Sanokaa,monestikko mä palautan tuon tytön tuonne sänkyyn?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23182874]Ja jälleen kerran tuo kärjistysongelma. Kuka helkkari on sanonut, että huudattaa tuntikausia lastaan ja pitävät sitä normaalikäytäntönä, kerro minulle?! Se voittaminen tarkoitti käsittääkseni (en itse sitä kirjoittanut) sitä, ettei luovuteta vielä vaan pysytään johdonmukaisena (sama asia kuin esimerkiksi karkkihyllyllä kaupassa).[/QUOTE]

Mä takerruin siihen voittamiseen, koska halusin saada ihmiset ajattelemaan, miten hullulta se tosissaan mietittynä kuulostaa.
 
No eihän ole. :D Täytyy olla kyllä tosi huono itsetunto, jos aina kokee olevansa huono ihminen tai huono äiti jos joku kyseenalaistaa tai arvioi jotain toimintatapaasi tai tekemisiäsi. :O Jotenkin tosi perinaisellinen vastaus sinulta, jos minä en jotain asiaa suoraan sano, niin kaivat sen vaikka sorkkaraudalla rivien välistä, jotta voit väittää minun niin sanoneen. :D

No mikä sitten on? Äitikö on synnynnäisesti huono, mikään hänen tekemisensä ei vaikuta siihen vai? Eikös nimenomaan teko ja toimintatapa tee murhaajastakin murhaajan.

Enkä minä koe itseäni sanomistesi perusteella huonoksi enkä hyväksi, vaan puhun tämän keskustelun sävystä. Jos sanon, että lapsen on hyvä oppia nukahtamaan yksin, kehotan tietysti jättämään lapsen oman onnensa nojaan. Jos sanon, että on hyvä pysyä johdonmukaisena olen julma mielivaltainen tyranni. Jos puhutaan unikoulusta, se on huudattamista ja julmaa yksin jättämistä. Oma sänky pakottaa lapsen itsenäistymään liian aikaisin (oli se oma sänky sitten missä tahansa ja minkäikäisellä tahansa tai nukkumaanmenorutiinit millaiset tahansa).

Sano nyt sitten, mikä tarkoitus on kauhistella omaa "huonouttaan" keskustelussa, jossa ei ole kyseisestä toimintatavasta edes puhuttu vaan siitä päinvastaisesta? Minulle on käytännössä ihan sama mitä sillä tarkoitit, mutta ärsyttää tällainen "enhän minä niin sanonut", vaikka kuitenkin vähän sanoitkin.
 
Kyllä tuolla ihan ekalla sivulla sanotaan, että ap EI saa antaa periksi, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Ja että on ihan tavallista kantaa lapsi takaisin sänkyyn vaikka 77 kertaa. Tai sitten laittaa valjailla sinne kiinni. Mä käsitin voittamisen eri tavalla. Voittaminen on sitä, että haluaa pitää oman päänsä vaikka mikä olisi. Johdonmukaisena pysyminen on eri juttu. Jos haluaa puhua johdonmukaisuudesta, niin pitää käyttää sanaa johdonmukaisuus, ei voittaminen. Ja edelleen, karkkihylly kaupassa on ihan täysin eri asia kuin nukkumaan meneminen kotona. Vaikea ymmärtää, että näitä kukaan edes vertaa keskenään.

Ja myöhemminhän selvisi, että sillä tarkoitetaan nimenomaan sitä leikittelyä. Kukaan ei ole (tai ainakaan kovinkaan moni) käskenyt huudattaa lasta.

No ihan yhtä lailla voi sanoa, että äiti voitti siellä karkkihyllyllä. Sehän on leikkimielinen tsemppaus äidille. Miten te otitte yhden sanan noin haudanvakavasti? Ettekö te osaa ajatella sanoja ja niiden merkityksiä eri asiayhteyksissä eri vivahteilla?
 
