Saipahan taas ihmiset päiviteltävää

Oliko sinulla kuitenkaan oma poika mukanasi? Tuo kuulostaa aivan minun tyttäreltäni!!!!!!
Yhdessä hetkessä ihana kultainen ja toisessa hetkessä aivan kamala uhmaikäinen riiviö joka kiljuu ja huutaa ja tuo apua auttakaa on kovin tyypillistä varsinkin yleisillä paikoilla.

Mä olen jo suunnitellut laittavani tyttäreni paluupostilla haikaralle takas vaihtoon vaan jos vaihtona tulee samanlainen kiljukaula niin ei kai kannata

Koetetaan kestää, kauankohan tää vaan jatkuu? Sä hoidit tilanteen hienosti, mulla palaa käämit aina :ashamed:

 

AP ajattele positiivisesti, olen kuullut sanonnan "Vaikea uhma,helppo murrosikä".

Tyttärelläni oli erittäin vaikea uhmaikä ja nyt erittäin vaikea murrosikä... Valitettavasti. Eikä johdu olosuhteista tai kasvatuksesta - tuon väliajan oli nimittäin herttainen ja kiltti tapaus. Pari vuotta nuorempi sisarus on ollut toista maata.

Meillä uhma-ikäinen poika keksii jos mitä ja mun mielenrauhaa on helpottanut kyseinen sanonta,niin mä nyt aion teeskennellä että en lukenut tuota sun kommenttia!

 

Meillä poika keksi huutaa "äiti älä lyö" kun ei halunnut mennä nukkumaan.
Tämä siis tapahtui kotona ja huusi kuin henkensä hädässä. Kuului ulos asti, onnex asutaan omakotitalossa, toivoin vaan ettei kukaan kävele juuri silloin talon ohi.
En TODELLAKAAN ole kertaakaan häntä lyönyt, enkä ollut lasta lähelläkään, yksinään huusi makkarissa.
Mistä ne noita keksii =)

Mä kannoin meidän raivoavaa uhmista kaupasta ulos, niin tää huutaa " apua, apua, äiti ei saa satuttaa! "

OMG

 

Nyt mulla kuitenkin on aika vahva tunne siitä, ettei kenenkään muun lapsi koskaan ikinä milloinkaan ole käyttäytynyt vastaavalla tavalla ja mie oon ihan sikasurkiakasvattaja, kun olen onnistunut saamaan lapselleni moiset käytöstavat :snotty:

Et ole, usko pois
:attn: :attn: Meitä sirkuskasvattajia on maailmassa monen monta. :attn: :attn: :hug: :hug: Mie tuota meidän keskimmäistä pentua olen potkivana, kiljuvana ja raivoavana ison mahan kanssa kainalossani raahannut joskus ympäri ostaria :headwall: Kyllä silloin ei hymyilyttänyt yhtään |O

Siskonpoika ei käynyt muuten raivareidensa aikana lämpsimässä muita, se hakkasi päätänsä maahan. Sillä oli jatkuvasti iso mustelma otsassa. Se herätti huomiota ihan eri tavalla. Jos huitovaa, kiljuvaa ja raivoavaa lasta tuijotetaan joko säälivästi lohduttaen tai paheksuvasti, niin siskonpojan päänhakkaaminen sai useimmiten tällaisia tuijotuksia osakseen :/ :x

 

Just tuossa yks päivä kattelin parvekkeela kun joku poika sai oikein kunnon raivarit ja alkoi sitten huutaa kovaan ääneen "apua, auttakaa mua!" Tuli siinä mieleen, että kuinkahan moni, joka ei tilannetta alusta asti nähny, luuli, että lapsella oli oikeesti avuntarve...

 

Mun tytär sai taas eilen illalla raivarin kun ei päässyt enää klo 21 ulos. Huusi ja kiljui, auttakaa, apua auttakaa joku. Piti sulkea ikkunat ettei naapurit oikeesti luule että täällä on jokin hätänä (kuulosti kovasti siltä)

Tyttö sulkeutui WC:n ja alkoi siellä paiskoa tavaroita, tätä kesti ½tuntia ja seuraavat ½tuntia yritettiin neuvotella asiasta.

Sen jälkeen oli taas ihanan kiltti enkeli joka sanoi että vilttitossukin sanoo että lapsi saa olla tuhma, ei aina tarvitse olla kiltti!

