Sekundäärilapsettomat

Toivonsäde nyt vain toivotaan parasta...onnea matkaan huomiseen ultraan!! Kiitos rohkaisevista sanoistasi... :flower: Stressiä tässä tosin hieman lisää sekin, että mies ei halua lapsen saamiseksi lähteä mihinkään "rankempiin hoitoihin", mikä tietysti "hatuttaa" itseäni kovasti...koska itse olisin tarpeen vaatiessa valmis muihinkin hoitoihin. Eli jos ei näillä tärppää (luget, clomit), niin sitten lasta ei ole tarkoitettu meille; hän sanoo. Ymmärrän toisaalta, toisaalta en ymmärrä ollenkaan. :( Pakkohan hänen mielipidettään on kuunnella, koska yhteinen "projektihan" tämä lapsen saaminen kuitenkin on. :headwall:
Mutta tämä ehkä nyt kannustuksena Risupesälle, kun mietit, että lähteäkö vaivalloisiin hoitoihin, vai ei, niin miksipä ei, jos/kun miehesi on kuitenkin niihin valmis?...toisin kun täällä meillä....vaikka voihan tuon oman miehekkeeni mieli vielä matkan varrella muuttua ?...

Olisi kiva kuulla miten teillä muilla miehenne ovat suhtautuneet näihin hoitoihin? Oletteko päässeet hyvin yhteisymmärrykseen "hoitolinjauksista" ja tavoitteista?

Tirlittan1968 onnea matkaan, toivotaan kovasti, että toinen hoitonne onnistuu!! :flower:

Täällä siis "projekti" jatkuu lugejen merkeissä...tätiä ( :kieh: ) odotellaan kylään, jotta saisi nuo clomit alkuun...onneksi mitään sivuvaikutuksia ei ainakaan vielä ole tullut. (vai olenko kenties niin hoitomyönteinen, että en edes tässä odotuksen odotuksen huumassani huomaa mitään negatiivista?) =) :xmas:

Mites teillä muilla??
 
Niiskuneiti, nihkeessä on täälläkin ollu hoitojen alotus, pari vuotta se on nyt siirtyny aina millon mistäkin systä.. pari kertaa miehen oikuttelun takia. Yhtä monesti nää ongelmat on johtanu jo eroonkin.
Ymmärrän toisaalta että se on paljon pyydetty, että voi luottaa muhun niin paljon etten ala vaatia mitään elatuksia ym. mutta onhan ne hoidot miehelle kuitenkin konkreettisesti hyvin pikku juttu verrattuna siihen mitä kaikkee nainen joutuu kestään. Mun oli pakko sanoo sitten että joko hoidatan itteeni sen lahjotuksen avulla tai sitten jonkun vieraan siittiöillä. Ja tietäähän se, mitä se merkitsee koko tulevaisuuden ja suhteen jatkon kannalta jos mun yksin pitäs hoitoon lähtee..
Ehkä teilläkin miehen mieli saattaa vielä muuttua, ainakin jollei lääkityksellä ala tulla tulosta..?

Yöllä tuli taas pitkästä aikaa masennuskohtaus kun aloin miettiä että lääkitys on alotettava sitten tällä viikolla.. jotenkin se lääkkeen osto konkretisoi sen että alkaa todella tajuta miten vaikeeks tää on menny :( Ja sitäkin jo etukäteen pelkää että miten sitten oikeesti jaksan käytännössä yksinhuoltajana, jos yli 10 vuotta sitten oli rankkaa ja väsyttävää yhden vauvan hoito, niin taidan olla ihan sekasin kun vaadin kahden alkion siirtoo..!
Mutta pakkohan sitä vaan on koittaa johonki päin ryömiä, vaikka uuvutettu on jo valmiiks ennen koko raskautta. Tosin enpä mä nyt aio olla se joka niitä hoitoja ois viime tingassa perumassa :p
 
Tirlittan1968
Niiskuneiti, meillä mies on ollut alusta asti täysillä tämän hoidon suhteen. Meillä kun on miehen siittiöt niin heikkoja ja minulla on jo tyttö edellisestä suhteesta niin mies tietää että tämä on ainut tapa hänen saada jälkikasvua.
Olihan hänelle kova paikka kuulla "tuomio" mutta oli kuitenkin tyytyväinen että viimein selvisi että vika on todellakin hänessä.
 
Tirlittan1968
Niiskuneiti, meillä mies on ollut alusta asti täysillä tämän hoidon suhteen. Meillä kun on miehen siittiöt niin heikkoja ja minulla on jo tyttö edellisestä suhteesta niin mies tietää että tämä on ainut tapa hänen saada jälkikasvua.
Olihan hänelle kova paikka kuulla "tuomio" mutta oli kuitenkin tyytyväinen että viimein selvisi että vika on todellakin hänessä.
 
