Sekundäärinen lapsettomuus

Lueskelin kirjoituksianne täältä taustalta. Me ollemme myös "sekundoja".
Tunteet joita olette kokeneet vähättelystä ärsytykseen ovat tuttuja. Etenkin tämä sekundan valitusoikeus on sellainen, joka pistää vihaksi itselläni. Monesti paistaa läpi se, että meillä ei ole oikeutta surra. Ymmärrän toki sen katkeruuden, jos ei biologista lasta tule ikinä saamaan vaikka kaikki olisi yritetty. Me olemme varmasti onnellisia siitä, jota olemme saaneet mutta samalla meillä on oikeus surra myös sitä, mitä me emme saaneet.

 

Taidanpa purkaa vähän mieltäni aiheesta. Olen pahoillani teidän kaikkien puolesta, ja samalla myös ehkä helpottunut, koska en ole ainoa. Kaikki kaverit tuntuvat raskautuvan melko helposti ja vauvoja sikiää solkenaan. Jokaisesta vauvasta olen iloinen, mutta todennäköisesti itken kotona hetken katkeria kyyneleitä. Sukulaiset taas ovat autuaallisen varmoja, että lapsia popsahtelee kerran vuodessa mikäli ehkäisystä ei huolehdita. No meillä ei ole näin käynyt.

Perustutkimuksia minulle on tehty se mitä perusultralla ja verikokeilla pystyy havaitsemaan. Kaikki oli ns. ok, jopa se kasvava follikkeli on havaittu ultralla. Toinen ongelma on oma ylipainoni, jota on aivan liikaa. Näin ollen en pääse lapsettomuushoitoihin, eikä mies niihin haluaisikaan. Että jos siunaantuu vain yksi niin sillä mennään.

Olen pyöritellyt aihetta viimeisen reilun vuoden aikana monasti päässäni. Perustelut sille toiselle lapselle ovat juuri tuossa esikoisessa, että sille leikkikaveri ja perheenjäsen meidän lisäksi. Kovasti olisi tuo toinen toivottu, mutta kun ei ole kuuluakseen. Epätietoisuushan tässä syö naista. No ei auta kuin jatkaa, jospa se vaikka tärppäisi? Onnentoivotukset teille muille myös. :hug:

 

No niin...Niinhän tässäkin kävi, että menetin tämänkin vauvan...la alko ruskealla vuodolla, joka tänään muuttui jo veriseksi...osasin odottaa tätä, koska ei mitään raskausoireita juurikaan. ja viimeviikolla kävin ultrassa josa lääkärin mukaan alkio oli pienempi mitä piti. olinkin vain viikolla 6+0, vaikka "piti" olla 6+6. nyt on siis 6+6 ja toivo menetetty... :'(

 

No niin...Niinhän tässäkin kävi, että menetin tämänkin vauvan...la alko ruskealla vuodolla, joka tänään muuttui jo veriseksi...osasin odottaa tätä, koska ei mitään raskausoireita juurikaan. ja viimeviikolla kävin ultrassa josa lääkärin mukaan alkio oli pienempi mitä piti. olinkin vain viikolla 6+0, vaikka "piti" olla 6+6. nyt on siis 6+6 ja toivo menetetty... :'(

Iso halaus sulle! :hug:

 

Kiitos Mialiina :'( Lääkäri laitto meidän paperit nyt uudestaan menee lapsettomuushoitoihin.
On nyt pitänyt selittää kaikille mitä sekundäärinen lapsettomuus tarkoittaa...Moni ei ole koskaan kuullutkaan moisesta, aika jännä. Toivotaan nyt, että kaikille meille kävisi onnekkaasti elämässä ja saataisiin nyytit :heart:

 

Höllmystynyt, olen todella pahoillanne puolestanne, iso halaus siis täältäkin :hug: Voimia!

 

Täällä eräs, joka sai tietää mitä on sekundäärinen lapsettomuus.

