Saipahan taas ihmiset päiviteltävää

ap.. luulen että en ole joka kerta nähnyt sinua kun olen vastaavan kohtauksen kadulla taikka kaupassa nähnyt.. et taida olla ainut äiti jota lapset testaa.. =)

 

Hyvä, toimit täydellisesti ap! :flower:
ja varmasti toi sun päättäväisyytes palkitaan, eikä noita raivareita enää tule.
Monesti näkee äitejä, jotka kieltää lapseltaan esim. jäätelön. no lapsi alkaa raivoomaan, niin äiti on päättänyt, ettei anna periksi vaan toteaa, että "me ei nyt osteta jäätelöä, mutta jos olet kiltisti niin ostan sulle suklaapatukan" :headwall:

 

"me ei nyt osteta jäätelöä, mutta jos olet kiltisti niin ostan sulle suklaapatukan" :headwall:

Heh, tapahan se tuokin, vaan tuskin kovin tuottoisa

Jäi eilen kommentoimatta tuohon kaupasta poistumiseen huudon takia. Eli mie ajattelen asiasta niin, että jos ei osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla, poistumme paikalta. En halua opettaa lapselleni, että missä tilanteessa ja paikassa tahansa voi lyödä maahan makaamaan, kiljua, potkia ja purkaa tunteensa. En halua, että lapsestani tulee yksi näistä nykyisistä lapsista ja nuorista, jotka sumeilematta aukovat päätään eivätkä hallitse lainkaan tilannetajua. He eivät koe yhtään häpeää silloin, kun huutavat v***ua sun muuta sopimatonta tuntemattomille ihmisille paikasta riippumatta. Luulen, ettei näitä lapsia ole ohjailtu siinä, missä tilanteessa on mikäkin sopivaa vaan on annettu rauhassa mesota juuri silloin, kun itseä on huvittanut ja tämä on sitten jäänyt päälle. Ja kun pahanmielen ilmauksella ei saa oman vanhempansa huomiota, otetaan sitä huomiota sitten toisilta aikuisilta, mitä rumemmilla keinoilla. Tämä ajatukseni varmasti saa jonkun nyt vetämään herneen nenään joten korostankin tähän lopuksi, että tämä on vain minun ajatelmani asiasta, ei tutkittua tietoa.

 

No laitanpa mielipiteeni että lapsi joka ei mitään saavuta sillä että alkaa huutamaan ei sitä montaa kertaa tee. Kun jää yksin huutamaan muutaman kerran äidin jatkaessa ostosten tekemistä ei takuulla sitä kovin helposti toista. Taas lapsi joka kiikutetaan mukavaan autoon kun ei huvita olla kaupassa kun pikkasen huutaa, tekee sen taatusti seuraavallakin kertaa. Etkös sinä kirjoittanut että taas? Meillä lapsi on tehnyt sen tasan kaksi kertaa ja väliä oli varmaan puolivuotta, on 3,5v.

 

Vau, sulla on ap kyllä mahtava pinna. Meijän molemmat pojat ollu tosi uhmakkaita, mä olisin todellakin räjähtänyt vastaavassa tilanteessa tai päästänyt edes muutamat epäitoivon kyyneleet. Kuopus on siis edelleenkin.
Mutta nuin mäkin olisin tehnyt, että kaupasta ulos eikä mitään saa sieltä. Ehkä olisin sitten antanut vaan raivota siinä maassa, jos paikallaan olisi pysynyt.
Antaa noiden muiden katsoa, välillä tuntuu ettei lasta saa pitää kiinnikään kun ulkopuoliset tuijottaa pahasti.

 

Musta kans hienosti toimittu =).

Meidän lapset jos alkavat kaupassa kiukuttelemaan ja alkamat vaatimaan tavaroita/karkkia niin saavat eka pari varoitusta ja jos kiukuttelu ei lopu niin pääsevät autoon istumaan. Kerran on pienemmän kans lähetty autoon istumaan kun sai kauhean uhmakohtauksen kaupassa...tosin se ei liittynyt tavaroihin eikä karkkeihin...pienemmällä meni vain hermot kun häntä kiellettiin =).

