sektion syitä

Esikoinen syntyi sektiolla. Syynä perätila ja kapea lantio. Jos olisi ollut oikein niin olisin voinut synnyttää normaalisti.

Seuraava raskaus ja synnytys pelottaa. Kun esimmäinen tuli ylllättäen sektiolla niin haluaisin myös toisen sektiolla. Lisäksi kun lantio on kuvissa todettu kapeaksi niin pelkään että lapsi loukkaantuu alatie synnytyksessä.

Kysynkin miksi teillä on päädytty sektioon?

 

Mulle on tehty hätäsektio lapsen äkillisen hapenpuutteen vuoksi.

 

Mun käynnistetty synnytys pysähtyi, lapsivesi muuttui vihreäksi ja vauvan syke kiihtyi. Mutta siis päällimmäinen syy tuo synnytyksen pysähtyminen...

 

Hätäsektio, kun lapsen pää oli vinossa synnytyskanavassa, ja synnytys pysähtyi.

 

perussairauteni takia (jota raskaus pahensi) sektio rv 35+2

 

Ekassa ei vaan tullut monen tunnin ponnisteluista huolimatta. Lapsella ei ollut hätää mutta mä aloin olla poikki. Tokan kohdalla selvisi, kun oli yli 4,5 kg et liian ahdas lantio, joten tehtiin suunniteltu sektio. Siksi kait ei esikoinenkaan syntynyt alateitse. Sattu vaan ultraan tokalla kerralla esikoisen leikannut lääkäri niin alkoi epäilemään. Hyvä niin.

 

istukan irtoamisen vuoksi hätäsectio 31+4.

 

mulla ekassa odotuksessa tehtiin hätäsektio kun raskausmyrkytys paheni yks kaks ja tokalla kerralla kans hätäsektio kun taas tuli raskausmyrkytys ni paineet nous 5min liikaa ja lisäksi istukka repes puoliksi irti.

 

Hätäsektiolla syntyneet molemmat lapset. Esikoisella pelättiin hapenpuutetta kun liikkeet loppu. Ja toisella kerralla lapsella meinasi sydän pysähtyä.Molemmat syntyneet viikoilla 37.

 

Miten olette osanneet hakeutua hoitoon "ajoissa"? Kuulostaa varmaan tyhmälle, mutta mistä olette tienneet et vauvan sydän meinaa pysähtyä? Itseäni pelottaa tuo istukan irtoaminen...Tiedän, että se on melko harvinaista, mutta ainahan pitää kai jostain panikoida...Nyt viime metreillä lasken hulluna liikkeitä ja mietin istukan toimivuutta :ashamed: RV 38+2

 

Vähän menee asian vierestä, mutta jos on tehty hätäsektio, niin onko vauva siinä tapauksessa hätäkastettu? Vai, että jos vauva sieltä ihan kunnossa tulee ulos, niin kaikki on ok?

 

\

Miten olette osanneet hakeutua hoitoon "ajoissa"? Kuulostaa varmaan tyhmälle, mutta mistä olette tienneet et vauvan sydän meinaa pysähtyä? Itseäni pelottaa tuo istukan irtoaminen...Tiedän, että se on melko harvinaista, mutta ainahan pitää kai jostain panikoida...Nyt viime metreillä lasken hulluna liikkeitä ja mietin istukan toimivuutta :ashamed: RV 38+2
[/quote
ovat varmaan olleet synnyttämässä jo ja sykkeet alkaneet hidastua.eihän sitä muuten voi tietää mistään.
liikkeitä onkin hyvä laskea jos tuntuu että ei ole paljon liikkunut,niin pitääkin tehdä.

 

Ensimmäinen rv 35 käynnistettiin, kun lapsivesi pusissa oli reikä. Supistukset alkoivat samantien ilman taukoja ja olin onneksi sydänkäyrä laitteessa, kun lapsen sydänäänet heikkenivät.( napanuora kietoutunut 5 kertaa lapsen ympäri)Hätäsektio pystyleikkaus vaikutti siihen, että ei voinut synnyttää enää alakautta toisia lapsia.

 

Esikoisella kiireellinen sektio perätilan ja istukantoimintahäiriön vuoksi (huomattiin kääntöyrityksen yhteydessä).

Kakkosella suunniteltu sektio ison koon, tilanteen kehittymättömyyden ja aiemman sektion vuoksi.