Taustoina pilleriraskaus, josta syntynyt ihana esikoisemme 04/09.
Toista rupesimme toivomaan virallisesti 04/10, yritys jatkui melko rentona sen vuoden verran kunnes pieni paniikki rupesi valtaamaan mieltä huhtikuussa -11. Toive kun meillä oli se alle kolmen vuoden väli. Toisin kävi. Loppuvuoden -11 yritimme kotikeinoin ja kiertoa seuraillen. Mun kierrossa oli toivomisen varaa sillä pituus heitteli jopa 70 päivässä. TK-lääkäri määräsi kolmeksi kierroksi terot, jotka eivät tasanneet kiertoa toivotusti. Sain lähetteen gynepolille epäsäännöllisenkierron vuoksi. Siellä nuori lääkärityttö noin viiden minuutin tutkimuksen jälkeen teki lähetteen endometrioosileikkaukseen. Itkuisena ja pelonsekaisena lähdin vastaanotolta ja mietin vain, että mitä viitteitä lääkäri endosta löysi, koska leikkaus tehtäisiin, miten, missä.. Mihinkään kysymyksiini ei vastattu kiireeseen vedoten. Varasin ajan yksityiselle klinikalle joka oli heti tammikuun alussa -12. Halusin toisen mielipiteen leikkauksen tarpeellisuudesta.

Ultran ja perustellisen haastattelun jälkeen tämä naistentautien tohtori totesi, ettei löydä mitään endometrioosiin viittaavaa - korkeintaan hiukan pco-vivahteiset munasarjat, mutta nekin vain vivahteiset. Hänen mielestään leikkaus oli täysin tarpeeton ja päätös hätiköiden tehty.

Päätimme mieheni kanssa ottaa samalla klinikalla lisää selvää miksei raskaus ala. Mieheni näytteissä ei ollut mitään vikaa ja minustakin ainoa löytynyt vika oli matala FS-hormoonitaso. Tätä hoidettiin pari kiertoa femareilla, mutta kun vaste ei ollut toivotunlainen, siirryttiin gonal pistoksiin. Ensimmäinen kierros tehtiin mixillä femar-gonal-pregnyl-keltarauhashormooni, tästä seurauksena aivan järkyttävät päänsäryt vaikka folli kehittyikin ihan hienosti. Ei plussaa. Seuraavaan kiertoon päätettiin riisua kaikki "turha" eli otettiin vain gonal tuhdimmalla annoksella + pregnyl. Tästä tuloksena yksi kehittynyt folli ja plussa dpo 11.

Tuo plussa on nyt 16+1 viikkoinen mahalainen jonka arvioitu kuoriutumisaika on jouluaattona.

Melkoisen varjon tämä kaikki jätti, vaikkei meidän tie ole pisimmästä saati kivikkoisimmasta päästä. Itselläni on ainakin tällä hetkellä vahva fiilis, että vielä kerran haluaisin yrittää toivoa jahka tämä hartaasti odotettu saadaan kotiin. Mies ei ole ihan yhtä vakuuttunut, hoidot ja mun mielialojen romahtelu yritysaikana jätti jälkensä parisuhteeseenkin ja ne aukot on punottu umpeen oikeastaan vasta nyt. Ehkä me tehdään niin, ettei ehkäistä vaikka tuskin me enään hoitoihin lähdettäisiinkään.

Rahaa, aikaa, rakkautta ja hermoja on kulutettu ihan mielinmäärin - kyyneleistä puhumattakaan. Kuitenkin, jos joku on se asia minkä takia tämän kaiken on valmis läpikäymään niin tämä on varmasti juuri se.

Lämmin ajatus teille kaikille, sekundäärisestä lapsettomuudesta tekee äärettömän kipeää kun koko ajan sen jo olemassa olevan lapsen näkee kokevan ja kasvavan - tiedät mitä odottaa.

