nainen isolla ännällä
Nyt se tapahtui sitten, haaveilin jostain tuntemattomasta prinssistä... Kuulostaa ehkä jonkun milestä kliseeltä, mutta mun juttu ja tuntui helpottavalta ja hyvältä. Tosi hyvältä oikeastaan. Kenenkään kasvoja tai kroppaa en kuvitellut, vain henkilön joka välittää vain minusta todella paljon ja haluaa parastani. Tippa meinaa tulla ihan onnesta silmään, kun ajattelee. Olen muutamia kuukausia sitten synnyttänyt nainen. Meillä on ongelmia parisuhteessa. Vakavia ongelmia. En ole onnellinen näin. Haluaisin vauvan takia kaiken olevan hyvin, mutta en voi asialle mitään, jos ei mies voi. En kohta jaksa koko miestä. Lyhkäisyydessään, mies ei ymmärrä, että haluan seksiä. Jos ei mulla ole seksiä, ei mulla ole läheisyyttä eikä rakkautta. Ilmennän näitä kaikkia seksin kautta. Näin olen aina tehnyt. Yritin miehellekin tätä erään itkukohtauksen aikana selittää. Kohta en enää jaksa välittää, tajusiko mies vai ei. Meidän parisuhteessa olen minä ollut muutenkin aina se seksuaalisempi. Mies väitti suhteen alussa, että hän olsi myös seksuaalinen. Kumminkin meillä on joskus mies pihdannut. Imetän vauvaa, limakalvot on rikki, kärsin kun en voi saada seksiä, mies ei voi panna mua, koska hän ei voi panna kuulemma naista, joka on kipeänä, koitan selitää, kuinka luistelua harjoitteleva, joka kaatuu, ei opi koskaan luistelamaan jos ei yritä edes uudestaan ja uudestaan, mies ei tajua. Aloitin minipillerit seksintoivossa. Varmaan viikossa saan monen viikon kestomenkat. Mies ei voi jälleen panna mua, koska veri tuo mieleen nyt synnytyksen. Muut ehkäisyt ei tule tapauksessamme kysymykseen. En tiedä voinko enää lapsia hankkia tämän koko session vuoksi, olen kärsinyt kovaa. Seksiä haluan. Haluan nauttia siitä jälleen, kuten ennen lasta. Seksi oli ja on elämän suola. Se tuntui aina täydellisen ihanalta ja tyydyttävältä. Sain aina multiorgasmeja, jotka tuntuivat järisyttävän voimakkailta. Nautin äärettömästi. Nyt mies syylliistää mua kovaa siitä, että haluan nauttia jälleen seksistäkin äitiyden lisäksi. Eikö mies ymmärrä, että hän molvaa ihmistä äärettömän herkällä alueella. Äsken runkkasin ensi kertaa nautinnollisesti salaa tietenkin. Vauva nukkui toisessa huoneessa. En edes tiedä, miksi se nyt tuntui yht'äkkiä hyvältä. Tuntui niin äärettömän hyvältä. Alapäätäni kihelmöi vieläkin. Vaikka tuosta nyt tätä kirjoittaessa ainaa varmaan tunti. Ennen synnytyksen jälkeen alapäätäni sattui moinen ja en saanut orgasmia tuntumaan kunnolla ja loppuun. Nyt sain varmaan 10 kertaa putkeen, kuten aina ennen synnytystä ja raskautta. Sormettaessa siis. Ajattelin kumminkin tätä salaperäistä prinssiä tätä tehdessäni. Miestä, joka ajattelee tunteitani ja minun parasta ja tekee mulle hyvää. Rakastelee. Välittää. Ei molvaa. Ymmärtää. Tämän avulla koen jälleen voivani olla taas hyvä äiti. En ole se jatkuvasti itkua pidättävä tai itkuun purskahtava äiti. En halua vauvani joutuvan kokemaan jatkuvaa äidin itkua, kun äiti ei saa kovasti kaipaamaansa hellyyttä, läheisyyttä ja rakastelua, vaikka sydän meinaa pakahtua. Kuin tikarilla itsettäisiin sydämeen, koskee niin kovaa. Hellyydenkaipuu on ollut ja on liian kova. Taidan jatkaa tuosta prinssistä haavelua ja näitä salaisia hetkiä. Ehkä mies ei enää kuulu niihin. Toki tunnen syyllisyyttä tästäkin ajatuksesta. Rakastan tota ukkoani silti. Hän vain loukkaa mua liikaa nykyään. Siitä ajatukseni. Mua ei enää kukaan saa syyllistää ja molvata. Olen äiti, mutta ennen kaikkea myös nainen!