Niiskuneiti, kiitos :hug:

risupesä, eihän se vauvan hoito helppoa yksin ole. Mun yksi kaveri ollut alusta asti yh ja sanoi, että elämänsä rankin kokemus. Tekö vielä olette miehen kanssa yhdessä?

Meillä miehellä ei ole mitään ongelmia hoitojen kanssa. Ilman hoitoja meillä ei olisi yhtäkään lasta. Mies voisi kyllä hyvin tyytyä yhteenkin lapseen. Itse haluaisin yrittää toista, koska olen ainut lapsi ja olis kiva, että mun lapsella olisi sisarus. Vaikka eihän se mikään onnen edellytys ole... Toisaalta miettii, onko tää ihan hölmöä nähdä näin paljon vaivaa kakkosen takia, josta ei ole mitään takeita. Ja sitten kuitenkin; kyllähän te tiedätte...
 
Toivonsäde, ollaan ja ei olla.. virallisesti ollaan erottu (vaikkei siis naimisissa koskaan oo keskenään oltukaan) eli asutaan erillään.. katsotaan rauhassa miten asiat etenee, ja jos joskus vielä on taloudellisia mahdollisuuksia asua saman katon alla, ja vielä niin halutaan, niin sitten. Nähdään niin usein kun voidaan ja mukavaa on yhdessä :heart: päivittäin pidetään yhteyttä. Yhtä mieltä ollaan siitä että ei tässä nyt ihan vapaitakaan olla, eikä ketään uusia tässä tilanteessa haeta (enkä kyl ihan heti jaksaiskaan) :)
Käytännössä siis oisin ainakin alku aikoina yh (jollei yli paria vuotta hoitoihinkin mee), mutta onhan siitä jo useiden vuosien kokemuskin. Tosin sillon esikoisen vauva-aikoina olin itekin tosiaan yli 10 vuotta nuorempi..tuntuu että jostain vaippa- ja tuttipulloajoista on jo pieni ikuisuus! Exästä ei ollu sillon yhtään apua kun ei alunperin ois halunnukaan lasta, mutta onneks en tehny aborttia vaikka koitti pakottaa siihen... jatkuvat riidatkin pahoinpitelyineen vei energiaa ja tajusin vihdoin antaa mokomalle m--kulle kenkää kun poika oli vuoden. Eipä tää tie koskaan liian helppo oo ollu.. :snotty: mut jospa ne perhe-elämän parhaat vuodet ois vielä eessäpäin?
 
risupesä, no huh, ei ole ihan pelkkää auvoa sunkaan elämä ollut :/ Onneksi sait lähdettyä aikanaan tuollaisesta suhteesta! Ilmeisesti sun vika "ero" johtuu muista kuin erimielisyyksistä vauva-asioissa, jos mies harkitsee kuitenkin biologiseksi isäksi ryhtymistä? Puhui taloudesta, tarkoitatko, että saatte paremmat tuet, kun asutte erillään? Mut jospa teillä olis mahiksia yhdessä vielä! Siis jos suhde toimii, varmasti helpompaa lapsen kanssa. Muuten tietysti on paras olla yh ja yrittää saada mahdollisimman hyvän turvaverkon (jos ei ole sukua, niin ystävät jne.).
 
Joo, monista asioista ajatellaan kuitenkin samanlailla, ja enemmän ne erot on johtunu just olosuhteiden ongelmista (eikä vaikee arvata mikä niistä se pahin, tuskin ilman tätä ois koskaan erottu..). Miehellä nyt vakityö toisessa kaupungissa ja mä saan paremmat tuet yksin. Muuten ei varmaan hoitoihin oikein ois pystyny säästäänkään, kun miehelläkin palkasta menee niin iso osa lainojen maksuun.. mutta parin vuoden päästä on ihan eri tilanne taas kun päässy niistä vihdoin eroon =)
Onneks on ollu aina iso apu mun vanhemmista,..nekin aikoinaan kärsiny tästä samasta (äidilläkin endo) ja pitkällä odotuksella saanu mut ja veljen.
 
Ultran tulos: ei mitään kasvua :( Lääkärin mukaan kuulun klinikan vaikeimpiin potilaisiin. Todella rohkaisevaa. Maanantaina istutaan alas miettimään, mitä jatkossa. En tajua, miten olen voinut olla niin tyhmä, että olen kuvitellut, että kun yksi on hoidoilla saatu, saadaan toinenkin :headwall: Kai se on uskottava, että PCO pahenee raskauden jälkeen ja on entistä vaikeampi saada lääkkeille vastetta. Mun pieni toivo on vielä siinä, että kun olen vasta 2kk syönyt metuja (joista 1kk täydellä annostuksella). En sitten tiedä, onko lääkäri samaa mieltä. Sen tiedän ennalta, että 3-4 kk pitäisi metuja syödä, jotta nähdään kunnon vaste. Vai onko sillä mun munasarjoilla mitään merkitystä :headwall:

