sektiosta kysymyksiä.

Millon tulisi kertoa neuvolassa että haluaa sektioon?
Mitä sitten tapahtuu?

Kuinka nopeasti sektion jälkeen pääsee jaloilleen? Vauvaa hoitamaan ja suihkuun? Milloin saa harrastaa liikuntaa?

Mitä tapahtuu synnytystapa arvioinnissa? Milloin se on ja kuka sen tekee?

mm. semmosia miettii Ines rv15+5
 
Jos on todella miettinyt asian "loppuun" ja haluaa sektion, kannattaa pyytää neuvolan terkkaa kirjaamaan se myös synnytyssairaalaan lähteviin papereihin.
Se, miten hyvin sektiosta toipuu, on tosi yksilöllistä. Suunnitellusta sektiosta luonnollisesti nopeammin (ellei tule mitään tulehdusta).
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että toivuin sektiosta salamavauhdilla ja kotiuduin kolmantena päivänä. Samana päivänä lähdin myös ensimmäiselle kärrykävelylle.
Liikuntaa saa alkaa harrastaa noin kolmen kk:n kuluttua leikkauksesta.

Synnytystapa-arvio on yleisimmin vkolla 36 ja tapahtuu äitiyspoliklinikalla. Kätilö ja useasti myös lääkäri tekevät sen. Jos haluaa jo aiemmin keskustelemaan sektiosta, ohjataan pelkopoliklinikalle.
 
Mä kerroin haluavani sektion ensimmäisellä lääkärikäynnillä.
Sain lähetteen pelkopolille. Pelkopolilla kävin nelisen kertaa,
läpi raskauden (pakollisia käyntejä).
Siellä vietettiin joka kerta kunnon käännytysjuhlaa että synnyttäisin alakautta. Mutta mun kaksi alatiesynnytystä vuosina 99,01,
antoi mulle painavan motiivin ja sektio päätöksen sain muistaakseni rv 36.

Jaloilleen pääsin (jouduin seuraavana päivänä leikkauksesta.
Hoitajan valvonnassa wc-käynti ja suihku. Vuorokausi on aika jolloin hoitajat sinut ylös houkuttavat jotta näkevät potilaan voinnin.

Synnytystapa arvio on vkolla 36, mutta tietääkseni silloin on lähestulkoon myöhäistä vaatia enää sektiota jos ei lääketieteellistä syytä esim. perätila, ahdas lantio, etisistukka..
Pelkokin on suomessa peruste mutta eivät ota kyllä todesta jos et ajoissa siitä ole jo puhunut..

Tsemppiä Ines, sektio on iso leikkaus verrattuna altiesynnytykseen..
 
Mulla sektiosta toipuminen on ollut tosi nopeaa: 30.1. oli suunniteltu sektio, lauantaina kotiuduttiin vauvan kanssa. Haava ei ole ollut juurikaan kipeä; välillä jopa unohtaa ettei saa touhuta. Vauvaa hoitelin synnärillä sängyssä jo samana päivänä, mutta jalkeille pääsin sektiota seuraavana aamuna, jolloin kävin kätilön kanssa vessassa. Suihkuun sai mennä oman voinnin mukaan, kun leikkauksesta oli kulunut vuorokausi. Ainoa veemäinen seuraus sektiosta on ollut järjetön päänsärky, mikä johtunee spinaalipuudutuksesta. Tänään on ensimmäinen päivä, kun nuppia ei särje taukoamatta, mutta nyt päässä humisee... :/ Täytynee seurailla ja soitella Kätilöopistolle, jos ei humina lopu vähitellen. :/
 
Heti ensimmäisenä päivänä pääsin pyörätuoliin asti ja siitä takaisin sänkyyn.
Seuraavana päivänä pakottivat mut suihkuun, joskin sain sitä ennen jonkun kipupiikin kun en muuten olis pystynyt. Sitten alkoikin hetkellinen toipuminen, kunnes tulehdusarvot nousi ja tulin uudestaan kipeäksi..
Sen jälkeen pahin ongelma oli selkä, joka kipeytyi sairaalasängyssä maatessa.
 
