Tuomenmarja: Meillä on tilanne nyt sellainen, että olin toisessa seurantaultrassa eilen ja follikkeli oli kypsynyt jo 15mm. Siis nyt 2 päivää pistelen vielä Puregonia ja irrotuspiikin keskiviikkona. Perjantaina on edessä ensimmäinen inseminaatio. Vähän jo nyt jännittää ja huolettaa onko tuosta mitään apua? Minulla kun todettiin eilen myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja en tiedä tepsivätkö lääkkeet vielä näin nopeasti? Epäilen kyllä että eivät tepsi. Saattaa kyllä nyt meilläkin mennä aikaa ennenkuin tärppi käy, koska voi mennä pitkänkin aikaa, että kilpirauhasarvot tasoittuvat kohdilleen. Ja lukenut olen tapauksista, että joilla arvot ovat lääkityksen myötä tasaantuneet kohdilleen, mutta silti hoidoista huolimatta raskaus ei ole vain alkanut. Minullakin kun on ollut jo 2 vuotta kummaa väsymystä ja reilu 2,5 vuotta kummaa lämmönvaihtelua. Viime syksynä koin, että muistini on alkanut huonontua. Luulen, että kaikki nuo oireet johtuvat tästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Mutta saa nyt nähdä miten käy. Tsemppiä ja kaikkea hyvää odotusaikaasi!! Kertoilehan jatkossakin miten raskautesi on edennyt.
Sekundäärilapsettomat
- Viestiketjun aloittaja Tikru -72
- Ensimmäinen viesti
Tupasvilla Toivottavasti inseminaatio onnistuisi! Ymmärrän hyvin tunteesi epäonnistumisen suhteen, mutta nyt kun asiat ovat jo noin pitkällä ja hieno folli kypsymässä, niin ilman muuta tilanne kannattaa hyödyntää. Kurja tuo kilpirauhasjuttu, mutta eikö toisaalta myös hyvä, että joku syy löytyi ja että sitä voidaan nyt hoitaa. Toivottavasti lääkkeet tepsivät nopeasti ja samalla oireetkin helpottavat. Käyn kyllä kertomassa kuulumisiani, käythän sinäkin 
Tänään oli siis siirto. Yksi olki oli sulatettu, kolmesta alkiosta yksi ei ollut pakastusta kestänyt. Ja kaksi jäljelle jäävää olivat 4 ja 5 soluisia. Eli huono ja huonompi Hetki keskusteltiin ja päädyttiin siirtämään molemmat. Tarkkaan kyllä kaksoissiirtoa punnitaan, vaikka kyseessä ovatkin huonot alkiot. Onneksi esikoisen raskausaika, synnytys ja synnytyksestä toipuminen on mennyt hyvin, joten lääkärin mielestä kaksi voitiin siirtää. Lisäksi olemme miehen kanssa keskustelleet aikaisemmin miten mahdolliseen kaksosraskauteen suhtautuisimme.
Nyt vain toivon, että edes toinen kiinnittyisi ja raskaus alkaisi. Mitä useampi siirto tässä tehdään sitä pessimistisemmäksi huomaa tulevansa. Tästä se kahden viikon piina nyt alkaa...
Nyt vain toivon, että edes toinen kiinnittyisi ja raskaus alkaisi. Mitä useampi siirto tässä tehdään sitä pessimistisemmäksi huomaa tulevansa. Tästä se kahden viikon piina nyt alkaa...
Hipkukka: Toivottavasti kiinnittyvät molemmat =). Pidän peukkuja.
Meillä on kanssa keskusteltu jo siitäkin, että jos olemme samassa pisteessä, niin haluammeko ottaa riskin kaksosista. Ja molemmat olemme sitä mieltä, että kyllä. Myös mulla esikoisen odotus ja synnytys meni ongelmitta, ja palautuminen oli nopeaa (lukuunottamatta nyt tätä kummallista menkatonta aikaa).
Tämä odotus on niin tuskallista. Mulla on maanantaina se lääkäri naistenpolilla ja vasta sitten päästään eteenpäin, mutta mitä nyt sitten aletaan hoitamaan: endoa vai lapsettomuutta?
Meillä on kanssa keskusteltu jo siitäkin, että jos olemme samassa pisteessä, niin haluammeko ottaa riskin kaksosista. Ja molemmat olemme sitä mieltä, että kyllä. Myös mulla esikoisen odotus ja synnytys meni ongelmitta, ja palautuminen oli nopeaa (lukuunottamatta nyt tätä kummallista menkatonta aikaa).
Tämä odotus on niin tuskallista. Mulla on maanantaina se lääkäri naistenpolilla ja vasta sitten päästään eteenpäin, mutta mitä nyt sitten aletaan hoitamaan: endoa vai lapsettomuutta?
Hipkukka Onnea matkaan ja voimia piinailuun! Toivon kovasti, että saisit nähdä kaksi viivaa testissä kaiken päätteeksi. Meille ei lääkäri ole koskaan suostunut siirtämään kahta kerrallaan, vaikka oltais itse oltu siihen valmiita. Alkiot ovat olleet "liian hienoja" eikä nykyään kuulemma suositella kahden siirtoa, niin meille sanottiin. No, yksikään kolmesta PASista ei ole tuonut plussaa, tuoresiirrosta tuli, mutta päättyi rv 13.
Kiin Ok. Kiitos.
Katriina Hyvä, että pääset nyt lääkäriin, vaikka tuokin odotus on piinaa, etenkin kun ei etukäteen tiedä, mitä lähdetään tekemään.
Kiin Ok. Kiitos.
Katriina Hyvä, että pääset nyt lääkäriin, vaikka tuokin odotus on piinaa, etenkin kun ei etukäteen tiedä, mitä lähdetään tekemään.
Aurinkoista torstaita!
Mahtuisinkohan joukkoonne? Minulla on kohta 2-vuotias IVF:llä alkunsa saanut pojan taapero. Pikkukakkonen on ollut tervetullut viime kesästä lähtien, mutta luomusti raskautuminen ei näköjään edelleenkään onnistu meikäläiseltä. Mulla on endometrioosi ja se ilmeisesti riittää tekemään tästä raskautumisesta taas haastavaa, vaikka välissä raskaus ja pitkä imetys, joiden pitäisi sammuttaa endo ainakin hetkellisesti.