[QUOTE="vieras";23182894]
Sano nyt sitten, mikä tarkoitus on kauhistella omaa "huonouttaan" keskustelussa, jossa ei ole kyseisestä toimintatavasta edes puhuttu vaan siitä päinvastaisesta? Minulle on käytännössä ihan sama mitä sillä tarkoitit, mutta ärsyttää tällainen "enhän minä niin sanonut", vaikka kuitenkin vähän sanoitkin.[/QUOTE]

Sen oli kuule ihan vaan tarkoitus olla Lohikäärmeen ja minun välistäni piikittelyä/huumoria. :D Mä olen kerran jo aikaisemmin selittänyt, että kyse on siitäkin, että vaikka tunnen toimineeni oikein, niin juuri sellaisilla ohjeilla kuin tämän ketjun ensimmäisellä sivulla tuli heti, tunsin itseni huoinoksi äidiksi omia lapsia kasvattaessani. Ja jouduin tosiaan neuvolassakin kasvatusmenetelmiäni salaamaan. Sen olen kerran jo selittänyt, mutta eihän millään mitä minä sanon, ole merkitystä, koska sinä kuitenkin ne tulkitset mieleiselläsi tavalla.
 
Sen oli kuule ihan vaan tarkoitus olla Lohikäärmeen ja minun välistäni piikittelyä/huumoria. :D Mä olen kerran jo aikaisemmin selittänyt, että kyse on siitäkin, että vaikka tunnen toimineeni oikein, niin juuri sellaisilla ohjeilla kuin tämän ketjun ensimmäisellä sivulla tuli heti, tunsin itseni huoinoksi äidiksi omia lapsia kasvattaessani. Ja jouduin tosiaan neuvolassakin kasvatusmenetelmiäni salaamaan. Sen olen kerran jo selittänyt, mutta eihän millään mitä minä sanon, ole merkitystä, koska sinä kuitenkin ne tulkitset mieleiselläsi tavalla.

Etkö tosiaan ymmärtänyt, että etusivun viestit olivat tsemppausta ap:lle hänen tilanteessaan, ei yleisiä elämänohjeita kaikille? Jos joku täällä miettii kannattaisiko hakea opiskelemaan ja häntä tsempataan rohkeasti hakemaan, en minäkään mene sinne taivastelemaan, että olenpas minä laiska luuseri, kun en enää hae opiskelemaan vaan olen hyväpalkkaisessa työssä.
 
[QUOTE="vieras";23182907]Ja myöhemminhän selvisi, että sillä tarkoitetaan nimenomaan sitä leikittelyä. Kukaan ei ole (tai ainakaan kovinkaan moni) käskenyt huudattaa lasta.

No ihan yhtä lailla voi sanoa, että äiti voitti siellä karkkihyllyllä. Sehän on leikkimielinen tsemppaus äidille. Miten te otitte yhden sanan noin haudanvakavasti? Ettekö te osaa ajatella sanoja ja niiden merkityksiä eri asiayhteyksissä eri vivahteilla?[/QUOTE]

Kyllä mä käsitän sen huudattamiseen kehoittamisella, jos äidille sanotaan, että hänen tulee kolmen tunninkin jälkeen sinnikkäästi jatkaa lapsen kantamista sänkyyn. Itse en puhuisi voittamisesta karkkihyllylläkään. Enkä yleensä lapsen kasvatuksessa. Kasvatuksessa ei ole voittajia tai häviäjiä, sanan voittaja-käyttäminen johtaa väistämättä mielikuvaan, että mukana on myös häviäjä tai toiseksi tullut. Lapsen kasvatuksessa pitäisi aina ja kaikissa olosuhteissa pyrkiä lapsen etuun. Johdonmukaisesti. Voittamisella ei mielestäni asian kanssa ole mitään tekemistä. Mutta ehkäpä tulkitsen asian kovin eri tavalla kuin muut.
 
