Seksitön parisuhde ja kummat kuvitelmat...

[Minä olen miettinyt...]

Meillä on semmoinen tilanne avomieheni kanssa että emme ole harrastaneet seksiä muistaakseni sitten maaliskuun! Saattaa olla kauemminkin, koska tarkalleen muistan vain tammikuun rakastelun.
Me olemme aina miehen työpäivän jälkeen yhdessä, tai siis mies ei käy missään mutta minä olen aktiivinen liikkuja. Mua ei oikeestaan ees kauheesti kiinnosta kävisikö mieheni vieraissa, en vaan jaksa enää välittää.
Mieheni on puhumaton, siis jos hänestä haluaa saada jotain irti niin pitää kaivamalla kaivaa, en jaksa enää edes kaivella mitään henkeviä keskusteluja. Hän on vaan niin hiljainen kaikissa asioissa jotka liittyvät tunteisiin. Ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua mutta tekee mulle usein aamu-ja iltapalaa, ja on kaikin puolin teoiltaan ihannemies. Mutta puhua hän ei osaa. Eikä osaa muukaan hänen perheestä.
Itse taas olen toinen ääripää; ahdistun jos en saa puhua tunteistani ja niinpä olen nyt aika umpikujassa.
En halua erota koska meillä on kaksi ihanaa lasta emmekä koskaan riitele. Perhe-elämämme on todella tasapainoista. Exäni oli semmoinen tuuliviiri etten sellaista haluaisi koskaan vaan arvostan meidän elämän tasaisuutta.
Mutta tässä alkusyksystä ollessani kaverini kanssa baarissa pöytäämme tuli istumaan komea, tumma mies. Illan mittaan huomasin että olemme siirtyneet pöydän nurkkaan ja siinä vastakkain tuijottelimme toisiamme silmiin ja sanoimme toistemme lauseet loppuun. Oikeasti. Kerroin perheestäni ja hän sanoi suoraan että hän on pettynyt koska en ole vapaa. Yhdessä vaiheessa tuo pitkä ja komea nappisilmä suuteli mua. Irrotin huuleni nopeasti hänen huuliltaan vaikka olisin halunnut jatkaa tuota ihanaa suudelmaa. Mutta en halua pettää. Vaikka tilanteemme onkin tälläinen.
Nyt olen kaksi kuukautta kohta miettinyt päivittäin tuota helsinkiläistä miestä. Tiedän missä hän asuu koska hän kertoi sen. Painiskelen asian kanssa menisinkö taas samaan baariin koska tiedän sen olevan hänen lähellään. En vaan saa miestä mielestäni. Vaikka tiedänkin että siinä on se riski että hän on taitava player.
Miltä tämä kuulostaa ja onko mulla yhtään kohtalotovereita?

 

[Kana-aivo]

Kuulostaa täydelliseltä! En todellakaan tiedä, mitä tekisin sun tilanteessa, menettäisin järkeni varmaan. Tsemppiä!

 

["jaa"]

Mä lähtisin sen puhuvan pään matkaan, mä en mykistä tykkee. Ja siltähä sitte sais munaaki vielä.

 

[Suola]

Nää on just näitä juttuja. Nähty, kuultu ja koettu. Ihan ensiks sanon, että en tuomitse sun tekemisiäs mutta itse olen sitämieltäettä: jos suhteessa ollaan vaan lasten takia, ei ole seksiä, läheisyyttä, välittämistä, vaan ollaan vähän niin kuin kavereita, niin jossain kohtaa toiselle voi tulla kaipuu kaikkeen siihen mikä omasta parisuhteesta puuttuu. Eli oon sitä mieltä (ja on siis todellakin vaan mun MIELIPIDE), että tommonen parisuhde kannattaa ennemmin lopettaa, kun odottaa siihen asti, että toista sattuu. Koska joka tapauksessa ne uuden kumppanin löytämiset aina sattuu sitä toista, tai jopa kumpaakin, vaikka kuinka aluks tuntuis toiselta.
Toinen vaihtoehto olis yrittää elvyttää parisuhdettaan sille tasolle mikä parisuhteelle kuuluu. Eli läheisyyttä, seksiä...

 

["Tuska"]

Seksiä, läheisyyttä ja pää on edelleen hiljaa ja mykkä. Ap:n kirjoitus olis hyvin voinut olla omalta näppikseltäni. Tosin en ole ollut lähelläkään pettämistä, vaikka ihastunkin jatkuvasti ja erittäin palavasti muihin miehiin.

