Sekaisin suhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SS
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jokatapauksessa aamuarki on kuvioissa, jos teille ero tulee, vaikka väliaikaisesti. Ei se työpaikan työaika muutu, ellei ole mahdollisuutta ilta -tai yövuoroon.
Olet siis tuskastunut aamulähtöihin ja ehkä aikaiseen heräämiseen. Sitä se arki nimenomaan on.

Itse olen vahvasti aamu-uninen, tätä unisuutta on jatkunut reilu 30v työuraa auratessa, välillä on ollut tosi kivikkoista mutta sinnillä eteenpäin. Kun lapset olivat pieniä ja aamuvirkkuja olkoon arki, tai viikonloppu. aamulla klo. 5.00-6.00 reippasti ylös.

Syy on siis työpäivän arki, eikä mies. Mies on varmasti onnellinen työpaikastaan ja sinusta.
Aamulla töihin kiirellä ruuhkassa..kiire ja työmäärät lisääntyvät..töistä kauppaan jonottamaan ja kotiin tekemään ruokaa, pyykkiä pesemään jne.
Rötkähdät sohvalle väsyneenä ja ärtyneenä..tässäkö tämä.
 
Ahaa.

Jossain vaiheessa olette ihastuneet toisiinne ja pysyneet yhdessä. Sitten on muutettu yhteen, kun niin kuuluu tehdä. Aika on kulunut ja nyt yhtäkkiä te olette siinä tilanteessa, jossa moni
KESKI_IKÄINEN pariskunta on.

Teillä on yhtäkkiä aikaa itsellenne ja toisillenne. Te ette vain ole vielä ehtineet opetella, miten sen ajan käyttäisi. Illaksi ja viikonlopuksi pitäisi olla harrastuksia, kun ei enää tarvitse tehdä töitä tai opiskella. Vanhempien luonakaan ei tarvitse vierailla usein sen takia, että opiskelija on aina nälkäinen ja rahaton.
Sinä ehkä kaipaat enemmän virikkeitä kuin miehesi, mutta nyt teillä on todella hyvä mahdollisuus hakea omia ja yhteisiä harrastuksia. Osa harrastuksista on hyvä olla liikuntaa, mutta lisäksi sitä sun tätä kulttuuria, käsityötä, auttamistyötä (esim. spr).
Miehessä ei kenties ole vikaa, mutta sinä toivoisit hänen olevan vähän machompi. Olisi kiva, jos tuo olisi edes jostain asiasta eri mieltä, vaikka kerran puolessa vuodessa. Ehkä mies on kotioloistaan oppinut, ettei kannata riidellä ja hän tosiaan viihtyy sun kanssas.

Keski-iässä ihmisillä menee vuosi tai kaksi siihen, kun opettelevat olemaan kahdestaan. Suosittelen, että yrität sen avokkisi kanssa keksiä kaikkea kivaa ja löytää uusia näkökulmia. Kysy vaikka mikä on hänen lempiruokansa ja lempivärinsä. ehkä ne ovat yhdeksän vuoden aikana vaihtuneet.

Älä tee lapsia, ennen kuin ihan varmasti tiedät, mitä haluat.
 
Jossain vaiheessa olette ihastuneet toisiinne ja pysyneet yhdessä. Sitten on muutettu yhteen, kun niin kuuluu tehdä. Aika on kulunut ja nyt yhtäkkiä te olette siinä tilanteessa, jossa moni
KESKI_IKÄINEN pariskunta on.

Totta, vaikka ikää on vähän niin suhde on iältään paljon vanhempi mitä muilla parikymppisillä. Yhteenmuutto tapahtui juuri tuolla tavalla, muuta ei edes mietitty. Tottakai muutetaan yhteen, yhdessähän tässä jo pitkään on oltu. Jos nyt saisin palata ajassa, muuttaisin ensin erilleen omiin asuntoihin, kasvamaan rauhassa ja ottamaan vastuuta itsestään. Ja vain itsestään. Tätä yhdessäeloa olisi voinut aloittaa myöhemminkin.

