jatkossa, tuleeko tarvetta antabuksille taas. Vielä ainakin jaksan uskoa hyvään.


Raitistumisia kaikille toivotaan! :wave:
 
Täälläpä näkyy tuttuja nimimerkkejä, on joskus tästä samasta aiheesta kirjoiteltu, kiivaastikin ;) nimeltämainitsemattomien kanssa...

Muistan, että ap kirjoitteli täällä juuri kun miehen antabus-kuuri alkoi. harmi, että retkahdus tuli heti. Mutta kuten joku muukin totesi, ei siihen kannata suhtautua heti kuin maailmanloppuun. Se kuuluu asiaan. Joskus se retkahdus kai tulee kaikille, jotka yrittävät alkoholismista parantua. unohda, mitä tapahtui ja jatka eloa. Älä jää märehtimään, nyt on katsottava eteenpäin. Voihan olla, että miehesi oikeasti koki, että ei ollut sen arvoista. Ainahan ihmisen tekee mieli sitä kiellettyä hedelmää, joten nyt kun sitä on maistanut, niin ehkäpä se menetti loistonsa? Ehkä. sitähän tämä elämä on, mitään ei voi varmaksi sanoa.

Itse kirjoittelin tänne silloin, kun miehelläni kaljaa kului kaks koppaa viikossa. Ero oli millin päässä, mutta mies lupasi parantaa tapansa. Alkuun meni hyvin, ja käyttö selvästi väheni. Tällä hetkellä en tiedä tarkalleen, kuinka paljon mieheni juo, mutta näppituntumalla sanoisin, että käyttö on taas lisääntymään päin. Tuleva talvi näyttänee, miten käy. En ole heittänyt kirvestä kaivoon, mutta vaikea on uskoakaan, että hyvin tässä käy.
 
Toivotaan että ei jano ala yllättämään miestäsi ihan hetkeen. Ehkä teidän olisi hyvä tehdä niin, että jos seuraava retkahtaminen tulee pikapuoliin (vaikka nopeammin kuin viimeksi eli vähän yli kolmessa kuukaudessa), niin otatte sitte ne antabukset käyttöön?! Itse ajattelen niin, että aina kun kyseinen selvä jakso on pidempi kuin edellinen, niin silloin ollaan päästy asiassa eteenpäin.

Hikkahikille myös tsemppiä saman aiheen kanssa painimisessa! ;)
 
Alkoholisitin sukulaisena voin sanoa että todenäköisesti alkoholismin parantaa vain kuolema taikka "uskontuleminen".

Alkoholistille ei ole kohtuukäyttöä, on vain alkoholinkäyttöä.
 
pari vkoa meni selvinpäin; eilen mies taas repsahti vaikkei ollut suunnitellut juovansa.

Toisaalta jos pysyis vaikka tällasena että pari krt kuussa käy baarissa; se kai ois normaalia ja "suotavaa".
Yritän ainaki ajatella näin, mutta silti on niin hiton huono olla. Takaraivossa on kuiten aina se pelko että menee hommat persiilleen jos tuo ukko kovin taas innostuu...

Talo saatiin juuri ostettua, ja varsinki tuon takia pelottaa niin per.keleesti!

Miksei vois olla helppoa tää elämä ettei tarvis ressata tällasia pas.ka-asioita!!
:(
 
Se on sitte kk:n sisään tullu 3 känniä vedettyä. Että ei hyvältä näytä raitistumisen suhteen. Ekan kännin jälkeen oli huono omatunto miehellä, vaan ei enää toisen, eikä varsinkaan kolmannen. Siellä on baarissa tällä hetkellä.

Voi että ottaa kupoliin.
Yritän ajatella rennommin, mutta en vain pysty. Viinasta on tullu sellanen piru mulle, että en voi sietää sitä enää ollenkaan! Mutta enhän minä voi toista pakottaa absolutistiksi vaikka itse taidan ollakin jo luettavissa heikäläisiin...Mitä minä teen..? :headwall:

On niin pa.ska olo, Tulis jo nukkumaanmenoaika että saisin lapset sänkyihin. Saisin yksin vetäytyä peiton alle...
 
Harmi.

Tiedän tuon tunteen, ettei jaksa edes yhtä kaljan-/viinanhajuista hönkäystä. Vaikka kuinka yrittäisi itselle tolkuttaa, etä onhan pari pulloa ok, onhan känni sillon tällön ihan ok, mut kun oma pää on niin täynnä, ettei pisaraakaan enää mahdu.