Mies kuulema pihtaa ,jotta voisi näyttää että pystyy siihen. Nainen sulkee jalkansa säästelläkseen itseään ehkä paremmalle isäehdokkaalle.

 

[Minä olen miettinyt...]

Nää on just näitä juttuja. Nähty, kuultu ja koettu. Ihan ensiks sanon, että en tuomitse sun tekemisiäs mutta itse olen sitämieltäettä: jos suhteessa ollaan vaan lasten takia, ei ole seksiä, läheisyyttä, välittämistä, vaan ollaan vähän niin kuin kavereita, niin jossain kohtaa toiselle voi tulla kaipuu kaikkeen siihen mikä omasta parisuhteesta puuttuu. Eli oon sitä mieltä (ja on siis todellakin vaan mun MIELIPIDE), että tommonen parisuhde kannattaa ennemmin lopettaa, kun odottaa siihen asti, että toista sattuu. Koska joka tapauksessa ne uuden kumppanin löytämiset aina sattuu sitä toista, tai jopa kumpaakin, vaikka kuinka aluks tuntuis toiselta.
Toinen vaihtoehto olis yrittää elvyttää parisuhdettaan sille tasolle mikä parisuhteelle kuuluu. Eli läheisyyttä, seksiä...

Mä en kyllä haluais tehdä mun lapsille sitä salamaa kirkkaalta taivaalta että muutettas eri osotteisiin. Kun mä ainakin välitän miehestäni. Ja varmasti miehenikin välittää mutta kaiken mitä hän on lapsuudessaan kokenut varmasti vaikuttaa tuohon puhumattomuuteen.
En vaan jaksaisi aina olla se joka kaivelee kaiken miltä toisesta tuntuu kun tuo puhuminen ei taida toiselle merkitä juuri mitään. Mulle se taas on elintärkeää ja onneks mulla on ystäviä kelle puhua.
Ja tuon suklaasilmän kans oli uskomatonta puhua. Se että toinen sanoo lauseen loppuun tai kertoo aivan kuin se olis mun päiväkirjasta, on aika huikea tunne... Oivoi.
Saisinpa tuohon elvyttämiseen vinkkejä, onko kenelläkään suhde ollut karikolla mutta olette saaneet sen pelastettua???

 

[Suola]

Mä en kyllä haluais tehdä mun lapsille sitä salamaa kirkkaalta taivaalta että muutettas eri osotteisiin. Kun mä ainakin välitän miehestäni. Ja varmasti miehenikin välittää mutta kaiken mitä hän on lapsuudessaan kokenut varmasti vaikuttaa tuohon puhumattomuuteen.
En vaan jaksaisi aina olla se joka kaivelee kaiken miltä toisesta tuntuu kun tuo puhuminen ei taida toiselle merkitä juuri mitään. Mulle se taas on elintärkeää ja onneks mulla on ystäviä kelle puhua.
Ja tuon suklaasilmän kans oli uskomatonta puhua. Se että toinen sanoo lauseen loppuun tai kertoo aivan kuin se olis mun päiväkirjasta, on aika huikea tunne... Oivoi.
Saisinpa tuohon elvyttämiseen vinkkejä, onko kenelläkään suhde ollut karikolla mutta olette saaneet sen pelastettua???

Niin, tosi vaikeita juttuja, eikä yhtään harvinaista. Ja ymmärrän hyvin puhumattomuuden tuskan, tai oikeastaan kaikki mitä kirjoitit. Tässä kohdassa elämää olen vaan niin sitä toisen ihmisen loukkaamista vastaan, että mielestäni olis parasta toimia kaikessa "päivän valossa".
Ihan omakohtaisia kokemuksia on, ja sitä en itse tee enää kumpaankaan suuntaan, että pettäisin, tai olisin varatun miehen kanssa. Ja teillä kun on vielä tunteita toisianne kohtaan. Voi kun keksisitte jonkun keinon millä saisitte parisuhteeseenne eloa ettei tarvitse hakea muualta sitä huomiota. Kun mulle ainakin sekin on tärkeää, siis saada huomiota.
Pitäis tuntea teitä paremmin että osais yrittää auttaa noissa parisuhde asioissa. Voimia Sinulle!

