Sanokaa nyt onko tää normaalia vai ei? (tosta tytöstä)

Olisiko mahdollista antaa 6-vuotiaalle "isomman oikeus" valvoa vähän pidempään, eli laittaisit ensin pikkuveljen maate ja sen aikaa tyttö leikkisi omineen.
Sitten kun pikkuveli on halittu uneen, rapsuttelisit tytön unten maille.

Juuri tästä syystä (hellyydenkipeys kaikilla ) meillä on porrastettu nukkumaanmenot. Jokaisella lapsella on oikeus "omaan hetkeen" äidin tai isän kanssa ennen nukkumaanmenoa. Silloin voi kertoa salaisuuksia tai olla vaan vierekkäin... tai äiti / isi lukee tai laulaa juuri sinulle.

Joo, mä olen ajatellut tätä. Mä olen vaan sellanen että ysi on mun kipuraja: siihen asti siedän melkein mitä vaan, sen jälkeen menee hermo napista painamalla. Siksi mä pyrin saamaan molemmat sänkyyn ennen sitä, koska sen jälkeen meillä ei ole mukavaa enää kellään. Ikävä kyllä. Ehkä se olisikin sitten seuraava, mitä pitäisi kehittää. Iltahermoja. Että tyttö saisi ilta-aikaa äidiltä.

 

Joo, mä olen ajatellut tätä. Mä olen vaan sellanen että ysi on mun kipuraja: siihen asti siedän melkein mitä vaan, sen jälkeen menee hermo napista painamalla. Siksi mä pyrin saamaan molemmat sänkyyn ennen sitä, koska sen jälkeen meillä ei ole mukavaa enää kellään. Ikävä kyllä. Ehkä se olisikin sitten seuraava, mitä pitäisi kehittää. Iltahermoja. Että tyttö saisi ilta-aikaa äidiltä.

Ja jos ois vaikka mahdollista vähän aikaistaa pikkuveljen nukkumaanmenoaikaa?
Kuitenkin sekin ois tärkeää, että sulle jäis illalla vielä omaa latautumisaikaakin - ettet sit kaadu rättinä petiin heti kun tyttökin nukahtaa.

 

Nuoruus oli risainen, mutta eikö se kaikilla ole... En kuitenkaan ollut pahimmasta päästä ollenkaan.

Ei toki ole kaikilla risainen nuoruus. Nuoruus on jokaisella eräänlaista etsikkoaikaa. Toiset kokeilee rajojaan enemmän, toiset vähemmän. Etsitään itseä ja halutaan tavalla tai toisella kuulua johonkin yhteisöön, "porukkaan". Ihminen on loppuviimein laumaeläin, jolla ei ole hyvä olla täysin yksin.

Älä suutu seuraavasta kysymyksestäni, mutta tuli mieleeni, että tunnetko tyttäresi ajoittain ulkopuolisena teidän uusioperheessä? Muistuttaako tyttäresi sinun entisestä, väkivallan täyttämästä elämästä, jolle ei ole tilaa nyt, kun ole löytänyt vast´ikään uuden ja toivottavasti väkivallattoman onnen?

No mun nuoruuteen kuului vakituinen poikaystävä kolme vuotta ennen neitin isää, ravintolailtoja... ei mun oikeastaan tarvinnut mitään hakea, meillä oli aika tiivis porukka eikä kukaan ollut ikinä yksin. Se masennus tietty iski, mutta hoidettiin.

En suutu, enkä ole ikinä kokenut tyttöä ulkopuoliseksi meistä. Ainahan se on ollut mun ja meidän: todella omituinen asia ajatuksena jo.

 

Tyttös kuulostaa ihan normaalilta, on vaan kateellinen vauvalle sun huomiostasi.
Sinä taas et kuulosta normaalille...

Höpö höpö.

"Mä en vaan pysty ottamaan sitä syliin, mä en kestä sitä että syyllistää mua koko ajan ja ruikuttaa ja on hankala. Ja mun pitäisi siis etenkin nyt kyetä ottamaan vastaan tämä kaikki: justhan se oli kaksi viikkoa pois, ja mä nautin (todella nautin) olosta yksin vauvan kanssa. Mutta en mä jaksa."

Ei tuo minusta kovin normaalille äidille kuulosta....

