Hei kaikki! Tällaiseen ketjuun koen minäkin kuuluvani, jos otatte mukaan. Kovasti haluan lähettää kaikille plussatuulia!
Tikru72, olen todella pahoillani :hug:
Sekundäärilapsettomuus ei ole mikään kiva juttu, vaikka me olemme onnekkaita, koska meillä on jo yksi lapsi. Kaikki eivät saa sitä ainuttakaan. Silti se, ettei toista lasta kuulu, aiheuttaa ja saakin aiheuttaa surullisia tunteita. Itse uskon, että sekundäärisen lapsettomuuden suru on erilaista, kuin se, jos lasta ei olisi tullut lainkaan. Meillä on onni olla lapsiperhe, mutta emme haluaisi lapsemme jäävän ilman sisaruksia ja haluaisimme kokea uuden raskauden, vauva-ajan, lapsen kehityksen jne.
Täällä on eroja taustoissa siinä, onko ensimmäinen lapsi tullut helposti vai ei. Itse olen joutunut elämään lapsettomuuden kanssa jo ennen vauvanyrityksen aloittamista. Minulla on paha PCO (ei menkkoja) ja tiesin jo kauan aikaa sitten, etten tule saamaan lasta luomusti. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa metformiinilla (1000 mg/vrk), jota olin syönyt jo pitkään sekä toisesti clomikierrosta (2 tabua/vrk). Kaikki kävi kuitenkin melko helposti, vaikka aikaa meni noin vuosi siitä, kun tilasin ajan lapsettomuusklinikalle. Luomustihan meidän ei kannattanut yrittää lainkaan.
Rakas lapseni on pian 1,5 vuotta ja toivoisin kovasti hänelle sisaruksen. Vaikka suhtaudun asioihin yleensä varovaisesti, minun on myönnettävä, että vähän sillä ajatuksella lähdin liikkeelle, että toinen voisi saada alkunsa samoin hoidoin. Uskoin, että yksi onnistunut raskaus parantaa mahdollisuuksia. Tätä käsitystäni lääkäri hieman horjutti. Hän sanoi, että minun on hyvä tietää PCOn pahenevan jokaisen raskauden jälkeen. Monet kuulemma tulevat hakemaan lapsen samoin hoidoin ja voivat hämmästyä, ettei kaikki välttämättä käykään niin helposti. Tämä pudotti minut maan pinnalle. Ensimmäinen lapsemme alkoi - jos mahdollista - vaikuttaa vieläkin suuremmalta ihmeeltä.
Olen syönyt metuja vajaa kaksi kuukautta ja kolmisen viikkoa isommalla annostuksella 1500mg/vrk, johon en muutamana vuosi sitten pystynyt sivuvaikutusten takia. Otan metut kolmesti päivässä kahden sijaan ja olen pystynyt syömään isompaa annostusta. Aika näyttää, alkaako isompi annostus tehota paremmin. Lääkäri määräsi Femaria. Hän ei käytä clomeja, mutta olisi voinut nekin määrätä, jos olisin vaatinut. Aloitin Femarin annostuksella 2tabua/vrk kp 3-7. Kp 8 tehtiin ultra, mutta valitettavasti ei kasvua. Lääkäri otti heti piikit mukaan. Tehokasta toimintaa, niin ei mennyt kierto suoraan hukkaan.
Piikittelin Menopuria kp 8-10 ja kp 11 ultrattiin. Ei kovin hyvä kasvu, vain yksi "mahdollinen" 10 mm. Menopurin annostusta nostettiin puolesta ampullista kokonaiseen ja uusi ultra kp 13. Nyt oli kasvua: yksi 13,5 mm. Lisää Menopuria ja ultra kp 14 tänään. Menin klinikalle toiveikkaana, koska tuntemuksia oli munarakkulan kasvukivuista. Valitettavasti ei kasvua, mikä pettymys. Lääkäri sanoi, että mietitään jatko verikokeen perusteella: otettiin progesteroni ja estrogeeniarvot. Odottelin tunnin verran verikokeiden tuloksia. Niiden perusteella lääkäri päätti, että hoitoa vielä jatketaan. Pistin tänään 1,5 ampullia Menopuria ja huomenna saman verran. Ultra ylihuomenna kp 16.
Vähän alkaa olla jo epätoivoinen olo tämän kierron suhteen. Onko 13mm rakkulalla enää mahdollisuus kasvaa kp 14 jälkeen riittävästi, vaikka Menopur-annosta nostettiin? Tarkkaa puuhaa tuo annostelu ja ultrassa on todella saanut rampata. Mua lohduttaa se, että nyt on vasta eka hoitokierto. Ehkä tokassa voisi olla paremmat mahdollisuudet, kun munasarjoja on jo stimuloitu? Jotenkin toivoisin myös, että metformiini vaikuttaisi kunnolla, kun sitä olen syönyt kauemmin (yleensä sanotaan, että 3-4 kk pitäisi syödä vaikutuksen näkemiseksi).
Kävi miten kävi yritän olla murehtimatta liikaa ja keskittyä ihanaan lapsukaiseeni. Väkisinkin vain hoitoihin menee niin paljon aikaa ja vaivaa, että harmittaa, jos ei tulosta synny. Totta kai kateus hiipii välillä, kun suurin osa saa sen ensimmäisen ja toisenkin lapsen tuosta noin vain. Hyväksyntää harjoitetaan siis edelleen...