Sanokaa mulle että herkkä, kiltti ja lapsellinen poika voi selvitä yläkoulussa joutumatta kiusatuksi

["vieras"]

vai onko oikeasti väistämätöntä että tuon kaltaiset lapset etenkin pojat joutuvat yläkoulussa henkisen ja jopa fyysisen väkivallan kohteeksi?

Meillä kahden vuoden päästä yläkouluun menevä 10v poika-kotikunnassamme yläkouluun mennään jo kutosella-joka on pienikokoinen, huomattavan kömpelö (tähän on syynä parikin sairautta), rauhallinen ja ikäistään lapsellisempi.
Nyt pienessä alakoulussa on kavereita eikä ole kiusattu vaikka nytkään kauheasti yhteisiä juttuja muiden poikien kanssa ei ole, mutta kuitenkin on mukana porukassa ja hyväksyttynä.
Yläkoulu on sitten iso 500 oppilaan koulu ja minua äitinä tuo aika pelottaa jo nyt pojan puolesta, onko yläkoulun maailma oikeasti niin raaka miltä tuntuu että kaikki vähänkin erilaiset joutuvat kiusaamisen ja väkivallan kohteeksi?

 

[Non compos mentis]

Vastausta ei mulla ole tarjota, mutta toivotan voimia teidän perheen elämään!

 

[ix]

ei välttämättä joudu automaattisesti yläkoulussa kiusatuksi.
kun olin sijaisopettajana yläkoulussa kaikki lapset, joita kiusattiin pahasti yläkoulussa, niin että sen esim. käytävävalvontavuorossa opettajakin huomasi, oli kiusaaminen alkanut alakoulussa, missä siihen ei oltu puututtu. toki, jos paikkakuntasi yläkoulu on sellaisessa maineessa, että siellä kiusataan, niin ryhtyisin selvittämään, onko pojallesi muita vaihtoehtoja.

 

[St. Brigitten]

Kyllä selviää ja varmasti saa toisia fiksuja uusia kavereita. Ja ne fiksut tytöt sitten ihastuu juuri tollasiin poikiin. (Kokemusta on )

 

[kokkareet sen hamuaa]

Kyllä selviää ja varmasti saa toisia fiksuja uusia kavereita. Ja ne fiksut tytöt sitten ihastuu juuri tollasiin poikiin. (Kokemusta on )

Ööh, taitaa olla aika ääripäästä haettu vaikkaus tuo, kyllä ne yleensä jää alakynteen ja joutuu hyljätyksi varsinkin nyt kun kaikki pitää laittaa samaan isoon kouluun, sehän on kapitalistin toive ja haave että on olemassa vaan 1 iso koulu jossa kaikki on samaan aikaan, pienemmät koulut pitää lopettaa ja tyhjentää oppilaista.

 

[tällaisen pojan sisko]

Kyllä selviää ja varmasti saa toisia fiksuja uusia kavereita. Ja ne fiksut tytöt sitten ihastuu juuri tollasiin poikiin. (Kokemusta on )

Olen samaa mieltä. Löytää varmastikin samanhenkisiä kavereita. Ei ehkä suurta kaveripiiriä, mutta muutaman hyvän tyypin, joiden kanssa sitten hengailee. Tärkeintä olisi, että lapsella on hyvä itsetunto ja oman arvon tunto, jotta osaa arvostaa itseään sellaisena kuin on.

 

[St. Brigitten]

Ööh, taitaa olla aika ääripäästä haettu vaikkaus tuo, kyllä ne yleensä jää alakynteen ja joutuu hyljätyksi varsinkin nyt kun kaikki pitää laittaa samaan isoon kouluun, sehän on kapitalistin toive ja haave että on olemassa vaan 1 iso koulu jossa kaikki on samaan aikaan, pienemmät koulut pitää lopettaa ja tyhjentää oppilaista.

No ihan omin silmin nähty "veikkaus". Kävin ison yläasteen, lähes 700 oppilasta. Olin itse juuri tuollainen tyttö ja tunsin monta tuollaista poikaa, eikä ketään kiusattu.

 

[se on surullista]

No ihan omin silmin nähty "veikkaus". Kävin ison yläasteen, lähes 700 oppilasta. Olin itse juuri tuollainen tyttö ja tunsin monta tuollaista poikaa, eikä ketään kiusattu.

SAmoin, ylä-asteella oli minun aikanani 900 oppilasta ja kyllä erottui selvästi että siellä kiusattiin, opettajat ei voinut tehdä mitään kun ei ollut todisteita vaikka kaikki tiesi kuka kiusasi ja ketä. Mitä toden näköisimmin joutuu kiusatuksi jos on hiljainen ja poikkeava.

