Sektio asiaa

[Amelia]

Eli.
Olen nainen joka on päättänyt antaa lapsensa adoptioon sen synnyttyä. Lapsi on saanut alkunsa väkisinmakaamisesta, ja lapsen isä on sukulaiseni. Olen saanut osakseni jos jonkinlaista kommenttia tilanteestani ja kuinka huono ihminen olen kun annan lapsen pois(kuitenkin mielestäni olen suhteellisen reipas kun olen jaksanut tämän taakan kantaa) Asun kotona vanhempieni luona ja he eivät tiedä asiasta.Älkääkä nyt sanoko että kerro heille, en sitä tee.
La on 22.9.
JA.
Olen sitä mieltä että pelkojen ja muiden syyksi haluan sektion.
kauankohan kestää parantua noin suunnilleen sen verran että pääsen kotiin?olen melko rautainen ja hyväsä kunnossa, olen edelleen päivittäin 8-10h töissä, ja olen näitä kipuja sietänyt. Olen sitä mieltä että pystyn elämään myös haavan kanssa.
Lääkäri(virolainen nainen) sai minut kuitenkin paniikkiin vaatimalla alatie synnytystä.
Auttakaa.

 

[kaisa]

Ensinnäkin,tilanteesi on todella raskas.Hieno asia että joku perhe saa vauvan,annat heille arvokkaan lahjan.Kummilapseni on adoptiolapsi ja olen läheltä seurannut kuinka rakas ja tärkeä lapsi on heille.Odottivat 5 vuotta.

Toiseksi,mielestäni alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin,minä ainakin.sekä elimistö palautuu nopeammin,maha ei jää niin pullolleen.Mulla kesti 2 viikkoa ennen kuin kävelin normaalisti sektiosta.haava oli tosi kipeä,siinä 2 metriä haavaa ja 7 eri kerrosta.En toiste synnytä sektiolla,mutta oli pakko kun iso vauva.Ensimmäinen syntyi normaalisti ja kävelin ko synnytyssalista pois ja suihkuun.MAha hävisi nopeammin ja muutenkin oli pirteömpi.en menettänyt verta niin paljoa kuin sektiossa.

jokainen synnytys ja sektiokin on erilainen,mulla vaan näin päin.Ja kunto mulla ei vaikuttanut asiaan,olen urheilullinen ja liikun paljon.En myöskään ole kipuherkkä.

 

[Amelia]

juu tietysti, kiitos vastauksesta. Löytyykö ketään joka olisi minun kanssani samaa mieltä eli suostuisi puoltamaan sektiota?tarpeeksi rankkaa ilman että kuulen kun vauva itkee jne.( sektion pyydän nukutuksessa)
Painajaiseni ei taida loppua ikinä. En oikein jaksaisi enään henisesti enkä fyysisesti, ja toivoisin vain nyt sitä sektiota. Onhan jotkut lähteneet kuitenkin kotiin jo kolmen päivän jälkeen ja minähän menen ilman vauvaa kotiin

 

[Sectioäiti]

Tilanteesi on todella raskas ja luulisi löytyvän lääkäriltäkin ymmärrystä ettei lisää sinulle paineita.

Sectio on iso leikkaus, joten siitä toipuminen vie oman aikansa. Sanoisin että pari viikkoa ja tunnet olosi kohtuu hyväksi, kuukausi että kutakuinkin normaali ja kolme kuukautta jaksat (ja saat) urheilla kuten ennen. Kotiin sairaalasta pääsee n. 4-6 päivän päästä jos ei tule mitään ihmetyksiä.

Itselleni jäi sectiosta ihan positiivinen kuva, mutta toivon nyt toisella kerralla saavani synnyttää alateitse kun siitä pitäisi toipua nopeammin. Ja sectiossa on omat riskinsä (siksi lääkärisikin ehdottaa alatiesynnytystä) iso leikkaus kun on.

Tsemppiä sinulle!

 

[Amelialle]

Voimia sinulle!

Mulle tehtiin suunniteltusektio perätilan vuoksi, lapsi ei olisi mahtunut syntymään alateitse.