Tää hoitokierto on ollut todella väsyttävä. Eka suunnittelukäynti, sit ultra menkkojen tokana päivänä ja sitten nää ovulaation (minkä ovulaation?) induktioultrat, joita yhteensä kuusi. Olen ihan poikki kaikesta toivomisesta ja jännityksestä. Täytyy tosiaan miettiä, onko tässä mitään järkeä. En tiedä, jaksanko näitä hoitoja. Olen kyllä uuden edessä: on pakko alkaa tehdä hyväksymisprosessia yksilapsisena perheenä. Tuo ensimmäinen tuntuu entistä suuremmalta ihmeeltä... Häneen keskityn ainakin täysillä!
 
"SEKUNDAARIT" / Seur. hoito? / Lapsia



Tikru-72........................................tyttö06-icsi
dreamer78.....................ivf............2x6,5v.-ivf, m1-luomu
Kristiina76...................ivf/pas........poika06-pas
Kiin................................ivf...........poika12/07-ivf/pas
Katriina79.....................................poika4/07,1.-luomu
Tupasvilla.......clomit, puregon, iui......1 luomu
tiinu-liinu.......................pas...........poika2v.-ivf
vauvatoiveissa..............................tyttö6v.
Tirlittan1968..................ivf............tyttö
isabella81......................................1 -clomit
SMP...............................................poika2/07-luomu
Kysymysmerkki..............................tyttö 11v.
Niiskuneiti1976......luget, clomit.....1+1 -luomut
Toivonsäde.....metut, femarit, menopur....1 metu+clomit




realmerkku78................................kolmas toiveissa + 16.1. ?
Tuomenmarja.....1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit +29.1.
siiri38...........................4.ivf..........-94,-96,-97-luomu, luomu+
Hipkukka.......................pas..........poika11/07-icsi/pas




 
Toivonsäde :hug: Kovasti jaksamista tilanteessa ! Itselläni on myös käynyt mielessä tuo ajatus ja vaihtoehto, eli että ehkä sitä toista lasta ei tosiaan koskaan tulisikaan...Yhdestä pitää olla onnellinen (ja olenkin tottakai!!) ja hän on rakas, tärkeä jne. Mutta kyllä se on oikeasti kova pala, jos toista ei tule...myös muille, kun itselleni. (mies ei nyt asiasta ole niinkään pahana). Meillä lapsi itsekin haluaisi sisaruksia...kyselee koska hän saa pikkusiskon/veljen jne. Kun ei niitä pikkusisaruksia voi noin vain tilata mistään...tai no toisissa perheissä voi... :headwall: :D

Risupesä peukut pystyyn, että saisitte miehenne kanssa asiat järjestymään! :flower: :hug:

Tirlittan1968 ihanaa ja tosi hienoa, että teillä mies on hoidoissa mukana täysillä! Se on kyllä tärkeää. :heart: =)

Kiin Suurkiitokset listan päivityksestä!!! :flower:

Mitä tähän omaan "projektiini/projektiimme" kuuluu, niin sain vihdoin tietää prolaktiiniarvon, jossa ei ole mitään vikaa. B) (itse olin aivan varma, että siinä se vika piilee). Eli jo määrätyt lääkitykset jatkuu ohjeen mukaan ja sitten vaan odotellaan... Kypsää...niin kypsää... Huoh. |O
 
Niiskuneiti, hienoa, että prolaktiiniarvo on kunnossa =) Meilläkin miehelle paljon helpompaa tyytyä yhteen lapseen, sanoisin, että aika ongelmatonta.

Omaa napaa, peruutin käynnin klinikalle. En jaksa. Tää oli älyttömän rankka hoitokierros. En tiedä, jaksanko jatkaa hoitoja. Metuja syön edelleen ja varmaan pitäisi pari kuukautta syödä, että nähdään vaikutus. Tuskin yksin auttavat, mutta parempi pohja - ehkä - jos hoitoja tehdään jossain vaiheessa. En tiedä, jaksanko enää. Tää kierros oli kovempi, kun arvasin. Mun mielestä tehtiin liikaa, yritettiin liikaa. En tiedä, palaanko tuolle klinikalle enää (asutaan ulkomailla). Olo on hämmentynyt. Mailasin lääkärille ja sanoin, että peruutin ajan. Pohdin metuja, clomeja jne. Ei ottanut kantaa. Jäi ikävä fiilis.

Nyt mulla on päällimmäisenä hyväksyä, että olemme yksilapsinen perhe. En halua surra liikaa, vaikka surun myönnännkin. En kuitenkaan halua, että se pilaa liikaa onneani ihan lapsemme kanssa.
 
