Sain tietää olevani raskaana, nyt menossa rv24

[CRAP!]

Olen 21-vuotias yliopisto-opiskelija ja olen epätasapainoisessa on-off-suhteessa. Olen normaalipainoinen, mutta menin lääkäriin, sillä olen "turvonnut" valtavasti niukkakalorisesta ruokavaliosta ja suuresta liikuntamäärästä huolimatta. Kuukautiseni ovat tulleet normaalisti koko ajan, enkä voinut ajatellakaan raskauden mahdollisuutta. Tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että olen raskaana, ja ultran mukaan viikkojakin on jo noin 24. Ahdistaa valtavasti, sillä olen juonut paljon ja usein koko vuoden ajan: kyse ei ole siis ollut lasista viiniä, vaan esimerkiksi viime viikon vapunavajaissitsit menivät niin, etten muista illasta mitään. Vähättelin lääkärille alkoholinkäyttöäni suojellakseni itseäni moralisoinnilta. Miten pääsen tästä eteenpäin? Mitä teen? FAS-lapsen synnyttäminen kuulostaa hirvittävältä, enkä todellakaan ole valmis äidiksi. Tahdon tämän vain pois.

Minulla on ensi viikolla aika erikoislääkärille, jolloin edessä on sarja tutkimuksia, joista en käsitä mitään, sillä raskausalan sanasto on minulle kaikkea muuta kuin tuttua. En osaa lainkaan käsitellä fiiliksiäni, sillä en tiedä mitä teen, mitä minulle tehdään, missä kunnossa sikiö on (mulle jäi mielettömän epäselväksi lähestulkoon kaikki raskauteen liittyvät asiat, sillä en huomannut edes kysyä, koska koko lääkärikäynti meni häkellyksessä, paniikissa ja sumussa), mitä minun pitäisi ajatella ja miten minun pitäisi suhtautua, kenelle kerron, miten opiskeluilleni käy. En tiedä lainkaan, miten minun pitäisi selviytyä tästä.

 

[vieras]

miksi sun ois pitänyt alkoholista valehdella jos kerran ET TIENNYT!??

 

[jadal]

:hug: varmasti vaikea tilanne. Toivottavasti sulla on sellainen lähipiiri jolta saat tukea!
Sulla on onneks vielä muutama kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen, ja miettiä vaihtoehtoja. Jos susta todella tuntuu siltä, ettet ole valmis vielä äidiksi, etkä haluakaan, on adoptio myös vaihtoehto. Ei sekään missään tapauksessa helppo, mutta vaihtoehto kuitenkin.

 

[ap]

En osaa varsinaisesti vastata, miksi reagoin niin. Mulla oli sellainen olo tuolla lääkärissä, että juon ihan kohtuudella ja vasta kotona aloin pohtia todellisia alkoholimääriä. Uskoisin, että kyse oli ennen kaikkea defenssistä: tilanne oli ja on niin kammottava, että en tahtonut niskaani muuta kuin sympatiaa.

 

[hekla]

:hug:

 

[ap]

:hug: varmasti vaikea tilanne. Toivottavasti sulla on sellainen lähipiiri jolta saat tukea!
Sulla on onneks vielä muutama kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen, ja miettiä vaihtoehtoja. Jos susta todella tuntuu siltä, ettet ole valmis vielä äidiksi, etkä haluakaan, on adoptio myös vaihtoehto. Ei sekään missään tapauksessa helppo, mutta vaihtoehto kuitenkin.

Adoptiota olen itsekin pohtinut, sillä koen lapsen pilaavan elämäni. Tällä hetkellä osaan ajatella vain narsistisesti, mutta uskon, etten ole kykenevä takaamaan lapselle elämisen perusehtoja.

Eniten minua hirvittää se, miten opiskelulleni käy. Muiden reaktiot ahdistavat: ironista nimittäin on, että opiskelen sosiaalityötä. En ole koskaan kuullut sosiaalityöntekijästä, joka olisi antanut lapsensa pois tai ollut kykenemätön vastaamaan omista tekemisistään.

 

[Voi sinnuu]

Hei! Mietipä todellakin tuota adoptioasiaa, sillä Suomessa on paljon pareja, jotka haluaisivat adoptoida lapsen.
Enpä oikein muuta tässä osaa sanoa kuin, että voimia sinulle päätätpä sitten pitää lapsen tai antaa pois.

 

[hei]

Hei ap! Eihän sinun heti tarvitse mitään päätöksiä tehdä. Ehkäpä se kypsyy siinä sitten ajan kanssa, se tietoisuus siitä, mitä haluat tehdä. Teetpä mitä hyvänsä, elämä kantaa, luota siihen. Voimia sinulle :hug:

 

[tiedätkö yhtään]

kuka olisi mahdollisesti isä?

 

[ap]

kuka olisi mahdollisesti isä?

On-off-poikaystäväni. Sehän tästä juuri puuttuisikin, että olisin käynyt panemassa ympäriinsä.

 

[vieras]

:hug: varmasti vaikea tilanne. Toivottavasti sulla on sellainen lähipiiri jolta saat tukea!
Sulla on onneks vielä muutama kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen, ja miettiä vaihtoehtoja. Jos susta todella tuntuu siltä, ettet ole valmis vielä äidiksi, etkä haluakaan, on adoptio myös vaihtoehto. Ei sekään missään tapauksessa helppo, mutta vaihtoehto kuitenkin.

