osanottoni kaa:lle :hug: :'( voimia sulle
tuntuu ikävälle kirjottaa tuon uutisen jälkeen omasta synnytyksestä.
meillä siis tuhisee tuolla sängyssä maailman ihanan tyttövauva :heart: :heart: syntyi 29.10.2007 KYS:ssä mitat on 3500g ja 50cm. raskausviikoilla 40+6
synnytys siis alkoi sunnuntai iltana säännöllisillä supistuksilla.olin käynyt perjantaina vyöhyketerapiassa,en osaa sanoa sekö käynnisti synnytyksen vai oisko lähteny ihan muutenkin sillon,mut ei ainakaan auttanut siivous,seksi eikä sauna,niitä tuli harrastettua viimisinä viikkoina ihan urakalla..
paikat ei ollu auennu kun kyssiin mentiin joskus 7 aikaan illalla. saatiin mennä siksi yöksi siihen kammariin miehen kanssa.siinä oli ihan kiva olla saatiin kattoo telkkaria ja nukkua vierekkäin,mitä mä nyt sain supistuksilta torkuttua. siinä vaiheessa en saanut muuta kivunlievitystä ku lämpöpussin.sain unilääkettä,mut en usko et montaa hetkee sinä yönä nukuin. aamulla lääkäri tuli paikalle ja tutki mut ja päätti et siirrytään saliin ja puhkastaan kalvot ja annetaan epiduraali. sain sit salissa peräruiskeen. tuli aika puhdas olo sen jälkeen
mut oli kyllä hyvä kun otin.
ne puhkas kalvot ja vähän sen jälkeen sain epiduraalin. sain nukuttua hetken.
epiduraali vei aluks kivut pois,mut sit ku olin enemmän auki ei se enää auttanut kun vauva painoi niin alas. ja se teki kipeetä. kuus tuntia kalvojen puhkasusta olin täysin auki ja sain ruveta pikkuhiljaa yrittää ponnistusta.
se viimiset 4 tuntia oli ihan hirveitä.. kolme tuntia välillä nojasin sänkyyn, istuin siinä pissaamispytyllä sängyn vieressä ja yritin olla vaikka mitenkä päin ja ponnistella vähän. joka ikisessä asennossa sattu.ilokaasuakaan en saanut kokoaikaa hengittää,en ymmärrä miks. veti se ees vähän päätä sekasin niin ei sattunut niin hitosti.en mitään muuta puudutusta enää saanu,ku epiduraali lopetettiin kun olin sen 10 cm auki. koko sen loppuajan 4 tuntia jouduin olee pelkän ilokaasun varassa ja sitäkin se kätilö pihtas multa melkein jatkuvasti.
sit sen viimisen tunnin olin sängyssä selälleen ja aina supistuksen tullessa ponnistin täysiä hampaat irvessä,hiestä märkänä. supistuksia tuli tosi pienin väliajoin kun ne niitä tipalla kiihdytti.mies piti välillä jalasta kiinni ja kätilö toisesta. huusin kivusta välillä ku sattu niin perhanasti ja tuntu että vaikka miten yrität työntää ja ponnistaa niin ei se tule sieltä ulos. ja sit kun ne kätilöt tunki niitä sormiaan sinne reikään ja lääkäri kävi kans ronkkimassa. kun ne sattu tekee sen yhtäaikaa supistuksen kanssa niin voi juma että koski.
sitten maanatai iltana klo 22.04 meidän neiti tuli maailmaan,just ku ne kerkes soittaa lääkärin paikalle ottamaan imukupilla. kaks kätilöö piti jaloista ja yks työnti mahan päältä ja mies vielä nosti mua päästä. tunsin ku pää alkaa tulla ulos,kätilö leikkas välilihaa.sit piti olla ponnistamatta ja huohottaa ihan hirveesti ja sit kätilö autto vauvan ulos,tuntu vaan kuuma holahdus ja vauva oli maailmassa =) sain sen rinnan päälle ja tissiäkin imi sitten siinä.
kaiken kaikkiaan synnytys oli mulle aika järkytys. ensimmäinen tuli kiireellisellä sektiolla,niin en koskaan ponnistus vaiheeseen päässyt. niin en voinu kuvitella miten se sattuu niin kovasti. mutta jokainen hetki oli sen tuskan arvoinen palkinto on kyllä niin mahtava
salista lähtiessä sanoin et en enää ikinä tule tänne,mut ehkä mä vielä yhden jossain vaiheessa voisin haluta,jos luoja suo. työtään ne kätilöt teki ja hyvin tekivätkin vaikki mä mielessäni niitä kirosin kun ronkkivat mua ja muhun sattu.
kivoja kätilöitä siellä on,ovat kyllä palkankorotuksensa ansainneet.
oltiin osastolla 3 päivää,päästiin kotiin ja kaikki on mennyt ihan hienosti,tyttö ei turhia itke. (koputan puuta) syö ja nukkuu ,nyt jaksaa jo olla hereilläkin.
vähän on meillä univelkaa,mut ei tätä ikuisuuksia kestä.isovelikin on ihan hullaantunut vauvaan.
tais tulla pitkä sepostus tästä.
onnea teille kaikille odotukseen ja tsemppiä synnytykseen kellä se alkaa olla lähellä
