Täällä palstalla kun tiedetään kaikki, niin kertoisko joku mulle nyt, että siis pitäskö mun olla vihainen vai ei?
Myö ollaan puhuttu, että tuo yks huone kunnostetaan kokonaan uusiksi "sitten joskus", ja viimeisin määritelmä tuolle oli tuleva kesä.
No. Mie oon tänäänkin, kuten joka perjantai yleensäkin, siivonnut. Imuroinut, tampannut mattoja, luutinut lattiat, pyyhkinyt pölyt, tuulettanut jne.
Mie olin niin ylpeä itsestäni kun tein päivällistä. Koti oli siisti, lapsetkin olivat riekkumatta ja hymyilin kun Naantali aurinko konsanaan: nyt on varmasti miehelläkin mukava tulla kotiin.
Mies tuli. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset, tarjosin ruokaa. Lapset ja mie oltiin syöty hetki aiemin, kun mie yleensä lähden perjantaisin hetikohta miehen kotiintulon jälkeen kaupoille.
Mies sitten alkaa puhumaan, jotta jos menisinkin kauppaan huomenna. Jos tehtäiskin remonttia nyt. Puretaan seinät ja avataan lattia tuolta alakerran lastenhuoneesta, joka on talon perimmäinen huone.
Mie tuskastun. "Mutta kun siitähän tulee järkky siivo! Just nyt, tänään, kun mie oon just saanut siivottua!"
Ei tää siivoaminen oo mitenkään herkkua lasten kanssa varsinkaan - ja sitäpaitsi, pölypussi meni tupaten täyteen ja ne on loppuneet. Niitä ei saa uusia edes tuosta kirkonkylältä... pitäs hakea kaupungista sit niitä.
Mies tuskailee. "Jos sitä ei aloita joskus, niin ei se tuu koskaan valmiiksi." Ja sit, noin vaan, alkaa purkaa huoneen seiniä.
Mie ja lapset kiikutetaan lelut (jotka oli kaikki juuri tänään taas lajiteltu oikeisiin laatikoihinkin) olohuoneeseen.
Seinäpanelia, villaa, lastulevyä, kipsilevyä ja ties sun vaikka mitä roinaa aletaan kantaa ruokahuoneen, olohuoneen, aulan ja eteisen läpi ulos peräkärryyn.
Lattiamattoa, lattialevyä, villaa, sahanpurua...
Arvatkaapa vaan, minkänäköinen oli mun just siivoama alakerta n. 2-3 tunnin purku-urakan jälkeen?! :'(
Ja ne kirotut imurinpussitkin jäi sit hakematta. Senverran tyhjäsin täyttä pussia, että sain enimmät ryönät pois lattialta ja kehtasin laittaa kuopuksen olohuoneen lattialle illalla hetkeksi.
Nyt mie vaan mietin, että voiko tästä kantaa kaunaa... Siis kun oishan se ollut ensviikonloppukin tulossa - ja sit ois voitu vaikka sopia, ettei suotta tarviis siivota niin urakalla
vai
olenko vaan tyytyväinen, että mies tekee, kun niin on sovittu... vaikka se sovittu ajankohta olikin se "sitten joskus", ehkä kesällä?
Myö ollaan puhuttu, että tuo yks huone kunnostetaan kokonaan uusiksi "sitten joskus", ja viimeisin määritelmä tuolle oli tuleva kesä.
No. Mie oon tänäänkin, kuten joka perjantai yleensäkin, siivonnut. Imuroinut, tampannut mattoja, luutinut lattiat, pyyhkinyt pölyt, tuulettanut jne.
Mie olin niin ylpeä itsestäni kun tein päivällistä. Koti oli siisti, lapsetkin olivat riekkumatta ja hymyilin kun Naantali aurinko konsanaan: nyt on varmasti miehelläkin mukava tulla kotiin.
Mies tuli. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset, tarjosin ruokaa. Lapset ja mie oltiin syöty hetki aiemin, kun mie yleensä lähden perjantaisin hetikohta miehen kotiintulon jälkeen kaupoille.
Mies sitten alkaa puhumaan, jotta jos menisinkin kauppaan huomenna. Jos tehtäiskin remonttia nyt. Puretaan seinät ja avataan lattia tuolta alakerran lastenhuoneesta, joka on talon perimmäinen huone.
Mie tuskastun. "Mutta kun siitähän tulee järkky siivo! Just nyt, tänään, kun mie oon just saanut siivottua!"
Ei tää siivoaminen oo mitenkään herkkua lasten kanssa varsinkaan - ja sitäpaitsi, pölypussi meni tupaten täyteen ja ne on loppuneet. Niitä ei saa uusia edes tuosta kirkonkylältä... pitäs hakea kaupungista sit niitä.
Mies tuskailee. "Jos sitä ei aloita joskus, niin ei se tuu koskaan valmiiksi." Ja sit, noin vaan, alkaa purkaa huoneen seiniä.
Mie ja lapset kiikutetaan lelut (jotka oli kaikki juuri tänään taas lajiteltu oikeisiin laatikoihinkin) olohuoneeseen.
Seinäpanelia, villaa, lastulevyä, kipsilevyä ja ties sun vaikka mitä roinaa aletaan kantaa ruokahuoneen, olohuoneen, aulan ja eteisen läpi ulos peräkärryyn.
Lattiamattoa, lattialevyä, villaa, sahanpurua...
Arvatkaapa vaan, minkänäköinen oli mun just siivoama alakerta n. 2-3 tunnin purku-urakan jälkeen?! :'(
Ja ne kirotut imurinpussitkin jäi sit hakematta. Senverran tyhjäsin täyttä pussia, että sain enimmät ryönät pois lattialta ja kehtasin laittaa kuopuksen olohuoneen lattialle illalla hetkeksi.
Nyt mie vaan mietin, että voiko tästä kantaa kaunaa... Siis kun oishan se ollut ensviikonloppukin tulossa - ja sit ois voitu vaikka sopia, ettei suotta tarviis siivota niin urakalla
vai
olenko vaan tyytyväinen, että mies tekee, kun niin on sovittu... vaikka se sovittu ajankohta olikin se "sitten joskus", ehkä kesällä?
