Sairasta, ettei homoudesta saisi edes haluta parantua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kypsyttää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";26933338]Sinä ja minä ollaan monessa asiassa erilaisia, kumpi meistä on se epänormaali?[/QUOTE]

Empä tiedä :)
kerro ensin miten me erotaan toisistamme voin sitten yrittää määritellä ;) mutta sehän on vain mun määritelmä sitten se
 
Miksi pitäisi parantua, se ei ole sairaus? Se on normaalia. Jos joku haluaa "parantua" niin hän ei ole sinut itsensä kanssa ja se tie vie kyllä harhaan. Homoseksuaali on aina homoseksuaali.

Joku aiemmin jo sanoikin. Miksi ei homo saisi haluta muuttua?

Jos ihminen on hetero ja mieltääkin itsensä homoksi, tässä kannustetaan tulemaan ulos kaapista.
Jos ihminen sen sijaan on homo ja alkaakin kokea itsensä heteroksi, miksei tässä voi myös kannustaa (miten se nyt sanotaan) tulemaan myös ulos kaapista? Vaan hänet mielletään ihmiseksi joka on harhassa ja todellisuudessa homoseksuaali..
 
Minusta jotakin sairaalloista on siinä, että jotkut heteroina itseään pitävät ihmiset ovat niin järjettömän kiinnostuneita homoista ja homoudesta. Oikeasti: millainen ihminen käyttää runsaasti energiaansa marginaalisen väestönosan asioiden puimiseen?

En voi välttyä ajatukselta, että näillä sairaalloisesti homoudesta kiinnostuneilla on itsellään luurankoja komerossa. Ettei toteutuisi sanonta "siitä puhe mistä puute"...?
 
[QUOTE="vieras";26933388]Minulla on ruskeat silmät, sinulla ei. Oletko nyt epänormaali? Ja oliko se vasenkätinen myös epänormaali, vai vaan erilainen, homo on sitten se epänormaali?[/QUOTE]

Mä en sanonut ketään epänormaaliksi. Kysyin vaan miksi se määritelmä on negatiivinen :)
 
Joku aiemmin jo sanoikin. Miksi ei homo saisi haluta muuttua?

Jos ihminen on hetero ja mieltääkin itsensä homoksi, tässä kannustetaan tulemaan ulos kaapista.
Jos ihminen sen sijaan on homo ja alkaakin kokea itsensä heteroksi, miksei tässä voi myös kannustaa (miten se nyt sanotaan) tulemaan myös ulos kaapista? Vaan hänet mielletään ihmiseksi joka on harhassa ja todellisuudessa homoseksuaali..

Siis häh? "Hetero joka mieltää itsensä homoksi"? Mikähän sellainen ihminen mahtaa olla?

Minkähän ihmeen takia siitä kaapista ulos tulemisesta puhutaan nimenomaan homojen yhteydessä? Ettei vain liittyisi siihen, että enemmistön ei tarvitse hävetä eikä piilotella, mutta syrjitty vähemmistö kyllä joutuu sellaista kokemaan? Heteroita ei tietenkään ole ikinä tarvinnut houkutella olemaan se mikä he oikeasti kokevat olevansa, koska sitä on pidetty ainoana oikeana normina.

Joskus kyllä ihmettelen ihmisten ajatuksenjuoksua. Ajatteleeko joku oikeasti näin yksinkertaisesti?
 
[QUOTE="vieras";26933426]Sinulle tulisi positiivisia mielikuvia ja hyväksytty olo, jos sinut leimattaisiin epänormaaliksi?[/QUOTE]

Mä käytän mieluummin sanaa erilainen. Ja ei se ole minusta mitenkään negatiivista olla erilainen. Epänormaalissa kieltämättä on semmoinen ikävä tuntu. Mutta sitä mä en kannattanutkaan vaan sitä että on ok ajatella asioita normaaleina.
 
Normaali on subjektiivinen käsite, joka muuttuu ajan ja kulttuurin mukaan. Siksi sinun normaali ei ole minun normaali, ja kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä.