IVF:stä jäi pakkaseen pari alkiota ja nyt odottelen kuumeisesti soittoa klinikalta. PAS tehdään tänään jos pakkastyypit selviävät sulatuksesta. Jännittää ihan sikana!
Lapseton en enää koe olevani, enemmänkin haastavasti lisääntyvää tyyppiä. Mutta mutta, ei näitä hedelmöityshoitojen kokemuksia ja tuntemuksia oikein ymmärrä muut kuin samaa läpikäyvät. Sen vuoksi olisin kovasti vertaisseuraa vailla.
Tässä raapusteluni aikana klinikalta soitettiinkin: pakkastyypit oli selvinneet sulatuksesta ja PAS tehdään tänään iltapäivällä, ihanaa! \o/
tiinu-liinu
Mahtuisinkohan joukkoonne? Minulla on kohta 2-vuotias IVF:llä alkunsa saanut pojan taapero. Pikkukakkonen on ollut tervetullut viime kesästä lähtien, mutta luomusti raskautuminen ei näköjään edelleenkään onnistu meikäläiseltä. Mulla on endometrioosi ja se ilmeisesti riittää tekemään tästä raskautumisesta taas haastavaa, vaikka välissä raskaus ja pitkä imetys, joiden pitäisi sammuttaa endo ainakin hetkellisesti.
IVF:stä jäi pakkaseen pari alkiota ja nyt odottelen kuumeisesti soittoa klinikalta. PAS tehdään tänään jos pakkastyypit selviävät sulatuksesta. Jännittää ihan sikana!
Lapseton en enää koe olevani, enemmänkin haastavasti lisääntyvää tyyppiä. Mutta mutta, ei näitä hedelmöityshoitojen kokemuksia ja tuntemuksia oikein ymmärrä muut kuin samaa läpikäyvät. Sen vuoksi olisin kovasti vertaisseuraa vailla.
Tässä raapusteluni aikana klinikalta soitettiinkin: pakkastyypit oli selvinneet sulatuksesta ja PAS tehdään tänään iltapäivällä, ihanaa! \o/
tiinu-liinu
Tiinu-Liinu: Minun puolesta tervetuloa! Ja onnea koitokseen, tulehan kertomaan kuulumisia.
Miten sulla endo on ilmennyt ja vaikuttanut sun elämään? Minun poika täyttää kanssa pian kaksi vuotta, hän tosin sain alkunsa ihan luomusti endostani huolimatta. Nyt endo on mulla pahenemassa, ja tutkimukset alkaa ens viikolla.
Mä imetin vähän ylin vuoden, kun sillä kehotettiin pitämään endo kurissa, mutta imetyksen loputtua kuukautisia ei sitten tullutkaan ja nyt on takana muutama clomikierto, jonka jälkeen kuukautisia ei taaskaan ole tullut - endon paluu taasen ultrassa on todistettu. Raskausaikana endo ei mulla oireillut, vaikka toisessa munasarjassa oli endometriooma (joka sittemmin raskauden aikana katosi).
Mä olen tehnyt ihan järjettömän monta raskaus- ja ovulaatiotestiä kuvitellen kaikenmaailman oireita, mutta nyt olen malttanut olla laittamatta rahojani turhuuksiin, kun lääkäriaika alkaa olla käsillä. Clomien aikaankin sain ovisplussan vain yhdessä kierrossa.
Mua pelottaa ihan hirveästi se, mitä tuhoja endo on voinut saada aikaan. Olen tällä hetkellä suht kivuton, kun ei ole kuukautisiakaan, mutta jotain hämärää mun kropassa on tekeillä. Onneksi on edes jotain paikkoja, joissa voi purkautua henkisesti.
Miten sulla endo on ilmennyt ja vaikuttanut sun elämään? Minun poika täyttää kanssa pian kaksi vuotta, hän tosin sain alkunsa ihan luomusti endostani huolimatta. Nyt endo on mulla pahenemassa, ja tutkimukset alkaa ens viikolla.
Mä imetin vähän ylin vuoden, kun sillä kehotettiin pitämään endo kurissa, mutta imetyksen loputtua kuukautisia ei sitten tullutkaan ja nyt on takana muutama clomikierto, jonka jälkeen kuukautisia ei taaskaan ole tullut - endon paluu taasen ultrassa on todistettu. Raskausaikana endo ei mulla oireillut, vaikka toisessa munasarjassa oli endometriooma (joka sittemmin raskauden aikana katosi).
Mä olen tehnyt ihan järjettömän monta raskaus- ja ovulaatiotestiä kuvitellen kaikenmaailman oireita, mutta nyt olen malttanut olla laittamatta rahojani turhuuksiin, kun lääkäriaika alkaa olla käsillä. Clomien aikaankin sain ovisplussan vain yhdessä kierrossa.
Mua pelottaa ihan hirveästi se, mitä tuhoja endo on voinut saada aikaan. Olen tällä hetkellä suht kivuton, kun ei ole kuukautisiakaan, mutta jotain hämärää mun kropassa on tekeillä. Onneksi on edes jotain paikkoja, joissa voi purkautua henkisesti.
tiinu-liinu Jännää!! Mie aina kamalasti jännään muiden puolesta näitä siirtojen onnistumisia. On niin ihanaa kuulla onnistumisista, se antaa toivoa itellekin =)
(.) Huomenna ultra PAS:ia varten. Ovisoireita on liman muodossa, joten ainakin follikkelin pitäs olla kasvanut, jos limakalvo oliskin surkea. Toivon parasta.
Mie aina kamalasti jännään muiden puolesta näitä siirtojen onnistumisia. On niin ihanaa kuulla onnistumisista, se antaa toivoa itellekin =) (.) Huomenna ultra PAS:ia varten. Ovisoireita on liman muodossa, joten ainakin follikkelin pitäs olla kasvanut, jos limakalvo oliskin surkea. Toivon parasta.
