J
"jojo"
Vieras
Oletko kokeillut jotakin urheilulajia ja todennut sen täysin sinulle sopimattomaksi?
Minun kohdallani puhutaan laskettelusta. Yläasteella oli talviurheilupäivä ja kavereiden imussa lähdin mukaan kokeilemaan laskettelua. Oletin, ettei se voi olla kovin vaikeaa, olinhan nähnyt telkkarissakin jo muksusta asti jotakin laskettelukouluohjelmia, joissa opetettiin mm. auraamalla jarruttaminen, kääntyminen painoa siirtämällä jne.
Ensimmäinen yllätys olivat varusteet. En ollenkaan ymmärtänyt, miten ne jäykkismonot jalassa olisi pitänyt voida edetä hissille asti. Tai ylipäätään minnekään, kun nilkat tuntuivat olevan pakotetut 90 asteen kulmaan pysyvästi. Siinä pyrstö soikeana lykitiin sittten tasapokkaa porkilla ja yritettiin säilyttää arvokkuus.
Toinen ongelma tuli hiihtohissillä. Olimme aamun ekat koko rinteessä ja kaverini vielä arempia kuin minä tekemään mitään ekana, joten jouduin arvaamaan, miten hississä toimitaan. En tiennyt, että se varren päässä ollut palikka olisi pitänyt sovittaa jalkojen välistä takapuolen alle, joten roikuin siinä sitten käsivoimin, perse pitkällä ja kyyryssä kiikkuen. On sekin mahtanut olla näky. Mäen päälle kuitenkin jotenkuten päästiin.
Sen verran fiksuja me sentään olimme, että aloitimme kokeilun lasten rinteestä. Minua pelotti ihan kauheasti jo sen huipulla. Arvata saattaa, miten kävi, kun lähdin paskajäykkänä valumaan alas rinnettä niillä suksilla. Onneksi sattui olemaan suunta jo valmiiksi viistoon, totesin nimittäin, että kääntyminen ei onnistunut. Rinteen laidassa sain sukset jotenkuten vaakasuoraan asentoon, ja onnistuin pysähtymään tökkäämällä porkat suoraan eteeni. Kauhusta kankeana iskin porkat lumeen ja lähdin tikkujäykkänä kääntymään paikallani. Kriittinen hetki tuli silloin, kun suksien kärjet osoittivat alamäkeen ja meinasin lähteä liikkeelle, mutta porkkien ote ja käsivoimat pitivät juuri ja juuri.
Sahasin näin epätoivoisen tuskaisesti kääntyillen lastenrinnettä alas varmaan tunnin, aina mahdollisimman suoraan poikki rinteen, ettei vauhti vain kiihdy. Mikään kääntöyritys ei tuottanut tulosta muutoin. Olen tosin miettinyt jälkikäteen, sainko vuokraamosta liian jäykät sukset, sillä milläs käännät, ellei ole mitään otetta maahan jalkojen kohdalla?
Toinen nousu rinteen päälle sujui hissilläkin jo ihan hyvin, mitä nyt meinasi mennä vähän pitkäksi, kun en osannut irrottautua kovinkaan sulavasti.
Laskin koko päivänä varmaan yhteensä viisi kertaa, itku silmässä ja toivoin koko ajan, että päivä päättyisi ja pääsisin kotiin. Kaikki kaverit oppivat laskettelemaan ja siirtyivät isompiin rinteisiin, minä 15-vee vietin koko päivän alle metrin mittaisten kanssa samassa rinteessä. Se oli noloa.
Lopulta en enää suostunut edes yrittämään, sillä viimeinen lasku oli ihan hirveä. Jouduin rinteeseen sukset suoraan alaspäin osoittaen, ja sitten mentiin. Yritin panna hanttiin porkilla, ei onnistunut. Kääntyminen ei tietenkään tullut kyseeseen. Ajattelin sitten, että istun alas, vauhti hidastuu ainkin, kun persaus osuu maahan. Mutta kas kummaa, hiton mononvarret eivät antaneet myöden, pehva pysyi alimmillaankin viiden sentin päässä maasta ja vauhti tietysti sen kuin kiihtyi. Yritin pysäyttää vauhtia käsillä, ei tuloksia. Urat vain jäivät jälkeen mun meikätyttö lasketteli oikein sydämensä kyllyydestä. Paniikki jo iski, mäki oli kuitenkin lyhyt, suurin osa oli jo takanapäin ja alhaalla oli tosi lyhyt tasamaa ennen verkkoaitaa, penkkejä yms. Lopulta onnistuin kaatumaan ja tulin selälläni pää edellä tasamaalle, mihin vauhti sitten loppui. Potkin sukset irti ja istuin penkillä loppupäivän.
Oli justiinsa ainoa kerta kun eksyin laskettelemaan.