Meinaan tänään kaivaa ton leffan ja katsoa kuka ja miten vilttitossulle vastataan jos vastaus ei minua miellytä niin hautaan sen leffan alimpaan helvettiin

Aikoinaan poikamme kieltäytyi syömästä perunaa kun vilttitossukaan ei syönyt :kieh:

 

hatun nosto.hienosti toimittu.
musta se on ihan ok jos lapsi huutaa mut jos aikuinen huutaa.sitä mä katson kyllä.

eilen poikaa tarhasta hakiessani edessäni seisoi venäläinen nainen joka puhui puhelimeen ja välillä huusi lapselle joka käveli hänen edessään.pienelle tuli kyyneleet silmiin ja oli ihan vaikeena kun äiti pälättää puhelimeen ja välillä huutaa hänelle..ja yritti jotain sanoakin,mutta ei saanut äidiltään suun vuoroa..
ja tilanne taisi olla että pieni lähti kävelemään jalkakäytävää niin ettei äiti kerinnyt ihan mukaan.. tosin äiti jumitti puhelimessaan..

 

hatun nosto.hienosti toimittu.
musta se on ihan ok jos lapsi huutaa mut jos aikuinen huutaa.sitä mä katson kyllä.

eilen poikaa tarhasta hakiessani edessäni seisoi venäläinen nainen joka puhui puhelimeen ja välillä huusi lapselle joka käveli hänen edessään.pienelle tuli kyyneleet silmiin ja oli ihan vaikeena kun äiti pälättää puhelimeen ja välillä huutaa hänelle..ja yritti jotain sanoakin,mutta ei saanut äidiltään suun vuoroa..
ja tilanne taisi olla että pieni lähti kävelemään jalkakäytävää niin ettei äiti kerinnyt ihan mukaan.. tosin äiti jumitti puhelimessaan..

ja tällä lapsen huutamisella tarkoitan tietty tilanteita kaupassa,bussissa jne.. ja aikuisen huutamisella huutamista lapselle.

 

No laitanpa mielipiteeni että lapsi joka ei mitään saavuta sillä että alkaa huutamaan ei sitä montaa kertaa tee. Kun jää yksin huutamaan muutaman kerran äidin jatkaessa ostosten tekemistä ei takuulla sitä kovin helposti toista. Taas lapsi joka kiikutetaan mukavaan autoon kun ei huvita olla kaupassa kun pikkasen huutaa, tekee sen taatusti seuraavallakin kertaa. Etkös sinä kirjoittanut että taas? Meillä lapsi on tehnyt sen tasan kaksi kertaa ja väliä oli varmaan puolivuotta, on 3,5v.

Kyllä kirjoitin, että taas. Kerroinkin tuossa siitä aiemmasta kerrasta, joka tapahtui viime syksynä. Tämä oli nyt toinen kerta. Kuten teilläkin. Teillä vain lapsi toisti sen nopeampaa uudestaan.

 

No laitanpa mielipiteeni että lapsi joka ei mitään saavuta sillä että alkaa huutamaan ei sitä montaa kertaa tee. Kun jää yksin huutamaan muutaman kerran äidin jatkaessa ostosten tekemistä ei takuulla sitä kovin helposti toista. Taas lapsi joka kiikutetaan mukavaan autoon kun ei huvita olla kaupassa kun pikkasen huutaa, tekee sen taatusti seuraavallakin kertaa. Etkös sinä kirjoittanut että taas? Meillä lapsi on tehnyt sen tasan kaksi kertaa ja väliä oli varmaan puolivuotta, on 3,5v.

Kyllä kirjoitin, että taas. Kerroinkin tuossa siitä aiemmasta kerrasta, joka tapahtui viime syksynä. Tämä oli nyt toinen kerta. Kuten teilläkin. Teillä vain lapsi toisti sen nopeampaa uudestaan.

Minä olen jättänyt yksinb, sanonut että menen nyt enkä kuuntele tälläistä, poistunut hyllyn taakse, ai että sitä huutoa, mutta tulee lopulta perästä huutaen ja itkien äiti älä jätä, apua auttakaa.....

Sitten kun näkee minut pysähtyy ja alkaa taas kiukku.....mutta kun kuljen vaan ulos kaupasta niin tulee perästä. autolle kun päästään niin voi olla jo rauhottunut ja sanoo esim. No kun minä tahdoin.....
Rauhamaassa ja ihmissillä hyvä tahto

Lapsi ei saa periksi eli ei saa sitä mistä alunalkaen alkoi kiukkuamaan, joutui kävelemään itsee ulos kaupasta....ja siltikkään tuo ei auta, näitä on sattunut muutamia kertoja (ei onneksi näitä pahempia kuin ehkä kolme kertaa. Lievempiä sitäkin useammin).
Tämä uhma alkoi keväällä ja loppua ei näy.....

