Jetta
Mulla alkaa olemaan jo henkisesti niin loppu olotila ettei tosikaan.En oikein tiedä miksi mulla tälläinen olo on.Kaikki pitäisi olla kunnossa:mies,pari lasta,oma asunto jne..siis ns.kulissit kunnossa.Sisälläni mulla alkaa olemaan niin stressaantunut ja väsynyt olo jatkuvasti,ettätekee pahaa ajatella jo seuraavaa aamua.
Olen ihan onnellinen oikeastaan,lapsista olen kiitollinen ja rakastan heitä suunnattomasti.Miehen aknssa on ollut ongelmia enemmän aj vähemmän jo pidemmän aikaa ja avioeroakin jo koko ajan mietin ongelman ratkaisemiseksi,onko se sitten sitä..en tiedä.Mies minua sanoo rakastavansa yhä enemmän vain,joka saa mulle entistä kamalamman olotilan aikaseksi.
Tuntuu,että en ole aivan sellainen äiti joka haluaisin,joka aiemmin jo olinkin lapsilleni..nykyään,jkun kummankin uhmat painaa päälle yhtaikaseksi ja talossa kamala meteli jatkuvasti,kun saa lasten riitoja ja huushollin sotkuja setviä..Tuntuu vain,että omakin ääni nousee aiottua useammin nykyään,vaikka tiedän ettei se mitään auta..korkeintaan pahentaa tilannetta vain!Hermot on niin tiukilla nykyään...pinna kireällä koko ajan..töiden jälkeen tulen kotiin ja smaaina edessä...yrittää vain selvitä illasta kunnialla läpi.
Tänäänkin tunsin olevani niin kerta kaikkisen väsynyt kaikkeen..itku multa lopulta tuli!Siivous..meteli..se ettei lapset usko sanaakaan..kaikki tuntuu olevan aivan liikaa mulle..kaipaisin lomaa..pois kaikesta..yksikseni..
Tunnen olevani niin huono ihminen kaikin puolin nykyään.Mun pitäisi pystyä olemaan vahvempi,parempi ihminen,mulla on alpsiakin!Miksen pysty nauttimaan tästä kaikesta?Nautin toki lapsista,en pysty ajattelemaan olemista ilman heitä,mutta nytkin..en enää ymmärrä omia ajatuksiakaan!Hulluksiko mäolen tulossa?Tuntuu vain taas,kun katselee omaa ajatustaan ruudulla,että keksin itselleni ongelmia..pitäisi mun olla onnellinen!!
Onko kellään kokemuksia samanmoisesta?
Kiitos jos jaksoitte lukea..
Olen ihan onnellinen oikeastaan,lapsista olen kiitollinen ja rakastan heitä suunnattomasti.Miehen aknssa on ollut ongelmia enemmän aj vähemmän jo pidemmän aikaa ja avioeroakin jo koko ajan mietin ongelman ratkaisemiseksi,onko se sitten sitä..en tiedä.Mies minua sanoo rakastavansa yhä enemmän vain,joka saa mulle entistä kamalamman olotilan aikaseksi.
Tuntuu,että en ole aivan sellainen äiti joka haluaisin,joka aiemmin jo olinkin lapsilleni..nykyään,jkun kummankin uhmat painaa päälle yhtaikaseksi ja talossa kamala meteli jatkuvasti,kun saa lasten riitoja ja huushollin sotkuja setviä..Tuntuu vain,että omakin ääni nousee aiottua useammin nykyään,vaikka tiedän ettei se mitään auta..korkeintaan pahentaa tilannetta vain!Hermot on niin tiukilla nykyään...pinna kireällä koko ajan..töiden jälkeen tulen kotiin ja smaaina edessä...yrittää vain selvitä illasta kunnialla läpi.
Tänäänkin tunsin olevani niin kerta kaikkisen väsynyt kaikkeen..itku multa lopulta tuli!Siivous..meteli..se ettei lapset usko sanaakaan..kaikki tuntuu olevan aivan liikaa mulle..kaipaisin lomaa..pois kaikesta..yksikseni..
Tunnen olevani niin huono ihminen kaikin puolin nykyään.Mun pitäisi pystyä olemaan vahvempi,parempi ihminen,mulla on alpsiakin!Miksen pysty nauttimaan tästä kaikesta?Nautin toki lapsista,en pysty ajattelemaan olemista ilman heitä,mutta nytkin..en enää ymmärrä omia ajatuksiakaan!Hulluksiko mäolen tulossa?Tuntuu vain taas,kun katselee omaa ajatustaan ruudulla,että keksin itselleni ongelmia..pitäisi mun olla onnellinen!!
Onko kellään kokemuksia samanmoisesta?
Kiitos jos jaksoitte lukea..