sektio vs. perätilasynnytys

Hei kaikki!

Nyt kommentteja ja mielipiteitä: sektio vai perätilasynnytys? Kertokaa omia positiivisia ja negatiivisia kokemuksia sektiosta ja perätilasynnytyksestä. Mikä oli vaikeaa, mikä helppoa? Olitko tyytyväinen päätökseesi ja miksi?

Kysyn asiasta, koska vauva on perätilassa ja käännösyritys epäonnistui. Viikkoja 37+2. Onkohan mahdollista että vielä kääntyisi???

Kiitos etukäteen vastauksista! :wave:

 

Itsellä esikkoa yritettiin kääntää vkolla 37 eikä onnistunut. Ultrassa katsottiin, että neiti oli hankalassa asennossa eikä siis suositeltu synnytystä (en olis kyllä ite uskaltanukkaan!)
Suunniteltu sektio sovittiin muutaman pvä päähän (tyttö tosin päätti tulla aikaisemmin ja lapsivedet meni, sektio siis muuttui kiireelliseksi). Sektio oli kaikin puolin onnistunu kokemus, paranin siitä tosi nopsaan eikä mitään tulehduksia yms. tullu.
Voit siis minun mielestäni ihan hyvillä mielin mennä sektioon.
Niin ja vauvelin sain heti vierihoitoon, vain ekan pvän aikana hoitajat auttoivat, loppuajan hoitelin vauvan ihan itse. Alatiesynnytyksenkin kokeneena voin sanoa, että kummankin jäljiltä olin jonkun aikaa kipeänä, eri paikoista vain

 

Anoppi synnytti ensimmäisen lapsensa perätilassa ja sanoi että oli kaikista helpoin synnytys (3 lasta synnyttänyt), kuin olisi p.skalla käynyt..
Mut istuminen ei ollut oikein onnistunut pariin viikkoon, oli ollut paikat niin kipeenä..

 

Heips!
Synnytin juuri hiljattain perätilassa olevan suloisen tyttösen. Synnytys oli suhteellisen helppo. Kesti noin neljä tuntia. En tosin tiedä mihin verrata kun aikaisempaa kokemusta ei ole. Meille äippäpolilla kerrottiin kovasti sektion "vaaroja" ja alatiesynnytyksen etuja. Siellä oikein suosittiin alatiesynnytystä. VAuva ehtii sopeutua syntymiseen, ei ole niin stressaavaa vauvalle, keuhkot kehittyvät, saa äidin bakteerit...
Synnytyssuunnittelussa käännös ei onnistunut, koska hän oli jo laskeutunut kunnolla pyllylleen. Seuraavaksi mut lähetettiin lonkkakuvauksiin. Siellä ne otti mittoja lantioluiden välistä, et mahtuuko vaavin pää tulemaan. Oli kuulemma reilusti tilaa. Ultrassa oli tietysti katsottu jalkojen ja käsien asento, ettei ne ihan harita eri suuntiin.
Kannattaa miettiä rauhassa kumpaa haluat. Riippuu tietysti monestakin asiasta, mitoista yms.. missä synnytät, onko siellä pt synnytyksiin erikoistuneita lääkäreitä. Pt ei ole mitenkään kamala kokemus. Muista, että pt-synnytyksessä on paljon osaavaa henkilökuntaa mukana ja he kyllä siirtyvät herkästi sektion puolelle, jos tilanne sitä vaatii. Esim. jos ponnistus pitkittyy.Perätilasynnytyksessä jotuu ponnistamaan loppuun asti, koska pää tulee vasta lopussa. Zemppiä synnytykseen, oli se sitten kumpi tahansa. JA kerro kuulumisia miten kävi.

 

Leikkaus on aina riski, vaikka nykyään on tosi hyvät välineet ym. eli harvoin mitään vakavaa tapahtuu...
Ja alatiesynnytys on luonnollisin, siihen meidät on "luotu". Jos niin voi sanoa. Tosin kaikille se ei käy syystä tai toisesta.

Itse suosin alatiesynnytystä, tosin leikkausta en ole kokenut, kuullut kyllä äidiltä ja ystäviltä mitä se on ja mitä kaikkea se voi eteen tuoda.