SMP
me vielä odotellaan että päästäänkö hoitoihin vai ei. Käytyäni perhe plk:lla, heidän mielestään ei ole vielä tarpeeksi keskenmenoja takana (4 todennettua). Mutta miettivät vielä elokuun että aloitetaanko selvitykset ja hoidot.

Valitettavati vakuutuksemme ei korvaa ko. selvityksiä tai hoitoja. kun lapsettomuus ei ole heidän mielestään sairaus, joten suuntaamme yksityiselle puolen sitten. Aika kovilta noi yksityispuolen hinnat vaikuttavat kelakorvauksienkin jälkeen.

No onneksi kohta alkaa kesäloma ja reissuelämää vietämme noin 1,5kk verran.
 
Tervehdys SMP.

Onpas kriteerit, jos lapsettomuutta aletaan tutkia vasta tietyn keskenmenomäärän jälkeen. :$
Kaikissa lapsettomuustapauksissa kun ei päästä koskaan edes sille keskenmenon asteelle. Itseäni ei siis noilla kriteereillä ilmeisesti tutkittaisi ollenkaan...kun raskaus ei lähde käyntiin, niin eihän siitä voi keskenmenoa tullakaan...Saanko kysyä, millä paikkakunnalla näin tökerösti toimitaan??? :x Jostakin on itselleni jäänyt sellainen muistikuva, että kun raskaaksi tulemisen "yritystä" on takana 12 kk, ja jos toivottua tulosta ei kuulu, on syytä lähteä selvittelemään tilannetta tarkemmin.

Mukavaa kesälomareissua teille :wave: niin ja tietysti peukkuja plussaukseen, jos vaikka pikkuinen "lomaylläri" osuisi kohdalle!!! :D

Toivonsäde kerrassaan kurja tilanne. Ei taida löytyä sanoja, joilla lohduttaa? :hug: Mutta jos tuntuu sille, että ei jaksa, niin turha sitä on väkisinkään yrittää. Saanko muuten kysyä, että ovatko nuo hoidot siellä ulkomailla kalliimpia vai kenties edullisempia ulkomailla Suomen hintoihin nähden? Oletko miettinyt hoitavan lääkärin /klinikan vaihtoa, jos lääkäri ei ota kantaa toivomiisi asioihin ? :/

 
SMP
Meillä näköjään samat fiilikset toivonsäteen kanssa. Täällä Espoossa on moni asia päin seiniä Espoo säästää ja näin HUS:ssakin sitten toimitaan Espoolaisten kohdalla niin kuin toimitaan. Meillähän on 10 vuotta lapsettomuutta takana ennen kuin esikoinen syntyi. Ennen esikoisen syntymää HUS:ssa sanottiin ettei ole mitään kiirettä kun ollaan nuoria. Nyt kun ikää alkaa olla mittarissa käyttäydytään sitten näin.

Lääkärit näyttävät olevan vähintään Jumalasta seuraavia jos ei itse jumalia. Kun itsekkäästi ovat sitä mieltä että saavat päättää perheiden lapsiluvusta. Milloin ollaan liian nuoria milloin mitäkin.. eli milloinkaan ei suostuta hoitamaan...aina löytyy jokin pykälä mihin vedota.

Olen pahoillani Toivonsäde tilanteestasi. Me joudutaan kanssa tottutelmaan ajatukseen yksi lapsisesta perheestä. Kai siihen ajan kanssa tottuu, mutta jos joku tulee tivaan miksei meillä ole lisää lapsia tmv varmaan löisin lättyyn joko fyysisesti tai sanallisesti.

Ehkäpä tämä tästä. Ensimmäiset loman 2 vkoa voi olla rankat, kun mummoilta ja muita sukulaisia kierrellään ja siellä yleensä tivataan pikkukakkosia yms. mutta onneksi sen jälkeenkin on elämää ja lomaa perheen kesken.
 
SMP, minä olen ymmärtänyt, että keskenmenoja aletaan tutkia kolmen perättäisen jälkeen. Jos olitte yksityiselle menossa, voitte ilman muuta ottaa sinne heti yhteyttä suunnittelukäynnille. Suomessa toiminta on mielestäni aika eettistä ja sanovat kyllä, jos eivät pidä tutkimuksia teille vielä tarpeellisena. Niiskuneiti on oikeassa myös siinä, että 12 kk tuloksettoman yrityksen jälkeen voi hakeutua tutkimuksiin. On myös tilanteita, joissa ei pidä odottaa yhtään: esim. erittäin vaikea PCOS, jossa kuukautiset puuttuvat täysin kuten itselläni. Silloin ei raskauteen ole kotikonstein mitään mahdollisuutta ja kannattaa vauvatoiveen kanssa lähteä suoraan hoitoihin.

