Bbierass
Otin jämämiehen kun George Clooney ei vastannut kirjeisiini.
"vaemo"
Menin naimisiin suuresta rakkaudesta ja tilanne on sama 10 vuotta myöhemminkin. Arvelen siis valinneeni ihan oikein
Olin jo sukulaisille ilmoittanut, ettei henkeä kannata pidättää häitä odotellessa. Mulle ei kuka vaan kelpaa. Ja sitten tapasin HÄNET. Hän on vieläkin HÄN, melkein 19 vuoden jälkeen <3
vier as
Ei mun ole koskaan tarvinnut tyytyä keneenkään, aina oon saanut sen kenet oon halunnut... Kuten myös mieheni.
Sain sen, jonka halusinkin.
En ole sen tyylinen ihminen, että tyytyisin vähempään, kuin mitä mielestäni ansaitsen...ja mähän siis ansaitsen vain parasta
Olen jokusen kerran seurustellut ennen, kuin löysin nykyisen (avio)mieheni. Suhteet päätyivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta eroon omasta aloitteestani, sillä kukaan noista miehistä ei vain yksinkertaisesti ollut "riittävä". Mulla on edelleen hyvät välit ex:iin, sillä mitään sen suurempaa dramatiikkaa ei eroihini ole liittynyt. Huipputyyppejä ovat, mutta eivät sitten kuitenkaan vaan riittäävästi sitä, mitä mä haluan
Tosin olin jo sillä ajatuksella liikkeellä, että mä en taida koskaan löytää ketään riittävän hyvää. Mutta jos olisi pitänyt valita tyytymisen ja yksinolon väliltä, olisin ihan ehdottomasti valinnut sen yksinolon. En oikeastaan tiedä yhtäkään asiaa, jonka vuoksi välttämättä tarvitsisin parisuhteen ja vakituisen miehen rinnalleni...joten se ei ole elämässäni koskaan ollut mikään pääasia ja päämäärä. Mutta kun riittäävn hyvä sitten napsahti kohdalle, niin nappasin kiinni
En ole sen tyylinen ihminen, että tyytyisin vähempään, kuin mitä mielestäni ansaitsen...ja mähän siis ansaitsen vain parasta
Olen jokusen kerran seurustellut ennen, kuin löysin nykyisen (avio)mieheni. Suhteet päätyivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta eroon omasta aloitteestani, sillä kukaan noista miehistä ei vain yksinkertaisesti ollut "riittävä". Mulla on edelleen hyvät välit ex:iin, sillä mitään sen suurempaa dramatiikkaa ei eroihini ole liittynyt. Huipputyyppejä ovat, mutta eivät sitten kuitenkaan vaan riittäävästi sitä, mitä mä haluan
Tosin olin jo sillä ajatuksella liikkeellä, että mä en taida koskaan löytää ketään riittävän hyvää. Mutta jos olisi pitänyt valita tyytymisen ja yksinolon väliltä, olisin ihan ehdottomasti valinnut sen yksinolon. En oikeastaan tiedä yhtäkään asiaa, jonka vuoksi välttämättä tarvitsisin parisuhteen ja vakituisen miehen rinnalleni...joten se ei ole elämässäni koskaan ollut mikään pääasia ja päämäärä. Mutta kun riittäävn hyvä sitten napsahti kohdalle, niin nappasin kiinni
Sain ihme kyllä just sen kenet valkkasin ja tavoittelin aika pitkään häntä<3 en vois olla onnekkaampi juuri nyt.
