Se huonompi sisko

Minulla on yksi sisko, jolle olen sellainen pakkopulla.
Hän on kasvattanut lapsensa arvostamaan ainoastaa toista puolta suvustaan, sitä joka kuuluu miehelle( lastensa isälle).

Minun lapseni synttäreistä on aiheutunut sellainen tilanne, jossa toisesta lapsestani on tulossa "huonompi". Ja sitä minä en hyväksy.

Äitini tasoittelee ja kaunistelee,siihen sanoin: paska mikä paska, paskaa on turha koristella.

Niin että tällä lailla. Paha mieli, mutta en anna sen tapahtua, että toinen kokee syrjintää. Voi miksi sukulaisissakin täytyy olla idiootteja, riittäis että niitä on ulkopulisessa maailmassa.

Oletteko te vain katkaisseet yhteyden, jos näyttää että kuraa tulee niskaan joka kerta. Tällainen säätäminen vie ilon ja energian.

 

Kuulin just että serkut eivät tule meidän juhliin, sillä on jotakin muuta.
(huom. toisten serkkujen juhlien vuoksi peruttiin suunnitelmat ulkomaille lähdöstä).
En kyllä olisi halunnut tätä myöntää, mutta kyllä, katkeruus omaa siskoa ja käyttäytymistä kohtaan heräilee..

 

Kuulostaa omituiselta perhekuvionne. Siis äitisi puhuu lapsestaan (siskostasi) että paska mikä paska??? :O
Ja millä tavoin toisesta lapsestasi on alkanut tulla "huonompi" ja miten se liittyy synttäreihin? Eivätkö pääse paikalle mutta toisen lapsen synttäreillä ovat olleet?

 

Ei vaan minä totesin: paska mikä paska ( tämä tilanne). äiti jollakin lailla puolustelee siskoani ja pehmittelee ja leipoo epäreilusta tilanteesta prinsessakakkua( kielikuva).
Tämä tilanne vaan kehittyy joka kerta kummallisempaan suuntaan...ja tällä kertaa sillä tavalla, että toinen lapsistamme vaikuttaa olevan tärkeämpi.

Hyvä kun just vaivautuvat tänne( vanhemmat, lasten synttäreille -> lapset jäävät kotiin, koska muuta tekemistä. Kuitenkin osallistuvat aina toisen puolen serkkujen kemuihin). Tuntuu pahalta.

 

Pienestä sä herneet vedät :O
Jospa siskosi viihtyy paremmin miehensä suvun kanssa? Onko se jotenkin väärin, että aikuinen saa ihan itse valita seuransa...
Ja miten tämä lastesi "eriarvoistaminen" näkyy?

 

Ja sanottakoot tähän: en ole sellainen joka kieli pitkällä odottaa lahjoja, haluaisin vaan että lapseni kokee, että hän on arvostettu ja rakastettu. Kyllä lapsi huomaa: toisen synttäreillä iso porukka ja toisen ei. Toinen saa "hyvän" lahjan ja toiselle sanotaan: en ostanut lahjaa kun en tiedä mistä tykkäät...että sillä lailla.

 

Ja sanottakoot tähän: en ole sellainen joka kieli pitkällä odottaa lahjoja, haluaisin vaan että lapseni kokee, että hän on arvostettu ja rakastettu. Kyllä lapsi huomaa: toisen synttäreillä iso porukka ja toisen ei. Toinen saa "hyvän" lahjan ja toiselle sanotaan: en ostanut lahjaa kun en tiedä mistä tykkäät...että sillä lailla.

On lapsen arvostuksen tunne vain siskosi varassa? Tuleeko "iso porukka" siitä, että siskosi perheineen osallistuu ja "pieni porukka" siitä, että eivät osallistu?
Jätä kutsumatta kokonaan, molempien juhliin.

 

Pienestä sä herneet vedät :O
Jospa siskosi viihtyy paremmin miehensä suvun kanssa? Onko se jotenkin väärin, että aikuinen saa ihan itse valita seuransa...
Ja miten tämä lastesi "eriarvoistaminen" näkyy?