Niiskuneiti, kiitos sympatioista :hug: Hoidot ja tutkimukset ovat täällä kyllä halvempia. Silti tuntuu, että rahaa palaa. Olen miettinyt klinikan vaihtoa. Tuntuu energiaa vaativalta sekin. Kunhan tästä toivun, voisin kyllä yrittää selvitellä nettipalstojen avulla, mitä mieltä ihmiset ovat parista muusta täällä olevasti klinikasta. Tosin nekin ovat samalla suunnalla, eli meiltä jonkin verran matkaa. Toisaalta nettipalstoilla ihmiset ovat tuntuneet pitävän meidän nykyisestä klinikasta... Se on pieni, jossa vain muutama lääkäri ja kaikki hoitavat kaikkia eli siellä ei lääkärin vaihto auta. Ultraussysteemi oli tuolla hankala, piti jonottaa vain tiettyyn kellonaikaan päivästä (eli ultraan ei päässyt ajanvarauksella), joka kyllä lisäsi stressiä. En tiedä, onko joka paikassa sama käytäntö. Painotan vielä, että syy, miksi en palaa tuolle kllnikalle ei ole sinänsä epäonnistunut hoito vaan pessimismi alusta alkaen, mikä hämmästytti mua. Ja nyt sitten jätettiin aika lailla oman onnen nojaan...

Esikoinen saatiin alkuun aivan ihanalla suomalaisella lapsettomuusklinikalla. Mulle tuli jo mieleen, pitäisikö hoitoja jatkaa Suomeen palattumme (joskus parin vuoden päästä). Olen miettinyt myös, että kirjoittaisin meidän suomalaiselle lapsettomuuslääkärille ja kysyisin hänen mielipidettään tästä kaikesta. En tosin tiedä, onko hänellä halua ja aikaa vastata tällaiselle etäpotilaalle (joka kyllä saattaa palata heidän klinikalleen). Esikoinen on muutenkin sen verran pieni, ettei ole voimia eikä halua ruveta ihan kokopäiväiseksi hoidoissa kävijäksi. Siksikin ehkä traumatisoiduin, kun hoidosta tuli noin pitkä eikä edetty hitaasti. Olen vähän vihainen, että tehtiin noin paljon hoitoja, vaikka metuja alla vasta 2kk. Mulle jäi ainakin epävarmuus,voisiko lääkevaste olla parempi, kun metuja olisi syöty esim. 4kk. Kun aikoinaan plussasin, olin syönyt metuja yli puoli vuotta ja reagoin pelkkiin clomeihin. Mutta jos munasarjojen tilanne on niin huonontunut eikä metutkaan anna parempaa lääkevastetta, tilanne on kieltämättä huono, enkä tiedä, voitaisiinko mulle edes mitään IVF:ää tehdä, koska en reagoi pistoksiin. Sinänsä en tiedä, haluaisinko koskaan mennä niin pitkälle, kun on jo yksi lapsi ja varsinkin näillä munasarjoilla IVF on raskas hoito. Ehkä vähän liikaa riskejä mulle. Eri asia olisi, jos ei olisi yhtään lasta. '

Lueskelin eilen netistä, että PCOlaisille ja joillekin muille tapauksille on alettu tehdä (joillain Suomen klinikoilla, kai lähinnä yksityisellä puolella) myös IVM-hoitoa, jossa ei hormoneja käytetä, vaan epäkypsät munasolut kerätään kp 8 tai kp 9 ja kypsytetään maljassa. Näitä hoitoja on tehty maailmallakin melko vähän, lapsilla ei ole havaittu kehityshäiriöitä, mutta koska vanhin lapsi on varmaan jotain 10v, puuttuu tieto pitkäaikaisvaikutuksista. Onko haittaa lapsen kehitykselle, kun epäkypsiä muniksia kypsytetään ihmiskehon ulkopuolelle... Tää ei ole ihan vain mun huuhaahuoli kuitenkaan ja alan julkaisut pohtii ihan samaa. Ehkä siksi hoito ei ole vielä kovin yleinen, vaikka tulisi halvemmaksi ja helpommaksi, kun hormoneja jäisi pois. Ei varmaan tässä vaiheessa olla valmiita kokeellisempiin hoitoihin, kun kuitenkin se yksi lapsi on.

Mulla kävi sellainenkin mielessä, että jos syksymmällä varaisi gynelle ajan (se olis lähellä ja helppo mennä) ja pyytäisi clomeja... Eikös Suomessakin ihan gynetkin määrää clomeja? Sit kun olis metuja taustalla pitkään syötynä, vois tarkistaa, reagoinko edelleenkään. Pyytäis vaan seurantaultran, niin onnistuiskohan ihan noin eikä tarttis mennä kaukana oleville klinikoille? Nyt on sellainen olo, että ehkä metujen kanssa pitäis vielä tarkistaa joku kevyt hoito, ennen kuin luovuttaa lopullisesti. Mutta joka tapauksessa teen tällä hetkellä kovasti töitä sen eteen, että hyväksyn tilanteen ja ajattelen meitä yksilapsisena perheenä. Kyllähän tuo hoito isoine hormonimäärineen kertoi karua kieltään. Nyt nautin elämästä, ihanasta lapsesta ja teen mukavia asioita.
 