Mulle sanottiin et liikuntaa saa alkaa harrastaa pikku hiljaa kun sektiosta kulunu 1kk. Ite aloin joskus 3vkon jälkeen jumppaan kotona pikku hiljaa ja muutenki toivuin nopeeta. Mulla oli suunniteltu sektio mut viilto tehtiin siitä huolimatta pystyyn kun siinä oli ennestään arpi.

Seuraavana päivänä hoitajan kanssa vessaan ja mulla oli kipupumppu kiinni 2 pvää kun istukka repes niin sain vähän kauemmin kipulääkettä mut vessassa kövin ite sit seur. pvästä lähtien, piti vaan pyytää hoitajaa aina irrottaa ja laittaa takas kipupumppuun..

Mulla sektio tehtiin kun istukka oli kokonaan kohdunsuun päällä ja vauva perätilassa.
 
Minulla tuli ensimmäinen sektiolla kun olisi tullut toinen jalka edellä. Onneksi sain tietää asian vasta päivää ennen leikkausta. Se selkäpuudutus ei onnistunut vaikka monta kertaa piikkiä selkärankaan tökkikin. Mut nukutettiin. Olinkin sitten aika sekasin koko päivän ja lapsen näin ehtopäivällä ekan kerran. Seuraavana päivänä pääsin ylös mutta olin vieläkin ihan tillintallin. Sairaalasta kotiin päästyä alkoi nopea toipuminen. Kävelin väkisinkin ulkona joka päivä aina vähän enempi. Kolmen viikon kuluttua olin kerran hevosen selässä kävelessä viis minuuttia. Hyvin toivuin. Jos toinen tulee en halua sektiota jos vain voin välttää. Se leikkaussalimeininki, sekopäisyys ja oman itsen hallinnan puute oli kyllä kova koulu.
 
^Oli mulla sillon aluksi erilaista hartiasärkyä (itse asiassa niskat heti leikkauksen jälkeen pirun kipeät, ei ikinä ollu niin kipeet), mutta sitten se selkäkipu johtui ihan vaan siitä sängystä ja jännittämisestä. Hierojalla kävin ja auttoi, nyt enää vähän kipeä.. :)
 
Mulla on vauva perätilassa ja menen ensi viikolla sairaalaan synnytystapa-arvioon. Kääntämistä yritetään mutta ellei se onnistu (tai vauva kääntyy takaisin) jää perätilasynnytyksen lisäksi toiseksi vaihtoehdoksi sektio. Näistä kahdesta sektio viehättää vähiten.

Vaikuttiko sektio teillä maidontuloon? Mulla on aikaisemminkin tullut niukasti maitoa, joten pelkään että sektio tyrehdyttää maidontuotannon vallan. Kokemuksia tästä? =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kolmoisvoltti:
Mulla on vauva perätilassa ja menen ensi viikolla sairaalaan synnytystapa-arvioon. Kääntämistä yritetään mutta ellei se onnistu (tai vauva kääntyy takaisin) jää perätilasynnytyksen lisäksi toiseksi vaihtoehdoksi sektio. Näistä kahdesta sektio viehättää vähiten.

Vaikuttiko sektio teillä maidontuloon? Mulla on aikaisemminkin tullut niukasti maitoa, joten pelkään että sektio tyrehdyttää maidontuotannon vallan. Kokemuksia tästä? =)
kyllä maitoa tulee ihan yhtä hyvin, se vain nousee yleensä hitaammin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. älä siis huoli :)
 
pinja79
minulla on nyt takana esikon sektio istukan ongelmien takia ja vaakaan leikattiin ja nyt sit sain kakkosen alateitse, pitkä synnytys supistukset loppu kesken ja väliliha leikattiin! jos joskus kolmonen tulee niin ehdottomasti alateitse! toipuminen on nopeampaa, ainakin minulla!
 
Hei Ines me taidetaankin molemmat olla heinämammoissa! Minulla on tulossa suunniteltu sektio silloin heinäkuussa, syynä ahdas lantio. Tämä selvisi esikoista odottaessa rv 37+. Olin kovasti halunnut ihan normaalisynnytyksen, mutta se ei olisi onnistunut missään tapauksessa sanoi lääkäri. Mutta päivää ennen suunniteltua sektiota alkoi supistukset, ja vajaa 6h supistusten alkamisesta poika oli syntynyt! Eli siis tulikin sitten kiireellisellä sektiolla.