Mä en jaksais tollasta. Mä nukuttaisin viereen ja nostaisin sit omaan sänkyyn, jos on tarvetta. Jossain vaiheessa ne sitten hokaa, että hei täähän on mun oma sänky missä mä haluankin nukkua :)
 
[QUOTE="Mimmi";23182920]Mä en jaksais tollasta. Mä nukuttaisin viereen ja nostaisin sit omaan sänkyyn, jos on tarvetta. Jossain vaiheessa ne sitten hokaa, että hei täähän on mun oma sänky missä mä haluankin nukkua :)[/QUOTE]

Pakko vielä lisätä, että nyt todellakin ymmärrän miksi nykyäidit on niin pääloppuja ja stressaantuneita.
 
Kyllä mä käsitän sen huudattamiseen kehoittamisella, jos äidille sanotaan, että hänen tulee kolmen tunninkin jälkeen sinnikkäästi jatkaa lapsen kantamista sänkyyn. Itse en puhuisi voittamisesta karkkihyllylläkään. Enkä yleensä lapsen kasvatuksessa. Kasvatuksessa ei ole voittajia tai häviäjiä, sanan voittaja-käyttäminen johtaa väistämättä mielikuvaan, että mukana on myös häviäjä tai toiseksi tullut. Lapsen kasvatuksessa pitäisi aina ja kaikissa olosuhteissa pyrkiä lapsen etuun. Johdonmukaisesti. Voittamisella ei mielestäni asian kanssa ole mitään tekemistä. Mutta ehkäpä tulkitsen asian kovin eri tavalla kuin muut.

Ja vielä kerran: siinä kantamisen jatkamisessa tarkoitettiin sitä tilannetta, että lapsi leikittelee ja hihittelee, ei huuda.

No näköjään jotkut sitten suhtautuvat tiettyihin sanoihin erityisellä vakavuudella. Mitenkäs suhtaudut sanontaan "tahtojen taistelu"? Kuulostaa kyllä aika veriseltä..
 
Jaahas, nyt nukkumaanmenoaika koittaa. :) Menen tuonne nukkumaan omieni viereen, tai jos sänky käy ahtaaksi, niin menen yksin nukkumaan lastenhuoneeseen. :D lapset kun jostain syystä nukkuvat rauhallisesti minu sängyssäni vaikken minä siellä olisikaan. :O Tästä ketjusta jäi hyvä mieli koska ap sai toimia itselleen ja lapselleen luonnollisella tavalla. :) Mielestän on tärkeää, että äidit pystyvät perustelemaan tekemisensä lapsen voinnin kannalta ja tekemään ratkaisuja vaistojenkin pohjalta. Varmasti olisiin tyytyväinen vaikka aloittajan lapsi olisi omaan huoneeseenkin nukahtanut, kunhan se olisi tapahtunut siten, että lapsi on rauhallinen ja tyytyväinen. :) Eikä missään nimessä sidottu sänkyynsä valjailla :(

Mutta hyvät yöt kaikille tasapuolisesti. :)
 
[QUOTE="vieras";23182927]Ja vielä kerran: siinä kantamisen jatkamisessa tarkoitettiin sitä tilannetta, että lapsi leikittelee ja hihittelee, ei huuda.

No näköjään jotkut sitten suhtautuvat tiettyihin sanoihin erityisellä vakavuudella. Mitenkäs suhtaudut sanontaan "tahtojen taistelu"? Kuulostaa kyllä aika veriseltä..[/QUOTE]

No pidän parempana sanana sanaa "keskustelu lapsen kanssa" mutta miten kukakin haluaa asiansa hoitaa. :) meillä toimii keskustelu, on paljon mukavampaa kuin taistelu. Lapsen tasolle ei ainakaan koskaan saisi alentua taistelemaan. Aika usein näkee tilanteita, joissa äiti/isä käyttäytyy ihan yhtä lapsellisesti kuin taaperokin.
 
Mun nähdäkseni tahtojen taisto on kyllä hävitty siinä vaiheessa, jos äiti joutuu lasta kantamaan sänkyynsä useamman kuin 10 ? kertaa. Sen jälkeenhän toi on ihan leikkimistä eikä kenenkään aikuisen pitäis tollaseen suostua.
 