 

Oikeesti,nuo on ihan normaaleita tunteita vaikka täällä taas niin ollaan hyviä äitejä ja tuomitaan toinen.Mä ymmärrän tuon että iltasin ajoissa nukkumaan että saa ite hengähdystauon ja hetken rauhan ennenkun menee ite nukkumaan.Kyllä teillä on kaikki ihan ok,ihan varmasti on.Se että sä osaat pohtia noita asioita tekee susta niin täyspäisen ja kypsän. Jaksamisia =)

 

Tiedän, että oon vähän huono neuvoja antamaan kun itellä ei oo vielä noin isoja lapsia.
Mutta voisitko ottaa tytön kotiaskareisiin mukaan, niin saa siinä samalla huomiota kun teet kotihommia. Keksitte yhdessä tytön kanssa mikä on päivänruoka, käytte ostoksilla yhdessä, ja sitten kokkailette ym. 6-vuotias osaa kuitenkin autella jo aika paljon. Samoin pyykkijutut yms.

Tai sitten ihan oikeesti soitat sinne perheneuvolaan.

 

ei kai se pienempi koko ajan sussa roiku ja kai hänkin voi odottaa??!!
Itse pidin poikaa välillä kun vauvaa sylissä tuudittelin ja paijailin. Kun vauva kitisi, sanoin, nyt on isoveljen vuoro ja kyllä oli poika mielissään.. Jos pienempi on terve, niin totta hiiskatissa aikaa löytyy myös vanhemman hyvänä pitämiseen!
Tytöltä käytös normaalia, sinulta ei. Hae apua, selosta neuvolassa tilanne, niinkuin tänne.

 

Oikeesti,nuo on ihan normaaleita tunteita vaikka täällä taas niin ollaan hyviä äitejä ja tuomitaan toinen.Mä ymmärrän tuon että iltasin ajoissa nukkumaan että saa ite hengähdystauon ja hetken rauhan ennenkun menee ite nukkumaan.Kyllä teillä on kaikki ihan ok,ihan varmasti on.Se että sä osaat pohtia noita asioita tekee susta niin täyspäisen ja kypsän. Jaksamisia =)

Kiitos. :hug:
Ja loppujen lopuksi: ehkä pitäisi laittaa gallup pystyyn ennenkö alkaa ottamaan kenenkään sanomisista itseensä: kenen mies on päivätöissä, ja illat kotona perheensä kanssa? Ehkä ne lähtökohdat on toisilla vähän eri kuin toisilla... =)

 

Olet aiemminkin kertonut, että sinun on aina ollut vaikeaa rakastaa tytärtäsi.

Nyt on viimeistään aika hakea apua. Kun haet sitä, kerro suoraan, että ongelma on sinussa ja tämä ongelma on ollut aina. Älä vieritä syytä tytön kiukutteluihin tms., johon kaikki voivat todeta, että se kuuluu ikään. Kerro, että sinun on vaikeaa pitää häntä lähelläsi, inhon tunteistasi yms. Ole rehellinen ja lähde hakemaan apua vaikka neuvolan kautta. Älä tyydy hymistelyihin, vaan vaadi apua.

Myöhemmin tulet katumaan, jos et saa luotua aitoa ja rakastavaa suhdetta tyttäreesi . :hug:

 

Olisiko mahdollista antaa 6-vuotiaalle "isomman oikeus" valvoa vähän pidempään, eli laittaisit ensin pikkuveljen maate ja sen aikaa tyttö leikkisi omineen.
Sitten kun pikkuveli on halittu uneen, rapsuttelisit tytön unten maille.

Juuri tästä syystä (hellyydenkipeys kaikilla ) meillä on porrastettu nukkumaanmenot. Jokaisella lapsella on oikeus "omaan hetkeen" äidin tai isän kanssa ennen nukkumaanmenoa. Silloin voi kertoa salaisuuksia tai olla vaan vierekkäin... tai äiti / isi lukee tai laulaa juuri sinulle.

Joo, mä olen ajatellut tätä. Mä olen vaan sellanen että ysi on mun kipuraja: siihen asti siedän melkein mitä vaan, sen jälkeen menee hermo napista painamalla. Siksi mä pyrin saamaan molemmat sänkyyn ennen sitä, koska sen jälkeen meillä ei ole mukavaa enää kellään. Ikävä kyllä. Ehkä se olisikin sitten seuraava, mitä pitäisi kehittää. Iltahermoja. Että tyttö saisi ilta-aikaa äidiltä.

Mites tää kello yhdeksän kipuraja toimii sit, kun talossa on pian taas vauva? :|

Mut voisithan sinä tällä hetkellä yrittää saada pienemmän aiemmin nukkumaan, niin jää illasta isommalle lapselle aikaa.

 

Voi olla et sekotan mut oletko ap kenties se joka sai lapsen aika nuorena ja olit 2-plussa lehdessäkin? Vai olikohan se joku muu palstalainen..