Toivuin todella nopeasti, seuraavana päivänä olin jo jalkeilla, ja viikon kuluttua kotiin päästyäni tein jo lyhyitä kävelylenkkejä pojan kanssa. Henkisesti tuo sektio oli todella rankka, fyysisesti ei niinkään.

No en tiedä oliko tästä Sinulle mitään hyötyä nyt kuitenkaan.. epäiletkö että lantiosi on liian ahdas alateitse synnytykseen? Minulla otettiin magneettikuvat ja siinä selvisi se ahtaus.

t. balou rv 19
 
balou juu heinämammoissa ollaan! :wave:
Mulla on lapsettomuus tusta ja sen takia jouduin viime vuoden aikana käymään monesti gynellä ja ne sisätutkimukset todella hankalia. Munasarjojen aukiolotutkimuksessa se lääkäri ei meinannut millään saada edes katetria mun kohtuun (vaikka on kokenut ja taitava.... ) kun olen niin pieni ja ahdas. :/ Miehen kanssa puuhastelukin on vaikeaa kun ei meinaa mahtua.. :ashamed: Nyt kun neuvola lääkärille joutui sattui niin että päivän oli vaikea istua. Eli pelkään pahoin että vaikka lantiosta varmaankin mahtuu jne. ei kudokset anna periksi ja repeämät voi olla aikamoiset. siksi sektiosta olen vaihtoehtona kiinnostunut.
En kyllä tiedä ymmärtääkö ne lääkärit näitä mun syitä lainkaan.. :(
 
Tuosta sektion myöntämisestä voi tosiaan joutua lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa pitkäänkin neuvottelemaan... Meilläpäin sektion myöntäminen tuntuu ainakin vaativan hyvin painavan syyn, että sen saa!
Itsellä oli mielestäni perustellut syyt (perätila alusta loppuun, lapsivettä hyvin niukasti, kasvussa
"ongelmia", eka synnytys) mutta ihan viimeisellä viikolla päättivät "myöntyä" sektioon... Ja silloinkin hyvin selkeästi tuotiin ilmi, ettei ole mitään esteitä alatiesynnytykselle. No sektion sain ja tyytyväinen siihen kokemukseen, toki jos lapsia lisää tulee toivon kaiken olevan niin, että alatiesynnytykseen voin turvallisin mielin mennä. Senkin haluaisin kokea!
 
Itselleni tehtiin suunniteltu sektio laakarin suosituksesta. Leikkaus oli helppo ja kivuton, mutta loppupaiva ja seuraava yo todella vaikeita. Olin KIPEA! Seuraavana paivana pakottauduin liikkeelle, mutta muutaman paivan kylla otti koville. Kivut kestivat pari-kolme viikkoa, haava parani hyvin. En suosittelisi leikkausta kivun pelosta karsiville, silla vaikka itse synnytys on kivuton, niin sita seuraavat kivut saattavat olla kovat.. Jos ei laaketieteellista syyta ole, niin mieluummin kannattaa kasitella synnytyspelot ammattilaisen avulla ja synnyttaa alakautta.
 
Kiitos kysymykseeni vastanneille . Päädyin loppujen lopuksi alatiesynnytykseen, koska kokenut lääkäri arvioi että kaikki (mitat jne) näyttää olevan kunnossa alatiesynnytykseen vaikka lapsi perätilassa olikin. Synnytys sujuikin nopeasti ja oli hyvä kokemus. Lapsen ja äidin terveyshän on kuitenkin se tärkein asia jonka perusteella kulloinenkin synnytystapa valitaan, joten sektio voi toisinaan olla parempi kuin alatiesynnytys ja päinvastoin.
 