No pidän parempana sanana sanaa "keskustelu lapsen kanssa" mutta miten kukakin haluaa asiansa hoitaa. :) meillä toimii keskustelu, on paljon mukavampaa kuin taistelu. Lapsen tasolle ei ainakaan koskaan saisi alentua taistelemaan. Aika usein näkee tilanteita, joissa äiti/isä käyttäytyy ihan yhtä lapsellisesti kuin taaperokin.

Ai kutsut lapsen raivokohtausta keskusteluksi? :D Vai teilläkö niitä ei ole? Ja kuka taas sanoi, että aikuinen taistelee samoilla "aseilla" kuin lapsi?
 
[QUOTE="Mimmi";23182939]Mun nähdäkseni tahtojen taisto on kyllä hävitty siinä vaiheessa, jos äiti joutuu lasta kantamaan sänkyynsä useamman kuin 10 ? kertaa. Sen jälkeenhän toi on ihan leikkimistä eikä kenenkään aikuisen pitäis tollaseen suostua.[/QUOTE]

Niin, eli mitä sitten tehdään. Siinähän se taisto vasta hävitäänkin, jos tehdään niin kuin lapsi haluaa (mennään viereen).
 
[QUOTE="vieras";23182940]Ai kutsut lapsen raivokohtausta keskusteluksi? :D Vai teilläkö niitä ei ole? Ja kuka taas sanoi, että aikuinen taistelee samoilla "aseilla" kuin lapsi?[/QUOTE]

Sanoisin, että meillä ei juuri ole ollut raivokohtauksia. Korkeintaan viisi kunnon itkupotkuraivaria yhteensä lapsilla. Ovat nyt 4v ja 5v. Mä en ole sanonut raivokohtausta keskusteluksi, vaikka yritätkin väittää mun sanoneen niin. :) Keskustelulla nuo raivokohtaukset on kuitenkin mielestäni useimmissa tapauksissa vältettävissä.
 
[QUOTE="Mimmi";23182939]Mun nähdäkseni tahtojen taisto on kyllä hävitty siinä vaiheessa, jos äiti joutuu lasta kantamaan sänkyynsä useamman kuin 10 ? kertaa. Sen jälkeenhän toi on ihan leikkimistä eikä kenenkään aikuisen pitäis tollaseen suostua.[/QUOTE]

eikö nukkumaanmenon kuulu olla nukkumaanmenoa eikä mitään tahtojen taistelua? Jokaisen vanhemman tulisi suostua antamaan lapselleen turvallinen olo. Jos se on vanhempien vieressä niin sitten se on. Mä en ymmärrä miten kukaan lastaan tai itseään kunnioittava vanhempi voi pakottaa lapsen nukkumaan paikassa, jossa lapsi ei halua nukkua.
 
[QUOTE="vieras";23182943]Niin, eli mitä sitten tehdään. Siinähän se taisto vasta hävitäänkin, jos tehdään niin kuin lapsi haluaa (mennään viereen).[/QUOTE]

Aikuisen pitää joskus osata antaa periksikin. Lapsi ei hysteriassaan sitä ainakaan osaa. Seuraavalla kerralla aikuinen voi valita toisen lähestymistavan. Ilmanmuutahan se on selvää, ettei nukuttaminen toimi, jos lasta kannetaan sänkyyn 1-3 tunnin ajan. Mulle lapsen turvallisuudentunne on ykkösasia. Mitenkään ei voi olla turvallisuuden tunnetta edistävää, jos nukkumaanmenosta tehdään "tahtojen taistelu" tai voittamistilanne.
 
Viimeksi muokattu:
Sanoisin, että meillä ei juuri ole ollut raivokohtauksia. Korkeintaan viisi kunnon itkupotkuraivaria yhteensä lapsilla. Ovat nyt 4v ja 5v. Mä en ole sanonut raivokohtausta keskusteluksi, vaikka yritätkin väittää mun sanoneen niin. :) Keskustelulla nuo raivokohtaukset on kuitenkin mielestäni useimmissa tapauksissa vältettävissä.

