seksiasiaa...miehen suorat sanat

[taustalla]

käytiin tuossa aika kiivas keskustelu. asia niinpäin että mä haluaisin useamin ja mies ei. asiasta ennenkin väännetty peistä ja silloin mies ymmärsi pointin ja myönsi että toiselle voi tuottaa hyvää mieltä vaikkei itse pystyisi/haluaisi. nyt ääni kellossa on muuttunut. kuulemma sekin vaatii sen oman haluamisen vaikkei toinen odotakaan itse suoritusta. mä ymmärrän jos toiselle sanoo ei, mutta onko hyvän olon tuottaminen liikaa vaadittu. monasti homma (luomumenetelmällä) loppuu just kun mä pääsen fiilareihin. näin mentiin vuosia. sitten hommattiin leluja ja homma toimi ja molemmilla hyvä olo. onhan se keinotekoista, mutta kaipaamahan sitä hekumaa itsekin. mä ymmärrän jos toiselta tulee vastaus ei suoraan seksiehdotukseen, meneehän se haluttava olo ajallaan ohi. ja voi mennä se halukas olokin kesken kiihkeimmän hetken. lapsellinen olen mutta kysyin mieheltä että mitäs jos vuosia olis käynyt niin että kun hänellä alkaa tulemaan hyvä olo, niin mä vaan lopettaisin. se jos mikä tuntuu pahalta, ei se että toinen sanoo ei jos ehdottelee.

mulle ei tuota pahaa mieltä tuottaa toiselle hyvä olo jos mua ei kiinnosta tai ei voida olla. nyt tuli paha olo että toinen on sitten vain miellyttänyt nää viime ajat. me saatiin lapset aika pian suhteeseen ja seksikin oli vähäistä, mentiin miehen ehdoilla. sitten kun lapset oli pieniä niin se kahdenkeskinen aika jäi. mä en edes nuorena pitänyt sekistä, mutten ollut pihtari. lapset vei sitten sen halun totaalisesti kun painoa tuli, ja tunsi ettei ole viehättävä.

nyt sitten pari vuotta sitten rakastuin mieheeni ja tunteet heräs. ja meillä oli tosi tunnelmallista. ja tuntuu niin väärältä että tää olis ollut tässä kun mies ilmoitti ettei häntä enää kiinnosta. noh sain sen pari vuotta sitten nauttia. onko muilla pareilla ongelmaa että sitä huomaa vasta vähän varttuneempana nauttivansa jostain asioista, ja sitten vedetään matto pois alta.

enää olen vain siis äiti. vaimosana on vitsi, ja naiseksi en enää itseäni tunne. mies kun on aina saanut ja saanut(ymmärsköhän tätä kukaan), mä koen että mua on naisena nyt niin loukattu. tosi kylmästi mies saoi ettei enää kiinnosta, ja että pitkän aikaa hänellä ollut mielessä että se vaatii sen omankin haluamisen että voi tuottaa toiselle hyvän mielen. onko naiset ja miehet tässä asiassa sitten erilaisia.

 

[lyhyesti]

Ei millään pahalla mutta punainen lanka jutustasi vähän puuttui...en ihan ymmärtänyt tekstiäsi.Mutta yksi ISO asia loisti pitkästä kirjeestäsi ;et koe olevasi ARVOKAS tässä suhteessa.Et edes senvertaa arvokas että saisit tyydytyksen seksissä/jos miehesi noin yksipuolisesti käyttäytyy,jatkaa tuota aina vain ....eikö olisi aika vaatia muutos /mikäli sitä ei tule ;keräisit kimpsusi ja kampsusi ja etsisit uuden ihmisen joka ajattelee eri tavalla kuin nykyinen ukko.Paistoi kyllä PAHA olo viestistäsi.Joku jolle puhuisit ,terapeutti ym.olisi myös varmasti paikallaan.Paljon voimia ja pidä ITSEKUNNIOITUS kohdallaan-kun arvostat itse itseäsi niin muutkin arvostavat! :hug:

 

[alkuperäinen]