Kuitenkaan tähän homokeskusteluun tuo koko termi ei sovellu ensinkään, koska kukaan ei nyky-yhteiskunnassa ole siinä asemassa, että voisi ko. määritelmän tässä asiassa tehdä. Silloinhan olisi helpointa ajatella, että vähemmistö on aina epänormaali. Sinulla on kultainennoutaja mutta minulla portugalinvesikoira, joten sinun koirasi on normaali ja minun ei. Niinkö? Koittakaas nyt vähän järkeäkin välillä käyttää. tai ainakin myöntää, mistä käsityksenne homouden epänormaaliudesta on lähtöisin: Uskonnosta, kasvatuksesta ja konservatiivisuudesta. Kyllähän lapsi oppii sotahulluksi (Sierra Leone ym.) jos pannaan ase käteen 4-vuotiaana. Tai uskomaan joulupukkiin, Jehovaan, tai vaikkapa Auringon Temppeliin ja osallistumaan suurimpana saavutuksenaan joukkoitsemurhaan. Mikä on normaalia? Em. esimerkit ovat nasianosaisille normaaleita.

Mutta Suomessa, jossa kaikilla on lukutaito, koulutus sekä kattavat hyvinvointipalvelut maailmanlaajuisella mittarilla mitattuna on uskomatonta, että joku vielä viitssii vetää tätä normaali/epänormaalikorttia seksuaalisuudesta puhuttaessa. Rikosoikeus on pitänyt huolen siitä, että vahingollinen seksuaalikäyttäytyminen kriminalisoidaan.
 
Joku aiemmin jo sanoikin. Miksi ei homo saisi haluta muuttua?

Jos ihminen on hetero ja mieltääkin itsensä homoksi, tässä kannustetaan tulemaan ulos kaapista.
Jos ihminen sen sijaan on homo ja alkaakin kokea itsensä heteroksi, miksei tässä voi myös kannustaa (miten se nyt sanotaan) tulemaan myös ulos kaapista? Vaan hänet mielletään ihmiseksi joka on harhassa ja todellisuudessa homoseksuaali..

Koska, silloin siitä ei parannuta. Homoseksuaali, joka kokee ja huomaa löytävänsä itsestään heteroseksuaalisia piirteitä tuskin silloin väkisin parantuu mistään. Hän ei tarvitse opasta tai tukea parantumiseen. Huomaatko siis sen eron. Siinä on eroa! Jos homoseksuaali kokee olevansa sairas homoseksuaalisuuden vuoksi ja tarvetta parantua tilastaan (ja yleensä siihen parantumiseen valitettavasti liittyy yhteisöt ja uskonnot), hän ei ole tavoittelemassa jotain mitä jo on. Hän on tavoittelemassa jotain mitä ei ole, jotain mitä vaaditaan.
 
Koska, silloin siitä ei parannuta. Homoseksuaali, joka kokee ja huomaa löytävänsä itsestään heteroseksuaalisia piirteitä tuskin silloin väkisin parantuu mistään. Hän ei tarvitse opasta tai tukea parantumiseen. Huomaatko siis sen eron. Siinä on eroa! Jos homoseksuaali kokee olevansa sairas homoseksuaalisuuden vuoksi ja tarvetta parantua tilastaan (ja yleensä siihen parantumiseen valitettavasti liittyy yhteisöt ja uskonnot), hän ei ole tavoittelemassa jotain mitä jo on. Hän on tavoittelemassa jotain mitä ei ole, jotain mitä vaaditaan.

Mutta eikö tärkeintä ole se miltä siitä ihmisestä itsestä tuntuu? jos hän on nyt hetero ja onnellinen, niin eikö se ole arvokasta että hän on onnellinen? Heti aletaan arvioida että "se on kuitenkin painostettu siihen".
Sitähän ap ihmetteli..
 
[QUOTE="vieras";26933465]Itse käytät sanaa "erilainen" ja samalla ihmettelet, miksi "epänormaali" on muka negatiivinen?[/QUOTE]

Niin mielestäni erilainen ei ole millään lailla negatiivinen asia. Ehkä se sinusta sitten on.
 
Mutta eikö tärkeintä ole se miltä siitä ihmisestä itsestä tuntuu? jos hän on nyt hetero ja onnellinen, niin eikö se ole arvokasta että hän on onnellinen? Heti aletaan arvioida että "se on kuitenkin painostettu siihen".
Sitähän ap ihmetteli..

