Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Miksi pitäisi parantua, se ei ole sairaus? Se on normaalia. Jos joku haluaa "parantua" niin hän ei ole sinut itsensä kanssa ja se tie vie kyllä harhaan. Homoseksuaali on aina homoseksuaali.
Miski tätä pitää linkittää tänne? mua ei ylipäätään kiinosta katsella ihmisten suutelua olivat sitten homoja heteroita ja minkä värisiä tahansa![]()
Empä tiedä
kerro ensin miten me erotaan toisistamme voin sitten yrittää määritellämutta sehän on vain mun määritelmä sitten se
Joku aiemmin jo sanoikin. Miksi ei homo saisi haluta muuttua?
Jos ihminen on hetero ja mieltääkin itsensä homoksi, tässä kannustetaan tulemaan ulos kaapista.
Jos ihminen sen sijaan on homo ja alkaakin kokea itsensä heteroksi, miksei tässä voi myös kannustaa (miten se nyt sanotaan) tulemaan myös ulos kaapista? Vaan hänet mielletään ihmiseksi joka on harhassa ja todellisuudessa homoseksuaali..
Mä en sanonut ketään epänormaaliksi. Kysyin vaan miksi se määritelmä on negatiivinen![]()
Joku aiemmin jo sanoikin. Miksi ei homo saisi haluta muuttua?
Jos ihminen on hetero ja mieltääkin itsensä homoksi, tässä kannustetaan tulemaan ulos kaapista.
Jos ihminen sen sijaan on homo ja alkaakin kokea itsensä heteroksi, miksei tässä voi myös kannustaa (miten se nyt sanotaan) tulemaan myös ulos kaapista? Vaan hänet mielletään ihmiseksi joka on harhassa ja todellisuudessa homoseksuaali..
Mä käytän mieluummin sanaa erilainen. Ja ei se ole minusta mitenkään negatiivista olla erilainen. Epänormaalissa kieltämättä on semmoinen ikävä tuntu. Mutta sitä mä en kannattanutkaan vaan sitä että on ok ajatella asioita normaaleina.
Koska, silloin siitä ei parannuta. Homoseksuaali, joka kokee ja huomaa löytävänsä itsestään heteroseksuaalisia piirteitä tuskin silloin väkisin parantuu mistään. Hän ei tarvitse opasta tai tukea parantumiseen. Huomaatko siis sen eron. Siinä on eroa! Jos homoseksuaali kokee olevansa sairas homoseksuaalisuuden vuoksi ja tarvetta parantua tilastaan (ja yleensä siihen parantumiseen valitettavasti liittyy yhteisöt ja uskonnot), hän ei ole tavoittelemassa jotain mitä jo on. Hän on tavoittelemassa jotain mitä ei ole, jotain mitä vaaditaan.
Niin mielestäni erilainen ei ole millään lailla negatiivinen asia. Ehkä se sinusta sitten on.
Mutta eikö tärkeintä ole se miltä siitä ihmisestä itsestä tuntuu? jos hän on nyt hetero ja onnellinen, niin eikö se ole arvokasta että hän on onnellinen? Heti aletaan arvioida että "se on kuitenkin painostettu siihen".
Sitähän ap ihmetteli..
Mutta eikö tärkeintä ole se miltä siitä ihmisestä itsestä tuntuu? jos hän on nyt hetero ja onnellinen, niin eikö se ole arvokasta että hän on onnellinen? Heti aletaan arvioida että "se on kuitenkin painostettu siihen".
Sitähän ap ihmetteli..
Taitaa olla hyvin harvassa ne oikeasti onnelliset uusheterot. En sano, etteikö sellaista voisi olla, on sitä kummemmistakin kuultu. Onnellisuus juuri olisikin se arvokkain asia. Se, että hyväksytään sellaisena kuin on. Seksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuminen... ne ovat todella olennainen osa minää. Tukahduttamisella ja kieltämisellä on tilastotillisesti ja tutkimustenkin kannalta enemmän yksilölle haittaa ja vahinkoa. Oletko lukenut tilastoa siitä, miten moni homoseksuaali, etenkin miehet, päätyvät itsemurhaan. Se on aika karua. Ymmärrätkö mitä tarkoitan. Ymmärrätkö miksi siis koetaan tarpeellisemmaksi se, että yhteisö kohtelee meitä kaikkia tasa-arvoisina erilaisuudesta huolimatta. Normaaleina. Sen sijaan, että otetaan oletusarvoksi sen, että homoseksuaaleilla on mahdollisuus parantua jostain mistä ei... normaalisti parannuta ja mistä ei pitäisi joutua parantumaan.
Maailma on epäoikeudenmukainen eikä sitä voi muuttaa.
Jos ihminen sen sijaan on homo ja alkaakin kokea itsensä heteroksi, miksei tässä voi myös kannustaa (miten se nyt sanotaan) tulemaan myös ulos kaapista?
Seksuaali-identiteetti voi ja saa muuttua elämän varrella... olin itse teini-iässä ihan hukassa itseni kanssa lapsuuden hyväksikäyttökokemusten vuoksi (joita aloin muistaa flashbackien myötä vasta vuosia myöhemmin) ja seurustelin muutaman poikamaisen teinitytön kanssa. Kanssaihmiset määrittelivät minua milloin mitenkin, yhtenä päivänä olin lesbo ja toisena bi-seksuaali. Itse luovuin määrittelyistä kun tajusin, etten edes osannut määritellä itseäni. En ole koskaan ihastunut kehenkään sukupuolen, vaan sen henkilön itsensä vuoksi. Seksuaalista vetoa en oikeastaan tunne juurikaan ylipäänsä.
Kun sain avattua ja käsiteltyä hyväksikäyttötraumoja uskalsin alkaa tutustua myös miehiin lähemmin ja olen nyt seurustellut vuosia miehen kanssa. Joskus jotkut taustatekijät voivat tavallaan ajaa pois kanssakäymisestä toisen sukupuolen kanssa, joskus ei. Seksuaali-identiteetti voi muuttua elämän varrella, eikä sitä varten tarvitse olla mitään taustatekijöitä niin kuin minulla nyt sattui olemaan. Mutta onko sillä oikeasti väliä, muuttuuko seksuaali-identiteetti ja miksi, ja miksi lokerointi on joillekin niin hemmetin tärkeää? Mä en edelleenkään määrittele itseäni bi-seksuaaliksi tai heteroksi. Lokerointia tärkeämpää mulle on se, että mulla on joku jota rakastaa ja jonka kanssa olla onnellinen.
Ja miksi joku homo haluaisi päästä homoudestaan eroon? Haluatko sinä päästä heteroudestasi eroon? Eikö olisi tärkeämpää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, sen sijaan, että yrittää väkisin muuttua sellaiseksi mitä ei ole? Jos muutoksia tapahtuu ajan myötä se on ihan ok, mutta väkisin itsensä muuttaminen (todennäköisesti ympäristön paineisiin mukautumiseksi) ei kyllä kuulosta terveeltä...