 

[huoh..]

tiedän miltä susta tuntuu.. mulla ei tosin ole mitään säätöä tai muuta ollut, mutta voi luoja, että kaipaan läheisyyttä, jonkun huomiota, jotain elettä, että minut huomataan.. :/ mies on paljon poissa töiden vuoksi, kotona käy vain viikonloppuisin ja olen niin kamalan yksinäinen, ettei mitään järkeä. miehelle olen koittanut puhua, että hommaisi lähempää töitä ja että en jaksaisi yksin tätä arkea lasten kanssa, mutta ei tunnu miehelle uppoavan tajuntaan...kaipaan niin kovin hiukan läheisyyttä, juttukaveria ja jotain tämän kammottavan yksinäisyyden tilalle.

 

[...]

Minä kävisin ottamassa vähän kyytiä. Riippuu sitten mitkä fiilikset jälkeenpäin tulisi, että kertoisinko miehelle. Voihan olla että tulee "järkiinsä" kerrasra ja jaksaa taas arkea. Tai sitten tahtoo erota kun tajuaa mitä menettää.

 

["xxxx"]

mäkin oon normaalin näkönen ja uskoisin että jopa hauska ja saisin kyllä muitakin mutta en halua. Meilläkin mis on vain viikonloput kotona ja yksinäisyys on hirveää. Onhan mulla tietty lapset jne. Kavereita on mutta ne on toisessa kaupungissa kun ollaan muutettu. On jotenki tyhjää herätä aamulla syödä käydä puistossa jne Jokainen päivä on samanlainen eikä saa kenenkään kanssa keskustella. tAI ehkä jotain pintapuolista puistossa mutta siellä ei oo tapana kauheen henkeviä alkaa keskustelemaan yhtäkkiä toisten kanssa.

 

[gvrfcd]

Se baari tyyppi on vaan harhakuvitelmaa. Olet itse täyttänyt hänelle ne loput kriteerit täydellisiksi, joita et hänestä tiedä. Sinä olet miehesi valinnut ja perheen hänen kanssaan valinnut perustaa, joten seisopa nyt sanojesi ja tekojesi takana, ettet ole mennyt puhumaan ohi suusi. Sinulla on lapset ja velvollisuuksia, etkä voi vain tolla lailla haahuilla ja harhailla, vaan tämä on todellisuutta. Miehesi on kaikin puolin hyvä mies ja varmasti olet hänelle kuitenkin tärkeä. Voisit itsekin varmasti yrittää PALJON kovemmin, jotta parisuhteenne tulisi enemmän esille perheessänne. Ei tolla lailla voi vaan luovuttaa. Sinä et ole sitä vielä ansainnut, eikä ole miehesikään.

 

[ok]

Sinuna kertoisin miehelle noista tunteista ja ajatuksista.

 

[ok]

Sinuna kertoisin miehelle noista tunteista ja ajatuksista.

Siis sille omalle vanhalle miehellesi. Sanoisin että tää tilanne tekee niin epätoivoisen olon että ajattelen nyt erästä tyyppiä.

 

["vieras"]

on aivan normaalia, että parisuhteessa on aikoja jolloin ei juuri harrasteta seksiä! Aikaa myöten kumpikin joutuu kasvamaan ja kehittymään, pohtimaan itseään ja olemassa oloaan, silloin voi olla hiljaisempaa monessa asiassa. sekin että mitä on rakkaus ja rakastuminen ovat eri asioita ja niitäkin kannattaa pohtia. mikä arvo on yhteisellä menneisyydellä ja onko se ollut turhaa ja haluaako siitä irrottautua ilman että katsoisi loppuun sen mihin on ryhtynyt.
kaikilla ihastumisia tulee, mutta meneekö siihen mukaan tosissaan...

 

[Minä olen miettinyt...]

Se baari tyyppi on vaan harhakuvitelmaa. Olet itse täyttänyt hänelle ne loput kriteerit täydellisiksi, joita et hänestä tiedä. Sinä olet miehesi valinnut ja perheen hänen kanssaan valinnut perustaa, joten seisopa nyt sanojesi ja tekojesi takana, ettet ole mennyt puhumaan ohi suusi. Sinulla on lapset ja velvollisuuksia, etkä voi vain tolla lailla haahuilla ja harhailla, vaan tämä on todellisuutta. Miehesi on kaikin puolin hyvä mies ja varmasti olet hänelle kuitenkin tärkeä. Voisit itsekin varmasti yrittää PALJON kovemmin, jotta parisuhteenne tulisi enemmän esille perheessänne. Ei tolla lailla voi vaan luovuttaa. Sinä et ole sitä vielä ansainnut, eikä ole miehesikään.