Katriina: Kiitos tervetulotoivotuksista kanssaendottareni! :wave: Mä kirjoitan mun endohistoriasta joku toinen päivä lisää, tänään en kykene, oon niin tuon passin uuvuttama.
Kiin: Toivotaan että huomisessa ultrassa suotuisia näkymiä!
(.)
Täältä tulee sekavaa omanapaista sepustusta, olen vähän sekavissa tunnelmissa passin jäljiltä.
PAS tehtiin tänään iltapäivällä. Huh. Meni aikamoiseksi säätämiseksi, mutta lopulta puolen tunnin säätämisen jälkeen se kuitenkin onnistui. Mun papereiden perusteella ei odotettu mitään ongelmia siirtoon, koska olen synnyttänyt ja edellinen siirto aikanaan meni hyvin. Toisin kävi. Eivät löytäneet reittiä kohtuun! Matkalla oli arpikudosta ja kiinnikkeitä tiellä Kolme eri lääkäriä yritti, lopulta jopa osaston ylilääkäri tuli paikalle yrittämään siirtoa. Taitavissa käsissä olin! Kysyin että ovatko kiinnikkeet endon aiheuttamia, ei kuulemma. Mulle tehtiin pari viikkoa synnytyksen jälkeen kaavinta ja ilmeisesti sen peruja nuo arvet ja kiinnikkeet kuulemma. *huoh* No, onneksi on muitakin konsteja, alkio laitettiin lopulta kohtuun neulalla kohdun seinämän läpi. Eli ei mennyt alkio hukkaan!
Mutta nyt on niin, että jos en tästä siirrosta raskaudu, niin mitään hoitoja ei tehdä ennen kuin tutkitaan kohdun tilanne, eli että mikä siellä oikein on "tiellä". Kohdun tähystys nukutuksessa vai mikä se toimenpide nyt olikaan on silloin edessä ja toimenpiteeseen on kuulemma parin kuukauden jono Mutta nyt mun ei pidä mennä asioiden edelle, vaan pitää ajatella positiivisesti, että tämä tyyppi jäisi kyytiin eikä mihinkään tähystyksiin tarttisi mennä.
Testipäivä on tiistaina 7.4. Tänään on kai nyt sitten piinapäivä nro 1, vai miten se meneekään passissa? Nyt sitten vaan lugeja, piinispunkkua ja greippimehua, sekä rutkasti positiivista mieltä! Kääk!
On kyllä ihan eri fiilikset olla hoidoissa kuin esikoista tehdessä, jotenkin paljon helpompaa päänupin kannalta, vaikka eihän nämä hoidot mitään piknikkiä koskaan ole. Henkinen painolasti vaan oli silloin jotain käsittämätöntä, siis kun siellä lapsettomuuskriisin pohjamudissa ryömittiin...
Tilittää
tiinu-liinu
Kiin: Toivotaan että huomisessa ultrassa suotuisia näkymiä!
(.)
Täältä tulee sekavaa omanapaista sepustusta, olen vähän sekavissa tunnelmissa passin jäljiltä.
PAS tehtiin tänään iltapäivällä. Huh. Meni aikamoiseksi säätämiseksi, mutta lopulta puolen tunnin säätämisen jälkeen se kuitenkin onnistui. Mun papereiden perusteella ei odotettu mitään ongelmia siirtoon, koska olen synnyttänyt ja edellinen siirto aikanaan meni hyvin. Toisin kävi. Eivät löytäneet reittiä kohtuun! Matkalla oli arpikudosta ja kiinnikkeitä tiellä
Kolme eri lääkäriä yritti, lopulta jopa osaston ylilääkäri tuli paikalle yrittämään siirtoa. Taitavissa käsissä olin! Kysyin että ovatko kiinnikkeet endon aiheuttamia, ei kuulemma. Mulle tehtiin pari viikkoa synnytyksen jälkeen kaavinta ja ilmeisesti sen peruja nuo arvet ja kiinnikkeet kuulemma. *huoh* No, onneksi on muitakin konsteja, alkio laitettiin lopulta kohtuun neulalla kohdun seinämän läpi. Eli ei mennyt alkio hukkaan!Mutta nyt on niin, että jos en tästä siirrosta raskaudu, niin mitään hoitoja ei tehdä ennen kuin tutkitaan kohdun tilanne, eli että mikä siellä oikein on "tiellä". Kohdun tähystys nukutuksessa vai mikä se toimenpide nyt olikaan on silloin edessä ja toimenpiteeseen on kuulemma parin kuukauden jono
Mutta nyt mun ei pidä mennä asioiden edelle, vaan pitää ajatella positiivisesti, että tämä tyyppi jäisi kyytiin eikä mihinkään tähystyksiin tarttisi mennä.Testipäivä on tiistaina 7.4. Tänään on kai nyt sitten piinapäivä nro 1, vai miten se meneekään passissa? Nyt sitten vaan lugeja, piinispunkkua ja greippimehua, sekä rutkasti positiivista mieltä! Kääk!
On kyllä ihan eri fiilikset olla hoidoissa kuin esikoista tehdessä, jotenkin paljon helpompaa päänupin kannalta, vaikka eihän nämä hoidot mitään piknikkiä koskaan ole. Henkinen painolasti vaan oli silloin jotain käsittämätöntä, siis kun siellä lapsettomuuskriisin pohjamudissa ryömittiin...
Tilittää
tiinu-liinu
Tiinu-Liinulla ollut melkoinen reissu. HUH! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Minulla oli aikoinaan ongelmallinen kohdunsuu. Vain yksi lääkäri klinikalla osasi laittaa katetrin tarpeeksi syvälle. Ja hänkin kirjoitti ensimmäisen toimenpiteen jälkeen kuulemma ajo-ohjeet Tuo ongelma on nyt hävinnyt, synnytyksen jäljiltä.
Minulle on tehty tuo tähystys nukutuksessa. Munatorvien aukiolotutkimus ei normaalisti onnistunut. Joten jouduin tuohon ja samalla varmistettiin, ettei kohtu ollut kaksiosainen. Toimenpiteenä ei mitenkään ihmeellinen. Kaksi päivää sai sairaslomaa nukutuksen takia. Muuten olo oli ihan normaali. Tuossa toimenpiteessä olivat samalla yrittänet oikoa tuota kohdunsuuta, mutta eivät ilmeisesti olleet onnistuneet. Poika vasta sai paikat oikenemaan kunnolla.