 

Heippa. Jos sopii niin liittyisin tähän joukkoon. Meillä alkaa olemaan pari vuotta takana ilman ehkäisyä ja ei vaan ole tärpännyt, ei ole edes tullut mitään haamun haamua testiin. Poika on syntynyt 09 joulukuussa ja menkat alkoi muutaman kuukauden päästä vaikka imetin. On tosi rasittavaa, että mulla on aina ollu oikein oppikirjamaiset kuukautiset. Ovis tulee kp 12 tienoilla, kierto on 25-26 päivää. 2 kertaa ikinä on kierto ollu 30+ jotain eikä koskaan ole jäänyt tulematta. Ei olla tekemällä tehty kuten aikaisemmin eli en ole ilmotellu miehelle ollenkaan, että nyt ois ovis mutta luonto toimii näköjään siinä asiassa ja mies pyörii herhiläisenä ympärillä oviksen aikaan =)

Eli itsellä alkaa jo aikamoinen ahdistus olee asian vuoksi.. Poikaa tehtiin 1,5vuotta ja siinä välissä oli yksi kohdunulkoinen. Ollaan oltu yhdessä joku 5 vuotta mistä on ehkäisyä käytettyä yhteensä joku alle vuosi ja vaivaiset 3 raskautta. Mun hyvä ystävä sai mut jo tällä viikolla vähän innostumaan että josko nyt sitten onnistui mutta tänään sitten rupes tulee verta paperiin, nyt on kp27 :'( en oikein jaksa uskoa mihinkään alkuraskauden vuotoihinkaan... vaikka sitä vähän vielä salaa toivonkin.

Tämä sekundäärinen lapsettomuus ei luultavasti tekisi niin kipeää jossen olisi varmaan viimeiset 20 vuotta jo tiennyt, että haluaisin 2 lasta.. On ihan hirveän suuri pettymys nähdä oman kroppansa pettävän tällaisessa asiassa, huokaus sentään. Tää mun hyvä ystävä on nyt raskaana ja ihan vilpittömästi olen onnellinen heidän puolestaan, mutta kyllähän se nyt vähän kirpaisee. Siksi ajattelinkin että voisin tulla tänne kun täällä on muitakin jotka tietää mistä puhun ja mitä koen.

~s~

 

Sirpa75, sinun tarinasi kuulostaa jokseenkin omaltani.

Olen elämäni aikana käyttänyt pillereitä n. 10kk ja lopetin hyvissä ajoin(kuukausia) ennen kuin ruvettiin yrittämään. Ensimmäinen raskaus alkoi "vasta" 7kk yrityksen jälkeen ja se meni heti kesken. Se oli täysi shokki.
Toinen raskaus alkoi tästä 4kk päästä ja siinä nähtiin jopa sykekin kahdesti, mutta kesken meni rv 9.
Kolmas raskaus alkoi tuosta 5kk päästä ja siitä meille syntyi 08/08 ihana poika.

Menkat alkoi synnytyksestä 4kk jälkeen jo, vaikka imetin myös. Toista aloimme toivomaan 09/09 eikä vuoden yrittämisen jälkeen minkäänlaisia tuloksia tullut. Kierto on mullakin ollut aina säännöllinen 26-27pv.

Yksityiselle mentiin tutkimuksiin ja hoitoihin 10/10 ja miehestä löytyi vähän ja huonosti liikkuvia siittiöitä. Minulta löytyi PCOmaiset munasarjat.

Hoitomme:
3 x clomifen, joista kahdessa avusteena pregnyl + lugesteron
1 x IUI
1. ICSI
2. ICSI + PAS(plussa, mutta km rv7)

Julkiselle hoitoihin 10/11

3. ICSI + PAS
4. ICSI tehtiin toukokuussa josta nyt tuoresiirrosta raskaus rv 11+2 ja sikiöllä ainakin vielä kaikki hyvin.