Eli tiistaina leikattiin heti aamusta. Aloin "jumpan" oikeastaan jo heräämössä, eli heiluttelin jalkoja niin paljon kuin pystyin, nopeuttaa tosi paljon puudutuksen häipymistä.
Osastolla sama juttu, liikuttelin raajoja ja varovasti nostin lantiota ylöspäin. Alkuillasta nousin istumaan sängynlaidalle ja lopulta pyysin päästä jo ylöskin.
Sain luvan, koska ei huipannut ja sitten käppäilinkin vessaan alapesulle. Myöhään illalla sain jopa pissakatetrin pois.
Aamulla kävelin suihkuun ja päivän mittaan tein pieniä kävelyjä käytävää pitkin.
Vointi koheni koko ajan ja lopulta pääsimme kotiin vain kahden vrk:n kuluttua leikkauksesta. Toki niitä kipuja tuntui välillä, mutta niihin on onneksi hyvät lääkkeet.
 
Hei,
minulle tehtiin reilu viikko sitten kiireellinen sektio, eli synnytys ei edistynyt ja vauvalla alkoi sydänäänet pelotella. Olin henkisesti varautunut sekä alatie että sektiosynnytykseen, mutta tietoa minulla oli sektiosta ja toipumisesta vähemmän kuin alatiesynnytyksestä. Valmennuksissa, kirjoissa yms. kerrotaan aina enemmän alatiesynnytyksestä, ja olisikin ollut hyvä jos olisin tiennyt enemmän sektion hoidosta etukäteen. Mutta tässä muutamia asioita jotka olivat uusia minulle.

Vinkkejä sektioon ja toipumiseen...

* Sektiota varten laitetaan katetri ja kanyyli, ne eivät tunnu mukavilta laitettaessa ja jälkikäteenkin ne haittaavat liikkumista ja vauvan hoitoa. Lisäksi selkään laitetaan epiduraali sekä kipupumppu. Niistä ensimmäisenä poistetaan usein katetri, ja pääset käymään vessassa itse. Kanyyli ja epiduraali ja kipupumppu poistetaan kun et enää tarvitse kipulääkettä selän kautta, 1-2 päivän päästä leikkauksesta. Kun niistä pääset eroon, tunnet olosi kumman vapautuneeksi etkä halua nähdä letkuja pitkään aikaan...

* Ensimmäinen päivä ja yö ovat tosi kipeät, ja vauvan hoito on hankalaa. Varaudu siihen että et pysty nostamaan vauvaa sänkyysi vaan valmistaudu pyytämään hoitajien apua moneen asiaan. Sitä ei kannata arastella ja he kyllä tuovat vauvan mielellään rinnalle.

* Jos vauva on levoton ja itkee, niin hyssyttely on vaikeaa kun et pääse jaloillesi. Eräs kätilö opetti minulle miten vauvaa voidaan hyssytellä/röyhtäyttää makuullaan, kun olet kyljelläsi niin nosta vauvan pää kylkesi/rintasi päälle ja anna vauvan pötköttää päälläsi. Siinä on hyvä paikka rauhoittua ja pystyy taputtelemaan pepun päälle.

* Jos vauva itkee kovasti, niin lastenhoitajat voivat ottaa vauvan hoitoonsa ensimmäiseksi yöksi jotta saat levättyä, mutta he tuovat vauvan rinnalle kuitenkin yönkin aikana. Yritä olla ajattelematta että vauvalla olisi hätä ilman sinua...

* Imetykseen tarvitset aluksi apua, sillä vauva pitää asetella tyynyillä viereesi kun et pysty imettämään vielä kyljelläsi tai istuallasi. Asennon löytäminen voi olla etenkin ensikertalaiselle vaikeaa, mutta pyydä kätilöiden apua.

* Pyydä sänkyyn liukulakana jos et sitä saa, se auttaa kun pystyt itse siirtämään painoa helpommin kyljeltä toiselle.

* Varaudu nukkumaan selälläsi, sillä kylkiasennossa ei pysty olemaan pitkään kun kudosnesteet alkavat painaa haavaa ja kylkiasento muuttuu kivuliaaksi.

* Ekana yönä/aamuna saatetaan tehdä sänkypesu, sekin tuntuu aika oudolta, mutta jälkeenpäin olo paranee.

* Vahvat kipulääkkeet kovettavat vatsaa, ja kakka saattaa antaa odottaa...viiden päivän odottelun jälkeen sen tulo on kivuliasta. Voit helpottaa oloasi liikkumalla, juomalla luumunektaria, pyytämällä Movicol-ulosteen löysentäjää sekä siirtymällä nestemäisistä ruuista kiinteisiin.