\

Ei millään pahalla mutta punainen lanka jutustasi vähän puuttui...en ihan ymmärtänyt tekstiäsi.Mutta yksi ISO asia loisti pitkästä kirjeestäsi ;et koe olevasi ARVOKAS tässä suhteessa.Et edes senvertaa arvokas että saisit tyydytyksen seksissä/jos miehesi noin yksipuolisesti käyttäytyy,jatkaa tuota aina vain ....eikö olisi aika vaatia muutos /mikäli sitä ei tule ;keräisit kimpsusi ja kampsusi ja etsisit uuden ihmisen joka ajattelee eri tavalla kuin nykyinen ukko.Paistoi kyllä PAHA olo viestistäsi.Joku jolle puhuisit ,terapeutti ym.olisi myös varmasti paikallaan.Paljon voimia ja pidä ITSEKUNNIOITUS kohdallaan-kun arvostat itse itseäsi niin muutkin arvostavat! :hug:

joo tuli kirjoitettua tuo viesti aika sekavissa tunnelmissa. mä olen tämän päivän pähkäillyt ja tullut siihe tulokseen etten halua jatkaa tätä liittoa. mä olen se romanttinen ja hellyydenkipeä suhteessa kun mies on taas toivottoman epäromanttinen ja ei kaipaa hellyyttä. mä ajattelin että viimisen kerran sanoi pahasti, ja loukkasi mun tunteita. eropaperit tänään soitin ja siitä se sitten lähtee. kiitos tuestasi.

 

[kohtalotoveri]

Mä en oikein edes tiedä miksi seksi loppui meidän avioliitosta oikeastaan kokonaan. Vaikka olis aikaakin ollut, kumpikaan ei vaan tehnyt enää aloitetta. kaikenlainen hellyyskin väheni olemattomiin. Yritin asiasta miehelle ja miehen kanssa puhua, kunnes sit yksi kaunis päivä pätin että nyt riittää ja sanoin että tämä liitto on nyt tässä. mies itseään soimasi ja ruoski miksei ollut ajoissa ymmärtänyt asian tärkeyttä mulle.. eipä auttanut ja pakko tunnustaa että onnellisempi olen ilman sitä miestä. Voimia anyway valitsemallasi tiellä!

 

[tuttu tunne]

Luin kirjoituksesi pariin otteeseen ja tunnistin teidän suhteesta paljon samoja elementtejä kun meidän suhteessa. Et kertonut, kuinka teidän seksi toimi sillon kun tapasitte..? Kuka teillä on yleensä tehnyt alotteen seksiin? jotenkin sain sen kuvan (älä loukkaannu, jos oon väärässä), että miehesi olisi ollut se joka alotteen tekee ja kuten kerroit, myös lopettaa homman kesken, jos ei häntä enää huvita? Nyt kun häntä ei sitten jostain syystä enää nappaa, niin hän ei tietenkään ole tehnyt alotetta. voisko takana olla ajatus siitä, että hän ei joko osaa ymmärtää sinun tarpeitasi/häntä ei kiinnosta ne?? Onko sun miehelläsi koskaan ollut masennusta tms? Sekin vaikuttaa nimittäin tosi paljon seksihaluihin.

Kuinka avoimesti olette puhuneet yleensä siitä, mistä toinen pitää ja mitkä ovat sinun halusi? Meillä on myös seksi mennyt oikeestaan aina "miehen ehdoilla". Mä olen viimesen vuoden aikana jotenkin itsekin alkanut vasta heräämään omaan naiseuteeni ja seksuaalisuuteeni, jota ehkä ennen tätä aina varjostanut tietty pidättyneisyys. Ja niinhän sitä usein sanotaankin, että naisen seksuaalisuus herää vasta täyteen kukoistukseensa lasten saannin jälkeen. Meille tosin vasta tulossa eka lapsi. Mun oloani ei yhtään helpota, kun nyt raskauden aikana tekee jotenkin paljon enemmän mieli, kun yleensä, eikä mies vaan halua. Muuten kyllä silittelee ja halii paljon, onneksi niin.

Mä olen myös monesti pahottanut mieleni, jos olen tehnyt alotteen ja mies sitten torjuu sanomalla esim. että teen alotteen väärin...tosi törkeetä musta sanoa toiselle noin, vähän sama, kun sun miehesi torjunut sut kielteisellä vastauksella, mutta vielä että alkaa mua tolain arvostelee! tuntuu, että mun mies jotenkin ei hyväksyis mun tarpeitani.

