Sanokaas ihan suoraan, onko tää se syy että mä oon ikuisesti sinkku

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voivoi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Voivoi

Vieras
Siis se, että mä oon ihan samankokoinen kuin tuksu noissa uusissa kuvissa. Pakko sanoa, että kasvoiltani olen kauniimpi eikä mulla ihan samanlaista kaksoisleukaa ole, mutta ei paljon puutu (sivuprofiilista). Muuten mun elämä on järjestyksessä, on työpaikka, korkeakoulututkinto, lapset, koti ja auto (jos materia merkkaa kenellekään). Luonteeltani oon ihan mukava ja kiva, mulla on myös huumorintajua ja arvostan rehellisyyttä ja aitoutta sekä rauhallista elämää.

Mun mielestä mun kriteeritkään ei ole miesten suhteen mahdottomat. Tavallinen ja normaali mies riittää, jolla on kunnianhimoa ja asiat kunnossa niin psyykkisesti kuin muutenkin. En halua renttuja tai pelimiehiä, rauhallisempi tapaus olisi just mua varten. Semmoinen, joka tykkää tavallisista asioista, luonnosta, lapsista, kotona olemisestakin. Ja jolla ei ois päihdeongelmaa.

Mutta ei. Mä oon jo kuudetta vuotta sinkkuäitinä eikä loppua näy. Että ihanko tosi tää johtuu siitä, että mä oon lihava?
 
ei ulkonäöllä oo kunnon miehelle kovinkaan suurta merkitystä.

Itse oon lihonut meidän yhdessä olon aikana n15kg, kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi.Ja yhtä paljon tuo mies tuntuu mua vieläkin rakastavan
 
Kyllä se syy on siinä että olet YH. Niin valitettavaa kuin se onkin niin se on totta, kitjoitin tuolla joskus joku päivä oman kokemuksen siitä että olen ollut 3 kertaa avoliitossa yh-äidin kanssa ja se ei vaan onnistunut, varmaan jostain löytyy niitäkin jotka arvostaa yh-äitejä mutta sanoisin empiirisen tutkimuksen ja omien kokemuksien kautta että 9/10 ei arvosta tai huoli yh äitiä avopuolisokseen pitemmäksi aikaa.
 
Kyllä se syy on siinä että olet YH. Niin valitettavaa kuin se onkin niin se on totta, kitjoitin tuolla joskus joku päivä oman kokemuksen siitä että olen ollut 3 kertaa avoliitossa yh-äidin kanssa ja se ei vaan onnistunut, varmaan jostain löytyy niitäkin jotka arvostaa yh-äitejä mutta sanoisin empiirisen tutkimuksen ja omien kokemuksien kautta että 9/10 ei arvosta tai huoli yh äitiä avopuolisokseen pitemmäksi aikaa.

Voitko kertoa syyn tuolle? Ja se yksinhuoltajuus (tai yhteis-) ei ole se syy, vaan se on seuraus jollekin ilmeisesti.

Eikä millään pahalla, mutta oisko kenties jotain vikaa sinussakin jos jo kolme avoliittoa on mennyt puihin?
 
Miksi sinkkuuteen suhtaudutaan usein jonkinlaisena ongelmana? Itselläni se ainakin on se mieluisin asiaintila.

Niin. Ehkä se tuntuu ongelmalta siinä vaiheessa, kun yksinoloa on jatkunut jo vuosia ja sattuu olemaan sentyyppinen ihminen, että kaipaa fyysistä läheisyyttä toiselta aikuiselta. Ja sitä rakkauttakin. Romanttinen rakkaus on kuitenkin ihan eri asia, kuin lasten rakkaus tai ystävien välinen.

Ja ei kai tämä mikään elämää suurempi "ongelma" minullekaan ole, mietityttää vaan syy tälle kun kuitenkin olisin ihan valmis jakamaan elämäni toisen aikuisen kanssa.
 
Jaa-a, tuskin lihavuus on se syy, mutta lapset voi hyvinkin olla. Harva mies haluaa naista, jolla on jo lapsia, niin se vain on, eikä siinä mitään väärää ole. Tokihan se sinun kannaltasi on ikävää. Toki löytyy myös miehiä, jotka hyväksyvät koko paketin, mutta verrattain paljon harvemmassa kuin niitä, jotka eivät halua.

En kyllä itsekään kykenisi olemaan miehen kanssa, jolla olisi lapsia, ikävä kyllä. Ehkä sitten vanhempana ja jos itselläkin olisi lapsia, mutta en missään nimessä nyt 29-vuotiaana:)
 
[QUOTE="vieras";22319953]Tuksun ongelmat eivät mitenkään liity häneen painoonsa. Ulkonäöllisestikin ylipaino on hänessä aika pieni haittatekijä.[/QUOTE]

Muru. Me puhuttiin tässä ketjussa mun ongelmasta, ei tuksun. Hän esiintyy tässä ketjussa vain esimerkkinä siitä, millainen vartalo minulla on.
 
Kyllä se syy on siinä että olet YH. Niin valitettavaa kuin se onkin niin se on totta, kitjoitin tuolla joskus joku päivä oman kokemuksen siitä että olen ollut 3 kertaa avoliitossa yh-äidin kanssa ja se ei vaan onnistunut, varmaan jostain löytyy niitäkin jotka arvostaa yh-äitejä mutta sanoisin empiirisen tutkimuksen ja omien kokemuksien kautta että 9/10 ei arvosta tai huoli yh äitiä avopuolisokseen pitemmäksi aikaa.

No tuota noin, ei ole tullut mieleen että vikaa voisi olla sussa ittessä jos kerran kolme avoliittoa on mennyt pieleen?