 

Olisiko mahdollista antaa 6-vuotiaalle "isomman oikeus" valvoa vähän pidempään, eli laittaisit ensin pikkuveljen maate ja sen aikaa tyttö leikkisi omineen.
Sitten kun pikkuveli on halittu uneen, rapsuttelisit tytön unten maille.

Juuri tästä syystä (hellyydenkipeys kaikilla ) meillä on porrastettu nukkumaanmenot. Jokaisella lapsella on oikeus "omaan hetkeen" äidin tai isän kanssa ennen nukkumaanmenoa. Silloin voi kertoa salaisuuksia tai olla vaan vierekkäin... tai äiti / isi lukee tai laulaa juuri sinulle.

Joo, mä olen ajatellut tätä. Mä olen vaan sellanen että ysi on mun kipuraja: siihen asti siedän melkein mitä vaan, sen jälkeen menee hermo napista painamalla. Siksi mä pyrin saamaan molemmat sänkyyn ennen sitä, koska sen jälkeen meillä ei ole mukavaa enää kellään. Ikävä kyllä. Ehkä se olisikin sitten seuraava, mitä pitäisi kehittää. Iltahermoja. Että tyttö saisi ilta-aikaa äidiltä.

Mites tää kello yhdeksän kipuraja toimii sit, kun talossa on pian taas vauva? :|

Mut voisithan sinä tällä hetkellä yrittää saada pienemmän aiemmin nukkumaan, niin jää illasta isommalle lapselle aikaa.

Ei vauva tuota mitään ongelmaa: kestän ihan helposti vauvan iltameiningit, väsyt ja tissikitinät. Mutta noiden isompien en. Ja tiedän sen. Ja koitan toimia sen mukaan.

 

Voi olla et sekotan mut oletko ap kenties se joka sai lapsen aika nuorena ja olit 2-plussa lehdessäkin? Vai olikohan se joku muu palstalainen..

En mä kyll missään lehdessä oo ollut, mutta oon saanut tytön just niukin naukin 18 vuotiaana, kyllä.

 

Ei 6-v ole tahallaan hankala, kyllä ne ongelmat jostain juontaa.
Lapsi vaistoaa paljon vanhempien tunteista ja mielialoista, uskon, että lapsesi vaistoaa myös sinun inhosi häntä kohtaan kun kiukuttelee. Lapsi on kuitenkin lapsi ja pieni vielä, kyky käsitellä kyseisenlaisia tilanteita on kovin rajallinen, PALJON rajallisempi kuin aikuisen!!! Se pitää aikuisen muistaa!
Lapsesi on sinun "armoillasi", vanhemmat ovat ne tuki ja turva, joka lapsella on. Mieti niitä tunteita, joita lapsi käy läpi, jos ei koe saavansa tukea ja turvaa rakkailtaan? Se jättää isot arvet pitkälle elämään.
Toivon, että haette jostain apua, aloita vaikka neuvolasta tai perheneuvolasta.
Toivottavasti uusi vauva ei pahenna tilannetta.

 

Oikeesti,nuo on ihan normaaleita tunteita vaikka täällä taas niin ollaan hyviä äitejä ja tuomitaan toinen.Mä ymmärrän tuon että iltasin ajoissa nukkumaan että saa ite hengähdystauon ja hetken rauhan ennenkun menee ite nukkumaan.Kyllä teillä on kaikki ihan ok,ihan varmasti on.Se että sä osaat pohtia noita asioita tekee susta niin täyspäisen ja kypsän. Jaksamisia =)

Kiitos. :hug:
Ja loppujen lopuksi: ehkä pitäisi laittaa gallup pystyyn ennenkö alkaa ottamaan kenenkään sanomisista itseensä: kenen mies on päivätöissä, ja illat kotona perheensä kanssa? Ehkä ne lähtökohdat on toisilla vähän eri kuin toisilla... =)

Niin se on =)

 

Mä kans tunnistan ton "yhdeksän kipurajan" Mä haluun sen jälkeen päästä siivoomaan sotkut keittiöstä, syömään iltapalaa ja suihkuun - ja jos esikoinen juoksee ja pienempi huutelee vielä kauankin sen jälkeen, mulla alkaa kyllä savu tulla korvista.

Mites, pystytkö keksiin jotain tekemistä - ei välttämättä illalla, vaan pitkin päivää, johon kumpikin lapsista vois omalla tavallaan osallistua?

 

Tiedän, että oon vähän huono neuvoja antamaan kun itellä ei oo vielä noin isoja lapsia.
Mutta voisitko ottaa tytön kotiaskareisiin mukaan, niin saa siinä samalla huomiota kun teet kotihommia. Keksitte yhdessä tytön kanssa mikä on päivänruoka, käytte ostoksilla yhdessä, ja sitten kokkailette ym. 6-vuotias osaa kuitenkin autella jo aika paljon. Samoin pyykkijutut yms.