Tiedätkö, masturboiko sun miehesi kuitenkin, eli onko hänellä kadonneet halut seksiin ylesesti vai vain sinua kohtaan? meillä mies masturboi kyllä, mutta ei vaan mua halua. Sanoo vaan kyllästyneensä. En tiedä, kaipa ihmisen seksuaalisuus on ylipäänsä ihan pirun monimutkainen asia, mitä siihen tulee pitkässä ihmissuhteessa ainakin. Kukaan ei voi toisen seksuaalisuutta säädellä. Mutta siitä olen sun kanssa samaa mieltä, että toisen tarpeet on tärkeä yrittää tyydyttää sitten jollain muulla tavalla, jos ei seksiin pysty. Mä olen myös itse painiskellut pitkään "puutteessa"ja saa nähdä kuinka kauan tämmöstä jaksaa. :'(

Onnea valitsemallasi tiellä, jos miehesi ei tässä vaiheessa tajua, että olet tosissasi, niin anti mennä! Onnea seuraaviin suhteisiisi

 

[Miehen kanta]

Meillä on kymmenkunta vuotta edetty seksin saralla minun aloitteillani, olen kyllä pitänyt huolen siitä että vaimoni nauttii myös seksistä, usein hän saa ensin jonka jälkeen voin keskittyä omaan nautintooni. Vaimo ei ole oikeastaan ikinä tehnyt aloitteita, ei ehdottanut mitään uutta. Uusia juttuja on saanu ehdotella pitkiä aikoja, sitten kun vihdoin vaimo on suostunut, on myös tykännyt. Molemmat olimme hoikkia ja liikuimme paljon. Nyt pojan syntymän jälkeen vaimon liikkuminen on todella vähäistä, ja sen myötä kiloja kertynyt melko runsaasti. Rouvalla mahdollisuuksia liikkumiseen on, aina olen pojan kanssa kun pyydetään. Ja nyt alkaa olla tilanne se että oma seksuaalisuus kuihtuu, liian monet pakit tullu vuosien mittaan, ikäkin varmaan alkaa painaa ja rehellisesti sanottuna kaipaan sitä hoikkaa ja seksikästä naista jonka vein vihille. Jos nyt vaimoni seksuaalisuus alkaa heeräämään niin hänelle käy samanlailla kuin ap:lle, ei mua enää oikein kiinnosta. sorry.

 

[aika rajua]

\

Meillä on kymmenkunta vuotta edetty seksin saralla minun aloitteillani, olen kyllä pitänyt huolen siitä että vaimoni nauttii myös seksistä, usein hän saa ensin jonka jälkeen voin keskittyä omaan nautintooni. Vaimo ei ole oikeastaan ikinä tehnyt aloitteita, ei ehdottanut mitään uutta. Uusia juttuja on saanu ehdotella pitkiä aikoja, sitten kun vihdoin vaimo on suostunut, on myös tykännyt. Molemmat olimme hoikkia ja liikuimme paljon. Nyt pojan syntymän jälkeen vaimon liikkuminen on todella vähäistä, ja sen myötä kiloja kertynyt melko runsaasti. Rouvalla mahdollisuuksia liikkumiseen on, aina olen pojan kanssa kun pyydetään. Ja nyt alkaa olla tilanne se että oma seksuaalisuus kuihtuu, liian monet pakit tullu vuosien mittaan, ikäkin varmaan alkaa painaa ja rehellisesti sanottuna kaipaan sitä hoikkaa ja seksikästä naista jonka vein vihille. Jos nyt vaimoni seksuaalisuus alkaa heeräämään niin hänelle käy samanlailla kuin ap:lle, ei mua enää oikein kiinnosta. sorry.

ELI VAIMOSI KELPAA SINULLE VAIN TIMMINÄ /VÄHEMMÄN TIMMINÄ EI VOISI VÄHEMPÄÄ KIINOSTAA???MISSÄ RAKKAUS JA KIINTYMYS...FYYSISYYSKÖ VAIN PÄTEE

 

[Sabira]

Kuulostaa niin tutulta munkin "korvaani"..! Miehesi tuntuu olevan aika itsekäs omien tarpeittensa kanssa. Itsekin tässä pähkäilen, että mitä ihmettä mun pitäis tehdä tästä eteenpäin... Olisko tuo ikäkysymys tässä se juttu..? Me ollaan miehen kanssa samanikäiset (37v.) mutta niinhän sitä sanotaan, että nainen on parhaassa kukoistuksessaan nelikymppisenä...