Taitaa olla hyvin harvassa ne oikeasti onnelliset uusheterot. En sano, etteikö sellaista voisi olla, on sitä kummemmistakin kuultu. Onnellisuus juuri olisikin se arvokkain asia. Se, että hyväksytään sellaisena kuin on. Seksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuminen... ne ovat todella olennainen osa minää. Tukahduttamisella ja kieltämisellä on tilastotillisesti ja tutkimustenkin kannalta enemmän yksilölle haittaa ja vahinkoa. Oletko lukenut tilastoa siitä, miten moni homoseksuaali, etenkin miehet, päätyvät itsemurhaan. Se on aika karua. Ymmärrätkö mitä tarkoitan. Ymmärrätkö miksi siis koetaan tarpeellisemmaksi se, että yhteisö kohtelee meitä kaikkia tasa-arvoisina erilaisuudesta huolimatta. Normaaleina. Sen sijaan, että otetaan oletusarvoksi sen, että homoseksuaaleilla on mahdollisuus parantua jostain mistä ei... normaalisti parannuta ja mistä ei pitäisi joutua parantumaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
Taitaa olla hyvin harvassa ne oikeasti onnelliset uusheterot. En sano, etteikö sellaista voisi olla, on sitä kummemmistakin kuultu. Onnellisuus juuri olisikin se arvokkain asia. Se, että hyväksytään sellaisena kuin on. Seksuaalisuus, seksuaalinen suuntautuminen... ne ovat todella olennainen osa minää. Tukahduttamisella ja kieltämisellä on tilastotillisesti ja tutkimustenkin kannalta enemmän yksilölle haittaa ja vahinkoa. Oletko lukenut tilastoa siitä, miten moni homoseksuaali, etenkin miehet, päätyvät itsemurhaan. Se on aika karua. Ymmärrätkö mitä tarkoitan. Ymmärrätkö miksi siis koetaan tarpeellisemmaksi se, että yhteisö kohtelee meitä kaikkia tasa-arvoisina erilaisuudesta huolimatta. Normaaleina. Sen sijaan, että otetaan oletusarvoksi sen, että homoseksuaaleilla on mahdollisuus parantua jostain mistä ei... normaalisti parannuta ja mistä ei pitäisi joutua parantumaan.

En ole katsonut tilastoja, varmasti on paljon ahdistuneita homoja. Kuten myös muitakin ahdistuneita ihmisiä. Siihen miksi ihmiset päätyvät itsemurhaan on varmaan monia syitä. Se on surullista, mutta niin se vaan tässä maailmassa asiat menee että kaikkia ei hyväksytä ja toisille tehdään pahaa. Joissain maissa tapetaan homoudesta, joissain uskon takia.
Suomessa sentään saamme vapaasti kaikki olla mitä olemme ilman että vainotaan tai joudutaan vankilaan jonkin pikkuasian vuoksi, kuten nyt venäjällä se naistrio.

Maailma on epäoikeudenmukainen eikä sitä voi muuttaa.

Mielenkiintoinen keskustelu, mutta nyt pitää lähteä. Pois täältä virtuaalimaailmasta :)
 
Mikä se nyt saa homofanit niin olemaan homojen puolella, ei niitä ole koskaan pidetty normaaleina eikä niille anneta heteroiden oikeuksia elämässä, sekin jo kertoo jotain siitä minkälaiseksi homot määritellään. Sairaus on aina sairaus. homofanit varmaan on ihan innoissaan pedofiliastakin kun se nyt vaan on semmosta.
 
[QUOTE="vieras";26932957]Ei yhteiskunta menettäisi yhtään mitään jos homot luokiteltaisiin sairaiksi, ja vaikkapa teljettäisiin siperian vankilaan keskenään muhinoimaan.[/QUOTE]

Eikä yhteiskunta menettäisi siinä mitään, vaikka sinua ei olisi :)
 
[QUOTE="vieras";26933668]Mikä se nyt saa homofanit niin olemaan homojen puolella, ei niitä ole koskaan pidetty normaaleina eikä niille anneta heteroiden oikeuksia elämässä, sekin jo kertoo jotain siitä minkälaiseksi homot määritellään. Sairaus on aina sairaus. homofanit varmaan on ihan innoissaan pedofiliastakin kun se nyt vaan on semmosta.[/QUOTE]

Kyllä niille vaan annetaan. Koko ajan enemmän, ja pian ollaan jo lain edessäkin tasa-arvoisia :)
 
Seksuaali-identiteetti voi ja saa muuttua elämän varrella... olin itse teini-iässä ihan hukassa itseni kanssa lapsuuden hyväksikäyttökokemusten vuoksi (joita aloin muistaa flashbackien myötä vasta vuosia myöhemmin) ja seurustelin muutaman poikamaisen teinitytön kanssa. Kanssaihmiset määrittelivät minua milloin mitenkin, yhtenä päivänä olin lesbo ja toisena bi-seksuaali. Itse luovuin määrittelyistä kun tajusin, etten edes osannut määritellä itseäni. En ole koskaan ihastunut kehenkään sukupuolen, vaan sen henkilön itsensä vuoksi. Seksuaalista vetoa en oikeastaan tunne juurikaan ylipäänsä.

