Seksi toimii LOISTAVASTI, vaan ei mikään muu.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja IGLUIHME
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

IGLUIHME

Vieras
Siis onko tämä yleinenkin ongelma, kun tosiaan meiltä puuttuu näin 15 vuoden yhteiselon jälkeen kaikki muu. Tuo kiihkeä seksielämä toimii, mutta eipä se yksin ole mikään hyvän parisuhteen edellytys. Ehdotuksia miten tästä kolkkoudesta saisi kaivettua vielä läheisyyttä, romantiikkaa tai jotakin muuta yhteistä.
3 lasta on ja ollaan kai heiltä unohdettu tämä parisuhteen hoitaminen. :(
 
Jotenkin oudolta kuulostaa että ei ole hellyyttä eikä läheisyyttä eikä romantiikkaa, mutta seksi toimii? Ehkä teidän molempien mieleen on sitten tunteeton seksi. Vaikea kyllä sanoa, onko teillä sitten riitoja?
 
Periaatteena: Laatu korvaa määrän. EN ole helppo. Toimii, mutta meillä se ei tarkoita jokapäiväistä jyystämistä. Ei tarvitse uskoa, mutta tää on kyllä ihan totta joka sana.
 
[QUOTE="joku";28070646]Jotenkin oudolta kuulostaa että ei ole hellyyttä eikä läheisyyttä eikä romantiikkaa, mutta seksi toimii? Ehkä teidän molempien mieleen on sitten tunteeton seksi. Vaikea kyllä sanoa, onko teillä sitten riitoja?[/QUOTE]

Kai sitä läheisyyttä on siinä, kun on sitä seksiäkin. Siinäpä se sitten. Tarkoitan, että muuten on TODELLA hiljaista. Eikä tuo ole mitään kylmää, vaan oikeasti aivan ihanaa. En tajua miten tähän tilanteeseen on ajauduttu. Outo yhtälö taitaa olla ja en nyt ole ihan varma osasinko selittää tätä edes ymmärrettävästi.
Riitoja meillä joskus on, mutta ei mielestäni mitään ylitsepääsemätöntä.
 
Itseasiassa mä en edes usko, että tuo on kovin harvinainen kuvio.
Itsellä on ollu samanlainen tilanne. Oli paljon ongelmia, mutta seksi toimi ja sitäkautta sai tuntea että on läheisyyttä ja tulee rakastetuksi, kun kuitenkin seksielämä oli aktiivista ja sitäpaitsi kun kumppani halusi tyydyttää seksuaalisesti, oli varmaan helpompi antaa anteeksi huono käytös muuten.
Seksuaalisuus on ihmisen herkimiä osa-alueita - jos tulee sillä saralla loukatuksi, suhdetta tuskin voi pelastaa, muutta jos se toimii, kaikki muu on järjestettävissä.
Mäkin kovasti haluaisin uskoa, että seksi ei ole parisuhteen edellytys, mutta kun kyllä se tutkimustenkin mukaan on; jos ei ole seksielämää ja muutenkaan ei yhteiselo toimi, tuntee itsensä kokonaan hylätyksi, mutta sen seksin kautta saa edes jonkinlaista läheisyyden tunnetta.
Ei siinä auta kun ruveta puhumaan asioista -siitä mitä kumoikin parisuhteelta toivoo ja odottaa -ja muistaa se, että takuulla tulee törmäyksiä ja loukkaantuu niiden keskustelujen aikana, jos kerran se tunneyhteys on ajanmyötä kadonnut. Pitää siis hyväksyä, että homma ei mene niin, että puhutaan ja se on siinä, vaan pitää oppia kokonaan uusi elämäntapa ja uuden opettelu vie aina aikansa.
 
Itseasiassa mä en edes usko, että tuo on kovin harvinainen kuvio.
Itsellä on ollu samanlainen tilanne. Oli paljon ongelmia, mutta seksi toimi ja sitäkautta sai tuntea että on läheisyyttä ja tulee rakastetuksi, kun kuitenkin seksielämä oli aktiivista ja sitäpaitsi kun kumppani halusi tyydyttää seksuaalisesti, oli varmaan helpompi antaa anteeksi huono käytös muuten.
Seksuaalisuus on ihmisen herkimiä osa-alueita - jos tulee sillä saralla loukatuksi, suhdetta tuskin voi pelastaa, muutta jos se toimii, kaikki muu on järjestettävissä.
Mäkin kovasti haluaisin uskoa, että seksi ei ole parisuhteen edellytys, mutta kun kyllä se tutkimustenkin mukaan on; jos ei ole seksielämää ja muutenkaan ei yhteiselo toimi, tuntee itsensä kokonaan hylätyksi, mutta sen seksin kautta saa edes jonkinlaista läheisyyden tunnetta.
Ei siinä auta kun ruveta puhumaan asioista -siitä mitä kumoikin parisuhteelta toivoo ja odottaa -ja muistaa se, että takuulla tulee törmäyksiä ja loukkaantuu niiden keskustelujen aikana, jos kerran se tunneyhteys on ajanmyötä kadonnut. Pitää siis hyväksyä, että homma ei mene niin, että puhutaan ja se on siinä, vaan pitää oppia kokonaan uusi elämäntapa ja uuden opettelu vie aina aikansa.

KIITOS! Ei siis olla aivan yksin tämän asian kanssa. Kai sitä pitää alkaa purkaa tätä vyyhtiä jotenkin. Helppoa siitä ei tule sen tiedän. Minua tämä enemmän häiritsee tai ainakin luulen niin... vaikka on mies mulle joskus maininnut, että olen välillä jotenkin kylmän tuntuinen(en ole läsnä). Itse en ole edes huomannut tätä, mutta kai tässä on sitten peiliin katsomisen paikka myös.
 
Mä uskon, että kuvio menee jotenkin niin, että jotain tunteita on, on jotain mille rakentaa, koska se herkin alue, seksi, on säilynyt.
Toi matka on kaksiteräinen miekka -meillä oli pitkä kausi, kun lomat sujui aina oikein hyvin, viihdyttiin yhdessä, mutta kun alettiin elämää syvemmältä käsittelemään, se kääntyi toisnpäin, arjesta selvittiin jotenkin, mutta matkoihin latautui odotuksia ja ne meni riitelyksi. Toisinsanoen matkat toimi niin kauan kun ne oli ihan rehellisesti maanteieteellisiä pakoja, siellä ei oltu omana itsenä vaan paettiin omaa itseä. Kun roolit alkoi ravista, ne ei enää ollukkaan niin kivoja. Se totuuden kohtaaminen -ja myös siitä itsestä- ei ollukkaan niin kivaa...
Ennenkaikkea mun mielestä kaikissa tämmöisissä murroskohdissa kun havahdutaa muutoksen tarpeeseen on tärkeää muistaa, ettei yritä ratkaista koko elämän ongelmaa kerralla, vaan on armollinen niin itselle kun toiselle -antaa aikaa muutoksen opetteluun.
Jälkiviisas on hyvä olla, mutta musta esim. meillä olis ollu viisasta asua erillään jonkunaikaa, jotta kumpikin olis oikeasti rauhassa saanu keskittyä itseensöä ja siihen mitä omalta elämältään haluaa, eli edes niin rankka vaihtoehto, että eletään hetki erillään ei aina enteile eroa, vaan voi olla keino vahvistaa suhdetta. Tavallaan aloittaa alusta, seurustellaan ja katotaan ketä tuo toinen on, koska siinä vuosien saatossa on kasvettu, pitkässä suhteessa olis minusta aika huolestuttavaa huomata olevansa naimisissa sen saman ihmisen kanssa johon on joskus tutustunu! JOs kumpikaan ei kasva (meillä esim. takana 23 vuotta) niin aika kenkku juttu!
 
Mä uskon, että kuvio menee jotenkin niin, että jotain tunteita on, on jotain mille rakentaa, koska se herkin alue, seksi, on säilynyt.
Toi matka on kaksiteräinen miekka -meillä oli pitkä kausi, kun lomat sujui aina oikein hyvin, viihdyttiin yhdessä, mutta kun alettiin elämää syvemmältä käsittelemään, se kääntyi toisnpäin, arjesta selvittiin jotenkin, mutta matkoihin latautui odotuksia ja ne meni riitelyksi. Toisinsanoen matkat toimi niin kauan kun ne oli ihan rehellisesti maanteieteellisiä pakoja, siellä ei oltu omana itsenä vaan paettiin omaa itseä. Kun roolit alkoi ravista, ne ei enää ollukkaan niin kivoja. Se totuuden kohtaaminen -ja myös siitä itsestä- ei ollukkaan niin kivaa...
Ennenkaikkea mun mielestä kaikissa tämmöisissä murroskohdissa kun havahdutaa muutoksen tarpeeseen on tärkeää muistaa, ettei yritä ratkaista koko elämän ongelmaa kerralla, vaan on armollinen niin itselle kun toiselle -antaa aikaa muutoksen opetteluun.
Jälkiviisas on hyvä olla, mutta musta esim. meillä olis ollu viisasta asua erillään jonkunaikaa, jotta kumpikin olis oikeasti rauhassa saanu keskittyä itseensöä ja siihen mitä omalta elämältään haluaa, eli edes niin rankka vaihtoehto, että eletään hetki erillään ei aina enteile eroa, vaan voi olla keino vahvistaa suhdetta. Tavallaan aloittaa alusta, seurustellaan ja katotaan ketä tuo toinen on, koska siinä vuosien saatossa on kasvettu, pitkässä suhteessa olis minusta aika huolestuttavaa huomata olevansa naimisissa sen saman ihmisen kanssa johon on joskus tutustunu! JOs kumpikaan ei kasva (meillä esim. takana 23 vuotta) niin aika kenkku juttu!
Viisaita sanoja. Paljon "meitä" löysin noista sun teksteistä myös. Kiitos! :)
 
Prempi että seksi toimii ja muuten on tasapaksua. Mutta sitten jos on siis suorastaan paskaa se muu, niin sitten ei. Ei nainen lähe jos mies himoitsee häntä kunhan ei oo muuten ihan paskaa. Eikä se yleensä oo, muuten ei seksikään toimi.

Pidät toi.
 

Yhteistyössä