Suunnitellusta sektiosta jää äideille usein parempi kokemus, kuin kiireellisistä- ja hätäsektioista, niissä tapauksissa, kun on monasti yritetty jo altiesynnytystä.

Oma suhtautuminen vaikuttaa toipumiseen. Itse pelkäsin sektiota tosi paljon. Mutta mulle se oli positiivinen kokemus. Mulle sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa ja sain vauvan heti nähtäväksi. Nukutuksessa tehtävästä sektiosta toipuu hitaammin. Mutta luulisin, että sinun kohdalla se olisi paras tapa tai sektio yleensäkin.

Minut leikattiin yhden aikaan päivällä, ja osastolla olimme vauvan kanssa neljän aikaan, heräämössä olin vain tunnin. Illalla puoli seitsemän aikaa minut vietiin vessaan, josta kävelin huoneeseen. Kipulääkkeitä söin ja paljon kävelin, haava parani nopeaa, kotona en lääkkeitä käyttänyt ollenkaan. Paranin sektiosta nopeaa, alatiesynnyttänyt huonetoverini vaikutti yhtä ""sairaalta"" kuin minä. Kotia olisin voinut lähteä jo kolmen päivän päästä kuntoni puolesta, mutta ensisynnyttäjänä mulla ei ollut mitään kiirettä.

Eli voi sektiosta toipua nopeastikin. Mulla on monta tuttavaa, jotka ovat toipuneet sektiosta nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Kaikki on yksilöllistä.

Anteeksi uteluni, mutta kuinka voit asua kotona, eivätkä vanhempasi tiedä raskaudestasi?

Voimia sinulle päätökseesi antaa vauva adoptioon, päätös on varmaan vaikea, mutta kohdallasi oikea, teet jotkut lapsettomat vanhemmat onnellisiksi. Tekosi osoittaa suurta rakkautta lasta kohtaan.

Hyvää jatkoa!

 

[Amelia]

onnistunut vaatteilla piilottamaan.Toki huomanneet että olen pyröistynyt, mutta langan laiha en ikinä ole ollut. Ja äitini on aika vakavasti sairas, ja kaikkien huomio on enemmän tai vähemmän hänen puolellaan.
En tiedä jos kukaan ymmärtää mitä tarkoitan että kestän kivun kun vauva ei sisällä mutta en silloin kun tunnen sen.
Tottakai olen miettinyt päätöksiäni pitkään ja hartaasti, ja olen jossain vaiheessa meinannut luovuttaa ja jättää tän elämisen jonkun muun harteille, ja poistua itse. Ainoastaan poikaystäväni tietää raskaudestani, ja on tukenut minua aivan valtavasti. Olin jo raskaana kun tapasimme.
Nyt vaan suunnitelma missä olen kun joudun kotoa olemaan poissa, onneksi on sellainen harrastus mihin voin vedota. Kunhan vaan suostuvat sen sektion tekemään. Olen kärsinyt jo ihan tarpeeksi.
ja kärsin tietysti loppuelämäni, mutta olen onneksi hankkiutunut ammattiauttajan käsiin.

Lisää vaan neuvoja, kommentteja, kokemuksia.

Lämmöllä, Amelia

 

[Mie]

Olin sektion jälkeen 4 vrk sairaalassa. Olethan ottanut huomioon sen, että sektio on leikkaus, josta toipuminen kestää viikkoja. Eka viikko oli minulla ihan kamalaa esim. sängystä nousemisen kanssa. Meinaan vaan sitä, että sairauslomaahan sinulle tulee jokatapauksessa joku viikko leikkauksen jälkeen eli töihin palaaminen ei kannata tietenkään liian aikaisin. No, voithan keksiä syyn vanhemmillesi, että selkäkipujen takia joudut olemaan saikulla ja sillä selittyy vaivalloinen olotilakin. Sehän on semmoinen ""näkymätön"" vaiva, jota voi vaikka teeskennellä.
Tsemppiä.

