Sekundäärilapsettomat

"raskaus ei minulle ole enää "terveellistä" lääkitykseni vuoksi , koska siinä ovat äiti ja lapsi vaarassa."

Etkö voi hankkia sterilisaatiota?

"mutta tämän jälkeen raskauksia alkoi tulemaan liiankin helposti "

Jos vaan vielä joskus mullakin ois noin päin.. :ashamed: [/quote


olen sitä pyytänyt ja
hankkisin heti jos gyne sen myöntäisi, vaikka kaikki ehdot täytän reippaasti tää vetun pässi sanoo että jos mieli vielä muuttuu... juu ei todellakaan muutu, sen verran omasta hengestäni välitän.
tätä ollaan kaveriporukassa mietitty miksi minua "kiusataan " näin

pitää varata aika yksityiselle , jos kerta kunnalliselta puolelta ei sitä apua heru .

risukasa jaksamisia sinulle..muistan vielä ne ajat kuinka raskasta se oli .
:hug:

 

Hei vaan piiitkästä aikaa!!
Muutto onnellisesti ohi ja tavarat löytää pikku hiljaa paikoilleen =)
Tänään sitten repäsin ja päättäväisesti soitin felicitakseen aikaa(rahasta ei vielä ole tietoo..) ja hups sainkin huomiselle ajan ja nyt jännittää mitä siellä huomenna sanotaan...

TUOMENMARJA piinaili..onnittelut siitä ja piinispinnat lähetän

 

Viikonlopun positiiviset tunnelmat vaihtuivat taas mustuuteen ja itkuun. :'(
Jo eilen pääni sisällä käydyssä eipäs-juupas väittelyssä EI alkoi olla vahvasti voitolla, ja tänä aamuna se sitten vei selkävoiton, kun WC-paperiin ilmestyi punaruskea tuhru. Töihin päästyä oli jo täysin selvää, että KP1 on taas täällä. . :headwall:

Matkalla töihin radiossa soi Indican Valoissa:
"Ei kai sinusta tule sellaista
kuin niistä, jotka vain surevat, vain surevat
Ei kai sinusta tule sellaista
Vain surevat"

joka sai minulle kyyneleet silmiin. Itseltäni joudun kysymään onko minusta tulossa tuollainen, joka vain suree. :'(

Ja kuin kohtalon ivaa, niin ensimmäinen vastaantullut ihminen töissä oli 4.kuulla raskaana oleva työkaveri, joka vielä jäi oikein juttelemaan. Siinä oli sitten pakko yrittää keskittyä vaan työasioihin ja sulkea henkilökohtaiset tunteet jonnekin pois, pois. Tästä päivästä on tulossa siis aika vaikea, oikein toivon, että töissä on kiire, ettei ehdi liikaa ajatella, koska ne kyyneleet on tuolla hyvin ohuen ja hauraan pinnan alla.

Se, että menkat alkoi jo nyt tarkoittaa ensinnäkin sitä, että luteaalivaihe oli vain 10 päivää ja kaiken pahan lisäksi sitä, että meidän lomamatkan takia seuraavalle, eikun siis tälle kierrolle tulee hoitotauko. Että kun mättää, niin mättää sitten kunnolla.

 

Voimia sinulle Annis. :hug:
Jospa vuoto onkin vain kiinnittymisvuotoa, eikä kp1 olisi vielä kuitenkaan läsnä. d :| b
Pidän peukkuja, että täti pysyisi vielä poissa. :hug:

 

pahoittelut annis!

samoin pehoittelut muillekin, joilla on jotain vastoinkäymisiä.

tehdäänkö kaikki silleen, että unohdetaan koko touhu ja tullaan paksuksi tosta noin vaan. ku kyllähän sitä nyt ihmeitä tapahtuu; sieltä korvienvälistä se nyt vaan on kiinni.
Eli --> ei seksiä(korkeintaan kerran ja sekin täysin humalassa), ei hoitoja, ei yhtään vauvanteko -ajatusta --> tulee vauva..

just niin... silleen se käy. ai mullako huono päivä. no, ei nyt niin omasta puolesta vaan kaikkien meidän puolesta, joilla se raskautuminen ei käykään niin helposti...

palailen paremmalla tuulella B)

 

Hyvin sanottu dreamer. Voishan tuota yrittää tuollakin tavalla, mutta meidän kohdalla ei varmaan onnistuis sittenkään, kun puuttuu osia välistä.