No hyvä sun on huudella. Mulla on yksi ainoa sisko. YKSI. Hän on se joka tiukassa tilanteessa turvautuu minuun, mutta "palkkana" on välinpitämättömyys omaa perhettä kohtaan( myös meidän vanhempia). Ei kannata olla noin kärkäs, sä ymmärrät sitten joskus, kun joku sulle rakas kääntää selkänsä sulle.

 

Onko lapset minkä ikäisiä ja miten tämä eriarvoisuus näkyy? Huomaako lapset tämän? Meillä nimittäin ihan sama tilanne. Lapset 9v ja 8v ja esikoinen on ollut isovanhemmille aina se ykkönen ja se kuuluu ja näkyy. Voit kuvitella miltä 8v tämä tuntuu. Nyt on tullut mitta täyteen. Ilmoitin, että jos ei lapsia aleta kohtelemaan samalla tavalla, niin isovenhemmille emme enää mene.

 

No hyvä sun on huudella. Mulla on yksi ainoa sisko. YKSI. Hän on se joka tiukassa tilanteessa turvautuu minuun, mutta "palkkana" on välinpitämättömyys omaa perhettä kohtaan( myös meidän vanhempia). Ei kannata olla noin kärkäs, sä ymmärrät sitten joskus, kun joku sulle rakas kääntää selkänsä sulle.

Sä et nyt kyllä yhtään tiedä, kelle puhut tuota "ymmärrät sitten kun". Been there.

Yksi sisko mullakin, eikä edes kovin läheinen. Perhe ja läheisimmät voi koostua muustakin kuin pelkästä ns. ydinperheestä

 

En tiedä..tää on mulle aika kipeä juttu. Kun luin tuon sun juttus, tuli itku.
Kai se päätös on tehtävä. En kutsu heitä ja suljen heidät meidän elämästä.

Toisen kanssa leikitään, toisen kanssa ei. Toinen otetaan yökylään, toinen ei. Toiselle(siskoni) antaa huomiotaan, toiselle ei.... lista on pitkä.

 

Ymmärrän hyvin. Meillä kaikki sukulaiset asuu kaukana. Hirveä sumpliminen synttäreiden kanssa. Pojan synttäreille tulee paljon ihmisiä ja tytön synttäreille harvoja, koska ilmeisesti ne on väärään aikaan

 

Sä et nyt kyllä yhtään tiedä, kelle puhut tuota "ymmärrät sitten kun". Been there.

Yksi sisko mullakin, eikä edes kovin läheinen. Perhe ja läheisimmät voi koostua muustakin kuin pelkästä ns. ydinperheestä

Tiedän. Pettymys on vaan ihan huikea. En haluaisi "menettää" siskoa, mutta en myöskään halua kasvattaa lapsiani siihen uskoon että toinen on arvokkaampi.
Mitä jäljelle jää?

No surutyö siitä, ettei mun siskoni ole mun sisko, kuin biologisesti:'(

 

Minulla on yksi veli, jota ei kiinnosta meidän perhe ollenkaan.

 

[QUOTE="yksi";26685905]Onko lapset minkä ikäisiä ja miten tämä eriarvoisuus näkyy? Huomaako lapset tämän? Meillä nimittäin ihan sama tilanne. Lapset 9v ja 8v ja esikoinen on ollut isovanhemmille aina se ykkönen ja se kuuluu ja näkyy. Voit kuvitella miltä 8v tämä tuntuu. Nyt on tullut mitta täyteen. Ilmoitin, että jos ei lapsia aleta kohtelemaan samalla tavalla, niin isovenhemmille emme enää mene.[/QUOTE]

Meillä sama homma, koskien koko miehen vanhemman veljen perhettä.. Anoppi soittelee minulle että miehen veli on niiiiin ihana lapsi ja kuinka veljen lapset ovat niin mahtavia. Yök. Mies on aina ollut se, joka on saanut kaikki jämät ja isompi veli kaiken mitä on keksinyt pyytää.

Tänä päivänä onneksi oma mies osaa hoitaa raha-asiansa, tulee hyvin toimeen ja elättää perheensä omalta osaltaan. Isommalla veljellä on useampi tonni velkaa (kuulin vaimoltaan), kun ei osaa hoitaa itse asioitaan, osa jo ulosotossa kun luottaa kai siihen, että äitinsä pelastaa..

 

Minulla on yksi veli, jota ei kiinnosta meidän perhe ollenkaan.

:heart:

 

Sun täytyy itse tehdä se päätös. Oletko jutellut siskosi kanssa asiasta? Tekeekö tätä tietoisesti vaiko vaan ihan huomaamattaan?

Mä en ole kohta 10 vuoteen ollut tekemisissä kahden erittäin läheisen (siis ennen tosi läheisen) kanssa. Tuli niskat täyteen paskaa ja ajattelin, että miksi elää moisen taakan kanssa kun helpompaa olla ilman. Välillä mietin, miten asiat nyt olisivat jos kaikki olisi mennyt toisin, mutta tilanne on nyt tämä ja spekulointi turhaa. Mulle tämä irtiotto oli helpompaa ehkä siksi, että tässä asiassa en itse ollut tehnyt mitään väärää, vaan kaikki skeida tuli sieltä vastapuolelta: alkoholi ja sairaalloinen kateus ei sovi kyllä kellekään!

 

Niin just.
Epäilinkin että meidän perhe ei ole ainut kummajainen.


Peukut teille!
:heart:

 

:heart:

Älä välitä. En ole minäkään enää jaksanut. Olkoot. Minulla on oma elämä, oma perhe, omat rakkaat. Jos ei kiinnosta meidän perhe, niin ei voi mitään. Jotenkin kummasti silloin kiinnostaa kun tarvitaan apua, neuvoja tai on tietokone ongelmia. Me ei vaan olla mikään sairaala-it-tekninentuki....kele!

Halit sinne. Minulle teidän perhe on tärkeä <3

 

Sun täytyy itse tehdä se päätös. Oletko jutellut siskosi kanssa asiasta? Tekeekö tätä tietoisesti vaiko vaan ihan huomaamattaan?

Mä en ole kohta 10 vuoteen ollut tekemisissä kahden erittäin läheisen (siis ennen tosi läheisen) kanssa. Tuli niskat täyteen paskaa ja ajattelin, että miksi elää moisen taakan kanssa kun helpompaa olla ilman. Välillä mietin, miten asiat nyt olisivat jos kaikki olisi mennyt toisin, mutta tilanne on nyt tämä ja spekulointi turhaa. Mulle tämä irtiotto oli helpompaa ehkä siksi, että tässä asiassa en itse ollut tehnyt mitään väärää, vaan kaikki skeida tuli sieltä vastapuolelta: alkoholi ja sairaalloinen kateus ei sovi kyllä kellekään!

Tiedän...tiedän.
Nimittäin tämä vie liikaa energiaa ja sen aiheuttamasta mielipahasta toipuminen. Meidän perheen elämä on sen verran arvokasta, etten aio tuota sietää.

Juu ja olen jutellut siskoni kanssa, mutta hän on niitä ihmisiä, jotka eivät vaan pysty kohtaamaan asioita niiden oikeilla nimillä. Ei ,ei mitään hyötyä, eikä siitä mitään tullut.

 

Älä välitä. En ole minäkään enää jaksanut. Olkoot. Minulla on oma elämä, oma perhe, omat rakkaat. Jos ei kiinnosta meidän perhe, niin ei voi mitään. Jotenkin kummasti silloin kiinnostaa kun tarvitaan apua, neuvoja tai on tietokone ongelmia. Me ei vaan olla mikään sairaala-it-tekninentuki....kele!