 

[kaisa]

on tilanteesi raskas ja vaikea.onneksi sinulla tuki lähellä.Mietin tuota,että sektiosta jää kehoosi ikuinen jälki,haava vatsaan joka muistuttaa päivittäin tästä tilanteesta.Synnytys ei satu välttämättä,jos kipua pelkäät,ja jos mietit mitä kun vauva syntyy,uskon että hoitohenkilökunta ymmärtää tilanteesi ja vie vauvan heti pois.Toisaalta mielestäni olisi hyvä että näkisit ja hyvästelisit lapsesi.Ei jäisi keskeneräiseksi tilanne.Sinun täytyy antaa itsellesi lupa surra ja antaa lapsesi pois.Ethän halua miettiä lopunelämääsi tilannetta.

Voimia tarvitset,mutta neuvoni on,että ota vauva syliisi ja hyvästele,katso häntä ja kirjoita vaikka kirje.Tämä on terapeuttinen tapa,jolla suojelet itseäsi vaikka siinä hetkessä ja tilanteessa se tuntuu pahalta,mutta sinun olisi käytävä se läpi,jotta pääset myös sen yli.
Olen ammatissani nähnyt naisia joita jää tämänkaltaiset tilanteet vainoamaan.Elämäsi jatkuu parempana kun sanot vauvallesi ihan ääneen,""hyvästi.Joku toinen antaa sinulle mitä en pysty.""
Toivon sinulle voimia jatkaa,salli itsesi rakastaa ja surra myös.

 

[*]

Tuo arpi on kyllä asia, joka todellakin jää sektiosta.

Tuo lapsen hyvästely on kaksi piippuinen asia ja on ihan henkilöstä kiinni, toisille on parempi, ettei tapaa lasta. Kaikille tapaaminen ei ole terapeuttisesti hyvä asia.

 

[Vieras]

Saat sektion jos vaadit sitä synnytyspelon vuoksi. Täällä Espoossa saa lähetteen pelko polille jossa käsitellään asiaa. Jos pysyt asian takana sinut leikataan. Olet jo saanut kärsiä tarpeeksi.
Minä sain ensimmäisen sektion synnytys pelon vuoksi. Mieheni siskon lapsi vaurioitui synnytyksessä hapsen puutteessa ja synnytyksestä tulio meille painajainen. Jos esim. lapsi vaurioituu synnytyksessä et saa sitä adoptoitavaksi kovinkaan helpolla. Minä en kestä kovaa kipua ja esim. hammaslääkärissä olen menettänyt tajuntani useasti. Hengitykseni salpaa jännittäessä. Tämä oli yksi syy etten halunnut mokata synnytystä.

 

[Amelialle]

Hienoa, että olet jakanut raskauden läpi käydä !

Kehoittaisin sinua menemään, vaikka yksityiselle psykiatrille (varmaan asia järjestyy mielenterveystoimistossakin). Pyydä sieltä lausunto siitä, että sinulle täytyy tehdä sektio. Uskon, että sitä muidenkin lääkärien on kunnioitettava. Uskon psykiatrin ymmärtävän tilanteesi ja asiasi.

 

[Amelialle]

Et kerro tässä ikääsi, etkä kovin paljon muutakaan, mutta silti laitan sinulle tähän yhden linkin, jos tästä olisi vaikka jälkeen päin sinulle jotain apua. Asia jota käyt läpi on toisi rankka juttu.

http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/delfinsry.htm

 

[Amelia]

en pysty alatie synnytykseen, en vain pysty. ITsetuho kohta lähellä mikäli leikkausta ei anneta.
Tottakai olen poissa töistä sitten, ja arven kanssa on elettävä mutta valitsen silti mielummin näin.

 

[Amelialle]

Sanoit käyväsi psykologilla, eikö hän voi pyytää psykiatrilta tämän suosituksen / lähetteen sektioon. Jos ette ole puhuneet asiasta, että hän voisi hoitaa sen niin soita hänelle ja pyydä hoitamaan tuo asia. Psykologit voivat pyytää lääkäreiltä, lääkkeitä, todistuksia, jne potilailleen.
Kyllä se asia jotenkin järjestyy, kun vain jaksat yrittää! Ei sinun ole pakko synnyttää. Ota tuon antamani linkin kautta yhteyttä ihmisiin, vaikka puhelimitse, he ymmärtävät enemmän tilanteestasi ja osaavat ehkä autta eteenpäin!

http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/delfinsry.htm

 

[Amelialle]

Tässä numeroja joista voit aloittaa soittelun, jos ei muuten näy järjestyvä, varmaan joku osaa neuvoa eteenpäin asiassa!