Mites te muut, mitkä lajit eivät ole teidän heiniänne?
Minun kohdallani puhutaan laskettelusta. Yläasteella oli talviurheilupäivä ja kavereiden imussa lähdin mukaan kokeilemaan laskettelua. Oletin, ettei se voi olla kovin vaikeaa, olinhan nähnyt telkkarissakin jo muksusta asti jotakin laskettelukouluohjelmia, joissa opetettiin mm. auraamalla jarruttaminen, kääntyminen painoa siirtämällä jne.
Ensimmäinen yllätys olivat varusteet. En ollenkaan ymmärtänyt, miten ne jäykkismonot jalassa olisi pitänyt voida edetä hissille asti. Tai ylipäätään minnekään, kun nilkat tuntuivat olevan pakotetut 90 asteen kulmaan pysyvästi. Siinä pyrstö soikeana lykitiin sittten tasapokkaa porkilla ja yritettiin säilyttää arvokkuus.
Toinen ongelma tuli hiihtohissillä. Olimme aamun ekat koko rinteessä ja kaverini vielä arempia kuin minä tekemään mitään ekana, joten jouduin arvaamaan, miten hississä toimitaan. En tiennyt, että se varren päässä ollut palikka olisi pitänyt sovittaa jalkojen välistä takapuolen alle, joten roikuin siinä sitten käsivoimin, perse pitkällä ja kyyryssä kiikkuen. On sekin mahtanut olla näky. Mäen päälle kuitenkin jotenkuten päästiin.
Sen verran fiksuja me sentään olimme, että aloitimme kokeilun lasten rinteestä. Minua pelotti ihan kauheasti jo sen huipulla. Arvata saattaa, miten kävi, kun lähdin paskajäykkänä valumaan alas rinnettä niillä suksilla. Onneksi sattui olemaan suunta jo valmiiksi viistoon, totesin nimittäin, että kääntyminen ei onnistunut. Rinteen laidassa sain sukset jotenkuten vaakasuoraan asentoon, ja onnistuin pysähtymään tökkäämällä porkat suoraan eteeni. Kauhusta kankeana iskin porkat lumeen ja lähdin tikkujäykkänä kääntymään paikallani. Kriittinen hetki tuli silloin, kun suksien kärjet osoittivat alamäkeen ja meinasin lähteä liikkeelle, mutta porkkien ote ja käsivoimat pitivät juuri ja juuri.
Sahasin näin epätoivoisen tuskaisesti kääntyillen lastenrinnettä alas varmaan tunnin, aina mahdollisimman suoraan poikki rinteen, ettei vauhti vain kiihdy. Mikään kääntöyritys ei tuottanut tulosta muutoin. Olen tosin miettinyt jälkikäteen, sainko vuokraamosta liian jäykät sukset, sillä milläs käännät, ellei ole mitään otetta maahan jalkojen kohdalla?
Toinen nousu rinteen päälle sujui hissilläkin jo ihan hyvin, mitä nyt meinasi mennä vähän pitkäksi, kun en osannut irrottautua kovinkaan sulavasti.
Laskin koko päivänä varmaan yhteensä viisi kertaa, itku silmässä ja toivoin koko ajan, että päivä päättyisi ja pääsisin kotiin. Kaikki kaverit oppivat laskettelemaan ja siirtyivät isompiin rinteisiin, minä 15-vee vietin koko päivän alle metrin mittaisten kanssa samassa rinteessä. Se oli noloa.
Lopulta en enää suostunut edes yrittämään, sillä viimeinen lasku oli ihan hirveä. Jouduin rinteeseen sukset suoraan alaspäin osoittaen, ja sitten mentiin. Yritin panna hanttiin porkilla, ei onnistunut. Kääntyminen ei tietenkään tullut kyseeseen. Ajattelin sitten, että istun alas, vauhti hidastuu ainkin, kun persaus osuu maahan. Mutta kas kummaa, hiton mononvarret eivät antaneet myöden, pehva pysyi alimmillaankin viiden sentin päässä maasta ja vauhti tietysti sen kuin kiihtyi. Yritin pysäyttää vauhtia käsillä, ei tuloksia. Urat vain jäivät jälkeen mun meikätyttö lasketteli oikein sydämensä kyllyydestä. Paniikki jo iski, mäki oli kuitenkin lyhyt, suurin osa oli jo takanapäin ja alhaalla oli tosi lyhyt tasamaa ennen verkkoaitaa, penkkejä yms. Lopulta onnistuin kaatumaan ja tulin selälläni pää edellä tasamaalle, mihin vauhti sitten loppui. Potkin sukset irti ja istuin penkillä loppupäivän.
Oli justiinsa ainoa kerta kun eksyin laskettelemaan.
Mites te muut, mitkä lajit eivät ole teidän heiniänne?