 

Meillä toiseksi nuorimmainen( piakkoin 8v ) pienempänä halusi kaupasta jonkun lelun.Kun en suostunut sitä ostamaan, niin alkoi potkia mua jalkoihin, mitä ei koskaan aikaisemmin ollut tapahtunut.Kotiin kun pääsimme, niin pidin erittäin tiukan ja napakan puhuttelun ja sanoin, että tämä ei sitten tule toistumaan ja kauppaan en ota mukaan, jos vielä kerrankin yrittää samalla konstilla saada jotain.Se tepsi.Toista kertaa ei ikinä tullut.

 

Esikoinen ei tehnyt koskaan tuollaista. Toka sitten omaa luokkaansa. Muutaman kerran käynyt niin, että olen lähtenyt muksujen kanssa kävelylle taikka kauppaan. Tyttö sitten saanut raivarin ja heittäytyy lattialle/maahan huutamaan. On sitten jäänyt suklaapatukat tai tikkarit ostamatta, kun ei varoituksista huolimatta ole totellut. Ulkopinta itelläni rauhallinen, mutta kyllä sisällä kiehuu.

On muuten ihanaa työntää kaksosia tuplarattaissa, vahtia 4v 8kk vanhan liikennekäyttäytymistä ja kantaa rimpuileva 2v 7kk vanha toisessa kainalossa kotiin. Tai no ei se enää ole saanut tuollaisia kohtauksia. Toivottavasti ei enää saakaan. Mutta vielä pari kk sitten tilanne oli toinen. Nyt on kaupassa tyytyväinen ja ihana apuri, joka haluaa auttaa valitsemisessa ja kantamisessa.

 

Aina sitä miettii mitä ihmiset ajattelee, kun lapsi alkaa apua huutamaan tai jotain muuta ihan älytöntä.
Meillä oli poika joskus aikoinaan katellu Robin Hoodia ja kiukutteli sitten kaupassa.
Minä vein pojan pois kaupasta ja poika huusi: auttakaa, joudun giljotiiniin!!!
Kyllä ihmiset tuijottivat :ashamed:

 

Kerran miulle kävi ja todella nolo tilanne.Poika oli silloin just pahimmassa uhmassa ja alotti kaupassa hirveen huudon.No, lähdettiin siitä sitten ulos kun rupesi ärsyttämään kun kaikki töllötti oikeen paheksuvasti |O Poika huuti ja huuti ja miulla oli mitta ihan täynnä.Päästiin ovesta ulos ja joku ukko kyttäs siinä ja pyöritteli päätään.Sillon miulla nasahti ja huusin sille ukolle et mitä helvettiä siinä kyttäät, etkö oo enne huutavaa lasta nähny..Ukko huuti takas että :"en ihmettele yhtään jos lapsi on tollanen, kun äitikii on täys hullu" :snotty: Silloin ois tehny miel mäiskiä kassilla päähän, mutta nyt jo naurattaa koko tilanne :ashamed:

 

Meidän 2 vanhempaa yrittivät aikoinaan tuota heittäytymis-huutamis-potkimistaktiikkaa sillä seurauksella että ostokset jäivät kauppaan (onneksi oli tuttu kauppa, myyjät veivät kärryt kylmiöön kun hain ostokset sitten myöhemmin) ja me lähdettii kotiin. EI montaa kertaa toistunut.
Jokin 3-vuotias yritti saada karkkia kaupassa heittäytymällä..ostokset oli pakko tehdä ja pikkusisko oli mukana joten käytin käänteistä taktiikkaa, menin pojan viereen ja sanoin "hienostipa heittäydyit, pitäisikö äidinkin tulla lattialle makaamaan? Katsopa ympärillesi kuinka ihmiset katsovat" Poika yritti olla myrtsi mutta ei voinut olla nauramatta ja loppureissu meni hieniosti. Tietenkin kaupasta poistuttua keskustelin pojan kanssa miten sopimatonta käytöstä hänellä oli ja sen jälkeen ei ole toistunut.

