Sanokaa,monestikko mä palautan tuon tytön tuonne sänkyyn?!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="sondersson";23182955]mä tahtoisin joskus kuulla jonkun järkevän syyn siihen miksi joissain asioissa ei voisi tehdä kuten lapsi tahtoo? Vai onko lapset niin paljon alempiarvoisia ettei heitä voi kuunnella?[/QUOTE]

Samaa mieltä. :) Siksi puhunkin tästä keskustelusta. Ja ei, keskustelu ei tarkoita sitä, kun lapsi tai aikuinen huutaa pää punaisena. Keskustella voi etukäteen, ennaltaehkäisevästi. Ei ehkä niin paljon vielä 2-vuotiaan kanssa, mutta aika pienestä sen voi aloittaa, ja isompana lapsi osaa itsekin jo selittää tuntemuksiaan. Voidaan kysyä, että mikset sinä halua nukkua sängyssäsi, miksi sinua pelottaa omassa huoneessasi, mikä yksin nukahtamisessa on kurjaa? Voidaan kertoa, että tänään äiti on erityisen väsynyt, ja toivoisi sinun apuasi. Tai kauppaan mennessä keskustellaan etukäteen siitä mitä sieltä ostetaan ja miten siellä olisi kivaa ja huomaavaista käyttäytyä.
 
:D Minä en ole sanonut olevani tuota mieltä, vaikka niin väitätkin. :D Aika jännä mistä sinä revit näitä päätelmiä siitä, mitä mieltä minä olen. :D

"No pidän parempana sanana sanaa "keskustelu lapsen kanssa" mutta miten kukakin haluaa asiansa hoitaa. meillä toimii keskustelu, on paljon mukavampaa kuin taistelu. Lapsen tasolle ei ainakaan koskaan saisi alentua taistelemaan. Aika usein näkee tilanteita, joissa äiti/isä käyttäytyy ihan yhtä lapsellisesti kuin taaperokin."

Tässä äskeinen viestisi. Äiti ja isä käyttäytyy yhtä lapsellisesti kuin taaperokin (eli alentuu taistelemaan lapsen tasolle). Tahtojen taistelu taas on "keskustelua lasten kanssa".

Eli miten aikuiset alentuvat lapsen tasolle, jos tahtojen taistelu lapsenkin taholta on vain keskustelua? Etkö itse tarkista mitä kirjoittelet, vai miksi koko ajan hoet tuota "en ole sanonut noin".
 
Samaa mieltä. :) Siksi puhunkin tästä keskustelusta. Ja ei, keskustelu ei tarkoita sitä, kun lapsi tai aikuinen huutaa pää punaisena. Keskustella voi etukäteen, ennaltaehkäisevästi. Ei ehkä niin paljon vielä 2-vuotiaan kanssa, mutta aika pienestä sen voi aloittaa, ja isompana lapsi osaa itsekin jo selittää tuntemuksiaan. Voidaan kysyä, että mikset sinä halua nukkua sängyssäsi, miksi sinua pelottaa omassa huoneessasi, mikä yksin nukahtamisessa on kurjaa? Voidaan kertoa, että tänään äiti on erityisen väsynyt, ja toivoisi sinun apuasi. Tai kauppaan mennessä keskustellaan etukäteen siitä mitä sieltä ostetaan ja miten siellä olisi kivaa ja huomaavaista käyttäytyä.

Ja sinä tietysti automaattisesti taas oletat, että lapsi on yhtäkkiä vain nakattu sänkyyn, jota hän ei ole koskaan ennen nähnyt kun hän luulee pääsevänsä äidin viereen nukkumaan? Joo, et sanonut niin, mutta oletus on se, ettei asiasta ole keskusteltu etukäteen. Kyllähän moni lapsi huutaa tuttinsakin perään, vaikka hän on itse ollut heittämässä niitä pois ja asiasta on keskusteltu. Mutta niin, eihän sitä tuttia kannata ottaa lapselta pois ennen kuin hän sen itse haluaa antaa.. tietysti.
 