Kaikille piinatovereille onnea matkaan!
Miulla olis nyt pp3
Tuo ongelma on nyt hävinnyt, synnytyksen jäljiltä. Minulle on tehty tuo tähystys nukutuksessa. Munatorvien aukiolotutkimus ei normaalisti onnistunut. Joten jouduin tuohon ja samalla varmistettiin, ettei kohtu ollut kaksiosainen. Toimenpiteenä ei mitenkään ihmeellinen. Kaksi päivää sai sairaslomaa nukutuksen takia. Muuten olo oli ihan normaali. Tuossa toimenpiteessä olivat samalla yrittänet oikoa tuota kohdunsuuta, mutta eivät ilmeisesti olleet onnistuneet. Poika vasta sai paikat oikenemaan kunnolla.
Kaikille piinatovereille onnea matkaan!
Miulla olis nyt pp3
Mukava, että täällä on piinailijoita. Ja tervetuloa Tiinu-Liinu! Sulla oli kyllä tosi rankka PAS-kokemus. Onneksi löysivät keinon saada alkio sisään oikeaan soitteeseen. Nyt toivotaan parasta, että pikkuinen pääsisi kiinnittymään. Mulla oli yhdessä PASissa vaikeuksia löytää oikea osoite, mutta se johtui siitä, että kohtu oon taaksepäin kallellaan. Käsittääkseni matkalla ei ollut muita esteitä. Kaks muuta PASia ja yks tuoresiirto sujuivat ok. Tehtiinkö sulle PAS luonnolliseen vai lääkkeelliseen kiertoon?
ON: Mulla oli pe se np-ultra, jossa kaikki oli ok. Tämän km-historian myötä on näköjään silti vaikeuksia iloita asiasta, en ymmärrä, miksei se ilo tuu vieläkään, vaikka ominsilmin kaiken näin...
ON: Mulla oli pe se np-ultra, jossa kaikki oli ok. Tämän km-historian myötä on näköjään silti vaikeuksia iloita asiasta, en ymmärrä, miksei se ilo tuu vieläkään, vaikka ominsilmin kaiken näin...
Ensimmäinen inseminaatio tehtiin siis perjantaina. Molemmilta puolilta oli follit kypsyneet, toisella puolella oli 19mm kokoinen ja toisella puolella 20mm. Iski melkoinen jännitys ennen toimenpidettä, mutta onneksi tuo loppujen lopuksi oli nopeasti ohitse. Tässä nyt sitten 2 viikkoa odotellaan ja pitkäperjantaina olisi testipäivä.
Tosin mietin jo nyt, että onko testi pakko tehdä, jos ei ole mitään ns. raskauteen viittaavia oireita tullut? Ja ylipäänsä näyttääkö testi edes oikeaa tulosta, kun tuon joutuisin tekemään niin ajoissa. Viime kierrossa kun kuukautiset tulivat vasta kp.40 ja raskaustesti pitäisi tehdä jo kp.33 eli ennen kuin edes kuukautiset ovat varsinaisesti myöhässä. Minusta muutenkin on älytön käytäntö tuo, että pitää raskaustesti tehdä noin ajoissa. Eihän se välttämättä kaikilla oikeaa tulosta näytä noin varhaisessa vaiheessa.
Ekasta ja toistaiseksi ainoasta tein raskaustestin vasta rv.12 paikkeilla, kun oireet olivat niin epämääräiset, että en halunnut turhia testejä tehdä aiemmin.
Tosin mietin jo nyt, että onko testi pakko tehdä, jos ei ole mitään ns. raskauteen viittaavia oireita tullut? Ja ylipäänsä näyttääkö testi edes oikeaa tulosta, kun tuon joutuisin tekemään niin ajoissa. Viime kierrossa kun kuukautiset tulivat vasta kp.40 ja raskaustesti pitäisi tehdä jo kp.33 eli ennen kuin edes kuukautiset ovat varsinaisesti myöhässä. Minusta muutenkin on älytön käytäntö tuo, että pitää raskaustesti tehdä noin ajoissa. Eihän se välttämättä kaikilla oikeaa tulosta näytä noin varhaisessa vaiheessa.
Ekasta ja toistaiseksi ainoasta tein raskaustestin vasta rv.12 paikkeilla, kun oireet olivat niin epämääräiset, että en halunnut turhia testejä tehdä aiemmin.
Helou!
Kiitos tervetulotoivotuksista!
Tuomenmarja: Onnittelut hyvistä ultranäkymistä! Luonnolliseen kiertoon tehtiin siis tämä eka PAS. Vielä jäi pakkaseen alkioita ehkä yhteen tai jopa kahteen siirtoon, jos vaan selviävät sulatuksesta.
Katriina79: Endo on mulla ilmennyt lähinnä kaameina toimintakykyni lamauttavina kuukautiskipuina ja sillä etten tule raskaaksi luomusti, en sitten millään. Mulla epäiltiin endoa jonkun aikaa, kunnes laparoskopiassa kesällä 2004 asia varmistui, diagnoosina vaikea endometrioosi. Laparoskopian tehnyt lääkäri sanoi, ettei mun kannata yhtään odottaa lastenteon kanssa. Samantien lopetettiin ehkäisy ja yritettiin luomusti 1 ½ vuotta, jonka jälkeen tutkimuksiin ja hoitoihin. Poika sai alkunsa ensimmäisestä IVF-hoidosta kesällä 2006.
Raskausaika ja imetysaika oli endon aivan kannalta ihanat, sain elää melkein kaksi vuotta ilman kuukautisia eli ilman kipuja! Kuukautiset alkoi imetyksestä huolimatta viime kesänä, mutta kuukautiskivut eivät onneksi ole palanneet samalle tasolle kuin mitä ne olivat ennen raskautta. Mutta mutta, nyt kun vähän aikaa lopetin imetyksen kokonaan, niin endo heräsi heti. Passia edeltävissä ultrissa näkyi jälleen endometriooma eli endon aiheuttama kysta.