 

Pahimmat tilanteet on ollut meillä päällä vastaavissa tilanteissa, kun muksu on mankunut ja inttänyt jotain itelleen ja on sanottu, että ei.. ja vaan jatkuu mankuminen... sit joku ystävällinen mummeli tulee sanomaan, että ostakaa nyt hyvät ihmiset sellanen lapselle, kun toinen niin kovin haluaa... ja sit muksukin alkaa sanoa, "nii-i, ostakaa, nii-i, ostakaa!" Voi hyvää päivää, että saa kanssaihmiselle selvittää, että meille ei tollasta mm. MastersOfUniverse mölyhirviötä osteta. :kieh:

 

Meillä oli n. kolmivuotiaalla, tosin ei ihan noin verbaalisia, mutta kiukkukohtauksia -- "the excorsist"-tyyliin. Ja yleisöäkin oli välillä. Nyt voi jo nauraa koko jutulle.
Mulle jäi mieleen yksi kesä kun marketin edessä oli isä kiukkuisen poikansa kanssa odottamassa jotta perheen äiti saa ostokset tehtyä, poika istui ostoskärryissä ja murahteli sieltä kaltereiden takaa ohikulkijoille. Mies näytti lievästi sanoen kärsivältä siinä odotellessaan mutta maltti pysyi hienosti.

 

Minä vein pojan pois kaupasta ja poika huusi: auttakaa, joudun giljotiiniin!!!
Kyllä ihmiset tuijottivat :ashamed:

 

Minä vein pojan pois kaupasta ja poika huusi: auttakaa, joudun giljotiiniin!!!
Kyllä ihmiset tuijottivat :ashamed:

Mitähän minun nuppuni huutelee muutaman vuoden kuluttua..

 

:hug: Oikein toimittu! Meillä on tismalleen samanlaista joskus, äläkä välitä ihmisten katseista. Kyllä sitä ääntä maailmaan mahtuu ja jos joku ei sitä kestä niin työntäköön päänsä takaisin p*rsiiseensä ja pysyköön kotonaan.

 

Mä en ymmärrä että eikö ihmiset kovin usein nää megakilareita saanutta lasta kun pysähtyvät pällistelemään ja kauhistelemaan Ja ap:lle :hug: Hyvin toimittu.Mä ite oisin varmaan jättäny lapsen sinne tielle ja lähteny ite körssille Tai ainakin vähintäänkin karjunu itekkin :ashamed: Mulla ei ole yhtään kyllä pinnaa oman uhmikseni kanssa.

 

"me ei nyt osteta jäätelöä, mutta jos olet kiltisti niin ostan sulle suklaapatukan" :headwall:

Heh, tapahan se tuokin, vaan tuskin kovin tuottoisa

Jäi eilen kommentoimatta tuohon kaupasta poistumiseen huudon takia. Eli mie ajattelen asiasta niin, että jos ei osata käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla, poistumme paikalta. En halua opettaa lapselleni, että missä tilanteessa ja paikassa tahansa voi lyödä maahan makaamaan, kiljua, potkia ja purkaa tunteensa. En halua, että lapsestani tulee yksi näistä nykyisistä lapsista ja nuorista, jotka sumeilematta aukovat päätään eivätkä hallitse lainkaan tilannetajua. He eivät koe yhtään häpeää silloin, kun huutavat v***ua sun muuta sopimatonta tuntemattomille ihmisille paikasta riippumatta. Luulen, ettei näitä lapsia ole ohjailtu siinä, missä tilanteessa on mikäkin sopivaa vaan on annettu rauhassa mesota juuri silloin, kun itseä on huvittanut ja tämä on sitten jäänyt päälle. Ja kun pahanmielen ilmauksella ei saa oman vanhempansa huomiota, otetaan sitä huomiota sitten toisilta aikuisilta, mitä rumemmilla keinoilla. Tämä ajatukseni varmasti saa jonkun nyt vetämään herneen nenään joten korostankin tähän lopuksi, että tämä on vain minun ajatelmani asiasta, ei tutkittua tietoa.