No se tahtojen taistelu nyt aika monien kohdalla tarkoittaa raivaria, joko äänenkorottamista tai itkupotkuraivaria. Sitä en laske keskusteluksi.

Aika jännä muuten, että sinun mielestäsi lapset tietysti keskustelevat, mutta aikuiset taantuvat lapsen tasolle (eli mitähän se sitten tarkoittaa, jos se lapsen taso onkin vain keskustelua)?
 
[QUOTE="vieras";23182943]Niin, eli mitä sitten tehdään. Siinähän se taisto vasta hävitäänkin, jos tehdään niin kuin lapsi haluaa (mennään viereen).[/QUOTE]

mä tahtoisin joskus kuulla jonkun järkevän syyn siihen miksi joissain asioissa ei voisi tehdä kuten lapsi tahtoo? Vai onko lapset niin paljon alempiarvoisia ettei heitä voi kuunnella?
 
Aikuisen pitää joskus osata antaa periksikin. Lapsi ei hysteriassaan sitä ainakaan osaa. Seuraavalla kerralla aikuinen voi valita toisen lähestymistavan. Ilmanmuutahan se on selvää, ettei nukuttaminen toimi, jos lasta kannetaan sänkyyn 1-3 tunnin ajan. Mulle lapsen turvallisuudentunne on ykkösasia. Mitenkään ei voi olla turvallisuuden tunnetta edistävää, jos nukkumaanmenosta tehdään "tahtojen taistelu" tai voittamistilanne.

Ja vielä noin sadannen kerran: puhutaan leikittelystä, ei hysteriasta!!! Onko minun näppiksessäni jotain vikaa, eikö nämä viestini näy?
 
[QUOTE="vieras";23182952]No se tahtojen taistelu nyt aika monien kohdalla tarkoittaa raivaria, joko äänenkorottamista tai itkupotkuraivaria. Sitä en laske keskusteluksi.

Aika jännä muuten, että sinun mielestäsi lapset tietysti keskustelevat, mutta aikuiset taantuvat lapsen tasolle (eli mitähän se sitten tarkoittaa, jos se lapsen taso onkin vain keskustelua)?[/QUOTE]

:D Minä en ole sanonut olevani tuota mieltä, vaikka niin väitätkin. :D Aika jännä mistä sinä revit näitä päätelmiä siitä, mitä mieltä minä olen. :D
 
[QUOTE="vieras";23182957]Ja vielä noin sadannen kerran: puhutaan leikittelystä, ei hysteriasta!!! Onko minun näppiksessäni jotain vikaa, eikö nämä viestini näy?[/QUOTE]

Aika useinhan se leikittelykin menee lapsella illalla ja väsymyksessä hysterian puolelle. Sitä tarkoitin. :) Ei välttämättä negatiivisen, vaan voi olla sellaista iloittelevaa, kikattelevaakin hysteriaa. Niin tai näin, se ei edistä lapsen rauhoittumista eikä turvallisuuden tunnetta.
 
[QUOTE="sondersson";23182955]mä tahtoisin joskus kuulla jonkun järkevän syyn siihen miksi joissain asioissa ei voisi tehdä kuten lapsi tahtoo? Vai onko lapset niin paljon alempiarvoisia ettei heitä voi kuunnella?[/QUOTE]

Ja kuka on sitten sanonut ettei joissain asioissa voisi tehdä kuten lapsi tahtoo? Vai tarkoitatko tätä nimenomaista tilannetta? Tähän tapaukseen voin kyllä kertoa useita syitä, miksei voida tehdä niin kuin lapsi tahtoo, mutta jos puhutaan yleismaailmallisesti, en voi kertoa syitä koska en ole näin väittänytkään.
 

Yhteistyössä