 

\

Miten olette osanneet hakeutua hoitoon "ajoissa"? Kuulostaa varmaan tyhmälle, mutta mistä olette tienneet et vauvan sydän meinaa pysähtyä? Itseäni pelottaa tuo istukan irtoaminen...Tiedän, että se on melko harvinaista, mutta ainahan pitää kai jostain panikoida...Nyt viime metreillä lasken hulluna liikkeitä ja mietin istukan toimivuutta :ashamed: RV 38+2

minulla oli silleen että edllinen iltameni hyvin vielä, mutta sitten illalla 10-11välillä oli sellasia no ne tuntui niin kuin kohtua olisi puristeltu en tiedä oliko ne suppareita -en tiedä millanen suppari on kun en ole kaiketi kokenut sellaista- vai tuntemuksia et istukka irtoaa ja koko yön sitä kesti en saanu nukuttua ne oli aika kivuliaita vatsa ei kauheesti menny kovaksi niin kuin olen kuullut et suppareissa menee. en siis tiennyt todellakaan et istukka irtoaa. ja aamulla koko maha ja kohtu oli tosi arka ja hellänä ja sit vauva alkoi työntämään peppua voimakkaasti kylkiluihin ja keuhkoihin hengittäminen oli hankalaa. ja sitä siinä reilun tunnin ihmettelin et onko tämä normaalia kun oli eka odotukseni ei osannu lukea tuntemuksia. ja sit mulle vaan iski pakokauhu päässäni takoi vain et vauvalla on hätä miksi se muuten sitä peppua tolleen työntää.
soitin sitten siskolleni ja hän rauhoitteli et ei hätää soita neuvolaan.
ja siinä minä sitten hädissäni päätin että ei ne siellä neuvolassa voi tehdä mitään et nyt on jotain pahasti pielessä.
soitin synnärille ja he sanoi et tule käymään niin rauhoitut.
ja ei mulla tullu mieleen soittaa taksia saati ketää jäädä odottamaa et tulee hakemaan. tuskissani ajoin sairaalaan. jälki käteen ajatuskin tuntuu hurjallta et ajoin itse.
pääsin heti sisään ja sykkeet alkoi heti ihanasti kuullumaan hetken jo hiukan rauhoituin ja sanoin kätilölle että laita ne sydän äänet isommalle että minä kuulen ja mieleni rauhoittuu ja kätilö laittoi,
sitten porhalsi lääkäri sissään ja oikeasti hän huudahti mitkä surkeat käyrät!
minä aloin parkumaan ja mitä sinä tarkoitat äänethän kuuluu!
joo mutta vauva ei liiku lainkaan.
sitten hän sanoi että odotetaan 5minuuttia jos käyrä ei parane leikataan.
silloin minä aloin itkemään suoraa kurkkua ja huusin onko vauvani kuollut?
lääkäri vastasi ei ja käänsi monitorin minuun päin ja näytti et sydä lyö- siinä vaiheessa en enää kuullut hysterialtani niitä sydämen ääniä.
ja saman tien lääkäri sanoi nyt vauhtia nyt leikataan.
se oli hirveetä! muistan kaikki vieläkin niin elävänä mielessäni.
huusin vaan mikä vauvalla on hätänä?
lääkäri epäili istukan repeämistä ja siksi vauva ei lliiku vaan säästää happea tärkeimmille elimille näin hän huikkas ja painui ulos huoneesta.
ainoa mitä osasin sanoa kätilölle tieitkö sinä heti et leikataan.
hän vastasi et kyllä tiesin että synnytät tänään mutta toisessa sairaalassa, mutta nyt on niin kiire ettei ehditä siirtämään TYKS.iin.
pistos kortisoonia käteen ja vaatteet loputkin vietiin ja heitettiin sänkyyn ja pari käytävää ja samassa minut heilautettiiin leikkauspöydälle ja pesivät mahaani ja nopeasti valmistivat leikkaukseen ja minä itken ja huudan en minä nuku vielä älä leikkaa ja mitä tapahtuu ja kaikkea sekavaa huusin siinä hysteriassa.
lopulta kuulin kätilön rauhoittavan äänen sanovan nimeni että rauhoitu nyt on kiire ei ehdi kertomaa mitä tapahtuu ja sitten armeliaasti nukutus humahti ja pimeys tuli.
seuraavaksi heräsin ja kun tokkuralatni muistin missä mennään kysyin kuoliko vauvani? hoitaja sanoi ei, ilosesti. onneksi olkoon olet nyt äiti ja sinulla on komea poika täällä, pieni mutta komea!
näin jälki käteen olen miettinyt että jos olisin menny neuvolaan olisin onnellisena kuunnellut sydän äänet ja lähtenyt kotiin ja tod.näk. vauvani olisi menehtynyt ja mahdollisesti itsekin, sillä kun istukka irtoaa kokonaa pitäs olla jo leikkuu pöydällä et lapsi saadaan pelastettua ja veren vuoto lakkaamaan.
mulla irtosi osittain kolmasosa oli irronnut sanoi lääkäri.
ja sen vuoksi vauvani ei saanut tarpeeksi happea.
seraukset olivat aika radikaalit ja vauvani oli kriittisessä tilassa pitkään ja kovin kovin sairas kauan.
mulla oli tällaset kokemukset ja tuntemukset irtoamisesta.