Meillä miehellä loppu työt ja taas on alkanut kaljapullot hiipiä arki-iltoihin. Mutta mä en jaksa enää välittää. mä en tunne mitään. En oikeastaan edes pettymystä, koska en niihin vähentämispuheisiin alunperin uskonutkaan. En raivoa, koska en vain jaksa. Juokoot. Nyt kun muksut on vähän isompia, ei se loppujen lopuksi edes kovin paljoa vaikuta elämään, koska ei mies baareissa ravaa eikä möykkää kännissä kotona. Kunhan sohvannurkassa lipittelee ja aamusin nukkuu puoleen päivään. Ja uskon, ettei kaljaa ihan niin paljoa mene kuin viime talvena, sillon se jo tuntu ja näky enemmän.

Omat tunteet alkaa yksinkertasesti kuolla. Kun ei rakasta, ei välitä. Jää vain haikeus, että näinkö tässä nyt sitten lopulta käy. Jossain vaiheessa on niin tunteista kuollut, että voi vaan lähteä. Enää vain odotan sitä vaihetta. Vielä se ei ole käsillä, mutta odotan sitä kuin väistämätöntä tapahtumaa. Joku päivä se tulee. Sen voimalla jaksan, tietäen että ei tämä kestä ikuisesti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.11.2006 klo 15:07 kantapäät vastakkain kirjoitti:
pari vkoa meni selvinpäin; eilen mies taas repsahti vaikkei ollut suunnitellut juovansa.

Toisaalta jos pysyis vaikka tällasena että pari krt kuussa käy baarissa; se kai ois normaalia ja "suotavaa".
Yritän ainaki ajatella näin, mutta silti on niin hiton huono olla. Takaraivossa on kuiten aina se pelko että menee hommat persiilleen jos tuo ukko kovin taas innostuu...

Talo saatiin juuri ostettua, ja varsinki tuon takia pelottaa niin per.keleesti!

Miksei vois olla helppoa tää elämä ettei tarvis ressata tällasia pas.ka-asioita!!
:(
Click to expand...

toi kuulostaa aika tutulta...... :'(
 
Raha se kai on iso osa joka mua ressaa. Valitettavasti sitä ei liikaa ole, ja vielä vähemmän sitä jää jos toinen törsää muutaman satasen kuussa baariin. Ja entisestä tiedän että jos miehellä ei olisi varaa ryypiskellä, se lainaa kavereilta. Ja kännissä tulee lainattua sitte jopa 500? ilta.

Nyt ku ollaan saatu talous tasapainoon, niin alkaa taas tämä mun kyttääminen että kuin paljon juodaan ja miten paljon menee rahaa. Pelottaa että menee lainanmaksut #&%?$!* jos oikein äityy lainaamaan...

Ei meidän tilanne nyt maailman vakavin ole, mutta mulla ei kauheasti pinnaa enää ole.
Täytyy miehen kans jutella ja muistuttaa meidän pelisäännöistä. Oon varmaan monen mielestä karmea pirttihirmu. :(
 
Ei onnistunu muistutus pelisäännöistä eilen, ku mies oli baarissa iltapäivästä yöhön.
Taidan olla se joka tänään hoitaa lapset (mies lomalla joten sovittiin etteivät mene hoitoon) vaikka miehen homma olis ollu. Opiskeluhommat saavat multa tältä päivää jäädä.
Ällöttää tuo lemuava äijä. Ei pinna riitä enää mulla tähän hommaan, joten tänään on taas suunnan näytön paikka. Katotaan minkä tien mies valitsee. Minä oon omani valinnu jo ja siihen ei kuulu viinaa juova ukko. On tässä elämässä parempaaki ku murehtiminen aikusesta ihmisestä!
 
kylläpäs olli surullista luettavaa, mutta hyvä kun olet päätöksen tehnyt ja laitat miehen valitsemaan. lapsilla on oikeus selvään vanhempaan ja sinulla myös oikeus olla stressaamatta koko ajan toisen juomisesta.
Voimia ja halauksia sinulle! :hug:
 
Hei, onko asuinpaikkakunnallasi Al-anon kerhoa joka on tarkoitettu alkoholistien omaisille ? Sairastut itsekkin jos et saa apua. Varmaan puh.luettelosta löytyy, voit soittaa sinne ensin, eikä siellä tarvi alussa kuin kuunnella jos ei ole valmis puhumaan. Suosittelen lämpimästi, vaikka mieheni ei raitistunut mutta sain itselleni voimia erota miehestä ja ainaisesta pelosta tuleeko kännissä kotiin vai ei. :hug:
 
Hei!
Haluaisin kysyä mielipidettänne siihen onko mielestänne ok, jos mies käyttää alkoholia n.1-3 kertaa kuussa? Ja näinä kertoina se menee usein "överiksi".Eli kauheessa kännissä ja muutenkin ärsyttävä. Muutoin ei juo juurikaan, mitä mieltä? Itse saan aina kauheet raivarit näiden kerojen jälkeen..Siksi ei myöskään huvita juuti baareissa yhdessä liikkua..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa