samaa iänikuista pohdiskelua

[mies menneisyydestä..]

Minulla on hyvä mies joka rakastaa minua ja perhettäni. Mutta menneisyydessäni on toinen mies jonka kanssa en koskaan kerinnyt seurusteluun asti, mutta hän kummittelee ajatuksissani unissani ja elämässäni ylipäätään. Emme ole nähnyt toisiamme 3 vuoteen, mutta silti ajatus hänestä saa sisälleni sen tunteen.. kyllä te tiedätte!!

En tajua miksi en vain unohda, ja miksi tämä tunne ei kuole?! Minulla on kaikkia mitä voin toivoa ja tämä aave!

Olenko kävellyt onneni ohi? Olisiko tämä mies kenties ollut se oikea? Miksi tämä tunne ei katoa!! Eihän tälläinen alku rakkauden/ihastuksen huuma millään voi kuutta vuotta kestää (olemme siis tunteneet toisemme 6vuotta, ja se oli ihastus jos ei jopa rakkautta ensi silmäyksellä).

Ja mikä on oudointa, rakastan kyllä miestäni ja perhettäni ja kaikkea mitä minula on...

Pitäisikö minun "tunnustaa" hänelle? loppuisiko tämä sitten?

.. tai ehkä olen vain hullu!!

 

[Istafra]

Monta kertaa ne omat kuvitelmat osoittautuvat aika ruusuisiksi. Etenkin, kun ei ole toista nähnyt moneen vuoteen.

 

[Cassyput]

Se tunne ei kuole sen takia, että kaikilla on joky psyykkinen pakopaikka arjesta. Todellisuus olisi ihan 100-varmana jotain muuta kuin kuvitelmasi.

Hullu et todellakaan ole. Ehkä vain vähän naivi ja draamahakuinen. Mistäkö tiedän? tunnistan oireet...

 

[mies menneisyydestä..]

Se tunne ei kuole sen takia, että kaikilla on joky psyykkinen pakopaikka arjesta. Todellisuus olisi ihan 100-varmana jotain muuta kuin kuvitelmasi.

Hullu et todellakaan ole. Ehkä vain vähän naivi ja draamahakuinen. Mistäkö tiedän? tunnistan oireet...

Hyvä kun jollain on samoja suuntauksia..

 

[vieras]

Mulla sama juttu. Ja 12 vuotta aikaa.

 

[Cassyput]

Se tunne ei kuole sen takia, että kaikilla on joky psyykkinen pakopaikka arjesta. Todellisuus olisi ihan 100-varmana jotain muuta kuin kuvitelmasi.

Hullu et todellakaan ole. Ehkä vain vähän naivi ja draamahakuinen. Mistäkö tiedän? tunnistan oireet...

Hyvä kun jollain on samoja suuntauksia..

No ei se nyt kovin hyvä ole. Mutta joo ymmärsin mitä sanot.

Lohduttaako jos kerron, että mä kaipaan vieläkin vaikka mun suuri rakkaus on jo kuollut? Ei varmaan.

Mutta toi on semmosta mielikuvituselämää tavallaan. Älä sekota sitä siihen sun oikeaan, ilmeisen hyvään elämään.

 

[mies menneisyydestä..]

Mä ehkä premminkin toivoisin että tää tyyppi haukkuis mut pystyyn ja kertois kuinka yök mä olen, loukkais mua jotenkin tosi pahasti niin että kaikki mussa ymmärtäis että se on vaan kuvitelmaa. Uskon että mun olis niin paljon parempi ilman tätä haavetta.. Ja ku mul ihan oikeesti on aivan upea mies!!

Mut huomaa et tää aave kummittelee varsinkin silloin jos on ollut jotain kitkaa kotona (kyllä se muulloinkin, mutta varsinkin kitka päivinä)

Mutta sit toisaalta tää tunne on ihan kiva!!

 

[Ristiinkulkija]

Juu..*huokaus*..tiedetään.. ja tästä pahempi versio on vielä kun niitä kiusauksia ja kiusanhenkiä tulee uusiakin... :ashamed:

 

[Cassyput]

Mut huomaa et tää aave kummittelee varsinkin silloin jos on ollut jotain kitkaa kotona (kyllä se muulloinkin, mutta varsinkin kitka päivinä )

Mutta sit toisaalta tää tunne on ihan kiva!!

Niin... Mitäs minä sanoin siitä psyykkisestä pakopaikasta...