Tai sitten ihan oikeesti soitat sinne perheneuvolaan.

Tää on hyvä neuvo,ja näin on tehtykin. Laitettu yhdessä pyykkejä ja imuroitu ja sitä rataa. Mutta: äiti, mä en haluu!! Tää on ihan tyhmää!! Keksi jotain kivempaa tekemistä!

Kyll mä edelleen pyydän sen mukaan, mutt ei se kauaa viihdy. Painelee omiin juttuihinsa, ja jättää mut pyykkikasan kanssa.

 

Mä kans tunnistan ton "yhdeksän kipurajan" Mä haluun sen jälkeen päästä siivoomaan sotkut keittiöstä, syömään iltapalaa ja suihkuun - ja jos esikoinen juoksee ja pienempi huutelee vielä kauankin sen jälkeen, mulla alkaa kyllä savu tulla korvista.

Mites, pystytkö keksiin jotain tekemistä - ei välttämättä illalla, vaan pitkin päivää, johon kumpikin lapsista vois omalla tavallaan osallistua?

Mulla on äärettömän huono mielikuvitus, mutta jos sä keksit, kerro heti. Ikäeroa on 5 vuotta, neiti 6 ja jätkä 1v.

 

Mua kiinnostaa, onko lapsi nyt alkanut"oireilla" tai olla erilainen? Onko lapsi aina ollut "hankala" vai onko se nyt uusi ilmiö? Jos nuo kuvaamasi ongelmat on hiljakkoin alkaneet, niin kyseessä on se 6-v uhma. Se voi olla raju ja raastava.

 

Olet aiemminkin kertonut, että sinun on aina ollut vaikeaa rakastaa tytärtäsi.

Nyt on viimeistään aika hakea apua. Kun haet sitä, kerro suoraan, että ongelma on sinussa ja tämä ongelma on ollut aina. Älä vieritä syytä tytön kiukutteluihin tms., johon kaikki voivat todeta, että se kuuluu ikään. Kerro, että sinun on vaikeaa pitää häntä lähelläsi, inhon tunteistasi yms. Ole rehellinen ja lähde hakemaan apua vaikka neuvolan kautta. Älä tyydy hymistelyihin, vaan vaadi apua.

Myöhemmin tulet katumaan, jos et saa luotua aitoa ja rakastavaa suhdetta tyttäreesi . :hug:

Niinkuin jo sanoin niin neuvolassa puhuinkin jo. Ei ollut huolissaan: äitiys on tunteiden koko kirjo, ja neiti hyvin tyypillinen, joskin temperamenttinen ikäisensä tyttö.
En mä oikein tiedä, miten mä sen asian esittäisin, ellei tämä tapa mene perille miten täälläkin olen sen sanonut?

 

Miksi ihmeessä sä teet lisää lapsia?
Kyllä niistä vauvoistakin kasvaa niitä 6-vuotiaita!
Ja ei se kilpailu äidin huomiosta lopu siihen, kun vauvat talosta loppuu.
En ymmärrä. En itse uskaltaisi tehtailla lapsia jos on inhon tunteita jo yhtä kohtaan.

 

Ei vauva tuota mitään ongelmaa: kestän ihan helposti vauvan iltameiningit, väsyt ja tissikitinät. Mutta noiden isompien en. Ja tiedän sen. Ja koitan toimia sen mukaan.

Hmmm...sulla ON!! ongelma!

 

Mua kiinnostaa, onko lapsi nyt alkanut"oireilla" tai olla erilainen? Onko lapsi aina ollut "hankala" vai onko se nyt uusi ilmiö? Jos nuo kuvaamasi ongelmat on hiljakkoin alkaneet, niin kyseessä on se 6-v uhma. Se voi olla raju ja raastava.

No on sillä sisua ollut aina. Mutta ei nyt ihan tässä määrin kyllä olla taisteltu, mitä nyt: tää tekopillitys on ainakin ihan uusi juttu, ja nää "Kukaan ei rakasta mua!" raivarit. Paiskoo ovia niinkuin pahemmatkin murkkuikäiset, sörkkii puuroansa lautasella "Yök!! Puuro on ällöä!!!!

Tosi sellasia juttuja, etten oikein tiedä, mistä on edes oppinut..

 

Voi olla et sekotan mut oletko ap kenties se joka sai lapsen aika nuorena ja olit 2-plussa lehdessäkin? Vai olikohan se joku muu palstalainen..

Nasuttaja

 

"kukaan ei rakasta mua" on kyllä 6-vuotiaalta hätähuuto.
Olen huolissani, pakko sanoa.