 

[Harmaa]

\

Meillä on kymmenkunta vuotta edetty seksin saralla minun aloitteillani, olen kyllä pitänyt huolen siitä että vaimoni nauttii myös seksistä, usein hän saa ensin jonka jälkeen voin keskittyä omaan nautintooni. Vaimo ei ole oikeastaan ikinä tehnyt aloitteita, ei ehdottanut mitään uutta. Uusia juttuja on saanu ehdotella pitkiä aikoja, sitten kun vihdoin vaimo on suostunut, on myös tykännyt. Molemmat olimme hoikkia ja liikuimme paljon. Nyt pojan syntymän jälkeen vaimon liikkuminen on todella vähäistä, ja sen myötä kiloja kertynyt melko runsaasti. Rouvalla mahdollisuuksia liikkumiseen on, aina olen pojan kanssa kun pyydetään. Ja nyt alkaa olla tilanne se että oma seksuaalisuus kuihtuu, liian monet pakit tullu vuosien mittaan, ikäkin varmaan alkaa painaa ja rehellisesti sanottuna kaipaan sitä hoikkaa ja seksikästä naista jonka vein vihille. Jos nyt vaimoni seksuaalisuus alkaa heeräämään niin hänelle käy samanlailla kuin ap:lle, ei mua enää oikein kiinnosta. sorry.

mä ymmärrän jos kaipaat sitä vaimosi omaa luonnetta joka usein jää jalkoihin kun lapsia saa mutta pilkunviilaaja kun olen niin oletko pojan kanssa siis vaan silloin kun pyydetään?
oletko varma että vaimo ei halua liikkua josko sinä häntä siihen painostat?
koska tuntuu että olet kyllä itsekkin aika ikävällä asenteella matkassa.
sorry...

 

[alkuperäinen]

\

Luin kirjoituksesi pariin otteeseen ja tunnistin teidän suhteesta paljon samoja elementtejä kun meidän suhteessa. Et kertonut, kuinka teidän seksi toimi sillon kun tapasitte..? Kuka teillä on yleensä tehnyt alotteen seksiin? jotenkin sain sen kuvan (älä loukkaannu, jos oon väärässä), että miehesi olisi ollut se joka alotteen tekee ja kuten kerroit, myös lopettaa homman kesken, jos ei häntä enää huvita? Nyt kun häntä ei sitten jostain syystä enää nappaa, niin hän ei tietenkään ole tehnyt alotetta. voisko takana olla ajatus siitä, että hän ei joko osaa ymmärtää sinun tarpeitasi/häntä ei kiinnosta ne?? Onko sun miehelläsi koskaan ollut masennusta tms? Sekin vaikuttaa nimittäin tosi paljon seksihaluihin.

Kuinka avoimesti olette puhuneet yleensä siitä, mistä toinen pitää ja mitkä ovat sinun halusi? Meillä on myös seksi mennyt oikeestaan aina "miehen ehdoilla". Mä olen viimesen vuoden aikana jotenkin itsekin alkanut vasta heräämään omaan naiseuteeni ja seksuaalisuuteeni, jota ehkä ennen tätä aina varjostanut tietty pidättyneisyys. Ja niinhän sitä usein sanotaankin, että naisen seksuaalisuus herää vasta täyteen kukoistukseensa lasten saannin jälkeen. Meille tosin vasta tulossa eka lapsi. Mun oloani ei yhtään helpota, kun nyt raskauden aikana tekee jotenkin paljon enemmän mieli, kun yleensä, eikä mies vaan halua. Muuten kyllä silittelee ja halii paljon, onneksi niin.

Mä olen myös monesti pahottanut mieleni, jos olen tehnyt alotteen ja mies sitten torjuu sanomalla esim. että teen alotteen väärin...tosi törkeetä musta sanoa toiselle noin, vähän sama, kun sun miehesi torjunut sut kielteisellä vastauksella, mutta vielä että alkaa mua tolain arvostelee! tuntuu, että mun mies jotenkin ei hyväksyis mun tarpeitani.