[QUOTE="vieras";23182970]"No pidän parempana sanana sanaa "keskustelu lapsen kanssa" mutta miten kukakin haluaa asiansa hoitaa. meillä toimii keskustelu, on paljon mukavampaa kuin taistelu. Lapsen tasolle ei ainakaan koskaan saisi alentua taistelemaan. Aika usein näkee tilanteita, joissa äiti/isä käyttäytyy ihan yhtä lapsellisesti kuin taaperokin."

Tässä äskeinen viestisi. Äiti ja isä käyttäytyy yhtä lapsellisesti kuin taaperokin (eli alentuu taistelemaan lapsen tasolle). Tahtojen taistelu taas on "keskustelua lasten kanssa".

Eli miten aikuiset alentuvat lapsen tasolle, jos tahtojen taistelu lapsenkin taholta on vain keskustelua? Etkö itse tarkista mitä kirjoittelet, vai miksi koko ajan hoet tuota "en ole sanonut noin".[/QUOTE]

HUOH. sinä se jaksat jankata. :) Kuten tietysti minäkin. :D :ashamed: Tarkoitin tietenkin sitä, että tahtojen taistelun SIJAAN keskustellaan, en sanonut, että tahtojen taistelu olisi SAMA ASIA kuin keskustelu. Se oli taas sinun tulkintaasi. Sanoin että aika usein näkee vanhempien alentuvan lasten tasolle, en tarkoita, että kaikki vanhemmat tekisivät tätä, vaan että kuten kirjoitin: aika usein näkee sitä. Kun aletaan esim. nalkuttamaan, kinastelemaan, jatketaan jo selvitettyä kiistaa jne.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";23182972]Ja sinä tietysti automaattisesti taas oletat, että lapsi on yhtäkkiä vain nakattu sänkyyn, jota hän ei ole koskaan ennen nähnyt kun hän luulee pääsevänsä äidin viereen nukkumaan? Joo, et sanonut niin, mutta oletus on se, ettei asiasta ole keskusteltu etukäteen. Kyllähän moni lapsi huutaa tuttinsakin perään, vaikka hän on itse ollut heittämässä niitä pois ja asiasta on keskusteltu. Mutta niin, eihän sitä tuttia kannata ottaa lapselta pois ennen kuin hän sen itse haluaa antaa.. tietysti.[/QUOTE]

No mun mielestä ei, mutta se onkin vain mun mielipide. Joku muu voi löytää jonkun itselleen ja omalle lapselleen paremman tavan toimia. Mä kokeilin tuota huudattamista, mutta ei tuntunut hyvältä meille. Annoin lapselle tutin takaisin ja hän luopui siitä sitten kun oli siihen valmis. :)
 
[QUOTE="vieras";23182972]Ja sinä tietysti automaattisesti taas oletat, että lapsi on yhtäkkiä vain nakattu sänkyyn, jota hän ei ole koskaan ennen nähnyt kun hän luulee pääsevänsä äidin viereen nukkumaan? Joo, et sanonut niin, mutta oletus on se, ettei asiasta ole keskusteltu etukäteen. Kyllähän moni lapsi huutaa tuttinsakin perään, vaikka hän on itse ollut heittämässä niitä pois ja asiasta on keskusteltu. Mutta niin, eihän sitä tuttia kannata ottaa lapselta pois ennen kuin hän sen itse haluaa antaa.. tietysti.[/QUOTE]

Miksi sä tahallas käsität väärin ja teet kaikesta omat johtopäätökset? Mikä sua vaivaa? Joku pätemisen tarve? Kertoo sun heikosta itsetunnosta!
 
HUOH. sinä se jaksat jankata. :) Kuten tietysti minäkin. Tarkoitin tietenkin sitä, että tahtojen taistelun SIJAAN keskustellaan, en sanonut, että tahtojen taistelu olisi SAMA ASIA kuin keskustelu. Se oli taas sinun tulkintaasi. Sanoin että aika usein näkee vanhempien alentuvan lasten tasolle, en tarkoita, että kaikki vanhemmat tekisivät tätä, vaan että kuten kirjoitin: aika usein näkee sitä. Kun aletaan esim. nalkuttamaan, kinastelemaan, jatketaan jo selvitettyä kiistaa jne.

