Tuohon EllaEliaksen kysymykseen vastaisin, että kaipaan todellakin sitä raskausaikaa- nautin raskaudestani viimeksikin todella paljon. Otin ajasta kaiken irti! Mutta miten se nyt sitten lipsahtikaan, että raskaus- ja vauva-aika meni niin nopeasti ohi, että tuntuu monen asian menneen ihan sivun . . . En tiedä, ymmärrättekö mitä tarkoitan. Etää on elänyt täysillä vauva-ajan, mutta siltikin vielä jotain jäi kokematta -olo... hmm... :/
Mä kuumeilen tästä asiasta niin, että tuntuu että kaikkien raskaana olevien näkeminen alkaa itkettää ja ahdistaa. Pitäisi käydä yksissä laps´saunoissakin, vaan ei oikein huvittaisi kun ei tiedä miten jaksaa pitää itsensä koossa. Toisen onni ei ole minulta pois, mutta silti se tuntuu vaikealta.
Pari viikkoa sitten meni yöunet ja itketti, kun paras kaveri ilmoitti neljännestä raskaudestaan "ei me sitä oltu suunniteltu, tuli niin yllärinä kuin vain voi" -kommentti tuntui todella kornilta. Ai ettei tarvinnut edes suunnitella??? :headwall:
... Täytynee todeta oman 2½ vuotiaani lempparilaulun sanoin: "Ei pieni sydän voi ymmärtää" !?!?
Mä kuumeilen tästä asiasta niin, että tuntuu että kaikkien raskaana olevien näkeminen alkaa itkettää ja ahdistaa. Pitäisi käydä yksissä laps´saunoissakin, vaan ei oikein huvittaisi kun ei tiedä miten jaksaa pitää itsensä koossa. Toisen onni ei ole minulta pois, mutta silti se tuntuu vaikealta.
Pari viikkoa sitten meni yöunet ja itketti, kun paras kaveri ilmoitti neljännestä raskaudestaan "ei me sitä oltu suunniteltu, tuli niin yllärinä kuin vain voi" -kommentti tuntui todella kornilta. Ai ettei tarvinnut edes suunnitella??? :headwall:
... Täytynee todeta oman 2½ vuotiaani lempparilaulun sanoin: "Ei pieni sydän voi ymmärtää" !?!?