Kyllä mä sen tiedän että mieheni on hyvä mies, ei käy baareissa ja viettää aikaa meidän kanssa, on kaikki illat kotona. Itse olen paljon sosiaalisempi ja tarvitsen muitakin ihmisiä välillä ympärilleni.
Ja tiedän että baarimies on illuusiota, jos en olisi tälläisessä tilanteessa, tuskin miettisin häntä. Mutta olen kaikkeni yrittänyt. Hellyyttä ja läheisyyttä ei saa kotona jos ei erikseen pyydä. Sitten kun joskus harvoin itken kun olen niin surullinen, tekee mies mulle salaatin tms. Tiedän että kovin harva mies tekisi tuollaista mutta kun oikeasti haluan sen halin ja silitystä!
Eilen illalla kävin suihkussa ja menin miehen viereen, kysyin suoraan miksei hän enää koske minuun ollenkaan. Otti vain kädestä kiinni. Pyysin kääntymään minuun päin. Vastaus oli että aletaan nyt nukkumaan. Tuollaisia torjuntoja olen saanut kerta toisensa jälkeen sen alkuvuoden rakastelun jälkeen. Taas eilen nukahdin surullisena, torjuttuna ja itkuisena. En halua että mieheni alkaa rakastelemaan kanssani vain siksi koska minä niin haluan, eikö hän voisi tehdä oikeasti omaa aloitettaan?
Suoraan sanottuna olen miettinyt ihmisiä jotka suuttuvat kun puoliso käynyt vieraissa. Jos toinen on kieltänyt toiselta seksin täysin. Mikä oikeus toisella on tehdä noin toiselle???
Ja kun totuus on se että en halua pettää. En halua jättää. Ja tiedän että jos tapaan tämän tumman komistuksen vielä, en voi tietää miten käyttäydyn. Oli hän sitten kuvitelmaa tai ei, hän täyttää ainakin hetkellisesti sen mitä tarvitsen. Hän omisti minulle koko illan viimeksikin, tuijotti ruskeilla silmillään ja kuunteli, puhui, ja hurmasi.

 

["vieras"]

Sen ainakin osaan neuvoa, ettei kannata lähteä kaiken maailman hurmureiden mukaan. Jos mies on sellainen, hän osaa olla sitä myös muille naisille. Se on vaan lumetta.
Ota kissa pöydälle miehesi kanssa ja selvitä tilanne. Voi olla vaikka lääketieteellisiäkin syitä haluttomuudelle.

 

[Yz]

Kummat silmät, ruskea tukka...

 

[Minä olen miettinyt...]

[QUOTE="vieras";22330285 begin_of_the_skype_highlighting**************22330285******end_of_the_skype_highlighting begin_of_the_skype_highlighting**************22330285******end_of_the_skype_highlighting]Sen ainakin osaan neuvoa, ettei kannata lähteä kaiken maailman hurmureiden mukaan. Jos mies on sellainen, hän osaa olla sitä myös muille naisille. Se on vaan lumetta.
Ota kissa pöydälle miehesi kanssa ja selvitä tilanne. Voi olla vaikka lääketieteellisiäkin syitä haluttomuudelle.[/QUOTE]

Niin mä kans epäilen että voi olla jotain terveydellisiä syitä. Mutta miten ihmeessä saan mieheni puhumaan lääkärille jos ei puhu mullekaan?!? Ja siitä olen ainoastaan ollut tyytyväinen ettei mieheni harvoin baarissa käydessämmekään ole mikään naisten naurattaja tms. vaan sielläkin juttelee mieluummin omassa tutussa porukassa.
Mutta kun mä oon niin loputtoman väsynyt olemaan se joka nostaa jokaikisen kissan pöydälle. En mä siis sellainen ole että joka ikisen pikkuasian haluan vatvoa, kuitenkin päässäni on hyvin tilaa kaikenmaailman ajatuksille ja ehkä liiankin pitkään vatvon niitä siellä. Meillä oli viime kesänä ainut riita kun sanoin hänen sukulaisensa käytöksestä mua kohtaan. Sitäkin olin kestänyt monta vuotta eikä mies ollut huomannut mitään erikoista vaikka hänen sukulaisensa on kamalan ilkeä kaikille, jopa lapsillemme. Sitten kun otin asian puheeksi, tuntui kuin hän olisi nurkkaan ahdisteltu eläin kun halusin hänen sanovan oman mielipiteensä. Ja luulen että hänen historiassaan on syitä hänen käytökselleen, hänen isosiskonsa on todella voimakas persoona ja hänen sisko on pitänyt käytännössä huolen pienemmistä heidän lapsuudessaan, vaikka on ollut itsekin lapsi. Luulen että isosisko on jyrännyt pienemmät aika 6-0 kaiken aikaa kun tekee sitä vielä aikuisiälläkin vaikka olemme onneksi aika vähän tekemisissä kun asuvat niin kaukana.
En omasta mielestäni ole mikään Justiina vaan ihan leppoisa nainen, en stressaa pienistä mutta tämä ei mielestäni enää ole mikään pieni asia. Mieheni on sanonutkin että olen paras nainen hänen exiensä jälkeen koska olen niin tasapainoinen. Siinä oikeastaan ainoat positiiviset sanat joita hän on kertonut suoraan, muuten hän ei pahemmin höpäjä näistä asioista.