"pidän parempana SANANA sanaa "keskustelu lasten kanssa"". En tiedä mitä halusit ilmaista, mutta tuo kyllä tarkoittaa sitä, että "tahtojen taistelu"-SANAN sijaan käytät mieluummin tuota toista termiä. Ei ole siis kyse käytännön erilaisesta toiminnasta vaan sanojen käyttämisestä. Ja miksi ylipäätään aloit puhumaan keskustelusta, kun minä kysyin tahtojen taistelusta sanana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hä?;23182980:
Miksi sä tahallas käsität väärin ja teet kaikesta omat johtopäätökset? Mikä sua vaivaa? Joku pätemisen tarve? Kertoo sun heikosta itsetunnosta!

KIITOS! :D Joku muukin huomasi tämän. :) Tunnen joutuneeni silmätikuksi ja sanojani kaivellaan tahalliseksi ja muutetaan muuksi kuin mitä ne ovat. : / Aloinkin jo ajatella, että olenko minä nyt tosiaan ainoa, joka tulkitsee tämän "vieras"-nimimerkin hyökkäykset näin. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hä?;23182980:
Miksi sä tahallas käsität väärin ja teet kaikesta omat johtopäätökset? Mikä sua vaivaa? Joku pätemisen tarve? Kertoo sun heikosta itsetunnosta!

No mitä minä nyt käsitin väärin? PP puhui tuossa, miten pitäisi keskustella etukäteen ettei tällaisia tahtojen taisteluita tulisi joten oletin hänen kuvittelevan kaikkien tahtojen taistelujen johtuvan vain siitä, ettei asiasta ole keskusteltu. Sano nyt mikä meni metsään? Vai oliko tuo tuttivertaus liikaa?
 
[QUOTE="vieras";23182982]"pidän parempana SANANA sanaa "keskustelu lasten kanssa"". En tiedä mitä halusit ilmaista, mutta tuo kyllä tarkoittaa sitä, että "tahtojen taistelu"-SANAN sijaan käytät mieluummin tuota toista termiä. Ei ole siis kyse käytännön erilaisesta toiminnasta vaan sanojen käyttämisestä. Ja miksi ylipäätään aloit puhumaan keskustelusta, kun minä kysyin tahtojen taistelusta sanana.[/QUOTE]

Voi että sä jaksat tulkita mun sanojani omien lähtökohtiesi mukaisesti. Kysyit, mitä pidän sanasta tahtojen taistelu. En pidä siitä. :) Mielestäni aikuisten ei kuuluisi eikä tarvitsisi useinkaan alistua tahtojen taisteluun vaan heidän tulisi KESKUSTELLA. Siksi otin sanan esiin. Koska lapsienkin kanssa voi tosiaan keskustella. Sanoessani "pidän enemmän sanasta keskustelu" tarkoitin tosiaankin, että mielestäni keskustelu on järkevämpää kuin ehdottamasi "tahtojen taistelu". Taaskaan, et voi, kiitos vain sanoa mitä minä tarkoitin vain siksi että sinä olet päättänyt minun tarkoittaneen niin. Miksi suhtaudut niin vihamielisesti siihen, että otin esiin sanaan keskustelu?
 
KIITOS! :D Joku muukin huomasi tämän. :) Tunnen joutuneeni silmätikuksi ja sanojani kaivellaan tahalliseksi ja muutetaan muuksi kuin mitä ne ovat. : / Aloinkin jo ajatella, että olenko minä nyt tosiaan ainoa, joka tulkitsee tämän "vieras"-nimimerkin hyökkäykset näin. :)

Anteeksi, tiedän olevani rasittava, enkä näköjään osaa lopettaa. Mutta oikeasti minun silmääni oikeasti niin pisti nuo "eihän lasta voi jättää yksin huutamaan" -kommentit, joten lähdin vastailemaan. Kun tosiaan tämä asiakaan ei ole niin mustavalkoinen kuin tässä liian monet ymmärsivät.
 