Tirlittan1968
Me päästiin suunnittelukäynnille jo 5kk yrityksen jälkeen Väestöliittoon. Miehellä kun oli ollut edellisessä suhteessa yritystä jo useampi vuosi niin olin jo aika varma että simpoista se vika meillä löytyy. Ja meillä on ikääkin jo aika paljon että ei kannattanut turhaan jäädä odottelemaan vuoden täyttymistä.
Mulla nyt Synarelaa suihkinut viikon ja meillä viimeinen hoitoyritys myös menossa. Punktio vko:lla 33. Hoidon jälkeen onkin sitten parisuhteen vuoro. Pitää miettiä onko suhde sitä mitä tarvitsen ym. Nyt yritän keskittyä hoitoon. Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Ajattelin liittyy mukaan joukkoon olen 22 vuotias yhden 2 vuotiaan lapsen äiti. toinen lapsi on ollu toiveessa jo jonkun aikaa ja lääkärillä oon käynyt jossa ollaan todettu sekundaarinen lapsetomuus tila nyt syön terolutteja ja syyskuussa olis aika lapsettomuus polille. joka ainut kerta on ollut perhetapaamiset siihen aikaa kun on ollut ovis mutta tuloksetta siis mieheni on tällä hetkellä vankilassa ja toivon että se ei vaikuta teidän sutautumista minuun... on ollu todella masentavaa kun on ihan älytön vauva kuume eikä millään maltais odottaa ja aina on neg testin tulos kun sen ottan olen ottanut sen asenteen tulee jos tulee vaikka mieli on kyllä että voi kun tulis äkkiä... mutta en sepitä enempää että jaksatte lukee nyt on kierto teroluteilla 4/27
 
Tulen myöhemmin takaisin lukemaan viestinne paremmin, mutta kysyisin nopeasti Niiskuneidiltä, että miten sait reseptin Lugesteroneihin ja Clomeihin? Tehtiinkö sinulle tarkempia tutkimuksia, vai saitko lääkkeet ihan suoraan?

Siksi kyselen, kun luulen, ettei tuo mies ole vielä ainakaan valmis lähtemään tutkimuksiin, mutta itse haluaisin jo kokeilla jotain järeämpiä keinoja. Ja julkisella puolella systeemi taitaa olla se, että ensin tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan - eikun lääkitään. ;) Ja jos mies ei halua tutkimuksiin, niin sitä ollaan sitten aikalailla pattitilanteessa.

Ja nyt takaisin aurinkoon! Iloisia kesäpäiviä kaikille teillekin!

Toivottelee Kysymysmerkki
 
Tervetuloa, Mustikka! Ei ole helppo tilanne sinulla, kun mies on vankilassa :hug: Toivottavasti miehesi vapautuu pian, ei ole helppoa olla yh:na. Ja toivottavasti teidän elämä jatkuu rauhallisissa merkeissä, kun rikos on sovitettu!

Tirlittan, peukutan hoidolle kovasti ja voimia parisuhdepohdintoihin sitten, kun on niiden aika! Ei varmasti helppo tilanne sinullakaan, jos taustalla jonkinlainen epävarmuus parisuhteesta (tuli sitten plussaa tai ei).

SMP, olit kirjoittanut samaan aikaan kuin väsäsin maratonviestiäni, enkä meinannut sitä huomatakaan. Kiitos sinulle sympatioista :hug: Ikävältä kuulostaa Espoon lapsettomuushoitojen asenne, josta olette joutuneet kärsimään. Voi kurjuus kaikki keskenmenot. Teidän tilanteessa on positiivista se, että eka oli luomulapsi. Käsitinkö oikein, että teille ei ole koskaan tehty hoitoja? Voisi olla mahdollista, että teitä voitaisiin auttaa ihan kevyelllä hoidolla, jos pääsette tavalla tai toisella ne aloittamaan (julkisella tai yksityisellä). Jos syy keskenmenoihin löytyy, niitä saatetaan pystyä ehkäisemään (esim. verenhyytymistekijät kuntoon lääkityksellä jne). Niin kovin pitkä tie on ollut teilläkin...