 

[Minä olen miettinyt...]

tiedän miltä susta tuntuu.. mulla ei tosin ole mitään säätöä tai muuta ollut, mutta voi luoja, että kaipaan läheisyyttä, jonkun huomiota, jotain elettä, että minut huomataan.. :/ mies on paljon poissa töiden vuoksi, kotona käy vain viikonloppuisin ja olen niin kamalan yksinäinen, ettei mitään järkeä. miehelle olen koittanut puhua, että hommaisi lähempää töitä ja että en jaksaisi yksin tätä arkea lasten kanssa, mutta ei tunnu miehelle uppoavan tajuntaan...kaipaan niin kovin hiukan läheisyyttä, juttukaveria ja jotain tämän kammottavan yksinäisyyden tilalle.

Tuota en voi edes kuvitella että mies olisi kokonaan poissa. Harrastatteko kuitenkin viikonloppuisin seksiä ja onko mies silloin läsnä lasten ja sinun kanssasi, siis aidosti? Luulen että meillä ongelma saattaa olla siinä että olemme liian tiiviisti yhdessä. Alkuvuodesta, juuri ennen rakastelua olin nimittäin lasten kanssa lomalla. Pitäisiköhän mun taas lähteä vähän reissun päälle että sais kotonakin huomiota... Olen nimittäin hoitovapaalla eli pystyisin semmoisen viikon reissun tekemään muksujen kans ennen ens vuoden töihinpaluuta.

 

[Sapfo]

Kyllähän sulta selkeästi puuttuu elämästä jotain keskeistä kun kerran sorruit tuohon suklaasilmään.

Pysyisikö elämänne samanmoisena enää jos alat tapaamaan tätä miestä, tuskin. Edessä voi olla ero jos rakastut kunnolla tai jos miehesi saa tietää.

 

[Minä olen miettinyt...]

Niin, en mä pystyis mihinkään salasuhteeseen. Ei mulla riittäis pokka enkä halua sitä tehdä toiselle. Ja tuskin olisin tarpeeksi rohkea heittämään tasapainoista arkea roskiin hurmurin takia joka ei ehkä takaa tasapainoista elämää. Ja onhan Stadi iso mesta, voi olla ettemme tapaa enää ikinä, ja ehkä olisi parempi pysyä poissa sieltä hänen kotinurkiltaan. Siellä kun ei minulle ole mitään muuta kuin tuo meidän baari jossa molemmat tykkää käydä ja hänen koti siinä nurkilla.
Silloin yöllä kun tulin baarista kotiin jolloin tapasin tuon hurmurin, olin hilkulla etten herättänyt miestäni kertoen mitä olin kokenut ja kuinka meidän elämämme on perseestä tälläisenään. Sitten olin niin väsynyt että aloin vaan nukkua, jälkeenpäin kaduttaa etten sanonut sitä hänelle koska humalaisen suustahan se totuus tulee...
Ehkäpä olisi pienen irtioton paikka, voisin taas ottaa tenavat ja koiran mukaan ja lähteä tuulettamaan ajatuksia jonnekinpäin maailmaa. Jospa mieskin saisi täällä yksin aikaa miettiä onko kohdellut parisuhdettamme arvostaen vaikka isänä hän on todella hyvä!

 

[Minä olen miettinyt...]

laitetaas nosto

 

[Minä olen miettinyt...]

nosto

 

[players]

Eli se musta mies siellä baarissa on työtön alkoholisti kun päivät siellä heiluu?

 

[Minä olen miettinyt...]

Eli se musta mies siellä baarissa on työtön alkoholisti kun päivät siellä heiluu?

Mikä musta mies??? Siis tumma, tarkoitin ihan vaan hiusten ja silmien väriä. Eikä heilu siellä päivisin vaan joskus iltaisin käy kun hänen poikansa ei ole hänellä vaan äidillään.