Halit sinne. Minulle teidän perhe on tärkeä <3

Samoin teille :heart:

 

Ai luin huonosti, jäi tuo pilkku huomioimatta. Enpä osaa kyllä mitään sanoa kuin että sukulaisuusuhteet synttäreineen kaikkineen voivat olla vaikeita, koska ihmisillä on niin paljon odotuksia. Itse en odota mitään ja pidän etäisyyttä sisariini ihan muista syistä. Joskus tavataan jonkun sukujuhlan takia, mutta siihen se sitten jääkin. En jaksa olla enää se sontasäkki joka ottaa kaiken paskan vastaan ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Osallistun juhliin jos osallistun. Ja jos joku siitä herneen vetää nenäänsä, ei kiinnosta.

Arvatenkin olet se isosisko?

 

Ai luin huonosti, jäi tuo pilkku huomioimatta. Enpä osaa kyllä mitään sanoa kuin että sukulaisuusuhteet synttäreineen kaikkineen voivat olla vaikeita, koska ihmisillä on niin paljon odotuksia. Itse en odota mitään ja pidän etäisyyttä sisariini ihan muista syistä. Joskus tavataan jonkun sukujuhlan takia, mutta siihen se sitten jääkin. En jaksa olla enää se sontasäkki joka ottaa kaiken paskan vastaan ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Osallistun juhliin jos osallistun. Ja jos joku siitä herneen vetää nenäänsä, ei kiinnosta.

Arvatenkin olet se isosisko?

En edes ole. Olen se sisko jolle voi puhua suoraan ( myös vanhempani), olen se sisko jolta pyydetään kaikeen apua. Olen se sisko, joka toisen mielestä on hulivili ja samalla se, jolle kuuluu kaikki miten omat vanhemmat voi.
Koska mua pidetään vahvana ihmisenä, niin sehän tarkoittaa just sitä että kannan kaikkien ongelmajätteet.
EN MUUTEN KANNA!

 

Pienestä sä herneet vedät :O
Jospa siskosi viihtyy paremmin miehensä suvun kanssa? Onko se jotenkin väärin, että aikuinen saa ihan itse valita seuransa...
Ja miten tämä lastesi "eriarvoistaminen" näkyy?

Ai sun mielestä on pienestä alottaja loukkaantunu,kun kokee ett hänen lapset ei oo mitään verrattuna muihin sukulaisten lapsiin..Sä siis nielisit purematta sen asian,että joku sulle läheinen pitää sun lapsia pohjasakkana ja muiden lapset on tärkeimpiä.

Kyllä loukkaantuisin minäkin ja todella syvästi.Lapsia ei ikinä,ei missään tilanteessa saa kohdella eriarvosesti.

alottajalle jaksuja..Ymmärrän kyllä miltä susta tuntuu.

 

Kuulin just että serkut eivät tule meidän juhliin, sillä on jotakin muuta.
(huom. toisten serkkujen juhlien vuoksi peruttiin suunnitelmat ulkomaille lähdöstä).
En kyllä olisi halunnut tätä myöntää, mutta kyllä, katkeruus omaa siskoa ja käyttäytymistä kohtaan heräilee..

Ei kerta kaikkiaan, peruitte ulkomaanmatkan lapsen synttäreiden takia? En voi käsittää miksi:O Niitä synttäreitähän tulee ja menee joka vuosi ja jos on suuri suku ja suuri ystäväpiiri, niin eihän sitä voi mitä mtäänmuita suunnitelmia toteuttaa, kun aina tulee jotkut juhlat (varsinkin kun on vielä häitä, hautajaisia, rippijuhlia, kastetilaisuuksia yms.). Meidän suvussa ei ainakaan kukaan saa mitään traumoja siitä, jos jotkut eivät pääse synttäreille, on ihan mahdotonta että kaikille sopisi aina ja sen priorisoinnin saa kyllä jokainen ihminen tehdä itse, että mikä asia on milloinkin ensisijainen esim. lapsen kaikista lähimmän ystävän synttärit vs. serkun synttärit.