(.) Mä päätin ( )että siirtopäivä oli pp2, koska lh-tason nousun bongasin maanantaina 23.3, eli ovulaatio varmaan tapahtui tiistaina 24.3, joka olisi sitten pp0. Kahden päivän ikäsinä nuo alkiot aikanaan pakastettiin, eli sillä logiikalla siirtopäivä varmaan oli 2 päivää ovulaatiosta. Voipi olla että logiikkani nyt petti täysin, mutta ota nyt noista selvää... Eli nyt olisi piinapäivä nro 5 ja testipäivä 9 päivän päästä, pp14, kääääks!
Kanssapiinailijoille tsemppiä! Keitäs kaikkia meitä nyt piinaileekaan? Hipkukka ja Tupasvilla ainakin, muita?
Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee,
tiinu-liinu, pp5
Kiitos tervetulotoivotuksista!
Tuomenmarja: Onnittelut hyvistä ultranäkymistä!
Luonnolliseen kiertoon tehtiin siis tämä eka PAS. Vielä jäi pakkaseen alkioita ehkä yhteen tai jopa kahteen siirtoon, jos vaan selviävät sulatuksesta.Katriina79: Endo on mulla ilmennyt lähinnä kaameina toimintakykyni lamauttavina kuukautiskipuina ja sillä etten tule raskaaksi luomusti, en sitten millään. Mulla epäiltiin endoa jonkun aikaa, kunnes laparoskopiassa kesällä 2004 asia varmistui, diagnoosina vaikea endometrioosi. Laparoskopian tehnyt lääkäri sanoi, ettei mun kannata yhtään odottaa lastenteon kanssa. Samantien lopetettiin ehkäisy ja yritettiin luomusti 1 ½ vuotta, jonka jälkeen tutkimuksiin ja hoitoihin. Poika sai alkunsa ensimmäisestä IVF-hoidosta kesällä 2006.
Raskausaika ja imetysaika oli endon aivan kannalta ihanat, sain elää melkein kaksi vuotta ilman kuukautisia eli ilman kipuja!
Kuukautiset alkoi imetyksestä huolimatta viime kesänä, mutta kuukautiskivut eivät onneksi ole palanneet samalle tasolle kuin mitä ne olivat ennen raskautta. Mutta mutta, nyt kun vähän aikaa lopetin imetyksen kokonaan, niin endo heräsi heti. Passia edeltävissä ultrissa näkyi jälleen endometriooma eli endon aiheuttama kysta. (.) Mä päätin (
)että siirtopäivä oli pp2, koska lh-tason nousun bongasin maanantaina 23.3, eli ovulaatio varmaan tapahtui tiistaina 24.3, joka olisi sitten pp0. Kahden päivän ikäsinä nuo alkiot aikanaan pakastettiin, eli sillä logiikalla siirtopäivä varmaan oli 2 päivää ovulaatiosta. Voipi olla että logiikkani nyt petti täysin, mutta ota nyt noista selvää... Eli nyt olisi piinapäivä nro 5 ja testipäivä 9 päivän päästä, pp14, kääääks!Kanssapiinailijoille tsemppiä! Keitäs kaikkia meitä nyt piinaileekaan? Hipkukka ja Tupasvilla ainakin, muita?
Mukavaa alkavaa viikkoa toivottelee,
tiinu-liinu, pp5
Tupasvilla Kai siinä on sellainen ajattelutapa, että nyt kun teille on tehty inseminaatio, ikään kuin tiedetään tarkemmin ns. hedelmöittymisajankohta ja sen perusteella sit määräytyy testipäivä. Mut eihän sua kukaan pakota testaamaan juuri silloin. Joskushan alkio voi hedelmöittymisen jälkeen "seikkailla" kauemminkin ennen kuin löytää sopivan kiinnittymispaikan. Silloin myös testi näyttää oikean tuloksen vasta viiveellä. Onko sulla tukena mitään lääkitystä, esim.lugeja?
Tsempit kaikille piinaajille!
Tsempit kaikille piinaajille!
Tuomenmarja: En saanut mitään tukevaa lääkitystä, ei siitä mitään puhuttu. Muistaakseni vuosia sitten oli tämä sama tilanne, että inseminaatiossa emme saaneet lugeja, mutta IVF - hoidon jälkeen saimme. Edelleen on hyvin normaali olotila ja täysin olen jo varautunut siihen, että nega- tulos tikkuun tulee. Onneksi tätä tilannetta helpottaa, kun on tuo "vili vilperi" jo talossa.
tiinu-liinu: Kiitos endotarinastasi. Kovin samankaltainen on minun tilanteeni, sillä poikkeuksella, että mulla kuukautiset ovat jääneet raskauden ja imetyksen jälkeekin kokonaan pois. Mutta ne kivut olivat jotain tosi kamalaa, onneksi näillä harvoilla kuukautisilla jotka olen lääkkeillä saanut ei ole ollut samalla tasolla olevaa kipua. Kuvaisin synnytyskipua tosi lieväksi kivuksi pahimpana kuukautiskramppiin. Pari päivää olin aina kierron aikana pois töistä, tai viikonloppuisin vaan sisätiloissa, mitään järkevää sosilaaista kanssakäymistä ei ois voinut kuvitellakaan.
Ja mulla myös on nyt viimeisimmässa ultrassa todettu endometriooma. Laparoskopiaan en koskaan ehtinyt tultuani kaikeksi yllätyksekseni raskaaksi luomusti, mutta pelkään pahoin, että endo on levinnyt laajalla kroppaani, ainakin munasarjoissa ja suolistossa se aiheuttaa ongelmia ja nyt viimeisimpinä oireina on tullut yhdyntäkipu, mitä mulla oli ennen raskauttakin. Jos ei lapsenteko ole muutenkaan helppoa, niin pitääkö vielä halutkin viedä sillä, että pelkää että itse toiminta sattuu?
Mutta tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin, minä olen vasta alussa tämän uuden rupeaman kanssa, vaikka kakkonen on saanut luvat tulla jo esikoisen syntymän jälkeen. Kaiketi mun yritysaika kuitenkin virallisen määritelmän mukaan on alkanut vasta elokuulta.