Parempaa päivää toivottelen sinulle. :heart:

 

Voi ihanaa Dreamer, sä sait mut ihan repeemään tolle "pää täyteen ja peittojen alle ihan vahingossa - ja PADAM, siinähän se on".

Mä olen kasannu itseni kiitettävästi, enkä usko että kukaan ympärillä on huomannut mitään eroa normaaliin. (Toisaalta on alkanut KIUKUTTAA se, että tätä surua ei saa näyttää. Perkules jos joku läheiseni olis kuollut, niin kukaan ei ihmettelis jos välillä vähän vetistelisi. Multa on kuiteskin kuollut Toivo, ainakin ajoittain! Mäkin haluun surra. |O )

Ps. huomiseksi sain puhelinajan lääkärille, jotta voin alkaa selvitellä, että mites nyt sitten edetään.

 

Annis :hug: :hug: :hug: Ymmärrän sua niiiiiin! Olen kokenut tuon kaiken. Kuulosti niin tutulta tuo suru ja itku, joka on vain ohuen harson takana. Silloin on niin vaikeaa ja kamalaa olla ihmisten ilmoilla. Mulle on aina musiikki ja etenkin laulun sanat ollut parasta lohtua, surutukea ja sääliterapiaa. Joitakin kappaleita en voi enää edes kuunnella, koska niistä tulee niin elävästi tietyt tunteet mieleen.

Mä oon saanu muutama viikko sit illalla puhelun yheltä työkaverilta, joka soitti kysyäkseen, onko mulla kaikki hyvin, kun en ole enää oma iloinen itseni... Silloin tajusin, että tämä surun ja toivottomuuden tila näkyy jo ympäristöönkin, ulkopuolisille ihmisille. Toinen lapsistammekin sanoi kerran, että miksi sä äiti et enää koskaa naura/ole iloinen. Paha juttu!

Jos teitä kanssasisaria ei olis tukemassa ja kuuntelemassa, olisin varmasti jo kauan sitten jäänyt sinne sängynpohjalle...

Kiitos olemassaolostanne!

Mulla menossa pp6 eikä oireen oiretta!!! Negaan tässä on taas varauduttava ja pettymys tulee jälleen itkunpunaisin silmin. Viikko aikaa ottaa se vastaan virallisesti

 

Hei! En ole ennen tänne kirjoittanut, mutta nyt epätoivoisessa olossani halusin purkaa tuntojani sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ymmärtävät tuntojani. Meillä on kohta kaksi ja puoli vuotias tyttö ja toinen lapsi on ollut tervetullut jo kohta puoli toista vuotta. Raskaana olinkin vuosi sitten kesällä ja se meni viikolla 7 kesken. Toinen keskenmeno minulla oli jo ennen kuin aloin odottaa tyttöämme. Nyt kun yritystä on ollut takana reilusti yli vuosi, on epätoivo alkanut vallata mieltä. Olen käynyt yksityisellä ja siellä ultran ja keskustelun kautta lääkäri arveli minulla kaiken olevan ok. Miehen simppatesteissä nyt sitten todettiin olevan siellä suunnalla häikkää. Vielä ei vastaukset ole tulleet postitse, mutta mieheni oli puhelin yhteydessä lääkärin kanssa. Siittiöiden määrän todettiin olevan vähäinen noin 13 milj.. Odottelen nyt tarkempia vastauksia. Mieheni otti tämän nyt raskaasti, koska lääkäri oli puhelimessa ehdotellut hoitoja. Hän oli nyt sitä mieltä, että jos ei normaalisti tule, niin ei tule sitten ollenkaan. Nyt on itsellä epätoivoinen olo. Luovutammeko ja odotamme, jos ihme kuitenkin tapahtuisi.