KIITOS! :D Joku muukin huomasi tämän. :) Tunnen joutuneeni silmätikuksi ja sanojani kaivellaan tahalliseksi ja muutetaan muuksi kuin mitä ne ovat. : / Aloinkin jo ajatella, että olenko minä nyt tosiaan ainoa, joka tulkitsee tämän "vieras"-nimimerkin hyökkäykset näin. :)

Sama tyyppi kommentoi muihinkin ketjuihin hyökkäävästi ja tahallaan käsittää väärin. Tää palsta on hyvä paikka ongelmien purkamiseen mut suosittelen hälle kuitenkin psykiatrin apua. :D Ihan muiden mielenterveyden vuoksi.
 
Voi että sä jaksat tulkita mun sanojani omien lähtökohtiesi mukaisesti. Kysyit, mitä pidän sanasta tahtojen taistelu. En pidä siitä. :) Mielestäni aikuisten ei kuuluisi eikä tarvitsisi useinkaan alistua tahtojen taisteluun vaan heidän tulisi KESKUSTELLA. Siksi otin sanan esiin. Koska lapsienkin kanssa voi tosiaan keskustella. Sanoessani "pidän enemmän sanasta keskustelu" tarkoitin tosiaankin, että mielestäni keskustelu on järkevämpää kuin ehdottamasi "tahtojen taistelu". Taaskaan, et voi, kiitos vain sanoa mitä minä tarkoitin vain siksi että sinä olet päättänyt minun tarkoittaneen niin. Miksi suhtaudut niin vihamielisesti siihen, että otin esiin sanaan keskustelu?

Minä kysyin tahtojen taistelu -SANAN käytöstä, en tahtojen taistelemisesta. Siis kun oli puhetta tuosta voitto-sanan merkityksestä, miten vakavasti siihen suhtaudut. Siis tarkoitin sitä, että onhan taistelu-sanalla kamalan väkivaltainen merkitys, mutta tahtojen taistelussa ei ole arkielämässä mitään ihmeellistä eikä vaarallista.
 
[QUOTE="vieras";23182987]No mitä minä nyt käsitin väärin? PP puhui tuossa, miten pitäisi keskustella etukäteen ettei tällaisia tahtojen taisteluita tulisi joten oletin hänen kuvittelevan kaikkien tahtojen taistelujen johtuvan vain siitä, ettei asiasta ole keskusteltu. Sano nyt mikä meni metsään? Vai oliko tuo tuttivertaus liikaa?[/QUOTE]

Osuit asian ytimeen. Sinä oletit. :D Minä en sanonut enkä tarkoittanut niin. En oikeastaan usko että kaikkia tahtojen taisteluja voisi estää keskustelemalla. :) Useimmat ehkä kuitenkin. Joustavuus on myös tärkeä sana. Sitäkin pitää joskus aikuiselta löytyä. Toki joskus on vain käytävä se tahtojen taistelu, toivottavasti kuitenkin mahdollisimman harvoin. Itse koen, ettei se ole kaikken hedelmällisin tapa kasvattaa lasta. Toki joku muu saattaa kokea asian toisin. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, että tulen omien lapsieni kanssa toimeen ilman sen suurempia taisteluita tai uhmia.
 
[QUOTE="vieras";23182987]No mitä minä nyt käsitin väärin? PP puhui tuossa, miten pitäisi keskustella etukäteen ettei tällaisia tahtojen taisteluita tulisi joten oletin hänen kuvittelevan kaikkien tahtojen taistelujen johtuvan vain siitä, ettei asiasta ole keskusteltu. Sano nyt mikä meni metsään? Vai oliko tuo tuttivertaus liikaa?[/QUOTE]

Älä OLETA jos et tiedä! Aina saa kysyä! Noi sun viestit on ihan selkeitä hyökkäyksiä. Pura pahaa oloas jonnekin muualle!
 