 

Yksi lastentarhaopettaja kertoi mulle uran aikana ikimuistettavan joulukirkon. Yksi vilkkaan puoleinen poika oli ryöminyt kirkon penkkien alle ja täti kiskonut jalasta pois. Jolloin poika huutanut, että kirkko kaikaa: "täti, älä tapa!"

 

Etkö sä oikeasti yhtään suuttunut?

 

huh, mistää sää revit hermot olla niin rauhallinen? #kateellinen# viimeksi vastaavassa tilanteessa mä huusin lapselle takasin että enpä ota sua enään kauppaan kun et osaa ikinä käyttäytyä lapsen raivoaminen loppu ku seinään alkoi sen sijaan itkeä surkeasti että osaan minä, johon väsyneenä ja ärtyneenä totesin että et osaa, ja nyt mennään kotiin.

pahinta on se että musta tuntuu ettei tuo opi ikinä, niin lähestytään jo 4v ikää ja nää uhmaraivarit alkoi 2v! välillä on ollut helpompiakin kausia, tosin melko pitkään minäkin jaksoin pysyä tyynenä, mutta nykyään menee oma pinnakin liian usein.

 

Hienostihan tuon selvitit!

 

Hatunnosto sulle ap kun pystyit hoitamaan ton asian noin hienosti. Mulla on kokemusta meidän nuoremman neidin kanssa kun oli tossa iässä, monet kerrat sain naama punasena häpeästä pistää likan kainaloon ja kaupasta ulos kun ei muu auttanut, yritin vielä siinä olla kuin viilipytty mutta meinas hermot mennä totaalisesti myös siinä vieressä oleviin kun rupesivat neuvojaan latelemaan mulle niin ärjäsin vaan että pidä huolta omista asioistas äläkä puutu tähän. Ja kyllä tuli neidillekin karjastua ja siitä kun eräät meni ja soittivat sossuun kun ärähdin lapselle kun ei niin sais tehä näitten ns. "jotka tietää muka kaiken" mielestä.

 

Etkö sä oikeasti yhtään suuttunut?

Siis kyllä mie suutuin ja olin todella vihanen. Luulen, että pojan voimakas käyttäytyminen olis kestäny vieläkin kauemmin, jos itse en olisi pysynyt rauhallisena... Normaalisti mie kyllä korotan ääntäni usein, mutta tuossa siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, kun poitsu veteli sen verran äänekästä sinfoniaansa, että jopa mun ääneni olis hukkunu sen sekaan.

Koomista oli kun tuon jälkeen istuttiin odottamassa linja-autoa ja poika oli rauhottunu mun syliin, tuli siihen mummo pyörällä kehumaan miten näyttää niin kiltiltä pojalta. Teki mieli avautua, mutta tyydyin vain hymyilemään :xmas:

 

Meillä on ollut suvussa jokunen noita melkoisen tempperamenttia ja sitkeitä tapauksia. (Samoissa perheissä oikein säyseitä ja rauhallisiakin lapsia, joten tuskin ihan vain kasvatuksesta kiinni.) Ja näitä seuranneena sanoisin, että muutamat eivät tässä keskustelussa ole tajunneet millaisia raivareita jotkut lapset voivat saada.

Ei siinä hoidella rauhassa omia ostoksia loppuun ja odotella kohtauksen ohimenoa, kun uhmaikäinen päättää saada totaalisen huuto-potku-riehunta-raivarin. Kun muksu päättää tyhjentää alimmat hyllyt ja haluaisi kaataa hyllyt ja vaikka koko talon, ei siinä keräillä rauhassa omia ostoksia. Ja kun lapsi sattuu olemaan vielä melkoisen pitkäpinnainen tapaus, niin raivari saattaa kestää pahimmillaan hyvin tunnin tai enemmänkin.

Jos tuossa ei muksua ota kiinni ja kanna pois kaupasta, tulee ensinnäkin pitkä odotus siellä kaupassa ja melkoinen siivo...tai todennäköisemmin vartija kävisi melkoisen nopeasti taltuttamassa nuoren huligaanin. (Tai mistä minä tiedän kuinka kauan kohtaus kaupassa kestäisi, jos muksun päästäisi vapaasti toteuttamaan itseään, mutta enpä usko, että monella on niin paljon pokkaa ja ylimääräistä rahaa, että uskaltaisi kokeilla.)