Ensimmäistä "tehtiin" n. 1,5v, tätä toista 2,5v ja monine hoitoineen.
Nyt toivotaan, että meille tämä ihana kakkonen suotaisiin.

Kirjoitan aiheesta myös blogia, jossa historiaamme Kakkonen Hoidoilla?

Kovasti tsemppiä kaikille!

 

Saako liittyä seuraan? Olen 37 vuotias ja luomupoika vm -91. Juu-u, kauan sitten olin teiniäiti ja ihan kerrasta sai poika alkunsa. Nyt uusi mies, jolla ei ole lapsia ja ikää hänellä 40. Yritystä nyt 14 kk, jonossa julkiselle. Tutkimuksia tehty jo jonkin verran, kaikki näyttäisi olevan ok, mutta raskautta ei vain kuulu. Miehen simpat normaalit yms.
Olin aikoinaan "liian nuori" ja nyt liian vanha. Ystävät saaneet lapsia, monilla kouluikäisiä lapsia nyt, eivätkä he ymmärrä, miksi edes haluan enää lapsen, kun elämä on helppoa, kun lapsi on maailmalla jo. Mutta haluan kokea sen vielä kerran, sen kaiken: raskauden, synnytyksen, vauva-ajan, lapsen ensimmäisen koulupäivän, armeijaan lähdönkin ehkä... Olen jo aika masentuneella mielellä.

Kysymys: Minun progesteroniarvo oli kesäkuussa 31, kp 20 otettu. Se taitaa kertoa, että ovuloin. Onkohan minulla silti mahdollisuus kokeilla ovulaatio induktiohoitoa?

 

Tervehdys. Täällä yksi pikkukakkosesta haaveileva. Esikko syntyi 3/11 ja saman vuoden elokuussa alkoi pikkukakkosen yritys. Jouluaattona sainkin plussan, mutta se raskaus meni kesken tammikuussa. Toukokuussa tuli toinen plussa. Sekin raskaus meni kesken kesäkuun alussa. Henkisesti olen aika rikki. Alkuvuoden olen seurannut lähipiirissä raskautta, jossa LA muutaman päivän ennen kuin mitä meillä olisi ollut ensimmäisessä kesken menneessä. Tuska siitä, että joku toinen sai meidän vauvan on kamala. Oman surun läpi en osaa olla iloinen toisen onnen puolesta. Viime viikolla kuulin, että lähipiirissä on myös LA samana päivänä kuin meillä olisi ollut toisesta kesken menneestä. En ymmärrä, miten pystyn taas seuraamaan omaa raskauttani ulkopuolelta. Toki tiedän, että kyse ei ole meidän vauvasta eikä meidän raskaudesta, mutta se tunne kuitenkin on olemassa. En ole oikeastaan edes kateellinen. Olen vain surullinen.

Kaikesta huolimatta sain voimia näistä keskusteluista. Viikonloppuna luin näitä useampia ja helpotti, kun tajusin etten ole tunteitteni kanssa yksin. Tajusin myös, että tästä surusta minun on noustava. Aiheesta ei kuitenkaan kovin monen kanssa voi puhua, joten toivoisin, että tässä foorumissa aiheesta voisi keskustella. Toki miehelleni näistä puhun, mutta eihän täysin ymmärrä. Tsemppaa vain uuteen yritykseen. Ja sehän tässä taas alkoi, greippimehun ja vyöhyketerapian voimin. Miehenkin pistin omalle kuurilleen. Katsotaan miten käy. Pelottaa kuitenkin.

 

Haaveissani kamala varmasti seurata sivusta raskautta, joka kulkee samaan tahtiin, kuin oma kulkisi... Itse olin aikoinaan vähän samassa veneessä. Aloimme kaverini kanssa molemmat ýrittää toista lasta yhtäaikaa. Esikoisemme ovat lähes päivälleen saman ikäiset. Minä en onnistunut raskautumaan ja kaverini taas kyllä raskautui, mutta sai vuoden aikana kolme keskenmenoa. Tsemppasimme toisiamme ja saimme vähän purkaa toisillemme ajatuksia.
Mutta kaverini onnistui lopulta. Hänen poikansa täyttää ensi kuussa vuoden. Ja koko tänä aikana mä en ole vielä saanut plussan plussaa.