Sama tyyppi kommentoi muihinkin ketjuihin hyökkäävästi ja tahallaan käsittää väärin. Tää palsta on hyvä paikka ongelmien purkamiseen mut suosittelen hälle kuitenkin psykiatrin apua. :D Ihan muiden mielenterveyden vuoksi.

Sanokaa nyt vielä mitä minä olen käsittänyt väärin? Näyttäkää se pääpointti. Minun pointtini on ollut ainoastaan se, että se johdonmukaisuus ja "voitto" ei välttämättä ole niin julmaa, kuin tässä annetaan ymmärtää.
 
[QUOTE="vieras";23182996]Minä kysyin tahtojen taistelu -SANAN käytöstä, en tahtojen taistelemisesta. Siis kun oli puhetta tuosta voitto-sanan merkityksestä, miten vakavasti siihen suhtaudut. Siis tarkoitin sitä, että onhan taistelu-sanalla kamalan väkivaltainen merkitys, mutta tahtojen taistelussa ei ole arkielämässä mitään ihmeellistä eikä vaarallista.[/QUOTE]

Mielestäni sanoilla on suuri merkitys, niin arkielämässä kuin symbolisellakin tasolla. En pidä sanasta tahtojen taistelu tai voitto sananakaan. Niillä on negatiivinen ja leimaava sävy. :) Edelleen, tää on vaan mun mielipiteeni. En toki tarkoita, että sanassa tahtojen taistelu olisi mitään väkivaltaan viittaavaa tai muuten pahaa. Itse koen sen vain negatiivissävytteiseksi. Keskustelu ei ole sen synonyymi, mutta hyvä vaihtoehto sille. :D
 
Viimeksi muokattu:
Mielestäni sanoilla on suuri merkitys, niin arkielämässä kuin symbolisellakin tasolla. En pidä sanasta tahtojen taistelu tai voitto sananakaan. Niillä on negatiivinen ja leimaava sävy. :) Edelleen, tää on vaan mun mielipiteeni. En toki tarkoita, että sanassa tahtojen taistelu olisi mitään väkivaltaan viittaavaa tai muuten pahaa. Itse koen sen vain negatiivissävytteiseksi.

Eli yhteenotot ja erimielisyydet ovat mielestäsi huono asia? Huom! Tämä on kysymys, ei oletus!
 
[QUOTE="vieras";23183011]Eli yhteenotot ja erimielisyydet ovat mielestäsi huono asia? Huom! Tämä on kysymys, ei oletus![/QUOTE]

No eivät ne mielestäni ole huono asia. :) Ne kuuluvat elämään, etenkin lasten kanssa. Se, miten niitä käsitellään, on olennaista. Lasten kanssa voi erimielisyyksiä käsitellä monin tavoin. :) Itse suosin sitä, että rauhoitutaan ja keskustellaan ennen kuin joudutaan lähtemään tahtojen taisteluun. Aina se ei toki ole mahdollista. Silloin on aikuisen vaan pysyttävä jämäkkänä ja pidettävä rakastavasti rajoista kiinni, jos lapsi niitä rajoja paukuttelee.
 
Siis oma kasvatusfilosofiani on sellainen, että yritän positiivisen vahvistamisen kautta ratkaista asioita. Ja keskustelemalla. Sitä on nyt vähän hankala selittää väsyneenä, ja muutenkin ollaan jo mailien päässä alkuperäisestä aiheesta. :D Mutta siis tyypillinen tilanne meillä voisi olla sellainen, että pukemisessa lapsi alkaa kiukuttelemaan tai silleen narisemalla/huutamalla sanomaan, että äiti, LAITA VETOKETJU KIIIIIINNNNIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!!! No, mä voisin tässä tilanteessa alkaa inttämään siitä lapsen kanssa ja sanomaan, että sähän laitat sen itse kiiinni. Tai vaatia ystävällistä puhumista kiukkuisesti. Ja näin olen toiminutkin, mutta eihän se mihinkään ole johtanut. Sen sijaan yritän sanoa rauhallisesti että heiii... mikä puhesävy toi on? Miltä sä luulet että äitistä tuntuu kun sä sanot noin? Tuliko sulle itselle parempi mieli kun puhuit mulle noin? Mä voin auttaa sua, koska mä haluan olla sun apuna, mutta voisitko sä ehkä pyytää nätimmin?
 