Kun sain avattua ja käsiteltyä hyväksikäyttötraumoja uskalsin alkaa tutustua myös miehiin lähemmin ja olen nyt seurustellut vuosia miehen kanssa. Joskus jotkut taustatekijät voivat tavallaan ajaa pois kanssakäymisestä toisen sukupuolen kanssa, joskus ei. Seksuaali-identiteetti voi muuttua elämän varrella, eikä sitä varten tarvitse olla mitään taustatekijöitä niin kuin minulla nyt sattui olemaan. Mutta onko sillä oikeasti väliä, muuttuuko seksuaali-identiteetti ja miksi, ja miksi lokerointi on joillekin niin hemmetin tärkeää? Mä en edelleenkään määrittele itseäni bi-seksuaaliksi tai heteroksi. Lokerointia tärkeämpää mulle on se, että mulla on joku jota rakastaa ja jonka kanssa olla onnellinen.

Ja miksi joku homo haluaisi päästä homoudestaan eroon? Haluatko sinä päästä heteroudestasi eroon? Eikö olisi tärkeämpää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, sen sijaan, että yrittää väkisin muuttua sellaiseksi mitä ei ole? Jos muutoksia tapahtuu ajan myötä se on ihan ok, mutta väkisin itsensä muuttaminen (todennäköisesti ympäristön paineisiin mukautumiseksi) ei kyllä kuulosta terveeltä...

Hei! Ihmettelin, miksi olin saanut tuollaista "palautetta", mutta huomasinkin, että tuo kommentti, johon vastasit, oli nimimerkin "jepjep!", eikä suinkaan minun :)

Olen näet juuri samoilla linjoilla sinun kanssasi, hyvä kirjoitus :)
 
Tässä on taas näkyvissä nämä klassiset homovihaajien sudenkuopat. Tuoreen yhdysvaltalaisen asennetutkimuksen perusteella homoja eniten julkisesti vihaavat ihmiset pelkäävät heitä sekä omaa seksuaalisuuttaan. Tämähän ei tietenkään päde kaikkiin, mutta tuo kauan tiedetty tosiasia on nyt saatu vihdoin ihan akateemisessti paperille.

Lisäksi kummastuttaa, että homoudesta mitään tietämättömät ihmiset mainitsevat ainoana erona heteroihin sen, että homot nussii toisiaan ja perseeseen ja vaikka mitä. So? Keneltä heteroparilta kyselet, että veditko vaimoasi perseeseen? Ja jos veti, niin mitä sitten?

Eli miksi homous määritellään pelkästään sen seksin kautta? Sääli, jos homofoobikot eivät näe mitään muuta kuin sen, että "homot vetää toisiaan perseeseen". Ihan sama kuin heteropareista sanottaisiin, että ne ovat aina lähetyssaarnaaja-asennossa.

Tuntemani homoparit käyvät työssä, maksavat veroja, hoitavat tuttaviensa lapsia, taistelevat kotitöistä, siivoilevat ja pesevät pyykkinsä, käyvät viihteellä ja tekevät juurikin niitä samona asioita kuin heteroparit. No, sitten homovihaajat huutelevat, että heitä ei voisi homojen seksi vähempää kiinnostaa. Ja kuitenkin se on aina se ainoa argumentti, jota he homoja vastaan käyttävät.

Eikö ole ikävää, kun ei niissä oikein ole mitään vikaa? Ei älyssä, ei kyvyissä, ei käytöksessä, ei ulkonäössä. Mitä sitä sitten haukkuisi?

Vanha homoystäväni (oli kaasonani häissämme) joskus naureskeli, että on heteromiehillä suuret luulot itsestään, kun ne kavahtavat aina homon tullessa pailkalle. Jostakin syystä nämä heterot kuvittelevat, että homot käyvät heidän kimppuunsa ja vetävät heitä väkisin perseeseen. Ystäväni nauroi ja sanoi, että söisi lasinsirpaleita ilman vettä mieluummin, kuin koskisi yhteenkään niistä ahdasmielisistä, läskimahaisista, hikoilevista, haisevista, mustahampaisista, kaljoittelevista, tupakoivista, sovinistisista ja lökäpöksyisistä rasvaisista sioista, joita ravintoloissa pyörii. Että miettikääpä sitä.
 
Viimeksi muokattu:

Similar threads

Yhteistyössä