olen samaa mieltä,,,minä en ole koskaan joutunut poistumaan mistään että lapseni olis huuto tai uhma konserton alkanut,,tiedä sitten miten olen onnistunut sen välttämään vai onko lapseni ymmärtäneet hyvin kun selittänyt että pitää osata käyttäytyä,,,tiedä häntä.
mutta itse liikkuessa näkee noita tapauksia paljon ja se näky on kamala kun lapsi huutaa ja äiti hutaa,riepottaa lastaan ulos naamapunasena,,,

jostain luin joskus että jos lapsi saa kilarit kaupassa pitäis ostokset tehdä rauhassa loppuun ja ulos päästyään "kehua lasta" että olipas hyvä ääni näyte mutta tuolla paikassa sitä ei saa tehdä vaan kotona....toimiskohan oikeesti???

mutta ap toimi oikein ja maltillisesti,,kyseenalaistan oman hermotoiminnan vastaavassa tilanteessa...olis jotenkin kiva saada kokea se,,ihan vaan nähdäkseni miten itse reakoin moiseen...

 

Mä en ymmärrä että eikö ihmiset kovin usein nää megakilareita saanutta lasta kun pysähtyvät pällistelemään ja kauhistelemaan Ja ap:lle :hug: Hyvin toimittu.Mä ite oisin varmaan jättäny lapsen sinne tielle ja lähteny ite körssille Tai ainakin vähintäänkin karjunu itekkin :ashamed: Mulla ei ole yhtään kyllä pinnaa oman uhmikseni kanssa.

Hei ei varmaan oikeesti kovin usein nääkään, itse en muista tähän hätään kuin varmaan kerran nähneeni ja olen sentään ollu kaupassa töissäkin

Mutta ap:lle, hienosti hoidettu! Mä toivon että pystyn samaan tossa vuoden-puolentoista kuluttua kun likka on siinä iässä!

 

Pahimmat tilanteet on ollut meillä päällä vastaavissa tilanteissa, kun muksu on mankunut ja inttänyt jotain itelleen ja on sanottu, että ei.. ja vaan jatkuu mankuminen... sit joku ystävällinen mummeli tulee sanomaan, että ostakaa nyt hyvät ihmiset sellanen lapselle, kun toinen niin kovin haluaa... ja sit muksukin alkaa sanoa, "nii-i, ostakaa, nii-i, ostakaa!" Voi hyvää päivää, että saa kanssaihmiselle selvittää, että meille ei tollasta mm. MastersOfUniverse mölyhirviötä osteta. :kieh:

mä oisin mummelille sanonut että jos noi tykkäät pojastani niin osta sä se hiimänni sille ..

Mut oikeasti maltti on valttia ja antaa sisällä kiehua vaan. Poika meilläkin kiukunnut kärryissä kun ei halua istua paikallaan vonkuilee sitten siellä. Puolisoni ja minä katselemme seiniä ja no responssi meiningillä ja "missäs ne maidot olikaan.." sit kun kaupasta ulos tultu ja jos penska jatkaa huonoa käytöstä niin sit kyllä torutaan.. vielä ei onneks oo tuossa ikävaiheessa että karkkia tai leluja mangutaan.. *Innolla odotan :| *

 

AP ajattele positiivisesti, olen kuullut sanonnan "Vaikea uhma,helppo murrosikä".

 

Meillä poika keksi huutaa "äiti älä lyö" kun ei halunnut mennä nukkumaan.
Tämä siis tapahtui kotona ja huusi kuin henkensä hädässä. Kuului ulos asti, onnex asutaan omakotitalossa, toivoin vaan ettei kukaan kävele juuri silloin talon ohi.
En TODELLAKAAN ole kertaakaan häntä lyönyt, enkä ollut lasta lähelläkään, yksinään huusi makkarissa.
Mistä ne noita keksii =)

 

Nämä ovat niitä jokaisen äidin tähtihetkiä

 

Kiva kuulla että muillakin muksut saa uhmakohtauksia eikä neiti meidän ainoastaan ja ne on todella rajuja , mut periksi en oo antanu

 

AP ajattele positiivisesti, olen kuullut sanonnan "Vaikea uhma,helppo murrosikä".

Tyttärelläni oli erittäin vaikea uhmaikä ja nyt erittäin vaikea murrosikä... Valitettavasti. Eikä johdu olosuhteista tai kasvatuksesta - tuon väliajan oli nimittäin herttainen ja kiltti tapaus. Pari vuotta nuorempi sisarus on ollut toista maata.