* Suihkuun ja jaloilleen kannattaa lähteä heti kun kätilöt sitä ehdottaa. Kipupumpun voi ottaa mukaan jos se on vielä kiinni selässä.

* Muutaman ekan päivän ajan saat vain nestemäisiä ruokia (velliä, keittoja, jugurttia, mehukeittoja, mehuja).

* Maidontuloa auttaa kun vauva saa imeä ja vaikka sen tulo kestäisi 1-2 päivää enemmän kuin alatiesynnytyksen jälkeen, niin silti imetys voi lähteä hyvin käyntiin. Vauva saa tarvittaessa sairaalassa lisämaitoa, mutta siitä pääsee vähitellen eroon kun vauva tulee kotiin ja rentoudut ja imetys lähtee sujumaan paremmin.

* Älä yritä olla liian urhea ja pärjätä liian vähillä lääkkeillä. Lääkkeet auttavat haavan paranemisessa ja helpottavat oloasi. Kerro kivuista ja ota lääkkeet.

* Kotona kannattaa ottaa lääkkeet ajallaan, ettei kipu pääse yllättämään. Haavan suihkuttelu auttaa myös. Älä touhua liikaa, muista levätä makuullaan.

Nämä kun olisin tiennyt etukäteen niin kaikki ei olisi tuntunut niin uudelta ja oudolta...tsemppiä kaikille vaan vastaavaan joutuville.

R
 
Vielä pari asiaa tuli mieleen...

* Sairaalassa laitetaan tukisukat, joissa yläosa on silikonia ja nystyröitä. Jos olet sattumalta allerginen silikonille, niin niistä tulee kipeät vesikellot ympäri reiden...kannattaa kääntää silikonipinta pois jalasta jos epäilet allergiaa.

* Samoin sairaalan verkkopikkuhousut voivat painaa selkäihoon ruudukon ja aiheuttaa kutinaa kun ne ovat pitkään paikoillaan.

* Haavan ilmaaminen auttaa paranemista, kääri alushousut mahdollisimman alas rullalle ja anna haavalle ilmaa mahdollisuuksien mukaan (esim. öisin)

* Varaudu olemaan sairaalassa pidempään (synnytyspäivä + 5 vrk on kai tavallisin kesto)

* Älä nostele tai kanna vauvaa huonoissa asennoissa esim. ranne kiertyneenä, saatat saada kädet kipeäksi (jännetupintulehdus), jos niin käy niin Mobilat + tulehduskipulääke + lämmin kääre ja lepo auttaa toipumaan.

R
 
Moikka!
Kiitoksia vinkeistä... Itselleni tehtiin äkillinen sektio kun synnytin pojan 2,5 viikkoa sitten...
Ja nyt kun luin teidän juttuja... Luulin hartioiden ja niskojen olevan vaan istuvilteen imettämisestä jumissa... En tiennyt, enkä kyllä osannut kysyäkkään että nämä niska-hartia kivut voivat johtua myös tuosta sektiosta.... :kieh: Vai onko se sitten niin yksilöllistä?
Mutta hullunlailla yläpää on niin jumissa ja he-----n kipeenä. Ja luulin sen johtuvan myös osaksi tyynystä... :eek: Mutta voi se johtua myös tietty siintä... Vaikka eilen kävin ekaa kertaa hieroja se auttoi hetkeksi ja nyt on taas yläpää tulessa. Ja vaikka kuinka oisi ulkonakin ottamassa kevät happi hyppelyä, niin taas se alkaa kun tulee sisälle... :kieh:
Tää on ihan kauheeta! Välillä tulee kyllä rehkittyä liiankin kanssa. Ei muista että on "vasta" leikattu. Ja toipuminen vie aikaa. On niin toimeeton olo. Ensin odotetaan koko raskaus, ja kun olisi mahdollista pian aloittaa jumppaaminen ja enempi liikkuminen niin tämäkin siirtynee "odottamattoman" leikkauksen takia. :ashamed:
Kyllä on rasittavaa. Kiloja on viellä vaikka kuinka ja alkaa itseäänkin ahdistaa nää kauheat läskit jotka roikkuu joka puolella... :ashamed:
Mutta vointeja kaikille! :hug:
 

Yhteistyössä