Tiedätkö, masturboiko sun miehesi kuitenkin, eli onko hänellä kadonneet halut seksiin ylesesti vai vain sinua kohtaan? meillä mies masturboi kyllä, mutta ei vaan mua halua. Sanoo vaan kyllästyneensä. En tiedä, kaipa ihmisen seksuaalisuus on ylipäänsä ihan pirun monimutkainen asia, mitä siihen tulee pitkässä ihmissuhteessa ainakin. Kukaan ei voi toisen seksuaalisuutta säädellä. Mutta siitä olen sun kanssa samaa mieltä, että toisen tarpeet on tärkeä yrittää tyydyttää sitten jollain muulla tavalla, jos ei seksiin pysty. Mä olen myös itse painiskellut pitkään "puutteessa"ja saa nähdä kuinka kauan tämmöstä jaksaa. :'(

Onnea valitsemallasi tiellä, jos miehesi ei tässä vaiheessa tajua, että olet tosissasi, niin anti mennä! Onnea seuraaviin suhteisiisi

juu kyselit suhtee alusta. mies teki melkein aina aloitteen mut en ollut pihtari vaikkei seksi niin napanut. en vain osannut näyttää ja kertoa että mistä pidän. seksistä tuli sellainen likainen ja nopeasti poishoidettava asia. ja kun tuntui että miehelle riitti et tyydytti itsensä ja mä en vain kerinnyt hommaan mukaan ku se oli nopeesti ohi. mies selvästi häpes asiaa ja siitä ei puhuttu. ja sitten synty lapset ja se jäi selvittämättömän jonnekkin muhimaan.

lapset lisäs haluttomuutta ja epänaiseutta. ja olihan meillä pitkiä taukoja. raskausaikana halutti tosi paljon ja silloin mä viimeistään opin et mullakin on oikeus nauttia ja aloin masturboida. mutta silti salaa mieheltäni. seksihetket oli edelleen sellaista että tuntui että mies vain masturboi muhun. ei ollut sitä hellyyttä ja toisen huomioonottamista.

sitten mulle itselle tuli vuosien päästä semmoinen tunne kun olin sinut kroppani kanssa ja saanut raskauskilot ja ylimääräset pois. meidän suhteeseen tuli uus ulottuvuus hellyys, puhuminen ja moni muu asia. seksistä irtosi paljon ja tuli sellaista estottomuutta. pari vuotta oli uuden hakua, kokeilua ja nautittiin toisistamme.

sitten tiedä mikä meni vikaan kun koskaan ole liikoja pyytänyt. mutta mies ilmoitti suoraan että sitä on liikaa, ja aika tekee tehtävänsä. ja kuinka pitää huomioida toinen parisuhteessa. ja puhun nyt tuosta että suo toiselle hellyyttä ja sitä hyvää vaikka ei itse aktia olisi. toki sellaisestakin hyvästä voi kieltäytyä mutta se tapa millä mies sen sanoi ja ilmoitti.

huonot eroperusteet nämä on mutta jotenkin meni itsevarmuus ja luottamus. tuntuu että se 2 vuotta ei olis miehelle merkinnyt mitään. tuntui että ikäänkuin olisin vain miestä käyttänyt hyväksi, ja en olisi häntä ottanut huomioon. kun hänen päänsä sisällä se on sama asia, että oliko se seksiä vai toisen hyväilyä, että siihen jälkimmäiseenkin tarvitaan se oma halu. hänelle ei riitä että sitä tuottaa toiselle mielihyvää ja hyvää mieltä.

olen vain niin loukkaantunut ja pahoillani. itsekunnioituksen rippeitä tässä nyt keräilen ja yritin ymmärtää ja varmana kumpikin toisiamme. tämä polku nyt ei tunnu enää yhteiseltä, vaan liian pimeältä ja kuoppaiselta. ja en halua katkeroitua ja suht nuoria ollaan vielä, että en näe syytä miksi meidän pitäis vihoitella ja katkeroitua.

mutta se loukattu naisen mieli. kun en pysty unohtamaan, ja tuntuu pahalta että toisella on paha mieli olla naisensa vieressä. toisinpäin tää homma toimisi. mutta mietin vain koko ajan että missä tein väärin ja mitä olis pitänyt tehdä toisin. asia kummittelee tuolla päässäni taukoamatta. mies on hyvä isä ja muuten ok, mutta tunnekylmä mies joka ei ymmärrä sanoneensa mitään loukkaavaa tai väärää. äh tätä on enää niin vaikea pukea sanoiksi.

mutta tsemiä sulle. luin kirjoitustasi ja mulla on niin sympatiat sun puolellasi. vain tälläistä voi ymmärtää jos itse on kokenut tai kokenut samaa. meillä ei enää puhuminen auta. olen itkuni itkenyt ja sanonut mitä pitää sanoa, ja varmasti olisi paljon pitänyt jättää sanomattakin. olen itkenyt, huutanut ja raivonnut niin sisäisesti ja ulkoisesti. toimitaan ettet sinä katkeroidu vaan saatte asianne selvitettyä. nää on niin hemskutin vaikeita asioita. ja lopuksi tuo asia ei ole ainoa eron syy, se vain oli tähän kaikkeen viimeinen niitti.

