Täällä eräs, joka sai tietää mitä on sekundäärinen lapsettomuus.
Taustoina pilleriraskaus, josta syntynyt ihana esikoisemme 04/09.
Toista rupesimme toivomaan virallisesti 04/10, yritys jatkui melko rentona sen vuoden verran kunnes pieni paniikki rupesi valtaamaan mieltä huhtikuussa -11. Toive kun meillä oli se alle kolmen vuoden väli. Toisin kävi. Loppuvuoden -11 yritimme kotikeinoin ja kiertoa seuraillen. Mun kierrossa oli toivomisen varaa sillä pituus heitteli jopa 70 päivässä. TK-lääkäri määräsi kolmeksi kierroksi terot, jotka eivät tasanneet kiertoa toivotusti. Sain lähetteen gynepolille epäsäännöllisenkierron vuoksi. Siellä nuori lääkärityttö noin viiden minuutin tutkimuksen jälkeen teki lähetteen endometrioosileikkaukseen. Itkuisena ja pelonsekaisena lähdin vastaanotolta ja mietin vain, että mitä viitteitä lääkäri endosta löysi, koska leikkaus tehtäisiin, miten, missä.. Mihinkään kysymyksiini ei vastattu kiireeseen vedoten. Varasin ajan yksityiselle klinikalle joka oli heti tammikuun alussa -12. Halusin toisen mielipiteen leikkauksen tarpeellisuudesta.
Ultran ja perustellisen haastattelun jälkeen tämä naistentautien tohtori totesi, ettei löydä mitään endometrioosiin viittaavaa - korkeintaan hiukan pco-vivahteiset munasarjat, mutta nekin vain vivahteiset. Hänen mielestään leikkaus oli täysin tarpeeton ja päätös hätiköiden tehty.
Päätimme mieheni kanssa ottaa samalla klinikalla lisää selvää miksei raskaus ala. Mieheni näytteissä ei ollut mitään vikaa ja minustakin ainoa löytynyt vika oli matala FS-hormoonitaso. Tätä hoidettiin pari kiertoa femareilla, mutta kun vaste ei ollut toivotunlainen, siirryttiin gonal pistoksiin. Ensimmäinen kierros tehtiin mixillä femar-gonal-pregnyl-keltarauhashormooni, tästä seurauksena aivan järkyttävät päänsäryt vaikka folli kehittyikin ihan hienosti. Ei plussaa. Seuraavaan kiertoon päätettiin riisua kaikki "turha" eli otettiin vain gonal tuhdimmalla annoksella + pregnyl. Tästä tuloksena yksi kehittynyt folli ja plussa dpo 11.
Tuo plussa on nyt 16+1 viikkoinen mahalainen jonka arvioitu kuoriutumisaika on jouluaattona.
Melkoisen varjon tämä kaikki jätti, vaikkei meidän tie ole pisimmästä saati kivikkoisimmasta päästä. Itselläni on ainakin tällä hetkellä vahva fiilis, että vielä kerran haluaisin yrittää toivoa jahka tämä hartaasti odotettu saadaan kotiin. Mies ei ole ihan yhtä vakuuttunut, hoidot ja mun mielialojen romahtelu yritysaikana jätti jälkensä parisuhteeseenkin ja ne aukot on punottu umpeen oikeastaan vasta nyt. Ehkä me tehdään niin, ettei ehkäistä vaikka tuskin me enään hoitoihin lähdettäisiinkään.
Rahaa, aikaa, rakkautta ja hermoja on kulutettu ihan mielinmäärin - kyyneleistä puhumattakaan. Kuitenkin, jos joku on se asia minkä takia tämän kaiken on valmis läpikäymään niin tämä on varmasti juuri se.
Lämmin ajatus teille kaikille, sekundäärisestä lapsettomuudesta tekee äärettömän kipeää kun koko ajan sen jo olemassa olevan lapsen näkee kokevan ja kasvavan - tiedät mitä odottaa.