 

["vieras"]

Kaveriporukka, tai edes yksikin sanavalmis kaveri, voi turvata tosi hyvin kiusaamiselta. Hyvä siis, että pojallasi on kavereita. Toivottavasti sattuu vanhoja kavereita samalle luokalle ja uudesta koulusta löytyy lisää.

Ja myöhemmin se, että tyttöseurasta ei ole pulaa, jos herkän ja kiltin lisäksi on yhtään kivannäköinen. Ellei sitten kateuttaan ala jotkut kiusata. Mutta se ei ole niin paha asia, se on paljon helpompi kestää.

Pahinta myrkkyä kiusaamista vastaan on, jos jotenkin onnistuu luikertelemaan suosittuun asemaan tarpeeksi monen ihmisen silmissä (oli ne sitten kavereita tai tyttöjä). Siinä tilanteessa saa olla vaikka metrin pitkä ja vihreä iholtaan, mutta kukaan ei uskalla kiusata, koska se merkitsisi kiusaajalle itselleen sosiaalista itsemurhaa. Yksinäinen taas on helppo uhri, vaikka olisi oikeasti joka asiassa ihan niinkuin muutkin.

 

["vieras"]

Mun pikkuveljee kiusattiin hoidossa ja joskus ala-asteella mut ei onneksi yläasteella eikä ammattikoulussa.

 

[ev]

mulla sama pelko. esikoispoika, nyt 11v, eli viidennellä. yläasteeseen ei siis enää kauaa aikaa.

poika on tosi pieni kooltaan ja on aina tykännyt leikkiä enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa. tää poika on kuin stereotypia homolapsesta. rakastaa kaikkea kimaltavaa, vaaleenpunaista, sydämiä, leikkii pet shopeilla jne.. viimeisen vuoden aikana on saanut vasta ekat oikeat poikapuoliset kaverit, mutta kyllä leikit edelleen painottuu tyttöjen kanssa oloon.

 

[keppälerttu]

taitaa olla aikamoista arpapeliä kuka joutuu kiusatuksi ja kuka ei.

mä en usko et on mitään tiettyä tyyppiä joka helpoiten valikoituu kiusatuksi, koska kiusattuhan ei tee mitään väärää, se kuka kiusaa, määrittelee sen ketä kiusataan..ja sitähän ei koskaan osaa sanoa mikä milloinkin sen kiusaajan mielestä on kiusaamisen "arvoista"

 

["vieras"]

mulla sama pelko. esikoispoika, nyt 11v, eli viidennellä. yläasteeseen ei siis enää kauaa aikaa.

poika on tosi pieni kooltaan ja on aina tykännyt leikkiä enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa. tää poika on kuin stereotypia homolapsesta. rakastaa kaikkea kimaltavaa, vaaleenpunaista, sydämiä, leikkii pet shopeilla jne.. viimeisen vuoden aikana on saanut vasta ekat oikeat poikapuoliset kaverit, mutta kyllä leikit edelleen painottuu tyttöjen kanssa oloon.

Mun entinen luokkakaveri oli ihan samanlainen. Yläasteellakin se liikkui tyttöseurassa, ja lukiossa. Ei sitä pahemmin kukaan kiusannut ja paha olis sen tyttölauman keskelle ollut mennä kiusaamaankin. Homoteltiin joskus, mutta niinpä yläasteikäiset homottelee välillä ihan kaikkia muitakin, omia kavereitaankin. Enemmänkin muut pojat oli sille kateellisia, kun se osasi olla tyttöjen kanssa ja pääsi niiden kaa juttuihin.

 

["vieras"]

taitaa olla aikamoista arpapeliä kuka joutuu kiusatuksi ja kuka ei.

mä en usko et on mitään tiettyä tyyppiä joka helpoiten valikoituu kiusatuksi, koska kiusattuhan ei tee mitään väärää, se kuka kiusaa, määrittelee sen ketä kiusataan..ja sitähän ei koskaan osaa sanoa mikä milloinkin sen kiusaajan mielestä on kiusaamisen "arvoista"

Peesi...nuorisomuoditkin muuttuu, välillä on enemmän muotia että pojatkin on herkkiä ja hentoisia ja silloin näitä ominaisuuksia enemmän arvostetaan kuin arvostellaan.