Tänään ois vihdoinkin se lääkäri, jota olen kaivannut. Odotan ja toivon lähetettä laparoskopiaan, sekä jotain lääkettä, joka saisi aikaan kuukautiskierron.
Ja mulla myös on nyt viimeisimmässa ultrassa todettu endometriooma. Laparoskopiaan en koskaan ehtinyt tultuani kaikeksi yllätyksekseni raskaaksi luomusti, mutta pelkään pahoin, että endo on levinnyt laajalla kroppaani, ainakin munasarjoissa ja suolistossa se aiheuttaa ongelmia ja nyt viimeisimpinä oireina on tullut yhdyntäkipu, mitä mulla oli ennen raskauttakin. Jos ei lapsenteko ole muutenkaan helppoa, niin pitääkö vielä halutkin viedä sillä, että pelkää että itse toiminta sattuu?
Mutta tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin, minä olen vasta alussa tämän uuden rupeaman kanssa, vaikka kakkonen on saanut luvat tulla jo esikoisen syntymän jälkeen. Kaiketi mun yritysaika kuitenkin virallisen määritelmän mukaan on alkanut vasta elokuulta.
Tänään ois vihdoinkin se lääkäri, jota olen kaivannut. Odotan ja toivon lähetettä laparoskopiaan, sekä jotain lääkettä, joka saisi aikaan kuukautiskierron.
Tupasvilla Älä kuitenkaan vielä hautaa kirvestä kaivoon, vaikkakin ymmärrän kyllä hyvin ton, että on helpompi latautua ottamaan vastaan nega kuin plussa. Jälkimmäinen onkin aina iloinen yllätys ja senhän me toki mieluusti haluaisimme ottaa vastaan eikä siihen tarvi niin varautua kuin tuohon toiseen Muista, että plussamahdollisuudet on kuitenkin olemassa! Ainakin tiedät, että yritys on tapahtunut ja vielä oikeaan aikaan
Katriina Toivottavasti saat/sait lääkäristä sellaista apua kuin lähdit hakemaan. Tuuthan kertomaan kuulumisia.
Ihmettelen edelleen itseäni, kun en millään pysty uskomaan tätä raskautta todeksi/iloitsemaan siitä. Toki mulla on takana ne neljä peräkkäistä keskenmenoa, mutta onko tää koko raskaus siihen varautumista?! Olis niin ihana vaan nautiskella vauvan tulosta, mutta kai se on sit vaan tyytyminen,etten siihen pysty. Neuvolalääkäri sanoi, et siihen pystyy vasta rv36, mut en kyllä usko siihen, sillä silloin alkais jo mietteet, miten synnytys menee ja joutuuko lapsi jälleen teholle synnyttyään jne. Sori, jos ette kestä näitä mun raskausjuttuja. Haluaisin vaan jakaa jonkun kanssa, miltä tää jatkuva epätietoisuus tuntuu. Ensin ei tuu raskaaksi millään ja sit jos jollakin ihmeellä se onnistuu (yleensä lääketieteellisin apukeinoin), niin sit astuu peliin uusi ongelma: millä saa vauvan pysymään sisällä...
Monesti sitä miettii, et mikä saa meistä itse kunkin ryhtymään tähän kaikkeen uudestaan ja uudestaan, niiden kaikkien pettymystenkin jälkeen. Itse ajattelen, että se palkinnon kiilto silmissä tässä porskutetaan. Voisko olla mitään ihanampaa, kun että tämän kaiken jälkeen saisi oman pikkuisen syliinsä... Sitä meille kaikille toivon. :heart:
Muista, että plussamahdollisuudet on kuitenkin olemassa! Ainakin tiedät, että yritys on tapahtunut ja vielä oikeaan aikaan Katriina Toivottavasti saat/sait lääkäristä sellaista apua kuin lähdit hakemaan. Tuuthan kertomaan kuulumisia.
Ihmettelen edelleen itseäni, kun en millään pysty uskomaan tätä raskautta todeksi/iloitsemaan siitä. Toki mulla on takana ne neljä peräkkäistä keskenmenoa, mutta onko tää koko raskaus siihen varautumista?! Olis niin ihana vaan nautiskella vauvan tulosta, mutta kai se on sit vaan tyytyminen,etten siihen pysty. Neuvolalääkäri sanoi, et siihen pystyy vasta rv36, mut en kyllä usko siihen, sillä silloin alkais jo mietteet, miten synnytys menee ja joutuuko lapsi jälleen teholle synnyttyään jne. Sori, jos ette kestä näitä mun raskausjuttuja. Haluaisin vaan jakaa jonkun kanssa, miltä tää jatkuva epätietoisuus tuntuu. Ensin ei tuu raskaaksi millään ja sit jos jollakin ihmeellä se onnistuu (yleensä lääketieteellisin apukeinoin), niin sit astuu peliin uusi ongelma: millä saa vauvan pysymään sisällä...
Monesti sitä miettii, et mikä saa meistä itse kunkin ryhtymään tähän kaikkeen uudestaan ja uudestaan, niiden kaikkien pettymystenkin jälkeen. Itse ajattelen, että se palkinnon kiilto silmissä tässä porskutetaan. Voisko olla mitään ihanampaa, kun että tämän kaiken jälkeen saisi oman pikkuisen syliinsä... Sitä meille kaikille toivon. :heart:
Kuulumiset eivät nyt ole ihan positiivisia. Endometrioomakysta on edelleen toisessa munasarjassa, samankokoisena kuin ennenkin. Mutta lisädiagnoosina tai todennäköisenä epäilynä todettiin PCOS. Otettiin lisää verikokeita, kuukautisten käynnistämiseen sain Provera-kuurin ja kolmen viikon päästä on uusi aika, jolloin selvitellään kropan tilaa noiden verikokeiden jäljiltä.
Endometriooman koko on siinä ja siinä kannattaako leikata, mutta lääkärin mukaan voi tulla laparoskopia kysymykseen- mutta ensin pitää selvittää tämä muu tila. Koska endo ei aiheuta menkkojen poisjäämistä, vaan syynä on nyt siis todennäköisesti PCOS.