ON: Yritän keskittyä normaaliin elämään. Napsin metuja ja ehkä muutaman kuukauden päästä näkee, vaikuttavatko mitenkään. Jossain vaiheessa on otettava varmaan terot kehiin, että saadaan vuotoa (tuskin tulee pelkillä metuilla). Onhan mulla vielä toivonsäde olemassa metujen kanssa, mutta en ala tässä vaiheessa liikaa toivomaan. Jos on voimia, ehkä vuodenvaihteessa voisi miettiä fiiliksiä kevyeen hormonihoitoon, olisko parempi vaste, kun on pitempään syönyt metuja. Pistokset tuntuu ihan nou nou jutulta nyt. Tabuihin taidan tyytyä, jos johonkin. Lapsitoiveet ovat joka tapauksessa taustalla. Nyt tuntuukin onneksi paremmalta, ekat päivät ovat aina kamalinta shokkivaihetta. Alan saada ajatuksia siihen suhtaan, että näin mennään ja löytää asioista hyvät puolet. Saapahan lapsi ainakin jakamattoman huomion, eivätkä vanhemmat ole kovin väsyneitä ;)
 
Niiskuneiti Enpä tehnyt listalle muuta kun päivitin oman rivini :D Meillä siis ei menny putkeen kevään PAS (alkiot ei selvinneet), joten lähteään 2. IVF:ään lokakuussa. Syön parhaillaan Femodeneja kierron tasaamiseksi.

Mustikka Tervetuloa :wave: Eipä miulla ainakaan vaikuta jonkun vankilassaolo suhtautumiseen hänen läheisiinsä :) Omassa tuttavapiirissäkin pari ihmistä ollu vankilassa.
 
Moi!

Täällähän on sattunut ja tapahtunut, kun en ole ollut paikalla/ lukemassa. =)

SMP olisiko tilanteessanne mahdollista valittaa saamastanne kohtelusta esim. ylemmälle taholle, potilasasiamiehelle tai sairaalan/tutkimuspaikan ylilääkärille tms? Koska noita kriteereitä lapsettomuustutkimuksiin ja hoitoihin pääsemiseksi tuossa edellä on lueteltu, ja luulisi, että nämä yleisesti tunnustetut kriteerit koskisivat myös Espoota, säästettiinpä tai ei? Että pistää vihaksi tuollainen ihmisten pallottelu. :/ Niin... toinen vaihtoehto on tietysti yksityinen puoli, jos siihen on taloudellisia mahdollisuuksia...

Mustikka87 oikein paljon tervetuloa munkin puolesta mukaan !! :wave:

Toivonsäde kokeile ihmeessä kysyä sähköposti/puhelinkonsultaatiota tilanteesi tiimoilta sieltä Sinua hoitaneelta klinikalta Suomessa, mikäli siis Sinua hoitanut lääkäri siellä vielä toimii. Kun tarjoutuu maksamaan konsultaatiosta se onnistuu aivan varmasti. =)
Toinen vaihtoehto pyytää clomeihin resepti yksityiseltä gynekologilta (joka käsittääkseni onnistuu suhteellisen helposti, tosin näissä yksityisissäkin gyneissä on tietty eroja) Vastaan tässä samassa hengenvedossa nyt kysymysmerkille, eli oma hoitoni on nimenomaan omalla yksityisellä gynellä ( ei millään klinikalla) , kuten useilla täällä. Gyneni on hoitanut minua jo vuosia ja on erikoistunut naistentauteihin ja synnytyksiin. (Kaikki gynet eivät kai lapsettomuushoitoihin ota kantaa, eivätkä siten mitään lääkityksiä määrää itse, kuten kävi erään tuttavani kohdalla, jonka gyne passitti sitten miehensä kanssa Väestöliittoon tarkempiin tutkimuksiin...mutta heillä tilanne onkin se, että kummallakaan puolisoista ei ole ollenkaan lapsia, joten myös miehen tutkiminen on tarpeen...mutta ainahan voi käydä useammalla gynekologilla kysymässä ja kokeilemassa. Käsittääkseni lääkkeitä kuten clomit voi määrätä myös terveyskeskuslääkäri, korjatkoon viisaammat, jos olen väärässä...). Yksityistä klinikkaa ei meidän kohdalla ainakaan tässä vaiheessa tarvita, koska mies ei halua mitään rankempia hoitoja...taustoja asialle olen selittänyt jo aikaisemmin, joten en tässä nyt toista itseäni... :)
Itselleni määrättiin lääkkeet ihan oirekuvan perusteella (lääkäri kyseli kuukautiskierrosta, tiputteluvuodoista, vuodon määrästä, ovulaatiotuntemuksista jne jne...), toki tehtiin perinteinen gynekologinen sisätutkimus, tutkittiin perusteellisesti ultraäänellä ja poissuljettiin mahdolliset lapsettomuuden esteet, otettiin papa ja otettiin myös verikokeita, koska kaikissa tilanteissa ei samat lääkkeet auta...esim. jos vika olisi ollut prolaktiiniarvossa, niin hoito olisi muuttunut ihan toisenlaiseksi. Ultraäänitutkimus ei siis paljastanut mitään poikkeavaa, joka olisi tämän hetkistä lapsettomuutta selittänyt, joten gyne päätyi ovulaation stimuloimiseen ja kiertojen tasaamiseen (keltarauhashormonin puute). Mitään seurantaultraääniä gyne ei halunnut, vaikka clomit määrättiinkin, jota ihmettelin, koska lääkitys lisää jonkin verran monisikiöisen raskauden mahdollisuutta, mutta ehkä lääkäri arvioi riskin kohdallani pieneksi. Miestä ei muutenkaan ole tarpeen tutkia tässä vaiheessa, koska hänellä on lapsi (eli periaatteessa on hedelmöityskykyinen), eikä hänen terveydessään ole seikkoja, jotka antaisivat aihetta lisätutkimuksiin. Eipä sillä hän ei mihinkään tutkimuksiin ja muihin hoitoihin suostu, on sanonut, että jos raskaus ei onnistu näillä hoidoilla, niin lasta ei ole tarkoitettu meille...mutta se onkin jo eri stoory...Eli kysymysmerkille ja miksei muillekin kannustimeksi että kannattaa toki hoitomahdollisuuksista kysellä gyneltä ja tosiaan, jos yksi gyne ei hoida, niin vaihtaa lääkäriä toiseen...rahallaan kun maksaa, niin yleensä palvelua saa...=) Niin ja sitten vielä suosittelisin lämpimästi miettimään, että avoimesti kertoisit miehellesi näistä itseäsi koskevista "tutkimus/hoitoaikeista" tai ainakin varovaisesti kysyisit miehen kantaa asiaan...(ellette sitten ole jo puhuneetkin asiasta?), sillä asioiden salailu voi olla erittäin kuluttavaa ja jos asia tulee joskus ilmi, se voi olla pahimmillaan suhteen loppu.
Sorry kaikille, meni taas vähän omanapaiseksi yksinpuheluksi. :x