 

\

Vähän menee asian vierestä, mutta jos on tehty hätäsektio, niin onko vauva siinä tapauksessa hätäkastettu? Vai, että jos vauva sieltä ihan kunnossa tulee ulos, niin kaikki on ok?

se varmaan riippuu tilanteesta. meillä ei hätäkastettu kun aluksi näytti siltä et kaikki menee hyvin ongelmat selvisi vasta kolmen päivän vanhana.

 

\

\

Miten olette osanneet hakeutua hoitoon "ajoissa"? Kuulostaa varmaan tyhmälle, mutta mistä olette tienneet et vauvan sydän meinaa pysähtyä? Itseäni pelottaa tuo istukan irtoaminen...Tiedän, että se on melko harvinaista, mutta ainahan pitää kai jostain panikoida...Nyt viime metreillä lasken hulluna liikkeitä ja mietin istukan toimivuutta :ashamed: RV 38+2

minulla oli silleen että edllinen iltameni hyvin vielä, mutta sitten illalla 10-11välillä oli sellasia no ne tuntui niin kuin kohtua olisi puristeltu en tiedä oliko ne suppareita -en tiedä millanen suppari on kun en ole kaiketi kokenut sellaista- vai tuntemuksia et istukka irtoaa ja koko yön sitä kesti en saanu nukuttua ne oli aika kivuliaita vatsa ei kauheesti menny kovaksi niin kuin olen kuullut et suppareissa menee. en siis tiennyt todellakaan et istukka irtoaa. ja aamulla koko maha ja kohtu oli tosi arka ja hellänä ja sit vauva alkoi työntämään peppua voimakkaasti kylkiluihin ja keuhkoihin hengittäminen oli hankalaa. ja sitä siinä reilun tunnin ihmettelin et onko tämä normaalia kun oli eka odotukseni ei osannu lukea tuntemuksia. ja sit mulle vaan iski pakokauhu päässäni takoi vain et vauvalla on hätä miksi se muuten sitä peppua tolleen työntää.
soitin sitten siskolleni ja hän rauhoitteli et ei hätää soita neuvolaan.
ja siinä minä sitten hädissäni päätin että ei ne siellä neuvolassa voi tehdä mitään et nyt on jotain pahasti pielessä.
soitin synnärille ja he sanoi et tule käymään niin rauhoitut.
ja ei mulla tullu mieleen soittaa taksia saati ketää jäädä odottamaa et tulee hakemaan. tuskissani ajoin sairaalaan. jälki käteen ajatuskin tuntuu hurjallta et ajoin itse.
pääsin heti sisään ja sykkeet alkoi heti ihanasti kuullumaan hetken jo hiukan rauhoituin ja sanoin kätilölle että laita ne sydän äänet isommalle että minä kuulen ja mieleni rauhoittuu ja kätilö laittoi,
sitten porhalsi lääkäri sissään ja oikeasti hän huudahti mitkä surkeat käyrät!
minä aloin parkumaan ja mitä sinä tarkoitat äänethän kuuluu!
joo mutta vauva ei liiku lainkaan.
sitten hän sanoi että odotetaan 5minuuttia jos käyrä ei parane leikataan.
silloin minä aloin itkemään suoraa kurkkua ja huusin onko vauvani kuollut?
lääkäri vastasi ei ja käänsi monitorin minuun päin ja näytti et sydä lyö- siinä vaiheessa en enää kuullut hysterialtani niitä sydämen ääniä.
ja saman tien lääkäri sanoi nyt vauhtia nyt leikataan.
se oli hirveetä! muistan kaikki vieläkin niin elävänä mielessäni.
huusin vaan mikä vauvalla on hätänä?
lääkäri epäili istukan repeämistä ja siksi vauva ei lliiku vaan säästää happea tärkeimmille elimille näin hän huikkas ja painui ulos huoneesta.
ainoa mitä osasin sanoa kätilölle tieitkö sinä heti et leikataan.
hän vastasi et kyllä tiesin että synnytät tänään mutta toisessa sairaalassa, mutta nyt on niin kiire ettei ehditä siirtämään TYKS.iin.
pistos kortisoonia käteen ja vaatteet loputkin vietiin ja heitettiin sänkyyn ja pari käytävää ja samassa minut heilautettiiin leikkauspöydälle ja pesivät mahaani ja nopeasti valmistivat leikkaukseen ja minä itken ja huudan en minä nuku vielä älä leikkaa ja mitä tapahtuu ja kaikkea sekavaa huusin siinä hysteriassa.
lopulta kuulin kätilön rauhoittavan äänen sanovan nimeni että rauhoitu nyt on kiire ei ehdi kertomaa mitä tapahtuu ja sitten armeliaasti nukutus humahti ja pimeys tuli.
seuraavaksi heräsin ja kun tokkuralatni muistin missä mennän kysyin kuoliko vauvani? hoitaja sanoi ei, ilosesti. onneksi olkoon olet nyt äiti ja sinulla on komea poika täällä, pieni mutta komea!
näin jälki käteen olen miettinyt että jos olisin menny neuvolaan olisin onnellisena kuunnellut sydän äänet ja lähtenyt kotiin ja tod.näk. vauvani olisi menehtynyt ja mahdollisesti itsekin, sillä kun istukka irtoaa kokonaa pitäs olla jo leikkuu pöydällä et lapsi saadaan pelastettua ja veren vuoto lakkaamaan.
mulla irtosi osittain kolmasosa oli irronnut sanoi lääkäri.
ja sen vuoksi vauvani ei saanut tarpeeksi happea.
seraukset olivat aika radikaalit ja vauvani oli kriittisessä tilassa pitkään ja kovin kovin sairas kauan.
mulla oli tällaset kokemukset ja tuntemukset irtoamisesta.

