Seksiä vasta avioliitossa

Näitäkin ihmisiä vielä nykypäivänä riittää. Monet uskonnolliset tai muuten vaan periaatteelliset ajattelevat näin, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Tai ainakin sille ainoalle oikealle.

Itsekin antauduin vasta kihlausaikana. Samoin teki mieheni. Nyt takana on onnellista(ja välillä vähemmän onnellista) liittoa pitkä aika. Viime aikoina meillä molemmilla on kytenyt mielessä ajatus vieraista. Mitähän se olisi vieraan miehen kanssa? Mies pohtii naisia. Pystymme keskustelemaan asiasta ja paljon siitä onkin keskusteltu. Meillä on hyvä liitto.

Meillä on ollut aika hyvä seksi-elämä alusta asti. On nytkin, mutta jokin nelikymppisen viettikö ajaa tähän??? Vai kaikkialta nykyään tulviva mediaseksi?
Kysyisinkin teiltä muilta vastaavassa tilanteessa olevilta, että miten se seksi alkoi sujua vihkimisen jälkeen? Entä nyt? Kauanko on liittoa takana? Oletteko pettyneet, kun ette etukäteen tienneet, millainen kumppani on?

Ja teiltä, joilla on nyt vakisuhde, mutta takana niitä entisiä panoja : onko se ihanne vai risti????? Tuleeko ne exät mieleen välillä?

 

Otsikkosi on ollut ihanteeni aina. Silti se ei minun elämässäni toteutunut :ashamed: oikeasti aiemmat suhteet ovat minulle taakka ja häpeä; olisin niin toivonut, että olisimme jakaneet vain ja ainoastaan keskenämme tämän ihanan asian, seksin... Toisaalta nämä "eksyksissä" viettämäni vuodet (ennen mieheni tapaamista, joihin vuosiin myös esiaviolliset suhteeni kuuluvat) antavat kykyä arvostaa sitä, mitä minulla nyt on... olipa selkeä vastaus... :/

 

No mä olen kyllä vaan tyytyväinen, että meillä molemmilla on elämänkokemusta takana nyt, kun ollaan vakiinnuttu. Ei siitä kokemuksesta koskaan haittaa ole. Osaa arvostaa sitä mitä nyt on. Eikä sitä valintaa nyt muutenkaan kannata tehdä ihan tietämättä etukäteen mitä saa...

 

kyllähän jokainen tekee ite omaa elämäänsä koskevat valinnat, mutta ite en odottaisi avioliittoon asti. seksi on kuitenkin tärkeä osa parisuhdetta ja haluaisin sitäkin yhdessä kokeilla ja saada seksielämän sujumaan yhdessä ennen avioliittoa.

 

Me säästimme itsemme avioon asti ja meillä oli yhdessä aikaa opetella ja nauttia. Yhteiselämää on nyt takana 15 vuotta ja seksielämä paranee vuosi vuodelta. Aivan ihanaa olla puolisolle se ainoa. Alusta asti keskusteltu, myös jo seurusteluaikana asiasta. Ihanaaaa!

 

Niin ihanaa että edes jotkut jaksavat odottaa avioliittoon..Itse ihailen sitä neitseyden pitämistä avioliittoon.

Anteeksi,etten muuten mitä kommentoi..

 

En nyt ihan niin radikaali ole ollut, edes koskaan ajatellut vakavasti moista, mutta olen ollut kohtalaisen "nirso" ja pidättäytynyt ja antautunut vasta vakavammassa suhteessa.

En tiedä onko tämä hyvä asia, minusta voisi olla ihan kiva että olisi vähän enemmän kokemusta. Miehellä sitä kyllä on, ja puhutaan kyllä näistä asioista avoimesti.

Ei kyllä ole valittamistakaan, meidän seksielämä ei vielä ole täydellistä- mutta meillä on vielä monen monta vuotta edessä oppia toisitamme.

 

Täällä yksi, joka ei mennyt suutelua pitemmälle edes kihlausaikana. Syynä tietty se usko.
Ihana hääyö meillä oli. Kuvitelkaa, nähdä eka kertaa nainen alasti. Unelma!!! Monesti naiseni kanssa sitä muistellaan ja ihana muisto se on molempien mielestä. Meillä ei ollut kiire mihinkään, saimme yhdessä nauttia ja "opetella" nauttimaan toisistamme ilman minkäänlaisia suorituspaineita....

Nyt on aviota takana 15v ja elämä entistä ihanampaa. Toki meilläkin välillä mielen vieressä käy se ajatus, että mitä se olisi toisaalla, mutta se on vaan sellainen yhteinen mietintäaihe, jolla taas parannetaan omaa suhdetta. Pohditaan yhdessä sitä, mitä uutta me keksisimme omaan suhteeseen.