Joskus on yhdessä vitsailtu että voikun oltais tavattu kymmenen vuotta myöhemmin. Vaikka vitsillä on heitettykin niin luulen että molemmilla on omat syynsä miksi sitä oikeastikin toivoisi. Itsellä se että olisi kerennyt "elää", mokailla ja kokea. Mennä vapaasti ystävien kanssa kun huvittaa, ilman että pitää ottaa toinen kaikessa huomioon. Ja ehkä juuri se, ettei nyt päälle parikymppisenä olisi suhde kuin keski-ikäisillä.
 
Viimeksi muokattu:
Lue tuo murheen murtaman miehen tilitys. Voisi olla (?) sinun miehesi kirjoitus noin pääpiirteittäin jos ero olisi jo tapahtunut. Siitä voisi ottaa opiksi sen, että puhut miehesi kanssa tuntemuksistasi, ennen kuin eropäätös on pakettissa. Puitte sitten yhdessä suhteen eteen tehtäviä asioita.
 
Lue tuo murheen murtaman miehen tilitys. Voisi olla (?) sinun miehesi kirjoitus noin pääpiirteittäin jos ero olisi jo tapahtunut. Siitä voisi ottaa opiksi sen, että puhut miehesi kanssa tuntemuksistasi, ennen kuin eropäätös on pakettissa. Puitte sitten yhdessä suhteen eteen tehtäviä asioita.

Voin hyvin kuvitella että kyseisellä naisella on ollut samankaltaisia ajatuksia kuin minulla.. En ikinä haluaisi aiheuttaa miehelleni tuollaista oloa.
 
Viimeksi muokattu:
On sinulla ap ongelma. Silloin kun asiat on hyvin, niin niiden arvoa ei ymmärretä. Mutta on tämä niin idioottimainen juttu miettiä, että menkää erilleen kasvamaan. kun vähän saa tietoa siitä millaisia tarinoita on petetyillä ja jätetyillä, niin silloin voi alkaa järki leikkaamaan.

Olen ihan oikeasti surullinen siitä, että ihmiset ovat noin tyhmiä, mutta mikä siinä, toivottavasti mies on samaa tasoa. Jos mielessä on jättää toinen, niin eikö kannattaisi heti ensimmäiseksi sanoa tämä sille toiselle ja aiheuttaa kriisi, siinä on sitten jo paljon enemmän oikean elämän tuntua. minusta ap. pitäisi tapella enemmän.
 
"Ehkä arki on tosiaan tullut liian vauhdilla silmille. Ennen ei ole oikeastaan ollut perusarkea, kun molemmilla ollut opiskelut, osa-aikatyöt ja jatkuvasti muuttuvat työajat. Nyt molemmilla vakituiset työpaikat ja jatkuvasti aamuvuoroa. Miestä tämä ei tunnu häiritsevän, en ymmärrä miksi minulle on iskenyt ahdistus päälle."

Minuakin ahdistaa silloin tällöin vaikka asunkin yksin. Hienoa, että nykyään nuoret osaavat puhua
tunne-elämästään. Nuoruudessani niistä asioista ei puhuttu. Paha olo piti pitää sisällään.

Pääkaupunkiseudulla on mahdottoman huono asuntotilanne. Toivottavasti ap. asut seudulla, jossa ei tarvitse elää yhdessä asunnon takia.

Kokeile edes pientä matkaa yksin. Saat omaa aikaa ja kokeilla miltä tuntuisi elää itsenäistä elämää.
 
Minuakin ahdistaa silloin tällöin vaikka asunkin yksin. Hienoa, että nykyään nuoret osaavat puhua
tunne-elämästään. Nuoruudessani niistä asioista ei puhuttu. Paha olo piti pitää sisällään.

--

Kokeile edes pientä matkaa yksin. Saat omaa aikaa ja kokeilla miltä tuntuisi elää itsenäistä elämää.

Asun "maalla", pienen pienessä kaupungissa, joten asunnon hankkiminen ei onneksi olisi ongelma. Alan päivä päivältä kallistua siihen, että ehdottaisin avoliiton vaihtamista seurusteluksi. Edes hetkeksi, jotta näkisi asiat eri perspektiivistä.
 