 

[alkuperäinen]

huomasin juuri kuinka älyttömästi kirjoituksessani oli virheitä ja toistatarkoittavia sanoja. sori :ashamed:

 

[Hopeinen Kuu]

ap.lle, älä suotta anteeksi pyytele kirjoitusvirheitä tms minä uskon ymmärtäneeni mitä halusit kertoa.
onnea elämässäsi eteenpäin.
meillä painiskellaan samantyyppisten asioiden kanssa.
mies heitti ilmaan mahdollisuuden avioerosta jo.
itse en sitä haluaisi, täytyy vaan yrittää enemmän.
en haluaisi miestäni seksin takia menettää :'(

 

[clivia]

\

käytiin tuossa aika kiivas keskustelu. asia niinpäin että mä haluaisin useamin ja mies ei. asiasta ennenkin väännetty peistä ja silloin mies ymmärsi pointin ja myönsi että toiselle voi tuottaa hyvää mieltä vaikkei itse pystyisi/haluaisi. nyt ääni kellossa on muuttunut. kuulemma sekin vaatii sen oman haluamisen vaikkei toinen odotakaan itse suoritusta. mä ymmärrän jos toiselle sanoo ei, mutta onko hyvän olon tuottaminen liikaa vaadittu. monasti homma (luomumenetelmällä) loppuu just kun mä pääsen fiilareihin. näin mentiin vuosia. sitten hommattiin leluja ja homma toimi ja molemmilla hyvä olo. onhan se keinotekoista, mutta kaipaamahan sitä hekumaa itsekin. mä ymmärrän jos toiselta tulee vastaus ei suoraan seksiehdotukseen, meneehän se haluttava olo ajallaan ohi. ja voi mennä se halukas olokin kesken kiihkeimmän hetken. lapsellinen olen mutta kysyin mieheltä että mitäs jos vuosia olis käynyt niin että kun hänellä alkaa tulemaan hyvä olo, niin mä vaan lopettaisin. se jos mikä tuntuu pahalta, ei se että toinen sanoo ei jos ehdottelee.

mulle ei tuota pahaa mieltä tuottaa toiselle hyvä olo jos mua ei kiinnosta tai ei voida olla. nyt tuli paha olo että toinen on sitten vain miellyttänyt nää viime ajat. me saatiin lapset aika pian suhteeseen ja seksikin oli vähäistä, mentiin miehen ehdoilla. sitten kun lapset oli pieniä niin se kahdenkeskinen aika jäi. mä en edes nuorena pitänyt sekistä, mutten ollut pihtari. lapset vei sitten sen halun totaalisesti kun painoa tuli, ja tunsi ettei ole viehättävä.

nyt sitten pari vuotta sitten rakastuin mieheeni ja tunteet heräs. ja meillä oli tosi tunnelmallista. ja tuntuu niin väärältä että tää olis ollut tässä kun mies ilmoitti ettei häntä enää kiinnosta. noh sain sen pari vuotta sitten nauttia. onko muilla pareilla ongelmaa että sitä huomaa vasta vähän varttuneempana nauttivansa jostain asioista, ja sitten vedetään matto pois alta.

enää olen vain siis äiti. vaimosana on vitsi, ja naiseksi en enää itseäni tunne. mies kun on aina saanut ja saanut(ymmärsköhän tätä kukaan), mä koen että mua on naisena nyt niin loukattu. tosi kylmästi mies saoi ettei enää kiinnosta, ja että pitkän aikaa hänellä ollut mielessä että se vaatii sen omankin haluamisen että voi tuottaa toiselle hyvän mielen. onko naiset ja miehet tässä asiassa sitten erilaisia.

Jos minä olisin sinä lopettaisin liiton ja hankkisin uuden suhteen.
Elin avoliitossa kolme vuotta missä mies ei halunnut ikinä.
Nyt elän sinkkuna,on ihana rakastaja joka tulee aina kun haluan ja joka nauttii seksistä yhtä paljon kuin minä ja on valmis ja innokas toteuttamaan kaikki mielihaluni.
Vielä kun tuon saisi ihan ikiomaksi niin elämä olis ihanaa mut hyvä näinkin.
Pihtaaminen on #&%?$!* se pitäis lailla kieltää.