Oh my God, tännehän on tullut plussia vaikka kuinka. ONNEA! Jos ihan 100% rehellisiä ollaan, niin ei ollut ihan paras päivä lukea plussauutisia, koska sain just tänään tietää jälleen yhden työkaverin odottavan kolmattaan. Tuli kyllä sellanen "Epäreiluuuuuuu!!!! |O " -olo - miks jotkut saa kolmannen kun mä en saa sitä toistakaan. Teidän plussista lukiessa tulee sellanen pieni haikeus vaan, kun te tiedätte miltä tämä tuntuu.
Kyllä meinaan kirpaisi niin syvältä, kun tämä työkaveri kertoi, että "meillä ei näitä lapsia oo tullu ihan nappia painamalla" vaikka hänellä on vuotta meidän poikaa vanhempi ja vajaa 3-vuotias. OK, pystyn järjellä ajattelemaan, että ehkä he on toivonut lapsia lyhyellä ikäerolla, mutta God, mä olisin niin happy jos kuitenkin 3-vuoden välein olis onnistanut. Joo, kai minäkin oon vähän epäreilu nyt. Sorry.
Ja onhan erona myös se, että täällä kuitenkin joutuu aina lukemaan noista pettymyksistä myös. Tikrulle isot lohtuhalit! :hug:
Mä olen yrittänyt pysytellä taustalla, vähän samalla fiiliksellä kuin joku muu, että poissa täältä, poissa mielestä, etten vajoais taas sinne mustaan epätoivon aukkoon. Itse popsin edelleen Primoluteja. Jos ne toimii, niin sitten kai ensi viikolla pääsen jälleen piikittämään. Jess! Kuka olis uskonut, että mä odotan piikityksiä, joitten ottamiseen kuvioihin mulla oli niin iso kynnys, kuin kuuta nousevaa....
Tää postaus oli nyt vähän tällaista tajunnanvirtavuodatusta. Oman olon helpotusta. Kiitos, että kuuntelitte - jälleen kerran.