Ja useimmiten alatiesynnytyksestä toipuu paljon nopeammin kuin leikkauksesta... tosin synnytys on kivuliaampi, tietenkin. Mutta palkitsevaa!
:heart: Kaikkien valintaa kuitenkin kunnioittaen! :heart:

 

Minäkin, ensikoiseni perätilasta synnyttäneenä suosittelen alatiesynnytystä!
Ponnistusvaihe oli helppo, avautumisvaihe ehkä hitaampi...
=)

 

:wave:

yhtyy taas edelliseen kirjoittajaan

 

oma äitini synnytti veljeni perätilassa ja painotti mulle omaa odottaessani et älä rupea! sen jälkeen esim. erinäisiä virtsarakon vaivoja. Veljeni oli kyllä yli 4kg.

 

Itselläni ei ole kokemusta perätilasynnytyksestä mutta sektiostax2 on.Eka muksu oli perätilassa kokoajan,yritettiin kääntää mutta tuloksetta.Oli heti selvää että eka lapsen kohalla sektio,alatiesynnytystä ei edes mainittu,kuulemma eka lapsi jos perätilassa niin ei alakautta aleta synnyttää (jorvissa siis).Toisnen syntyi kiireellisenä sektiona ahtaan lantioni takia.Eli missään tapauksessa en olis voinu ekaa yrittää synnyttää alakautta.Että ei se ole loppujen lopuks oma valinta että kumpaa kautta synnyttää.

 

Soilikin kanssa samaa mieltä, että aina ei voi valita. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla rv 42+3, koska synnytys ei käynnistynyt 3 vrk käynnistämisestä huolimatta. Itse leikkaus sujui hyvin - spinaalissa, mutta toipuminen oli aika rankkaa, koska olin päästänyt liikaa painoa kertymään raskuden aikana siinä uskossa, että kyllä minä sitten synnytyksen jälkeen...

Verta meni 1,5 litraa ja olo oli ensimmäiset päivät todella heikko. Vatsanpoimuihin oli jäänyt ilmaa, joka aiheutti ylimääräisiä kipuja n. kahden viikon ajan ja sektiosta toipuminen kesti omalla kohdallani melkein tasan neljä viikkoa... Vaikeinta oli sängystä nouseminen niin, etten käyttänyt vatsalihaksia.

Mielelläni synnyttäisin alakautta, jos vain mahdollista, mutta olen tällä kertaa paremmin varustautunut sektion mahdollisuuteen. Harmittaa vaan, että täällä Espoon puolessa neuvoloissa jaettavat opukset eivät juuri valoita sektiopuolta - kaikissa puhutaan vaan alatiesynnytyksen ihanuudesta. Onneksi neuvolatäti osaa asiansa ja hänen kanssaan olen jo puhunutkin asiasta.

Aina vaan ei voi synnyttää alakautta. :/

 

Esikoinen oli perätilassa ja epäonnistuneen käännösyrityksen takia oli selvää että tehdään sektio. Minullahan oli myös hepatoosi ja lääkärikin sitä mieltä ettei kahta riskiä samaan synnytykseen. (Sektio rv.37+3)

Tyttö olikin sitten sellaisessa asennossa että hätäsektioon olisi jouduttu jos alateitse olisikaan yritetty).

Kaksi seuraavaa ovat syntyneet normaalitarjonnassa alateitse.

Kuulemma jos on sektioitu aiemmin ulkokäännöstä ja/tai perätilasynnytystä ei sen jälkeen suositellakkaan. Mulla nimittäin keskimmäinen oli viimeiseen asti perätilassa, sektioaikaa suunniteltaessa oli kuitenkin tehnyt kuperkeikan

 

Moi!
Meidän perätilavauvaa yritettiin kolmeen eri äitiyspolikäynti kertaan kääntää alkaen viikolla 35. Ei onnistunut. Koska minä pelkäsin tosissani synnyttää ekaa lastani perätilassa, vaatimalla ja taistelemalla saimme sovituksi sektion. Taysissa oltiin vahvasti alatiesynnytyksen puolella, mutta onneksi sain tahtoni läpi. Sektiossa selvisi syy siihen miksi lapsi ei voinut kääntyä yrityksistä huolimatta- napanuora oli kiertynyt kaulan ja vartalon ympärille, vauva olisi todennäköisesti hirttäytynyt napanuoraansa syntyessään alakautta! Tätä eivät ultratutkimuksissa nähneet.
Joten tässä tapauksessa alatiesynnytys ei todellakaan olisi ollut parempi vaihtoehto!