 

Meillä myös. Elikkä kihlausaikana suudeltiin ja vähän vaatteiden päältä koitettiin.. Sitten vasta hääyönä näin vaimoni alasti. Ja täytyy todeta että odottaminen kannatti

Nyt on 11 vuotta takana.
Totta ihmeessä sitä joskus miettii että miltä tuntuisi jonkun toisen kanssa. Mutta ihan samalla lailla se varmaan käy mielessä vaikka olisikin vaikka kymmenestä naisesta kokemusta.

Ja se tieto ja luottamus että ollaan toisellemme se ainoa, niin se kyllä auttaa ihan arkielämässäkin, ei pelkästään seksissä. Ja seksi on ollut upeaa koko tämän ajan. Yhdessä saatu kaikki ihana opetella, ja kyllä sitä vielä varmaan ihan uusiakin juttuja keksitään. Onhan meillä aikaa vielä, eikä mihinkään kiire

 

Joo tulihan tuota harrasteltua ennen naimisiinmenoakin...
Tuli mieleen eräs ex jonka kanssa seksuaaliset halut ja toteutustavat poikkesi ihan täysin, tässäkin syytä miksi ex. Ajatella jos sen kanssa olisi naiskentelematta avioliittoon päräyttänyt... Ei hyvä ei!

 

\

Me säästimme itsemme avioon asti ja meillä oli yhdessä aikaa opetella ja nauttia. Yhteiselämää on nyt takana 15 vuotta ja seksielämä paranee vuosi vuodelta. Aivan ihanaa olla puolisolle se ainoa. Alusta asti keskusteltu, myös jo seurusteluaikana asiasta. Ihanaaaa!

:heart: :heart: Näin meilläkin! Ei edes muita seurustelusuhteita aiemmin. Todella ihanaa, kun molemmilla puhdas tausta näissä asioissa.

Ja lähdetty on aika matalalta profiililta ja koettu pettymyksiäkin kivikkoisella tiellä, mutta jatkuvan keskustelun (miltä tuntuu? miten koit? mitä toivot?) kautta olemme vuosien myötä päässeet lähes ideaalitilanteeseen. Täysi ideaalihan ei voi koskaan toteutua.
Uskomme siihen, että rakastelu oman kumppanin kanssa on se paras juttu! Kyllähän media tyrkyttää jos minkäkinlaista tyyliä irtosuhteista jne, mutta onko se hetken hekuma aviosuhteen rikkomisen väärti? Paha mieli seuraa joka tapauksessa jossakin vaiheessa.
Jos molemmilla on motivaatio hoitaa aviosuhdetta, niin seksielämänkin hoito ja kehittäminenkin onnistuu. Ja aviosuhdettahan pitää hoitaa aina vaan... :heart: :heart:

 

Mekin menimme avioliittoon puhtaina ja kokemattomina. Alku oli ihanaa. Yhdessä tutustuimme toisiimme seksuaalisesti ja onnemme oli täydellistä. Syntyi sen seurauksena 7 lasta aika tiheään tahtiin, kuten meidän piireissämme on hyvin luonnollista.
14 vuoden jälkeen kaiketi mies kyllästyi ja kaipuu vieraalle laitumelle kävi liian suureksi, kun hän lopulta oli tehnyt päätöksen mennä vieraisiin naisiin. Seksiä meillä oli edelleen ja en minä huomannut mitään, että välillä oli käyty jossakin. Ei sitä edes osannut kuvitella.
Sitten mies tunnusti itse. Tunnusti toisen ja kolmannenkin kerran ja aneli anteeksiantoa. Hän korosti nimenomaan sitä, että se vieraan kokeileminen oli liian kiehtovaa. Kokemuksen puute!
Odotan kahdeksatta lasta ja tiedätte varmaan, millaiset ovat miettimiseni. Tämän odotuksen aikana olen kaiken saanut tietooni. Jos lähden, jään aivan yksin, koska koko lähipiirini tuomitsee avioeron. Miehestä tehdään hyvä ja lähtijä on se huono.

Katson tässä nyt kuukauden kerrallaan. Enää en usko mihinkään. Menköön mies, tai ei. Itse pärjään.

 

Molemmilla oli kokemuksia ennen liittoa ja minusta se oli hyvä. Olimme jo löytäneet itsemme seksuaalisesti ja tiesimme, mitä haimme. Löysimme seksuaalisen tyydytyksen toisitamme.

Siitä huolimatta välillä käy mielessä, millainen olisi joku toinen... Uskon, että se on väistämätöntä jokaisessa parisuhteessa. Ja ajatuksiahan saa toki olla, kunhan ei tee mitään toista loukkaavaa.

Jos parisuhteessa pystyy avoimesti keskustelemaan seksuaalisista tunteista muita kohtaan, uskoisin liiton olevan hyvällä pohjalla.