Sairastuin skitsofreniaan noin parikymppisenä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Siinä jäi ne loputkin kaverit enkä ole saanut lisää hankittua. Toisaalta en kaipaakaan kavereita, kun se on aina sellaista säätöä ja haluan olla rauhassa. Toisaalta on pirun yksinäinen. Oon taas nukkunut koko päivän ja yön siihen päälle. Ei väsytä yhtään.
 
Näillä palstoilla kävijöistä on iso osa jollain mielen diagnoosilla pois päivätöistä ja myönnetyllä varhaiseläkkeellä. Tai Kelan kuntoutustuella ja lipumassa vähitellen nuoreksi eläkeläiseksi. Ei kertynyttä varallisuutta eikä sen takia ehkä parisuhdettakaan, koska köyhää varatonta ei kukaan tahdo kumppanikseen huolia.
 
Yksinäinen on myös moni muukin, kavereita on todella vaikea saada aikuisena, varsinkin jos ei ole aikaa harrastaa tms missä voisi tutustua. Eikä se tutustuminen noissakaan ole helppoa.
 
Harrastukset ja varusteet maksavat nekin. Jäsenmaksut jne. Harvemmin ketään kotoo tullaan hakemaan. Eikä saakaan kenenkään kotiin kutsumatta mennäkään, se olisi vainoamista. Itse on hakeuduttava toisten pariin joko sovellusten, someryhmien tai liveharrastusten kautta. Yli 30 ikäisten aikuisten ystävystyminen on aika vaivalloista, olen viime vuosina kolmekymppisenä tämän merkille pannut. Koiralenkillä ja agility puistossa oon itse kivoja ihmisiä tavannut viime aikoina.
 

Yhteistyössä