Auttavat puhelimet:

* Suomen DELFINS ry Toimii RAY:n tuella
(05) 325 0080 toimisto ark. 10:00 - 14:00
050 583 5000 päivystys ark. 10:00 - 14:00

info@suomendelfinsry.inet.fi


* Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566 (ppm tai mpm)
Suomen Mielenterveysseura ( www.suomenmielenterveysseura.fi )

ti - la 15 - 06, su - ma 15 - 22


* Naisten linja - Väylä voimaantumiseen
( www.naistenlinja.com )

Valtakunnallinen puhelinlinja naisille ja tytöille, jotka kokevat väkivaltaa tai sen uhkaa.
0800 0 2400 (maksuton)
suomenkielinen neuvonta ma - to 16 - 20


* Tukinainen ry
( www.tukinainen.fi )

Ammattiapua seksuaalisesta väkivallasta selviytymiseen

Kriisipuhelin 0800 97899 (maksuton)
ma - to 9 - 17, pe - su ja pyhäisin 17 - 24

Juristipäivystys 0800 97895 (maksuton)
ma - to 14 - 17


* Rikosuhripäivystys
( www.rikosuhripaivystys.fi )

Auttava puhelin 0203 16116 (pvm)
ma - ti 13 - 21, ke - pe 17 - 21

Juristineuvonta 0203 16117(pvm)
ma - to 17 - 19


* Palveleva puhelin srk 10071 (ppm)
( www.evl.fi/kkh/to/kpk/pap.html )

joka yö 18 - 24

 

[Amelialle]

Tässä sinulle minun sähköpostiosoite, voit kirjoittaa voidaan miettiä asioita vielä yhdessä, ja ehkä paikkakuntakohtaisesti...

unelias7@luukku.com

 

[Amelia]

No niin.
Enpä usko että ehditään leikkaamaan, tai en tiedä. Toissa iltana tuli limaklöntti ja vasta tänään sain tietää että tämä on ns. limatulppa. Järjettömiä supistuksia edellis ja sitä edellis yö, viime yönä nukuin katkonaisesti 4-5h. Aamulla äpolilla juttelemassa, ja pyysin että tekisivät sisätutkimuksen, ja kätilö teki.
Sanoi että hyvältä näyttää, että kohdunkaula(?) melkein kokonaan poissa ja suu vähän jo auki. Sieltä sitten tuhatta ja sataa töihin, ja nyt 9h työpäivä edessä.
Joku sanoi että synnytykseen limatulpan jälkeen n. 1-3 päivää.
NYT PELOTTAA. MITEN SELVIÄN?

 

[Amelialle]

Meillä synnytysvalmennuksessa sanottiin, että limatulppa voi irrota kuukauttakin ennen.

 

[kaisa]

Mulla lähti limatulppa 2 vkoa ennen,se lähtee yleensä kun kanava eli kaula lyhenee ja kohdunsuu alkaa aukeamaan.Se miten nopeesti suu aukeaa,ei voida ennustaa.Voi mennä päivä taikka viikko tai kaks.Mulla oli 2 cm auki yli kaksi viikkoa.

Mikä sinua eniten synnytyksessä pelottaa?Sanoit ettet ole kipuherkkä,eli kipua et kai pelkää ja siihen on omat keinonsa,kenenkään synnyttäjän ei niistä tarvitse kärsiä liiaksi.
Jos synnytys käynnistyy,tilanteesi saattaa normalisoitua hyvinkin pian.Etkö ole innokas palaamaan ""normaaliin elämään""?Mitä nopeammin vauva syntyy,sen nopeammin pääset entiseen elämääsi ja hoidettua tämän asian.