Hoitorintamalla meille kuuluu huonoa. ivf piti tehdä ensi kuun vaihteessa, mutta ei mahduttukaan kiintiöön. Alkaa hiukan tässä jo epäusko vaivata... Meidän ivf jonotus tulee kestämään ainakin 9 kk. Eli yhden raskauden verran.

Meidän hoitotietä voi seurata myös lapsettomuusaiheisessa blogissani Pakastettu haikara

 

Minä myös sekundäärisesti lapseton. Minulla aiemmasta suhteesta luomulapsi.

Yritystä takana noin 2 vuotta. Miehellä todettiin vuosi sitten teratozoospermia ja minulla hypotyreoosi ja sen mukana tuomaa ylipainoa.

Nyt menossa 1. ICSI 1.PAS. Tuoresiirtoa ei tehty hyperstimulaation takia. Yksi alkio siirrettiin luonnolliseen kiertoon viikko sitten. Eilen aamulla tein pp6, dpo9, kp25/30 ensimmäisen Apteekin oman testin malttamattoma. Sain testiin haamujen haamun ja illalla vahvemman Pregchekillä. Tänä aamuna Apteekin omalla yhtä vahva kuin illalla. Nyt odottelen vahvistuuko viivat ja näyttääkö ensi viikolle varatttu verikoe vielä plussaa ja jatkuuko se sitten loppuun saakka

 

heips sekundamamma :wave: toivon että viiva vain vahvistuu, antais toivoa meille muille sekundoille

 

Kyllähän tämä plussa vahvistuu Tänään testattu pp9, dpo12 ja kp28/30. Ensi viikolla verikoe vielä vahvistaa plussan ja että hormoniarvot ovat ihan kohdillaan

 

Mitäs teille naiset kuuluu?? täällä menossa yk19, ja taitaapa kääntyä piakkoin uuteen...

 

Kolme vuotta yritystä tulee ihan kohta täyteen. Menkkoja olen tässä odotellut, että päästäisiin aloittamaan ivf. Eipä nyt sitten näy, ei edes pieniä merkkejä. |O Raskaus on periaatteessa mahdollinen (ei olla ehkäisty ja seksiäkin oli myös oviksen aikaan), mutta en jaksa uskoa onnistuneen luomusti. Aina ennen on alkanut vuoto 2. tai 3. päivä Primolut-kuurin jälkeen eli viimeistään tänään olisi pitänyt alkaa. Menee nyt aikataulut sekaisin, jos ei huomennakaan ala. Toivonkin siis positiivista testiä tai vuodon alkamista huomiselle.

 

kops toisesta pinkasta

Mahtuuko joukkoon vielä tälläinen sekundäärisesti lapseton, eli tarinamme lyhyesti, 2 lasta saatu ilman hoitoja, nuorempi syntynyt 03. Mitään muutoksia ei ole tapahtunut sama mieskin ollut jo kohta 15 vuotta, mutta siis tämän nuorimman syntymän jälkeen ei ole tullut plussan plussaa vaikka ei ehkäisyä ole ollut käytössä. Tämän vuoden alussa sitten sain tarpeekseni ja hakeuduimme yksityiselle hoitoon, koska julkisella meitä ei hoideta koska on jo 2 yhteistä lasta joista olen todella onnellinen, mutta vielä 1 pikkuinen olisi toivessa mikäli vaan onnistuisi. Kevään aikana tehtiin kolme inssiä ei tulosta, ennen juhannusta ivf yksikään munasolu ei hedelmöittynyt, viimeksi sitten oli icsi jossa 7 hedelmöittynyttä munasolua ja tuoresiirto josta nega. Lauantaina alkoi kuukautiset joten tässä kuussa olisi tarkoitus tehdä lääkkeellinen PAS, Estradot laastarit aloitin kp 1 ja kp 13 olisi ultra ja siinä päätetään millon PAS tehdään, mikäli siis alkiot selviävät sulatuksesta. Ikäkään ei luulisi olevan esteenä raskaudelle koska olen itse 30 vee ja mies muutaman vuoden vanhempi.