 

Olen siirtynyt alakulosta kiukkuvaiheeseen. :kieh: Luin tuossa myös Kiukkuketjua, mutta sitten vasta alkoikin kiukuttaa, kun joku kiukutteli siitä, että jotkut kehtaa toivoa tyttöä tai poikaa, ja tiettynä ajankohtana. No voihan ny, saako ainoastaan ne toivoa, jotka saavat tuosta vaan naida naksauttamalla lapsia? Tällaista ei siis kai saisi ääneen sanoa, mutta kyllä mä toivon tyttöä, kun poika on, ja kyllä on varsinkin tänään kiukuttanu, ettei meille nyt sitten tulekaan kesävauvaa. Kai sitä nyt unelmoida saa tällanen vajaakin, jonka pitää lasta tekemällä tehdä!! Tässähän sitä aikaa piisaa unelmille, joskin myös niiden romuttumiselle kerta toisensa jälkeen. Ja se, että toivon kesätyttöä EI TO-DEL-LA-KAAN TARKOITA ettenkö olis erittäin iloinen ja kiitollinen talvipojastakin. Jotenkin kierolla tavalla olis loogistakin, että niin siinä käy, jos nyt yleensä minkäänlaista lasta mihinkään vuodenaikaan saa. Kiukuttaa-aaaa-aaa! |O

 

"SEKUNDAARIT" / Seur. hoito? / Lapsia



Tikru-72...........................icsi.........tyttö06-icsi
rentunruusu..................................3, -96-luomu
HannaG.........................................10v.
gabom..............................iui..........luomu
Danjuska.......................................poika05
EllaElias............................pas........poika03
Sonja74.........................................3,5v.
Cherrypie.......................3.iui.........poika3/04-luomu
Tuomenmarja....34...1.ivf/3.pas.....poika9/00, poika7/03-clomit
aida..................................ivf..........poika96-luomu
Aniliini71..................tutkimukset....8v.-luomu
Annis72..........................................poika3/04-clomit
dreamer78.....................................2x6,5v.-ivf, m1-luomu
hopottitar.......................3.ivf.........poika17v.
riepuriia.........................pas..........2x4v.-ivf
sunnuntailapsi...............................2v.
Kristiina76...................ivf/pas.........poika06-pas
meemee.........................................poika6v.,tyttö4v.-luomu
mymmyryy..........28........................-99, poika01
siiri38.................38........4.ivf..........-94,-96,-97-luomu
cristina...........................iui............tyttö02-luomu (m1)
Tuulia79........................................2v7kk-luomu
pumpuli-72....................4.ivf..........tyttö3v.-1.ivf
maaria75.......................................tyttö2,5v.

Taustalla
risukasa-...........31........iui.............poika11v.-luomu



[/url]

Sisu...............26.............................tyttö11/03-luomu, + 30.9.

 

Maaria Tänne saa tunteensa ja ajatuksensa päästää julki. Voin vaan kuvitella mitä käyt läpi. Meillä aina ollut syy mussa, mutta muistan miehen vakavuuden, kun hänen osuuttaan tutkittiin, olisi ollut hänellekin kova paikka. Voisin kuitenkin uskoa, että miehesi mieli voi vielä muuttua, jos hän saa rauhassa sulatella asiaa. Tuohon "vaivaan" kun on kuitenkin hoitomuotoja olemassa. Hän saattaa myös miettiä, että hänen siittiönsä ei kelpaa ollenkaan ja siksi haluaa sanoa, ettei halua hoitoihin. Todennäköisesti ne kuitenkin kelpaavat, tarvitsevat vain jonkun "pesun". Ymmärrän, että sulla on raskasta, koska joudut yhtä aikaa tukemaan miestäsi ja samalla miettimään, miten lapsihaaveen käy. Voimia! Ja tule tänne jatkossakin purkamaan oloasi. Täällä me "kohtalotoverit" olemme :heart:


Annis Kiukkusympatiani! Kyllä mäkin olen monenmoisesta asiasta kiukutellut. Nämä perheet, joihin on syntynyt (meidän lähituttavissa) tänä vuonna neljännet lapset, ovat kaikki lisäksi ns. "täydellisiä" perheitä: 2 poikaa ja 2 tyttöä. Se kiukuttaa, mutta enemmänkin siksi, kun ei itse voi saada sitä toivomaansa suurperhettä. Toiset saa sen suurperheen ja vielä lisäksi tuollaisen "täydellisen" sukupuolijaon :kieh: Mutta hyvä heille!