Kiin kovasti tsemppiä seuraavaan yritykseenne. :hug:

Mitäs teidän muiden alkuviikkoon??? :)
 
SMP
Kiitos kaikille hyvistä kommenteista. Niinhän sitä luulisi, että kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia ja oikeutettuja hyvään hoitoon silloin kun siihen on aihetta. Mutta totuus monissa kunnissa on toisenlainen. Hoidon taso ja laatu riippuu ihan lääkäristä. Jos synkkää hyvin lekurin kanssa niin silloin voi saada vaikka mitä asioita läpi. Jos ei taas niin tyssää moni asia siihen.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta perheellämme kohdata tälläistä palvelua julkisen puolen terveydenhuollossa. Onneksi mieheni on ollut fiksu ja ajoissa ottanut meille kaikille sairaskuluvakuutukset erinomaisin ehdoin.

Ainakin pääkaupunkiseudulla perussairaanhoito julkisella puolella voitas lakkauttaa ja jokainen kävis yksityisellä puolen palveluseteleiden tai vakuutusten turvin. Niin surkeassa tilassa hus on. En ole ainut joka on tätä mieltä. Aika useat ovat.
 
Aika hiljaista on ollut tällä palstalla... Liekö kaikki vielä kesänvietossa.

Niiskuneiti, kiitos vinkeistä. Kirjoitinkin sähköpostia suomalaiselle lääkärilleni ja toivoin kannanottoa tilanteeseen. Sanoin, että laskun voi lähettää maililla ;) Täytyy toivoa, että vastaus tulee. Hyvä tietää myös, että gynet voivat määrätä clomeja. Se on yksi takaportti myös, koska täällä on vähän hankalaa käydä lapsettomuushoidoissa (matka ja klinikan aukioloajat).

Olen yrittänyt laittaa lapsitoiveen mahdollisimman taka-alalle, työstänyt ajatusta, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi. Onhan se onneksi niin paljon parempi, kuin ei lasta ollenkaan! Jatkan metuja, joita en ole vielä riittävän kauan syönyt vaikutuksen arvioimiseksi, mutta eivät ne varmasti yksin auta. Jospa edes vähän parantaisivat hormonitasoja. En tiedä jatkosta. Vähän hankalalta tuntuu. Tajusin tässä, että eipä sitä ehkäisyä tulla koskaan tarvitsemaan. Jollakin tavalla mun pitäisi kuitenkin itseäni hoitaa, kuukautiset tehdä ilmeisesti keltarauhashormonilla muutaman kerran vuodessa. En tiedä, kauanko voin syödä metuja. Niiden kanssa täytyy varmaan maksa- ym. arvoja tarkastella. Kai niitä voi ainakin ensi kesään asti syödä, jollei tärppiä tule sitä ennen. Sitten täytyy vähän miettiä. Saapä nähdä, miten tästä eteenpäin, mutta toistaiseksi pelkkien metujen kanssa ja ehkä vielä joskus joku clomikokeilu.
 

Yhteistyössä