Mutta olet tyylikkäästi ja mukana hitunen onnen kantamoista selvinnyt täpärästi?
Mulla tuli tuosta pulkkamäessä tapahtuneesta turmasta mieleen seuraavaa:
Olin 11-vuotias, kun menimme laskettelemaan. Vanhempani katselivat alhaalla järven jäällä, milloin mahdan tulla alas. Noh, ylärinne oli sellaista loivaa ja rauhallista. Tuo laskettelumäki kuitenkin jyrkkenee yhdessä vaiheessa huomattavasti, jonka jälkeen saa olla jo aika taitava käännöksissä, että pääsee taitavasti alas.
Pahaksi onnekseni iltapimeässä en havainnut hyppyriä, jonka jotkut pojan koltiaiset olivat tehneet. Tuo hyppyri oli juuri siinä kohtaa, missä rinne alkaa muuttua jyrkemmäksi. Selvisin hyppyristä kaatumatta, mutta hyppyrin alla oli monen metrin alla silkkaa jäätikköä. Lumi oli siis jäätynyt kovaksi useamman metrin matkalta niin, että en kyennyt jarruttamaan. Samassa rinne alkoi olla jo siinä 75% kulmassa, jos nyt tuota ilmaisua voi asiasta käyttää. Päästelin rinteen alas syöksylaskua. En uskaltanut jarruttaa, koska siinä vauhdissa olisi käynyt todella pahasti. Jokin itsesuojeluvaisto pakotti pysymään pystyssä, vaikka mikä olisi. Matkalla oli töyssyjä ja epätasaisuuksia, pari "hidasta" laskettelijaakin. Huusin kurkku suorana "Pois altaaaaa!" Onneksi väistyivät.
Äidillä ja isällä oli kuulemma kauhun hetket järven jäällä kun katselivat menoa. Sieltä se heidän ainoikainen tyttönsä syöksyi kaulaliina ojossa ja housun puntit vipattaen...Menin melkoisen pitkälle järven jäälle, kaatumatta. Sen jälkeen kyllä housun puntit tutisivat. En sentään päässyt paikallislehteen tapauksen johdosta, mutta sen jälkeen oli joku ammattilaskija käynyt testaamassa että syöksylaskuna sitä rinnettä tulee vauhtia 100km/tunnissa. Ehkä en ihan niihin lukemiin päässyt, kun painoin kuitenkin varmaan vähemmän kuin se testaaja
Mulla tuli tuosta pulkkamäessä tapahtuneesta turmasta mieleen seuraavaa:
Olin 11-vuotias, kun menimme laskettelemaan. Vanhempani katselivat alhaalla järven jäällä, milloin mahdan tulla alas. Noh, ylärinne oli sellaista loivaa ja rauhallista. Tuo laskettelumäki kuitenkin jyrkkenee yhdessä vaiheessa huomattavasti, jonka jälkeen saa olla jo aika taitava käännöksissä, että pääsee taitavasti alas.
Pahaksi onnekseni iltapimeässä en havainnut hyppyriä, jonka jotkut pojan koltiaiset olivat tehneet. Tuo hyppyri oli juuri siinä kohtaa, missä rinne alkaa muuttua jyrkemmäksi. Selvisin hyppyristä kaatumatta, mutta hyppyrin alla oli monen metrin alla silkkaa jäätikköä. Lumi oli siis jäätynyt kovaksi useamman metrin matkalta niin, että en kyennyt jarruttamaan. Samassa rinne alkoi olla jo siinä 75% kulmassa, jos nyt tuota ilmaisua voi asiasta käyttää. Päästelin rinteen alas syöksylaskua. En uskaltanut jarruttaa, koska siinä vauhdissa olisi käynyt todella pahasti. Jokin itsesuojeluvaisto pakotti pysymään pystyssä, vaikka mikä olisi. Matkalla oli töyssyjä ja epätasaisuuksia, pari "hidasta" laskettelijaakin. Huusin kurkku suorana "Pois altaaaaa!" Onneksi väistyivät.
Äidillä ja isällä oli kuulemma kauhun hetket järven jäällä kun katselivat menoa. Sieltä se heidän ainoikainen tyttönsä syöksyi kaulaliina ojossa ja housun puntit vipattaen...Menin melkoisen pitkälle järven jäälle, kaatumatta. Sen jälkeen kyllä housun puntit tutisivat. En sentään päässyt paikallislehteen tapauksen johdosta, mutta sen jälkeen oli joku ammattilaskija käynyt testaamassa että syöksylaskuna sitä rinnettä tulee vauhtia 100km/tunnissa. Ehkä en ihan niihin lukemiin päässyt, kun painoin kuitenkin varmaan vähemmän kuin se testaaja
minullehan oli opetettu, että kun valot vaihtuu vihreälle niin saa mennä. no enköhän lähtenyt menemään heti kun valot vaihtui ja sieltähän tuli viel musta maasturi hirveetä kyytiä, isä kerkesi kopata minut syliin, etten alle jäänyt. vieläkin voin kuulla korvissani niiden jarrujen kirskumisen. 