 

["Jaskis"]

Kyllä on sattuma peliä ketä kiusataan. Hyvä itsetunto riittää jonkin matkaa, pitkä kiusaaminen saa senkin palasiksi. Riippuen tietysti ihmisestä. Tärkeää on kaveri, -t, jokin harrastus joka toivon mukaan tukee itsetuntoa ja tarjoaa onnistumisen hetkiä. Yhtä kaikki, toivon kaikkea hyvää teidän (-kin) tenavalle koulutielle.

 

[Keittiönoita]

taitaa olla aikamoista arpapeliä kuka joutuu kiusatuksi ja kuka ei.

mä en usko et on mitään tiettyä tyyppiä joka helpoiten valikoituu kiusatuksi, koska kiusattuhan ei tee mitään väärää, se kuka kiusaa, määrittelee sen ketä kiusataan..ja sitähän ei koskaan osaa sanoa mikä milloinkin sen kiusaajan mielestä on kiusaamisen "arvoista"

Peesi tähän.

 

["alkup."]

Kiitos kaikille vastauksista! Niinhän se taitaa olla että aika arpapeliähän se on joutuuko kiusatuksi vai ei, alakoulun puolella pojalle tosiaan on käynyt hyvä tuuri, pieni koulu, pieni luokka eikä luokalla ketään "kiusaajatyyppiä"
Onko jollain oma lapsi ollut saman oloinen kuin poikaamme kuvailin ja ollut yläkoulussa ja kiusattiinko vai ei?

 

[Meillä]

herkkä,ikäistään lapsellisempi joutui 7-luokalla kiustusi,ei fyysisesti,mutta sanallisesti niin,että kouluunmeno alkoi ahdistaa.Kiusaajana lähinnä yksi poika.Opettajan kanssa oltiin yhteyksissä,koululta puututtiin tiukasti asiaan ja kiusaaminen saatiin loppumaan...ainakaan nyt tämä syksy tähän asti mennyt hyvin.Pitää taas olla yhteydessä opettajaan jos taas alkaa,toivottavasti ei.

 

[himpuli]

Olen paljolti samaa mieltä kuin muutkin vastanneet. Ei välttämättä joudu kiusatuksi. Ennen yläkouluun menoa ainakin meillä yläkoulun opo käy keskustelua alakoulun opettajan kanssa esim. just luokkajaosta. Jos alakoulun opettaja on ajan tasalla, hän kyllä osaa sanoa, että pojan luokkaan tulisi myös noita kavereita. Tosin en tiedä onko kaikilla kouluilla sama käytäntö, meillä näin toimitaan

Ja sinulla on toisaalta aikaa panostaa pojan itsetuntoon ja sen kehittämiseen. Se ei mene hukkaan ja pahimmassa tapauksessa auttaa, jos kiusataan.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="alkup.";22418771]Kiitos kaikille vastauksista! Niinhän se taitaa olla että aika arpapeliähän se on joutuuko kiusatuksi vai ei, alakoulun puolella pojalle tosiaan on käynyt hyvä tuuri, pieni koulu, pieni luokka eikä luokalla ketään "kiusaajatyyppiä"
Onko jollain oma lapsi ollut saman oloinen kuin poikaamme kuvailin ja ollut yläkoulussa ja kiusattiinko vai ei?[/QUOTE]
Ei ole ollut samanoloinen eikä enää yläkoulussa kiusattu, alakoulussa kylläkin. Mutta näin jälkikäteen voisin arvailla joitakin asioita, jotka kiusaamiseen johtivat. Ensinnäkin se, että kiusaajan pitää tuntea olevansa joko henkisesti tai fyysisesti kiusattuaan vahvempi. Lapsi, jonka kiusaaja kokee tasavertaisena ja mahdollisesti itseään vahvempana, ei ole hyvä kiusaamisen kohde. Kiusatun pitää myös "suostua" olemaan kiusattu. Lainausmerkeissä tuo, koska en parempaakaan sanaa nyt keksinyt. Kiusattu ei siis saa pistää kiusaajalleen hanttiin, vaan kertoa korkeintaan kiusaamisesta aikuisille. Kääntää se toinenkin poski, paeta paikalta, pahoittaa mielensä, loukkaantua, vetäytyä syrjään, alkaa vältellä kiusaajaansa tai jollain muulla tavalla osoittaa, että kiusaaminen meni perille ja siten täytti kiusaajan tarpeen. Lapsi, joka ei täytä kiusaajan tarvetta, alkaa nopeasti kyllästyttää kiusaajaansa ja kiusaaja etsii uuden uhrin.

 

["vieras"]

ylös

 

["vieras"]

nostan tätä