Kun meidän toinen poika syntyi, kurkkasi yks puolituttu nainen vaunuihin kysyen, kumpi tuli. Hän tokaisi vastauksen kuultuaan: "No, seuraava on sitten tyttö!" Kyllä mua kiukutti. Aivan kuin se meidän pitkäaikaisen toiveen tulos, olisi ollut vain joku vauva, jolla ei ollut mitään väliä, seuraava olis sit "parempi". Silloin olin vaan niin kiitollinen toisesta lapsesta, etten todellakaan ajatellut sen sukupuolta minkään arvoisena asiana. Sukupuolikiukutus on tullut lähinnä muiden ihmisten kommenttien myötä. Saan niin usein kuulla olevani jotenkin huono tai säälittävä, kun minulla on vain poikia. Mutta ei meidän perheeseen lisää lapsia toivota siksi, että ne olis tyttöjä, jotenkin vaikea uskoa, että edes tyttö olisi meille mahdollinen, kun "poikahana" on kerran auennut Toki en voi kieltää sitä, etteikö olisi mukava saada myös sitä toista sukupuolta. Olishan se mukava ostaa niitä kauniitä leninkejä ja sisustaa tyttömäisesti. Tosin en oo kyllä yhtään rimpsujen enkä vaaleanpunaisen ystävä...

 

En osaa päivittää tota listaa, mutta jos joku joskus jaksaa korjata (ei kiirettä), niin mulla on nyt menossa 1.IVF:n 3.PAS. Piinapäivät loppuu viikon päästä. Mitään tuntemuksia ei ole, joten negaa jälleen odottelen. Masentaa...

 

Eilen tuli spermatutkimuksen tulokset ja siittiöiden tiheys oli 5.5milj./ml ja kokonaismäärä 13.8 milj. ja sameus epänormaali. Ilmeisemmin tuo siittiöiden määrä melkoisen alhainen luomu raskautta ajatellen. Ihmettelen, miten olemme ikinä saaneet yhden lapsen luomusti ja helposti. Olen siitä sanattoman onnellinen! En tiedä, mistä saa innostuksen luomusti edelleen yrittää. Mies tuntuu olevan järkkymätön päätöksessään. Jos ei normaalikeinoin tule, niin ei tule sitten ollenkaan... Itkettää, kun ajattelee, että mahdollisesti meille ei tulekaan enää pientä nyyttiä, mitä on hartaasti odottanut...

 

Maaria: meilläkin miehen siittiöt TODELLA vähäiset elokuun näytteessä: 1,5 milj./ml ! Ja hänellä on kuitenkin lapsi edellisestä suhteesta, 10 vuotta sitten alullepantu. (kuulostipa höntiltä ) Ja meilläkin mies oli ensin; silloin kun keväällä vauvapuuhia alettiin, sitä mieltä että jos ei tuu luonnollisesti - ei sit tarvi tulla ollenkaan. mä olin todella suruissani, mut pikku hiljaa mies on alkanut pehmenemään ja on nyt valmis kaikkiin hoitoihin, joihin julkisella suostutaan. Ja jos olis ylimääräistä rahaa niin yksityinenkin varmaan kävis.
Ymmärrän hyvin miltä susta tuntuu. :hug:

 

En ole aikoihin käynyt tällä palstalla ja kirjoittelustakin on ikuisuus...
Testasin tänään negan :'( Se oli meen viimeinen hoito julkisella puolella, 8.10 oli punktio ja 10.10 siirto. Saalis oli tällä kertaa SURKEA mutta siirtoon päästiin. Pakkaseen ei saatu mitään.
Miehen simpat oli hyviä mut munikset sit taas ei :ashamed:
Nyt mietitään että jaksetaanko / onko rahaa lähteä yksityiselle hoitoon. Omalla paikkakunnalla ei ole mahd. yksityiseen, lähin on 120 km päässä.
Hoh hoijaa... pää tuntuu nyt ihan tyhjältä. Pahimmat itkut on itketty jo eilen kun tiesin mitä tänään tuleman pitää.