"Jenis"
[QUOTE="hans";30109919]Itse tyydyin ensimmäisessä avioliitossani jämänaiseen, jonka laitoin sitten kävelemään löydettyäni sen naisen, jonka halusin. Nyt olen siis toisessa liitossa täsmälleen sen naisen kanssa kuin haluankin.[/QUOTE]
Näin, mutta sukupuolet toisinpäin. Ja nyt on alkanu tökkiä tää nykyinenkin
Näin, mutta sukupuolet toisinpäin. Ja nyt on alkanu tökkiä tää nykyinenkin
vireras
Kaks ekaa oli jämiä, kolmas oli se kenet halusin, mutta se osottautuikin väkivaltaiseksi hulluksi. Ja sairaalloisen mustasukkaiseksi. Pieksi mut kerrankin sairaalakuntoon. Heitti lasioven läpi ja muuta sellasta...
vierasss
Sain kylllä oikean miehen, mutta valitettavasti tapasimme liian myöhään ja mies oli ehtinyt jo vääntää toisen muijan kanssa 2 muksua. Nyt suhde ois muuten hyvä, mutta vituttaa miehen lapset jotka ovat sillä paljon. Omiakin lapsia mulla on, mutta jotenkin silti miehen muksut ärsyttää, ihan avuttomia, hemmoteltuja... Olemme puhuneetkin siitä, eli että meitä harmittaa, kun olisimme halunneet tehdä lapset yhdessä.
sisisisko
Olen saanut miehet, jotka halusin. Ikävä kyllä ihmistuntemukseni taitaa olla huono, molemmat olivat huonoja valintoja. Ehkäpä, jos joskus haluan jonkun löytää, minulle käy jämämieskin. Tosin nimitys on kyllä aika kauhea!
Irenel
Voitko sanoa miehen nimikirjaimet joka heitti sut lasioven läpi? Seurustelin miehen kanssa joka väitti muka vahingossa tönäisseensä naisen lasioven läpi ja olivat polillakin. Haluaisin tietää onko oikeesti väkivaltainen. Kiitos jos autat vastaamalla.
"Nöttönen"
Aina olen saanut, kenet olen halunnut. Mutta en ole halunnut samaa tyyppiä kovin kauan, poikkeuksena nykyinen puoliso. Joku voisi tietysti sanoa, että oltiin jämiä molemmat, kun kolmekymppisinä alettiin seurustella.
"se ainoa oikea"
16 vuotiaana tapasin elämäni rakkauden, joka oli tuolloin 17 vuotias. Nyt olemme jo yli nelikymppisiä ja yhä rakastan miestäni suuresti. Välillä olimme erossa nuorena, mutta tajusin pian, etten halua ketään muuta. Onneksi mies ajatteli samoin minusta, joten palasimme yhteen.
"xXx"
Voi että. Sain sen kenet halusin, onneksi jämämies jätti Ja on tuo edelleen se kenet haluan, pois en vaihtaisi.
Ja on tuo edelleen se kenet haluan, pois en vaihtaisi.
v iera s
Jaa, vähän niin ja näin. Halusin kyllä silloin kun sain ja haluan vieläkin mutta nykyään haluaisin vielä enemmän toista, jota olin halunnut jo aiemminkin. Mutta en tosiaan tyydy jämiin enkä ketään ota ellei ole pakottava tunteellinen tarve.
"Eee"
Kuulun kanssa siihen koulukuntaan, että mielummin yksin kun jonkun ei-niin-erityisen kanssa. Kaikki sukulaiset oli ihan varmoja, että yksin jään, kun lopetin kaksi pidempää seurustelusuhdetta, koska ei vaan tuntunut siltä... Itse en pelännyt sinkkuutta. Olis mulla ollut muutakin tekemistä elämässä.
Mutta sitten HÄN tuli mun elämään ja naimisissa ollaan!
Laasanen ja kumppanithan sitä aina netissä itkee, kun ykkösluokan naiset on mielummin yksin, kun eivät saa alfaurosta, mutta mikäs siinä on yksin ollessa... Se on tietyllä tavalla tosi hienoa sekin. En todellakaan näe yhtäkään syytä ottaa jotain jämää.
Mutta sitten HÄN tuli mun elämään ja naimisissa ollaan!
Laasanen ja kumppanithan sitä aina netissä itkee, kun ykkösluokan naiset on mielummin yksin, kun eivät saa alfaurosta, mutta mikäs siinä on yksin ollessa... Se on tietyllä tavalla tosi hienoa sekin. En todellakaan näe yhtäkään syytä ottaa jotain jämää.