 

Mialina tänne kuuluu oikein huonoa. Sain tänään tietää, että ekassa icsi hoidossa ei päästä siirtoon asti. Onnettomasta kolmesta munasolusta yksikään ei ollut hedelmöittynyt. Ketuttaa todella rankasti.

Häivähdys tervetuloa ketjuun. Toivottavasti saisitte kaipaamanne nyytin.

Näinä synkkinä hetkinä lohduttaa kyllä kovasti se asia, että tuo yksi lapsi jo olemassa on. Tänään makasin varmaan tunnin nukkuva lapsi kainalossa ja kyllähän se hiukan tätä umpionnetonta mielialaa auttoi. Sanon lapselleni joka päivä monta kertaa miten onnellinen olen, että hän on olemassa.

 

Puuh, anteeksi hetken hiljaisuus, monesti olen täällä käynyt lukemassa mutta sitten kun rupeaisi kirjoittamaan niin ei tekstiä sitten synny/pitääkin jo poistua koneelta yms..

Täällä ei muutosta ole tullut, menkat tulee epäsäännöllisen säännöllisesti ja painoa en ole saanut pudotettua :/ eli hoitoon pääsy pitkittyy vaan koko ajan. Olen kyllä sellanenkin tunnesyöppö että en tiedä mitä sitä keksisi syömisen "sijaan".. Noh, selkäranka nyt ainakin pitäisi yrittää kehitellä...

Pieni "ällövaroitus"

Ja nyt olen vielä enemmän ihmeissäni menkoista kuin yleensä.. Onko muilla ollut ikinä sellaista että onkin yhtäkkiä kuukautiset lyhyemmät ja niukemmat kuin yleensä, tuntuu että se "limakalvot poistuu"-vaihe olisi konaan jäänyt välissä, elikkä alkoi tuhruttamalla, n, puoli vuorokautta, sitten tuli ihan kirkasta verta (aika reilusti mutta ei ihan yhtä paljon kuin yleensä) n. puolitoista vuorokautta ja taas tuhrutti n. vuorokauden.. eli yhteensä n. 3 vuorokautta :O ja yleensä kestää ainakin viikon...
Sitten vielä n. puolentoista viikon päästä tuosta tuli kahtena päivänä "pyyhkimällä" verta, mistähän se johtuu, jäi tosiaan tuohon kahteen päivään, enää ei ole tullut :/ nyt vaan valkovuotoa tulee niin että pikkarit melkein märkinä jos ei ole pikkuhousunsuoja päällä

Menipäs omanapaiseksi, joskus vaan niin turhautuu siihen että ei kroppa toimi niikuin haluaisi äh, rupes harmittamaan taas, palaillaan toisen kerran

 

mamma10 Mulla oli silloin esikoista yrittäessä aina sellasta hyvin niukkaa vuotoa, ilman normaalisti ilmeneviä hyytymiä monta peräkkäistä kiertoa. Sitten rysähti kunnon kuukautiset päälle, olin ihan älyttömän kipeä ja vuosin kun seula. Siitä kierrosta sitten esikoinen nappasikin kiinni Eli varmaan limakalvo ei päässyt kunnolla uusiutumaan eikä kiinnittyminen onnistunut. Hmm, täällä toinen selkänrangan etsijä. Joka aamu se on mielessä, että "pitäisi" tehdä asialle jotain. Ja joka ilta huomaa, ettei se päivä ollut tänäänkään... :headwall: