Sekaisinko??

  • Viestiketjun aloittaja Jetta
  • Ensimmäinen viesti
Jetta
Mulla alkaa olemaan jo henkisesti niin loppu olotila ettei tosikaan.En oikein tiedä miksi mulla tälläinen olo on.Kaikki pitäisi olla kunnossa:mies,pari lasta,oma asunto jne..siis ns.kulissit kunnossa.Sisälläni mulla alkaa olemaan niin stressaantunut ja väsynyt olo jatkuvasti,ettätekee pahaa ajatella jo seuraavaa aamua.
Olen ihan onnellinen oikeastaan,lapsista olen kiitollinen ja rakastan heitä suunnattomasti.Miehen aknssa on ollut ongelmia enemmän aj vähemmän jo pidemmän aikaa ja avioeroakin jo koko ajan mietin ongelman ratkaisemiseksi,onko se sitten sitä..en tiedä.Mies minua sanoo rakastavansa yhä enemmän vain,joka saa mulle entistä kamalamman olotilan aikaseksi.
Tuntuu,että en ole aivan sellainen äiti joka haluaisin,joka aiemmin jo olinkin lapsilleni..nykyään,jkun kummankin uhmat painaa päälle yhtaikaseksi ja talossa kamala meteli jatkuvasti,kun saa lasten riitoja ja huushollin sotkuja setviä..Tuntuu vain,että omakin ääni nousee aiottua useammin nykyään,vaikka tiedän ettei se mitään auta..korkeintaan pahentaa tilannetta vain!Hermot on niin tiukilla nykyään...pinna kireällä koko ajan..töiden jälkeen tulen kotiin ja smaaina edessä...yrittää vain selvitä illasta kunnialla läpi.
Tänäänkin tunsin olevani niin kerta kaikkisen väsynyt kaikkeen..itku multa lopulta tuli!Siivous..meteli..se ettei lapset usko sanaakaan..kaikki tuntuu olevan aivan liikaa mulle..kaipaisin lomaa..pois kaikesta..yksikseni..
Tunnen olevani niin huono ihminen kaikin puolin nykyään.Mun pitäisi pystyä olemaan vahvempi,parempi ihminen,mulla on alpsiakin!Miksen pysty nauttimaan tästä kaikesta?Nautin toki lapsista,en pysty ajattelemaan olemista ilman heitä,mutta nytkin..en enää ymmärrä omia ajatuksiakaan!Hulluksiko mäolen tulossa?Tuntuu vain taas,kun katselee omaa ajatustaan ruudulla,että keksin itselleni ongelmia..pitäisi mun olla onnellinen!!
Onko kellään kokemuksia samanmoisesta?
Kiitos jos jaksoitte lukea..
 
Kakso
Mulla ei ole päivittäin tuommoista, välillä saattaa olla useampi päivä peräkkäin, tuntuu etten jaksa enää yhtään mitään, välillä taas saattaa mennä useampi viikko hyvin. Lapset käy hermoille ym. Kun tilanne pääsee tähän, järjestän itselleni omaa aikaa, menen lenkille tai harrastan jotain yksin. Tilanteesi kuulostaa siltä, että viikon loma vaikka edes sukulaisissa ilman omaa perhettä tekisi hyvää. Onko sinulla mahdollisuus lomaan tai pystytkö vaikka vain viettämään vapaaillan (en tarkoita ryyppäämistä) jonkun hyvän ystävän seurassa?
 
Emmanmamma
Et ole hulluksi tulossa. Olet varmaan masentunut. Kirjoituksessasi on paljon samaa kuin munkin elämässä. Kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta silti olo on onneton ja levoton.
Musta on ruvennut tuntumaan ettei miehenkään kanssa ole enää muuta yhteistä kuin tyttö. Ja yhdessäolo ahdistaa välillä kauheasti vaikka rakastankin häntä paljon. Olen kuvitellut, että suhteessamme on suuria ongelmia, mutta nyt on ruvennut tuntumaan, että "ongelma" on mun omassa olossani. Mieheni juuri tänään sanoi, että aina kun olen masentunut, rupean väittämään ettei meidän suhde ole kunnossa. Olen siis ollut masentunut jo 5 vuotta. En tiedä miksi tunnen niin, mutta olon parannuttua, parisuhteen ongelmatkin ovat kadonneet mystisesti. Ennen kuin edes ajattelet eroa, sun kannattais saada itsesi kuntoon. Ammattiauttajalla jutteleminen tuskin veisi asioita huonompaankaan suuntaan, vai mitä?
Mä olen yksi maailman parhaista itsensäsyyllistäjistä ja olen tajunnut että juuri se on yksi merkittävä syy pahaanolooni. Ei ihmekkään, että olo on kurja kun kuvittelee olevansa maailman huonoin äiti ja vaimo ja muutenkin surkea ihminen. Ei kannata tuntea syyllisyyttä. Kukaan ei voi aina jaksaa ja elämässä tulee vaiheita jolloin kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. Se ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Tota juttua mäkin yritän saada juurtumaan omaan ajatteluuni. :)
Hae apua ja turvaa mieheesi jos vaan pystyt. Sulla on ihana elämä vielä elettävänäsi kunhan saat ensin kerättyä itsellesi vähän voimia lisää. Tsemppiä! :saint:
 
eva
Moi!Kirjoittelit suurinpiirtein samoista asioista kuin minä,jos huomasit aiheen :henkisesti ihan loppu!Mulla on siis ihan samanlaisia fiiliksiä.Tänä aamuna just ajattelin tuossa että mitä järkee taas tässäkin päivässä.Nyt on tullut kuvioon mukaan vielä se että mua ärsyttää mies ihan suunnattomasti,en siedä sen läsnä oloa.Poikaa rakastan mutta kun en jaksa hoitaa niin kuin pitäisi ja eiköhän tuokin jo vaistoa äidistä.Olisi kiva kirjoitella privaatisti?
 
Jetta
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.08.2004 klo 08:14 Eva kirjoitti:
Moi!Kirjoittelit suurinpiirtein samoista asioista kuin minä,jos huomasit aiheen :henkisesti ihan loppu!Mulla on siis ihan samanlaisia fiiliksiä.Tänä aamuna just ajattelin tuossa että mitä järkee taas tässäkin päivässä.Nyt on tullut kuvioon mukaan vielä se että mua ärsyttää mies ihan suunnattomasti,en siedä sen läsnä oloa.Poikaa rakastan mutta kun en jaksa hoitaa niin kuin pitäisi ja eiköhän tuokin jo vaistoa äidistä.Olisi kiva kirjoitella privaatisti?
Huomasin kirjoituksesi vasta jälkikäteen,kun olin laittanut omani:)
Tunnetilasi on siis sama kuin mulla..mielelläni kirjottelisin kanssasi privastikin,vaihtaa ajatuksia tilanteesta.Onko sulla nimimerkkiä täällä?
 
clivia
Kuulostaa ihan normaali arjelta tuo lasten tappeleminen ja se ettei ne usko puhetta ja se väsymys ja tympääntyminen.
Noita aikoja tulee itsekullekkin kun ei sitten vois vähempää kiinnostaa olla äiti ja vaimo.
Minusta sä et vaikuta silti masentuneelta kuten joku vastaaja totesi.Nykyään niin helposti aina puhutaan masennuksesta vaikka kyse on ihan vaan pelkästä arkiväsymyksestä.
Loman tarpeessa sä selvästi olet.Olisko sulla mahdollisuutta päästä vaikka viikonlopuksi johonkin lepuuttamaan hermojasi?
Muutama yö ilman perhettä antaisi sulle lepotauon,saisit levätä ja ladata akkuja niin jaksaisi sitä arkeakin taas paremmin.
Mitä tulee ongelmiin miehen kanssa,ongelmia ja sanomista tulee parisuhteessa aina eikä se ero ole se ensimmäinen ratkaisu.
Ensin kannattaa koittaa selvittää ja ratkaista ne ongelmat ja tehdä sen eteen töitä että saa asiat kuntoon.Vaikea sanoa sen enempää kun ei tiedä millaisista ongelmista on kyse.
Mutta teillä ainakin mies tuntuu rakastavan sinua,silloin on toivoa paremmasta.
Itse eronneena sanon että kun on kohdalla puoliso jota ei kiinnosta perhe,sen enempää kuin ongelmiensa selvittäminen,ollaan toivottamassa tilanteessa ja silloin on eron paikka kuten meillä kävi.
 
En viitsi kopioida Clivian kirjoitusta, mutta samaa mieltä olen.

Pystyisitkö järjestämään arkeen yhtään hiljaista hetkeä: työmatka pyörällä, metsässäkävelyä, avantouintia?

Jos rahasta ei ole kova puute, palkatkaa siivooja jonkun firman kautta vaikka 2 krt kuussa. Silloin on perheen homma raivat leulut ym lattioilta, mutta siivooja siivoaa.
 
Jetta
Kiitos teille vastaajille:)
Olen mä yrittänytkin saada sitä ns.omaa aikaa,mutta ei se niin yksinkertaiselta tunnu.On hankala lähteä minnekään edes muutamaksi päiväksi,kun on työ ja mies ei edes sitä mun tarvetta olla yksin pois kaikesta ymmärrä.Sen mielestä perhe pitäisi riittää tekemään onnelliseksi.Joskus se on mut itkemästä löytänyt ja pitänyt sitäkin ihan hulluna,kun pitäishän mun ollakin onnllinen!Purkaa olen yrittänyt tnteitani runojen muodossa ja mies nekin löysi,ei ymmärtänyt.Joten siltä en pahemmin tukea saa nykyiseen olooni ja maailma omassa mielessä tuntuu olevan ihan entistä sekasemmin.Tuntuu niin väärältä haluta lähteä ilman ketään jonnekin,missä voisin unhohtaa kaikki ja olla vain yksin!
Kiitos silti kaikille..jos joku haluaa kirjoitella,joka on samassa tilanteessa tai ollut,laittaakaa mailiosoite meilaillaan-palstalle:)Olisi mukava vaihtaa ajatuksia:)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.08.2004 klo 11:06 Jetta kirjoitti:
.Tuntuu niin väärältä haluta lähteä ilman ketään jonnekin,missä voisin unhohtaa kaikki ja olla vain yksin!
Ei siinä mitään väärää ole. Huolehdit vain etukäteen, että ne kenestä olet vastuussa, ovat hyvässä hoidossa sillä aikaa. olet varmaan lukenut laivojen ja lentokoneiden pelastusohjeita, niissä kehoitetaan vanhempia pelastautumaan ensin itse. Silloin he voivat pelastaa myös lapsensa ja olla näiden turvana. Sama pätee myös elämässsä muutenkin.

Ole siis itse paras ystäväsi ja huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.
 

Yhteistyössä