Tsemppiä kaikille piinaijoille ja onnea sisulle plussasta!

Mä taidan siirtyä nyt lopullisesti takavasemmalle :wave:

 

Dreamer: Milloin olette aloittamassa hoitoja ja onko ollut puhetta vielä, millaisilla hoidoilla aloitetaan? Mieheni laittoi minulle tänään viestin päivällä, että haluaa vielä jutella asiasta. Ehkä se sittenkin on halukas kokeilemaan jotain, jos tarve hoitoihin on...

 

Maaria: onko sun miehellä nyt tapahtunut jotain ton vuoden aikana? stressiä, sairauksia? n. 1-5 kk ennen tota testiä? kaikki nimittäin vaikutta... Oliko tuo ainut testi? meille tehdään se toinen nyt varmaan sitten toivottavasti jo ens viikolla. Nyt meillä mies on syönyt sen 2kk kaikki mahdolliset vitamiinit, mistä voidaan vähänkään tietää vaikuttavan simppoihin. No, stressiä ei kyllä helposti voi eliminoida... Mun mies oli keväällä, just 2-3kk ennen tota testiä, sairaalassa vakavan sairaskohtauksen takia. Jjoko se on se mikä meillä on vaikuttanut + sen lääkkeet tai sitten ne simpat on vaan ajan kuluessa vähentyneet TAI tuo nyt oli vaan 1 otanta... Noista kuitenkin selkein vaihtoehto lääkärien mielestä on joko se että aika on tehnyt tehtävänsä tai sitten tuo sairaskohtaus. Mutta se selvinnee onneksi kohta.
meillä väestöliiton lääkäri sekä kunnallisen hoitaja sanoi, että jos simppatulos ei parane niin ainut vaihtoehto on ICSI.
Mun omalääkäri TK:ssa laittoin lähetteen elokuussa julkiselle ja nyt ens viikolla !! on eka aika! Silloin ku kävin siä TK lääkärissä, oli vasta nähty se että mun munatorvet on ehkä tukossa; vasta ODOTELTIIN simppatestin tuloksia. Eli ei tarvinnut kauaa lähetettä odottaa; meillä kuitenkin oli silloin yritystä vasta 5kk ja nyt 7kk... Mutta jotenkin oon tullut siihen päätelmään, että kun on ennenkin ollut vaikeuksia raskautua niin mihis se olis nytkään parantunut... eli sen takia haluttiin mennä heti tarkastamaan että ollaanko kunnossa.
Tsemppiä Teille!! Kyllä se miehes varmaan vielä pehmenee.

ja toivotaan että teille tulee se plussa vielä - jopa luomuna! (ei tuo kuulemma mikään aivan ihme olis - kun vaan osuis omalle kohdalle....)

 

Aidalle pahoittelut epäonnistumisesta!!

en edes nyt halua ajatella että meille kävis noin. Tsemppiä teille - mitä sitten pääsettekään toteuttamaan!

 

aidalle kovasti :hug: :hug: ja tsemppiä, miten jatkossa päätättekin toimia!

Tuomenmarja :hug: älä vielä luovu tän kuun toivosta! bd

Listaa voi päivittää painamalla tosta 'LAINAA' ja sitten tehdä tarvittavat muutokset, jos on. Ja jollei halua listaa siniseen latikkoon niin poistaa alusta ja lopusta hakasulkeissa olevat 'quote't

 