No eivät ne mielestäni ole huono asia. :) Ne kuuluvat elämään, etenkin lasten kanssa. Se, miten niitä käsitellään, on olennaista. Lasten kanssa voi erimielisyyksiä käsitellä monin tavoin. :) Itse suosin sitä, että rauhoitutaan ja keskustellaan ennen kuin joudutaan lähtemään tahtojen taisteluun. Aina se ei toki ole mahdollista. Silloin on aikuisen vaan pysyttävä jämäkkänä ja pidettävä rakastavasti rajoista kiinni, jos lapsi niitä rajoja paukuttelee.

Niin mutta onhan se keskustelukin tahtojen taistelua, kaksi eri tahtoa taistelevat. Ja tuo rajoista kiinnipitäminen on minusta juuri sitä tahtojen taistelua.

Juuri tätä olen tarkoittanut monessa ketjun viestissä. Ei tahtojen taistelu ja taistelun voittaminen ole mikään valtaisan tunteenpurkauksen tai mielivaltaisuuden tulosta, vaan ne ovat arkisia asioita. Lapsi ei halua laittaa villasukkia jalkaan. Äiti sanoo, että kyllä laitetaan kun pihalla on kylmä. Lapsi heittää sukan nurkkaan. Äiti ottaa laatikosta toiset sukat ja kysyy lapselta haluaisiko mieluummin toisenväriset sukat. Lapsi ottaa toiset sukat. Ei ollut sen kummempaa dramatiikkaa. Ei mielivaltaisuutta. Lapselle ei annettu periksi. Mutta silti äiti voitti tahtojen taistelun.
 
Mä tahdon nyt olla eri mieltä tuosta "tahtojen taistelusta". Ei tarvitse taistella kenenkään tahtoa vastaan. Molemmilla voi olla eri tahto, mutta ei se tarkoita, että jonkun pitäisi voittaa. Ihmisellä on usein monta erilaista "tahtoa" samanaikaisesti, ja ne vaikuttavat toisiinsa. Lapsen kasvatus ei ole sitä, että kiellät lasta toimimasta tahtonsa mukaisesti, lapsen kasvatus on sitä, että saat hänet tahtomaan "oikeita" asioita. Käytetään karkkihyllyesimerkkiä. Lapsi tahtoo karkkia. Aikuinen ei tahdo ostaa karkkia. SEN LISÄKSI aikuinenkin oikeastaan tykkää karkista ja tahtoisi syödä sitä, hän taas EI tahdo käyttää rahaa siihen, eikä halua karkin negatiivisia terveysvaikutuksia. Aikuisen monesta eri tahtomisesta koostuva mielipide kallistuu "ei osteta karkkia" puolelle. Lapselle voi kertoa nämä syyt ja sanoa, että lapsi saa haluta karkkia. Vanhemman ei kuitenkaan ole pakko sitä ostaa.

Lapsi joka on tottunut tunteiden autonomiaan ymmärtää, ettei hän voi pakottaa vanhempaa karkkia ostamaan. Jos lapsi on aina saanut olla autonominen tunteidensa kanssa eikä aikuinen ole dominoinut häntä omilla tunteillaan, voi lapsi myös hyväksyä aikuisen autonomian. Kun hän on oppinut, ettei kenelläkään ole oikeutta pakottaa toista ihmistä tekemään asioita vasten hänen tahtoaan.

Vaikea selittää, tajusikohan kukaan :D
 

Yhteistyössä