niin tuolla edellä mainittinkin viikot 31+4

 

Esikoinen syntyi sektiolla, sillä ihan lopussa mulle kehittyi tosi paha raskausmyrkytys. Synnytys yritettiin ensin käynnistää, mutta kun mitään ei tapahtunut, päädyttiin sektioon. Toinen lapsi syntyikin sitten normaalisti

 

\

\

Miten olette osanneet hakeutua hoitoon "ajoissa"? Kuulostaa varmaan tyhmälle, mutta mistä olette tienneet et vauvan sydän meinaa pysähtyä? Itseäni pelottaa tuo istukan irtoaminen...Tiedän, että se on melko harvinaista, mutta ainahan pitää kai jostain panikoida...Nyt viime metreillä lasken hulluna liikkeitä ja mietin istukan toimivuutta :ashamed: RV 38+2

minulla oli silleen että edllinen iltameni hyvin vielä, mutta sitten illalla 10-11välillä oli sellasia no ne tuntui niin kuin kohtua olisi puristeltu en tiedä oliko ne suppareita -en tiedä millanen suppari on kun en ole kaiketi kokenut sellaista- vai tuntemuksia et istukka irtoaa ja koko yön sitä kesti en saanu nukuttua ne oli aika kivuliaita vatsa ei kauheesti menny kovaksi niin kuin olen kuullut et suppareissa menee. en siis tiennyt todellakaan et istukka irtoaa. ja aamulla koko maha ja kohtu oli tosi arka ja hellänä ja sit vauva alkoi työntämään peppua voimakkaasti kylkiluihin ja keuhkoihin hengittäminen oli hankalaa. ja sitä siinä reilun tunnin ihmettelin et onko tämä normaalia kun oli eka odotukseni ei osannu lukea tuntemuksia. ja sit mulle vaan iski pakokauhu päässäni takoi vain et vauvalla on hätä miksi se muuten sitä peppua tolleen työntää.
soitin sitten siskolleni ja hän rauhoitteli et ei hätää soita neuvolaan.
ja siinä minä sitten hädissäni päätin että ei ne siellä neuvolassa voi tehdä mitään et nyt on jotain pahasti pielessä.
soitin synnärille ja he sanoi et tule käymään niin rauhoitut.
ja ei mulla tullu mieleen soittaa taksia saati ketää jäädä odottamaa et tulee hakemaan. tuskissani ajoin sairaalaan. jälki käteen ajatuskin tuntuu hurjallta et ajoin itse.
pääsin heti sisään ja sykkeet alkoi heti ihanasti kuullumaan hetken jo hiukan rauhoituin ja sanoin kätilölle että laita ne sydän äänet isommalle että minä kuulen ja mieleni rauhoittuu ja kätilö laittoi,
sitten porhalsi lääkäri sissään ja oikeasti hän huudahti mitkä surkeat käyrät!
minä aloin parkumaan ja mitä sinä tarkoitat äänethän kuuluu!
joo mutta vauva ei liiku lainkaan.
sitten hän sanoi että odotetaan 5minuuttia jos käyrä ei parane leikataan.
silloin minä aloin itkemään suoraa kurkkua ja huusin onko vauvani kuollut?
lääkäri vastasi ei ja käänsi monitorin minuun päin ja näytti et sydä lyö- siinä vaiheessa en enää kuullut hysterialtani niitä sydämen ääniä.
ja saman tien lääkäri sanoi nyt vauhtia nyt leikataan.
se oli hirveetä! muistan kaikki vieläkin niin elävänä mielessäni.
huusin vaan mikä vauvalla on hätänä?
lääkäri epäili istukan repeämistä ja siksi vauva ei lliiku vaan säästää happea tärkeimmille elimille näin hän huikkas ja painui ulos huoneesta.