 

[Amelia]

mun supistusten väli nyt sellanen epäsäännölllisen säännöllinen 10min. tottakai mitä pikemmin ohi niin pääsen ns. kuntoutumaan henkisesti ja fyysisesti. Mutta kyllä myös sitä kipua pelkään kun en tiedä mihin verrata.

 

[Amelia]

että rohkaisevia viestejä kaivataan

 

[Thelma]

Itselläni ei varsinaista synnytyspelkoa ole, ts saan sen kuriin omissa ajatuksissani. Kuiitenkin jonkinmoista kauhua ja jännitystä aina aika ajoin esiintyy. Tällöin minua rauhoittaa kyllä kummasti tieto, että naiset yleensä kestää tuon tapahtuman. Meille on kai annettu joku kyky siinä tilanteessa se kipu kestää. Siksi olen ihan varma, että myös sinä sen kestät, sitä en lähtisi epäilemään.

Muutoin sinun kohdalla kyllä ymmärrän sektion vaihtoehtona. Synnyttämisessä varmasti osa kivun lievitystä on se rakkaus omaan lapseen ja koko tapahtumasta tulee hieno sen lapsen kautta. Luulisin, että pienemmillä tunne myrskyillä asiasta selviää juuri sektiolla, jos tähän vielä yrittää kiinnittää huomiota.

Se, että onko lapsen adoptioon antamisessa syytä selvitä mahdollisimman nopeasti vai kannattaako asiaa työstää, riippuu varmasti ihmisestä. Kannattaa muistaa, että juuri se hetki, kun lapsen annat pois, ei ole ainoa mahdollinen hetki asia käydä läpi ja surra. Se on sinusta itsestäsi kiinni. Sopiva hetki voi tulla esimerkiksi vuosien päästä, eikä kukaan voi sanoa, että se olisi sen huonompi tapa.

 

[Amelia!]

Koska supistukset ovat nyt säännölliset ja aika tiheätkin (10 min), niin lähde nyt heti synnytyssairaalaan ja kerro heti tilanteesi (raskautesi taustat). Ei ole niin sanottua, ettei sektiota ehtisi vielä tehdä ja olen ihan varman että hoitohenkilökunta tekee kaikkensa hyväksesi kunhan kerrot heille rehellisesti koko tarinan. Ja vaikka sektiota ei enää voitaisi tehdä, niin varmasti ottavat tilanteesi huomioon synnytystilanteessa. Mutta mene nyt ""hyvissä ajoin"", jos odotat viime tippaan niin hoitohenkilökunnalle ei jää aikaa toimia parhaaksesi (psyykkinen puoli) vaan joutuvat keskittymään palkästään synnytyksen fyysiseen puoleen. Ja itse et varmasti loppuvaiheessa enää pysty selittämään monimutkaista tilannettasi.

Lähde siis matkaan. Kaikki järjestyy!

 

[Amelialle]

Ilmeiseti synnytät hyvin pian, ehkäpä jo tänään!

Muista, että on kipulääkitystä ja jopa puudutusta!

Mene ajoissa sairaalaan, niin ehdit saada lääkitystä, niissä on aika mihin mennen ne annetaan, just ennen ponnistusvaihetta ei anneta monia eri vaihtoehtoja. Ilokaasu on ilmeisesti se jota voi saada läpi koko synnytyksen eli ei ole ajasta kiinni, milloin pitää antaa!

Itse olen synnyttänyt kolme lasta ja synnytykset ovat menneet ihan nopeasti ja helposti. Sinulle ennustan helppoa synnytystä, koska se käynnistyy ennenaikaisesti, ennenaikainen synnytys on tavallista helpompi ja nopeampi.

Onnea ja Siunausta synnytykseesi ja muutenkin elämääsi!

 

[Amelialle]

Niin, tuosta vertaamisesta vielä, minulla on joskus kovempia kuukautiskipuja, kun mitä olen synnytyksessä kokenut. Mitään lääkitystä en ole koskaan pyytänyt. Muutkin vatsakivut, vatsatauti voi olla kovempi, kuin synnytyskivut!