 

Minulla on nyt puolivuotias tyttö. Perätilassa koko loppuraskauden ajan oli, eikä kääntöä yritetty ollenkaan. Otettiin röngenit ja ultrakuvat ja lantio todettiin tilavaksi eikä lapsen kokokaan ollut niin suureksi arvioitu. Lääkärin mielestä sektiota ei kannattaisi edes harkita, kun siitä toipuminen kestäisi huomattavasti kauemmin kuin alatiesynnytyksestä toipuminen. Kun synnytys sitten käynnistyi, eteni se todella vauhdilla. Ei mitään puudutuksia edes ehtinyt saamaan. Yllättäen kesken ponnistamisen lapsen sydänänet putosivat 50:een. Jouduin ponnistamaan makuullani happea hengitellen. Sitten kun perä oli syntynyt oli hartiat jumissa, joutuivat kääntelemään lasta edes takaisin ja viimeisenä oli pää jumissa väärässä asennossa, jolloin joutuivat sormen laittamaan lapsen suuhun ja taivuttamaan päätä alaspäin että pää syntyisi. Kun lapsi vihdoin oli syntynyt hän ei hengittänyt. Vietiin pikaisesti pois. Luulin hänen kuolleen. Kunnes kuulin että joku parkuu hirmu kovaa. Helpotus valtasi mielen, mutta lääkäri ei tullut juttusilleni enää sen jälkeen kun oli ommellut minut. Kun vihdoin näin lapseni oli hänellä jalat korvissa ja pylly mustana. Pää oli kovin epämuodostuneen näköinen. Pelkäsin hapenpuutteen tuomaa aivovauriota mitä ei onneksi todettu eikä ole todettu vielä tähänkään mennessä. Tarkastuksessa todettiin vasemman lonkan olevan pois paikoiltaan ja jouduimme 2kk pitämään valjaita että lonkka asettui paikalleen. Pisteitä tyttöni sai huikeat 2 toisen väristä ja toisen sykkestä. Masennus on kalvanut mieltäni ja syytin itseäni siitä että suostuin alatiesynnytykseen enkä älynnyt vaatia sektiota...Joten oma kokemukseni on että älä synnytä perätilassa, koska mitä vaan voi tapahtua!! Viis siitä että on kipeä arpi mahassa, kuin se että jotain vakavaa tapahtuu ja sitä katuu sitten. Parempi pelata varman päälle tässä asiassa. Onnea synnytykseen!! =)

 

Lähes kaikki edellä puhuivat siitä, mikä on rankinta äidille, vain yksi kertoi lapsenkin tilanteesta. Itse en olisi mistään hinnasta suostunut synnyttämään kakkosta perätilassa, vaikka hän pieni olikin ja ensimmäinen oli mahtunut hyvin syntymään normaalisti. Perätilasynnytyksessä on iso hapenpuutteen vaara vauvalle ja sellaista lapsen "vammauttamisriskiä" en halunnut missään nimessä ottaa.
Olin onnekas, leikkaus sujui hyvin ja toivuin jopa nopeammin kuin pitkästä alatiesynnytyksestä ensimmäisen kohdalla. Olin laillasi hyvin huolestunut leikkauksesta ja kyselin tälläkin palstalla neuvoja moneen otteeseen. Nykyisin leikkaukset ovat kuitenkin niin rutiinia, että sinuna en pelkäisi sektiota. Huonoa tuuria (äidin kannalta) voi olla molemmissa tavoissa, mutta leikkaus on vauvalle vaarattomampi, vaikka alatiesynnytyksessä tiettyjä etuja onkin (bakteerikanta, jne.).