ainoa mitä osasin sanoa kätilölle tieitkö sinä heti et leikataan.
hän vastasi et kyllä tiesin että synnytät tänään mutta toisessa sairaalassa, mutta nyt on niin kiire ettei ehditä siirtämään TYKS.iin.
pistos kortisoonia käteen ja vaatteet loputkin vietiin ja heitettiin sänkyyn ja pari käytävää ja samassa minut heilautettiiin leikkauspöydälle ja pesivät mahaani ja nopeasti valmistivat leikkaukseen ja minä itken ja huudan en minä nuku vielä älä leikkaa ja mitä tapahtuu ja kaikkea sekavaa huusin siinä hysteriassa.
lopulta kuulin kätilön rauhoittavan äänen sanovan nimeni että rauhoitu nyt on kiire ei ehdi kertomaa mitä tapahtuu ja sitten armeliaasti nukutus humahti ja pimeys tuli.
seuraavaksi heräsin ja kun tokkuralatni muistin missä mennän kysyin kuoliko vauvani? hoitaja sanoi ei, ilosesti. onneksi olkoon olet nyt äiti ja sinulla on komea poika täällä, pieni mutta komea!
näin jälki käteen olen miettinyt että jos olisin menny neuvolaan olisin onnellisena kuunnellut sydän äänet ja lähtenyt kotiin ja tod.näk. vauvani olisi menehtynyt ja mahdollisesti itsekin, sillä kun istukka irtoaa kokonaa pitäs olla jo leikkuu pöydällä et lapsi saadaan pelastettua ja veren vuoto lakkaamaan.
mulla irtosi osittain kolmasosa oli irronnut sanoi lääkäri.
ja sen vuoksi vauvani ei saanut tarpeeksi happea.
seraukset olivat aika radikaalit ja vauvani oli kriittisessä tilassa pitkään ja kovin kovin sairas kauan.
mulla oli tällaset kokemukset ja tuntemukset irtoamisesta.

Kiitos tarinastasi :hug:
selvisittepä täpärästi ja oli tosi suojelusenkelit teillä mukana, hekpotuksen huokaus

 

esikoisen synnytys käynnistettiin eikä siitä meinannut alunalkaenkaan tulla yhtään mitään. Kohdunsuu avautuikin sitten vain 5cm asti, sen jälkeen ei enää yhtään. Kiireellinen sektio tehtiin 20 tunnin yrittämisen päätteeksi.
Toinen sektio oli suunniteltu. Syynä lapsen suuri koko ja minun pieni koko. Lantioni on kyllä norm kokoinen mutta ilmeisesti kuitenkin alarajoilla. Ja lapsen hartiat katsottiin niin suuriksi että olisi ollut suuri riski yrittää alakautta. Lisäksi tietysti aikaisempi sektio puolsi uutta sektiota myös.
Nyt kolmannen kohdalla mitä todennäköisimmin suunniteltu sektio, syynä kaksi aiempaa sektiota ja hyvin suuret lapset. Ja takuulla tämä kolmaskin tulee suuri lapsi olemaan.

 

Kiirellinen sectio, kun synnytys lakkasi etenemästä. Avautuminen pysähtyi 5cm kohdalle.

 

Raskausmyrkytyksen takia. Lapsi syntyi jo rv:lla 29+5. Ei hätäkastettu.<br><br>

 

Vauvalla oli gastroskiisi, eli suolet jääny vatsan päälle. sektio rv 35+3

 

Taidampa olla ainoa tähän asti pinoutuneista, joille sektio tehty synnytyspelon vuoksi ja näin ollen siis omasta tahosta. Jos joskus tulee lisää lapsia, niin samalla tavalla syntyvät hekin!

 

Istukan irtoamisen ja vauvan sydänäänten laskujen vuosi hätäsektio.