Ja taas odotellaan. Mitenköhän edes hoidetaan sellaisten henkilöiden lapsettomuutta, jolla on sekä endo että PCOS.
Endometriooman koko on siinä ja siinä kannattaako leikata, mutta lääkärin mukaan voi tulla laparoskopia kysymykseen- mutta ensin pitää selvittää tämä muu tila. Koska endo ei aiheuta menkkojen poisjäämistä, vaan syynä on nyt siis todennäköisesti PCOS.
Ja taas odotellaan. Mitenköhän edes hoidetaan sellaisten henkilöiden lapsettomuutta, jolla on sekä endo että PCOS.
Katriina79: Voi miten ikäviä uutisia! Toivottavasti lääkärit keksivät jonkin pätevän konstin, miten molempia, endoa ja PCO:ta saadaan hoidettua! :hug: Mun endosta piti kanssa sen verran vielä, että suolistokivut ja yhdyntäkivut on tuttuja täälläkin.
Tupasvilla: Täällä ollaan kanssa valmistauduttu negaan, mutta toisaalta elättelen kovasti mahdollisuutta plussaan haaveissani... Aika kaksijakoinen tunnetila Sitä olen miettinyt että onneksi on tuo taapero, kävi miten kävi.
Tuomenmarja: Mä voin vaan kuvitella millaisessa pelossa elät neljän keskenmenon jälkeen... Toivotaan että nyt kaikki menee niinkuin pitää! Halauksia, ollaan hengessä mukana! :hug: Oletko muuten lukenut sellaista kirjaa kuin Puolinainen? Eve Hietamiehen kirjoittama, suosittelen. Mulle on jäänyt kirjasta mieleen kohta missä lapsettomuudesta kärsivä nainen ja jatkuvasti keskenmenoja saava nainen ovat työkaverukset. Molemmat ovat omien kriisiensä syövereissä kateellisia toisilleen vähän tähän tyyliin: lapseton keskenmenoja saavalle: "Sinä sentään tulet raskaaksi, olisit onnellinen!". Keskenmenoja saava lapsettomalle: "Sinun ei tarvitse kokea sitä kun vasta alkunsa saanut uusi elämä valuu ulos verisenä massana, uudestaan ja uudestaan..."
(.) Piinaa piinaa, kuvittelen kaikenmaailman oireita jo: närästystä, väsymystä jne... Jep jep!
tiinu-liinu PAS -> pp6, esikoinen 1 v 10 kk
Toivottavasti lääkärit keksivät jonkin pätevän konstin, miten molempia, endoa ja PCO:ta saadaan hoidettua! :hug: Mun endosta piti kanssa sen verran vielä, että suolistokivut ja yhdyntäkivut on tuttuja täälläkin.Tupasvilla: Täällä ollaan kanssa valmistauduttu negaan, mutta toisaalta elättelen kovasti mahdollisuutta plussaan haaveissani... Aika kaksijakoinen tunnetila
Sitä olen miettinyt että onneksi on tuo taapero, kävi miten kävi.Tuomenmarja: Mä voin vaan kuvitella millaisessa pelossa elät neljän keskenmenon jälkeen... Toivotaan että nyt kaikki menee niinkuin pitää! Halauksia, ollaan hengessä mukana!
:hug: Oletko muuten lukenut sellaista kirjaa kuin Puolinainen? Eve Hietamiehen kirjoittama, suosittelen. Mulle on jäänyt kirjasta mieleen kohta missä lapsettomuudesta kärsivä nainen ja jatkuvasti keskenmenoja saava nainen ovat työkaverukset. Molemmat ovat omien kriisiensä syövereissä kateellisia toisilleen vähän tähän tyyliin: lapseton keskenmenoja saavalle: "Sinä sentään tulet raskaaksi, olisit onnellinen!". Keskenmenoja saava lapsettomalle: "Sinun ei tarvitse kokea sitä kun vasta alkunsa saanut uusi elämä valuu ulos verisenä massana, uudestaan ja uudestaan..." (.) Piinaa piinaa, kuvittelen kaikenmaailman oireita jo: närästystä, väsymystä jne... Jep jep!
tiinu-liinu PAS -> pp6, esikoinen 1 v 10 kk
tiinu-liinu: Minulla on vasta kolmas piinapäivä menossa ja olen myös tuntevinani vaikka mitä oireita esim; viluisaa tunnetta, kummaa närästävää tunnetta ylämahassa. Lämpöjäkin olen tässä mittailut ja eilen päivällä lämpö oli 36,4 astetta + illalla 36,6 astetta. Tänään aamulla lämpö oli 36,2 astetta ja muutama tunti myöhemmin jo 36,6 astetta. Nyt illalla lämpö oli 36,7 astetta. Kyllä tämä jännittäminen on sietämätöntä ja piinaavaa aikaa. Ja sitten kun tikkuun taas pamahtaa tulos negatiivinen, niin auta armias - olotila ei ole kyllä mikään häävi, vaan kaikki ärsyttää + tympii. En ole kyllä silloin mikään kiva ihminen. Kyllä olen ajatellut testaamisen jättää vasta pääsiäisen jälkeen, vaikka pitäisi testata jo pitkä perjantaina. En halua, että pääsiäinen menisi piloille.
Mie olen nyt viikonlopun kärvistellyt pojan alkuraskauden muistojen kanssa. Vaikkei asia murehtimalla miksikään muutu, niin silti sitä ei vain saa ajatuksia muualle. Tuomenmarjalla varmaan samanmoista...
Mie vannoin ja lupasin itselleni, etten enää koskaan lähde kaksoisalkion siirtoon. Koska pojan alkuraskaudessa sisarusalkio aiheutti ongelmia. Ja melkein viikko sitten olin suinpäin päättämässä, että tottakai kaksi :/ Nyt on menossa vasta pp6, mutta silti murehdin jo, että mitä jos tulee plussa? Toistuuko se sama kuin silloin. Mie en sitä stressiä enää jaksaisi :ashamed: Ja kuitenkin todennäköisyys sille, että kaksoisalkio aiheuttaa ongelmia on hyvin pieni.