Viimeksi muokattu:
Kuulostaa siltä, että olet kasvanut aikuiseksi - herännyt unesta, jonka nuorena luulit kestävän ikuisesti, jolloin sinusta tuntui, että elämä on tässä - tämän miehen kanssa.

Pahaa tahtomatta ennustan kuitenkin, että sinulle tulee vielä eteen mies, - johon rakastut tulisesti, ja sitten tiedät mitä valitset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minävain;11436330:
Kuulostaa siltä, että olet kasvanut aikuiseksi - herännyt unesta, jonka nuorena luulit kestävän ikuisesti, jolloin sinusta tuntui, että elämä on tässä - tämän miehen kanssa.

Pahaa tahtomatta ennustan kuitenkin, että sinulle tulee vielä eteen mies, - johon rakastut tulisesti, ja sitten tiedät mitä valitset.

Ajattelin aina, että olisimme poikkeus. Kuinka hienoa olisi kertoa lapsenlapsille miten tapasimme jo yläkoulussa ja olemme olleet yhdessä vuosikymmeniä.. Pää on aina vain yhtä sekaisin, mutta en halua tehdä yhtään hätiköityä päätöstä.
 
En tarkoittanut mokailulla mitään suurta. Jos mies edes suuttuisi minulle joskus, sanoisi pahasti. Kehittäisi jonkun ärsyttävän tavan. Että tulisi jotain, millä pystyisin selittämään itsellenikin tämän oloni. Mies on hyvä puoliso, en ymmärrä miksi en ole tyytyväinen.

Ja ei, en ikinä pettäisi miestäni. Näin ainakin haluan uskoa itsestäni. Lähipiirissä olen nähnyt pettämistä ja sen seuraukset, en ikinä voisi satuttaa toista ihmistä niin. Jos muut miehet kiinnostaisivat, lähtisin suosiolla pois suhteesta. Luotan myös mieheen enkä usko että hänkään ikinä tekisi minulle moista.

Vaikuttaa siltä, että et haluaisi ottaa vastuuta omista tunteistasi, vaan toivot että miehesi tekisi jotain, jotta voisit syyttää häntä huonosta olostasi.

Ehkä sinulta puuttuu kyky olla kiitollinen ja tyytyväinen? Jos ei ole oikeita ongelmia, niin yrität keksiä niitä, jotta sinulla olisi syy olla tyytymätön.

Ehkä sinun tulisi tehdä hyppy sisimpääsi ja katsoa mitä sieltä löytyy. Olet itse vastuussa omista tunteistasi, älä hae syytä niihin miehestäsi. Ehkä olet elänyt niin kauan toisen puoliskona, että oma itse on hukassa ja että huono olosi johtuu siitä?
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä sinun tulisi tehdä hyppy sisimpääsi ja katsoa mitä sieltä löytyy. Olet itse vastuussa omista tunteistasi, älä hae syytä niihin miehestäsi. Ehkä olet elänyt niin kauan toisen puoliskona, että oma itse on hukassa ja että huono olosi johtuu siitä?

Totta, ja taisinkin jossain kohtaa jo kommentoida että kummankin minuus rakentuu aika pitkälle toiseen. Toisaalta huomaan myös että käyttäydymme toistemme seurassa vieläkin kuin ne viisitoistakesäiset vuosia sitten. Tuntuu ettemme koskaan kasva vastuullisiksi aikuisiksi toistemme seurassa? Huomaan mieheni käytöksessä eron kun hän on muiden seurassa, samoin huomaan eron omassa käytöksessäni kun olen muiden seurassa.

Voisi verrata siihen, kun käy kyläilemässä vanhempiensa luona ja taantuu liian pitkän oleilun jälkeen tahtomattaan kiukuttelevaksi lapseksi.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

M
Viestiä
15
Luettu
7K
V
T
Viestiä
9
Luettu
2K
Perhe-elämä
Ongelmia jätkän kaa
O
A
Viestiä
2
Luettu
435
T

Yhteistyössä