Mä olen ollut koko viikonlopunkin aivan rikki. Vuorotellen itkuinen ja raivoissani. Kaikille, kaikesta. Negan lisäksi äitini on sairastanut. On ollut jo yli viikon tosi kipeänä, ja perjantaina yltyi siihen pisteeseen, että ensin kävi ambulanssi ja sitten vietin koko päivän odottaen äitiä sairaalassa. Onneksi rintakivut, huimaus ym. olivatkin johtuneet saaduista lääkkeistä, ja tilanne ei ollut ihan niin vakava kuin aamulla vaikutti. Mutta jotenkin se oli minulle viimeinen pisara. Mun pitäis huolehtia nyt myös äidistä. Musta tuntuu, että mun päällä roikkuu tonnin painoinen musta pilvi, joka pusertaa mua joka puolelta, ja mä en jaksa enää. Stressi on niin valtava, että vaikka olen ihan hirveän väsynyt, niin en saa nukuttua, kun menen sänkyyn. Miten täältä pohjalta pääsee pois??
Kolme päivää pitäisi jaksaa vielä jotenkin raahautua eteenpäin, sitten on loma. Odotan sitä ihan valtavasti, mutta sille ja sen tuomalle helpotuksellekin on jo kasautunut niin kovat paineet, että pelkään, että ekat pari päivää menee riidellessä. Jossain negatiivisessa kierteessä siis pyörin. Kuka pyöräyttäisi tämän toiseen suuntaan?

 

Annis Kunpa osaisin sulle antaa vastauksia. Sulla on nyt tosi rankkaa. Voin vaan sanoa, että pohjalla olen ollut itsekin, etenkin tänä syksynä, mutta myös aiemmin. Yritä jättää kaikki, mitä ei oo pakko tehdä. Mäkin tein niin, kun en vaan jaksanut. Toki siinä meni koko perheen elämä sekaisin, kun äiti oli poissa pelistä. Mieheni joskus sanoikin, että olisi kiva taas saada se täyspäiväinen vaimo takaisin. Pohjalta ei oo enää muuta suuntaa kuin ylöspäin. Ei se varmasti käy käden käänteessä, mutta vähitellen. Mua auttoi jaksamaan myös se, että uskon siihen, ettei meille kuitenkaan anneta enemmän kuin jaksamme kantaa. Jälkikäteen sitä voi ainakin todeta, että niin oli. Voimia sulle, muistan sua! Kunpa saisit loma-ajan rentouduttua edes sillä tavoin, että arjen rutiinit vähän rikkoutuisivat. Joskus se riitelykin voi puhdistaa ilmaa ja helpottaa oloa, jos sen jälkeen asiat saadaan sovittua. :hug:

Mymmyryy Mukana jännityksessä! Tuuthan sit kertomaan, mitä sanottiin ja miten meni :heart:

 

Risukasa Kiitos päivitysohjeista! Mulla ei edelleenkään mitään oireita. Paitsi ne tutut sivuvaikutukset ja lisäks flunssa alkamassa. Yritän olla odottavalla kannalla testiin asti. Keskiviikkona pitäis lääkärin ohjeen mukaan testata. Silloin tosin vasta pp13, aiemmin testipäivä ollu pp14. Tää piina ei oo tuntunu pahalta/pitkältä. Pitkät päivät alkais sit, jos ihme tapahtuis ja plussa pärähtäis. Sit alkais se keskenmenon pelko ja itsensä jatkuva kyttääminen...

 

Voimia sinulle Annis. :hug:
Ikävää, että kaikki tapahtuu yhtäaikaa. Tiedän miltä tuntuu, kun tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Toivottavasti kaikki kääntyy kohdallasi vielä hyväksi. :heart: :hug:

 

Dreamer: Teillä asiat varmaan tuosta lähtee etenemään mukavasti omalla painollaan eteenpäin. =) Niin, sairasteluhan voi todellakin osaltaan vaikuttaa siittiöihin. Mieheni itseasiassa oli elo-syyskuussa muutaman viikon ajan tosi sairaana tulehduksen vuoksi. Joutui olemaan sairaalahoidossakin. Antibiootithan voivat kyllä vaikuttaa... Meilläkin on aloitettu nyt vitamiinien tankkaus, jos siitä nyt jotain apua löytyisi. Varmaan tässä nyt mietiskellään ja katsellaan, jos jokin ihme tapahtuisi ja raskaaksi tulisin ilman mitään hoitoja. Ensi vuoden puolella harkitsemme mahdollisia hoitoja. Kiva olisi kuulla, miten teillä uusissa testeissä sit käy. Onko vitamiineillä ym. ollut vaikutusta.

Tsemppiä ja aurinkoa kaikille! Kyllä meitäkin vielä onnistaa!!