Raskainta on murehtia asioita jotka ei ole edes ajankohtaisia ja joille ei voi edes mitään |O Kun vain aina muistaisi, että tämän hetken kun jaksaa se riittää. Ei kukaan ole vaatimassa enempää.
Mie vannoin ja lupasin itselleni, etten enää koskaan lähde kaksoisalkion siirtoon. Koska pojan alkuraskaudessa sisarusalkio aiheutti ongelmia. Ja melkein viikko sitten olin suinpäin päättämässä, että tottakai kaksi :/ Nyt on menossa vasta pp6, mutta silti murehdin jo, että mitä jos tulee plussa? Toistuuko se sama kuin silloin. Mie en sitä stressiä enää jaksaisi :ashamed: Ja kuitenkin todennäköisyys sille, että kaksoisalkio aiheuttaa ongelmia on hyvin pieni.
Raskainta on murehtia asioita jotka ei ole edes ajankohtaisia ja joille ei voi edes mitään |O Kun vain aina muistaisi, että tämän hetken kun jaksaa se riittää. Ei kukaan ole vaatimassa enempää.
Hipkukka: Voi harmi! :hug: Toivottavasti pääsette heti ensi kierrosta uuteen yritykseen!
Tupasvilla: Mites siellä menee piinailut?
Entäs muut, mitäs kuuluu?
(.) Virallinen testipäivä oli tänään, mut menkat alkoi jo sunnuntaina Kävin kuitenkin verikokeessa tänään, kun kerran välttämättä niin halusivat. Aika turha reissu mun mielestä, mutta halusivat kuulemma "mustaa valkoisella" etten ole raskaana. *huoh*
Nyt sitten olen jonossa hysteroskopiaan, koska alkionsiirrossa ilmeni ne ongelmat kohdunsuulla: arpikudosta ja kiinnikkeitä. Oon aika rikki surffattuani netissä tänään etsimässä tietoa hysteroskopiasta ja kiinnikkeistä ja arpikudoksesta kohdussa. Ei pitäis mennä nettiin diagnosoimaan! Mut mut, minkäs sitä itselleen voi. Mä jouduin aikanaan synnytyksen jälkeen kaavintaan kun kohtu ei tyhjentynyt kunnolla. Ilmeisesti juuri synnytyksen jälkeen tehty kaavinta saattaa hyvinkin altistaa tuolle kohdun arpeutumiselle Ja arvatkaas mitä kohdun arpeutuminen aiheuttaa.... ylläri ylläri.... _lapsettomuutta_ Mulle ei tuolloin kerrottu kaavinnan riskeistä MITÄÄN. :kieh:
Jotenkin en enää vaan mitenkään jaksaisi uusia ongelmia raskaaksituloon. Endometrioosini olen jo jotenkin onnistunut hyväksymään, mutta että vielä uusi haaste tällä rintamalla, arpeutunut kohtu. :headwall: Mä en jaksa. Mutta siis turha mun on hanskoja tiskiin vielä lyödä, pitää nyt vaan malttaa odottaa sitä hysteroskopiaa, niin tiedän sitten sen jälkeen toivottavasti paremmin missä mennään.
Tulipas synkkää tilitystä, sorry! :ashamed: Sekundääristi lapsettoman asema on jotenkin kummallinen: tuntuu jollain tasolla, että ei olisi mitään oikeutta surra kun on jo tuo yksi lapsi, mutta ei tunteitaan voi kieltääkään. *huoh*
Mutta siis kyllä tuo oma taapero on aivan ihana lohtu tässä synkkyydessä, sitä en kiistä ollenkaan. :heart:
Hysteroskopiakutsua odottellen,
tiinu-liinu :'(
:hug: Toivottavasti pääsette heti ensi kierrosta uuteen yritykseen! Tupasvilla: Mites siellä menee piinailut?
Entäs muut, mitäs kuuluu?
(.) Virallinen testipäivä oli tänään, mut menkat alkoi jo sunnuntaina
Kävin kuitenkin verikokeessa tänään, kun kerran välttämättä niin halusivat. Aika turha reissu mun mielestä, mutta halusivat kuulemma "mustaa valkoisella" etten ole raskaana. *huoh* Nyt sitten olen jonossa hysteroskopiaan, koska alkionsiirrossa ilmeni ne ongelmat kohdunsuulla: arpikudosta ja kiinnikkeitä. Oon aika rikki surffattuani netissä tänään etsimässä tietoa hysteroskopiasta ja kiinnikkeistä ja arpikudoksesta kohdussa. Ei pitäis mennä nettiin diagnosoimaan! Mut mut, minkäs sitä itselleen voi. Mä jouduin aikanaan synnytyksen jälkeen kaavintaan kun kohtu ei tyhjentynyt kunnolla. Ilmeisesti juuri synnytyksen jälkeen tehty kaavinta saattaa hyvinkin altistaa tuolle kohdun arpeutumiselle
Ja arvatkaas mitä kohdun arpeutuminen aiheuttaa.... ylläri ylläri.... _lapsettomuutta_ Mulle ei tuolloin kerrottu kaavinnan riskeistä MITÄÄN. :kieh: Jotenkin en enää vaan mitenkään jaksaisi uusia ongelmia raskaaksituloon. Endometrioosini olen jo jotenkin onnistunut hyväksymään, mutta että vielä uusi haaste tällä rintamalla, arpeutunut kohtu. :headwall: Mä en jaksa. Mutta siis turha mun on hanskoja tiskiin vielä lyödä, pitää nyt vaan malttaa odottaa sitä hysteroskopiaa, niin tiedän sitten sen jälkeen toivottavasti paremmin missä mennään.
Tulipas synkkää tilitystä, sorry! :ashamed: Sekundääristi lapsettoman asema on jotenkin kummallinen: tuntuu jollain tasolla, että ei olisi mitään oikeutta surra kun on jo tuo yksi lapsi, mutta ei tunteitaan voi kieltääkään. *huoh*
Mutta siis kyllä tuo oma taapero on aivan ihana lohtu tässä synkkyydessä, sitä en kiistä ollenkaan. :heart:
Hysteroskopiakutsua odottellen,
tiinu-liinu :'(