Mä tiedän monia yksinhuoltajia jotka ovat löytäneet uuden kumppanin, menneet naimisiin ja saaneet yhteisiä lapsia.
 
Voitko kertoa syyn tuolle? Ja se yksinhuoltajuus (tai yhteis-) ei ole se syy, vaan se on seuraus jollekin ilmeisesti.

Eikä millään pahalla, mutta oisko kenties jotain vikaa sinussakin jos jo kolme avoliittoa on mennyt puihin?

Syitä niille eroille ei niin paljoa ollut, rakastimme kumpikin toisiamme ja tavallaan minä välitin heidän lapsistaankin(jollain tavalla), 2 liitossa oli isä mukana ja se jotenkin häiritsi harrastuksissa ja yhteisillä kauppa reissuilla kun sattui joku tuttu tulemaan vastaan ja kyselemään että mitäs se XXXX isi nyt tekee, näkeekö lastaan milloin ja mitä ostaa blaa blaa blaa, tuli vaan niin hemmetin vaivautunut olo kun ei itse voinut tuntea isällistä ylpeyttä lapsen jossakin suoriuduttua hyvin ja kyllä minä iloitsin mutta se ei ollut sitä isällistä rakkautta viimeiseen asti, paljon piti mennä isän antamilla ehdoilla lapsen suhteen milloin hakee ja milloin tuo, vapaita viikonloppuja ei kovinkaan ollut ja se häiritsi paljonkin suhdetta, lapsi mukana ei olisi ollut mitään ongelmaa mutta kun joutui niitä aikoja rustaamaan milloin mitenkin päin, lapsen äiti oli kyllä ymmärtäväinen ja panosti meidän suhteeseemme paljon kuten minäkin, yhteisiä lapsia emme olisi voineet tehdä tietyistä syistä ja elämäni olisi ollut siinä lapsen. biologisen isän. äidin välissä jatkuvasti.
 
Ehkäpä vika on ap:n luonteessa

Ehkäpä. Kun vaan keksis mikä se on. Vittumainen en myönnä olevani, en myöskään ilkeä tai typerä. Läheisriippuvaisuuskin on taakse jäänyttä elämää. Mitään diagnoosejakaan mulla ei ole, siis mielenterveydellisiä (no ei kyllä muitakaan).
Epätoivoista musta ei saa tekemälläkään, muutenhan mulla ois varmaan jo jonkin sortin hampuusi sohvaani koristamassa.
 
Mä sit taas tunnen yhden ihanan miehen, joka ei ole naista rinnalleen löytänyt. Hän on lapsirakas, joten naisen lapset eivät olisi ongelma.

Mies on ujo, joten ei helposti tutustu naisiin. Hän on kiltti (joskus liiankin kiltti ja jotkut ihmiset käyttävät tätä hyväkseen), hieman ylipainoinen (ei kuitenkaan mikään ihrakasa) ja juo toki joskus mutta ei ole mitenkään alkoholisti. Kerran on seurustellut pitkään, mutta ikäero oli iso ja siten suhde päättyi eroon usean vuoden yhdessäolon jälkeen. On tosin edelleen väleissä entisensä kanssa.
 
No aika vaikea sanoa. Jotkut miehet tykkää lihavista, jotkut eivät koskisi tikullakaan. Jotkut tykkää räväköistä, jotkut nysseröistä. Jotkut tykkää sporttisista, jotkut sohvaperunoista. Joten makuja on monia.
Ja kai se sitten on ihan luonnollisista, jos kuuden vuoden sinkkuuden jälkeen alkaa jo miettimään, miksei löydä kumppania...minusta se on ainakin ihan inhimillistä. Ja miten sattumasta, kohtalosta, tuurista ja onnesta voi se "kaverin" löytäminen kiinni olla!
 
[QUOTE="eräs";22320267]Joskus tuntuu, että ne toisilleen sopivat normaalit, ujot ja kiltit ihmiset vaan eivät kohtaa.[/QUOTE]
Oon itse asiassa ihmetellyt, miten ujot ihmiset onnistuvat pariutumaan keskenään. Niitäkin pareja tunnen pari (heh), joissa molemmat ovat todella ujoja ihmisiä. Tasoa "ei puhu, jos ei joku puhu hänelle".
 
Eipä kohtaa ei.. Baareissa en jaksa juosta eikä mulla juuri aikaa harrastuksillekaan tältä arjelta ole. Ja netti taas.. ei sieltäkään ketään löydä.

Ei se nettikään mikään paska paikka ole - vaikkakin en tiedä, mitä se meno nykyään on. Omani löysin netistä 2003 ja hän on ihan tavallinen, urheilullinen, järkevä mies, joka ei vaan oikein baareista löytänyt omaansa. Ja kun minä en baareista löytänyt kun kännisiä miehiä, niin mukavampi oli tavata kaffella.
 
[QUOTE="minni";22320330]Ei se nettikään mikään paska paikka ole - vaikkakin en tiedä, mitä se meno nykyään on. Omani löysin netistä 2003 ja hän on ihan tavallinen, urheilullinen, järkevä mies, joka ei vaan oikein baareista löytänyt omaansa. Ja kun minä en baareista löytänyt kun kännisiä miehiä, niin mukavampi oli tavata kaffella.[/QUOTE]

Nykyään siellä on vain miehiä, joiden ainoa kriteeri naiselle on "kaunis ja sporttinen". En ole ainakaan tuota jälkimmäistä, joten vastaamatta jää. Tai sitten jos tuota kriteeriä ei ole muistettu kirjoittaa, niin tyypin nimimerkki on "Parru69" tai "HotGigolo57" ja ne etsii kuumaa päiväkahviseuraa luottamuksella. Ei nappaa.
 

Yhteistyössä