Adoptiota olen itsekin pohtinut, sillä koen lapsen pilaavan elämäni. Tällä hetkellä osaan ajatella vain narsistisesti, mutta uskon, etten ole kykenevä takaamaan lapselle elämisen perusehtoja.

Eniten minua hirvittää se, miten opiskelulleni käy. Muiden reaktiot ahdistavat: ironista nimittäin on, että opiskelen sosiaalityötä. En ole koskaan kuullut sosiaalityöntekijästä, joka olisi antanut lapsensa pois tai ollut kykenemätön vastaamaan omista tekemisistään.

Minä olen opiskellut kahden lapsen yksinhuoltajana. Toinen oli ennen opiskeluja aloittaessa ja toinen syntyi opintojen välissä Paremmin meni kuin kavereilla, jotka hilluivat illat ja yöt baareissa. Valmistut jopa nopeammin kuin muut

 

[ap]

:hug: varmasti vaikea tilanne. Toivottavasti sulla on sellainen lähipiiri jolta saat tukea!
Sulla on onneks vielä muutama kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen, ja miettiä vaihtoehtoja. Jos susta todella tuntuu siltä, ettet ole valmis vielä äidiksi, etkä haluakaan, on adoptio myös vaihtoehto. Ei sekään missään tapauksessa helppo, mutta vaihtoehto kuitenkin.

Adoptiota olen itsekin pohtinut, sillä koen lapsen pilaavan elämäni. Tällä hetkellä osaan ajatella vain narsistisesti, mutta uskon, etten ole kykenevä takaamaan lapselle elämisen perusehtoja.

Eniten minua hirvittää se, miten opiskelulleni käy. Muiden reaktiot ahdistavat: ironista nimittäin on, että opiskelen sosiaalityötä. En ole koskaan kuullut sosiaalityöntekijästä, joka olisi antanut lapsensa pois tai ollut kykenemätön vastaamaan omista tekemisistään.

Minä olen opiskellut kahden lapsen yksinhuoltajana. Toinen oli ennen opiskeluja aloittaessa ja toinen syntyi opintojen välissä Paremmin meni kuin kavereilla, jotka hilluivat illat ja yöt baareissa. Valmistut jopa nopeammin kuin muut

Mutta kun minä haluan ottaa opiskelijaelämästä kaiken irti. Olen ainejärjestöaktiivi ja juuri se tyyppi, joka on jokaisissa kissanristiäisissä ja bileissä. Apua.

 

[sera]

On sinulla vielä noin 16viikkoa aikaa pohtia asiaa. Siinä ajassa asiat toivottavasti ehtivät selkeytyä ja olet päätynyt johonkin ratkaisuun. Kannattaisi varmasti kertoa myös tälle miehelle raskaudesta, mikäli et ole sitä vielä tehnyt.

 

[vieras]

Sulla olis periaatteessa varmaan ihan hyvä tilanne tuolle adoptiolle, jos vaikka haluat pitää lapsen omana tietonasi ja jatkaa elämää ilman lasta eteenpäin. Laskettu aika taitaa mennä elokuulle? Eli ehdit käydä kevätlukukauden loppuun ja voit jatkaa syyslukukaudella opintoja ja elämää muutenkin. Varmaan nyt kannattaa todella istahtaa ja miettiä tilannetta rauhassa ja koittaa välttää paniikkia, sillä onhan sinulla tosiaan adoption myötä mahdollisuus jatkaa tuttua elämääsi. Suomessakin varmaan on kymmenittäin lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia adoptiojonossa(?) odottamassa lasta, jotka mielellään tarjoaisivat rakastavan kodin yllätyksellesi. Ja jos taas pidät lapsen, on synnytykseenkin vielä aikaa ja sitämyötä aikaa järjestellä asioita.

 

[hmm]

:hug: varmasti vaikea tilanne. Toivottavasti sulla on sellainen lähipiiri jolta saat tukea!
Sulla on onneks vielä muutama kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen, ja miettiä vaihtoehtoja. Jos susta todella tuntuu siltä, ettet ole valmis vielä äidiksi, etkä haluakaan, on adoptio myös vaihtoehto. Ei sekään missään tapauksessa helppo, mutta vaihtoehto kuitenkin.

Adoptiota olen itsekin pohtinut, sillä koen lapsen pilaavan elämäni. Tällä hetkellä osaan ajatella vain narsistisesti, mutta uskon, etten ole kykenevä takaamaan lapselle elämisen perusehtoja.

Eniten minua hirvittää se, miten opiskelulleni käy. Muiden reaktiot ahdistavat: ironista nimittäin on, että opiskelen sosiaalityötä. En ole koskaan kuullut sosiaalityöntekijästä, joka olisi antanut lapsensa pois tai ollut kykenemätön vastaamaan omista tekemisistään.

Minä olen opiskellut kahden lapsen yksinhuoltajana. Toinen oli ennen opiskeluja aloittaessa ja toinen syntyi opintojen välissä Paremmin meni kuin kavereilla, jotka hilluivat illat ja yöt baareissa. Valmistut jopa nopeammin kuin muut

mä olen opiskellut kaksi tutkintoa kun olin yh... ja aion opiskella lisääkin

 

[hei]

Kerrankin on niin, ettei yliopiston mainitseminen saa palstaa varpailleen

:hug: Sinulla on alkushokki. Raskaus on jo niin pitkällä, ettei abortti enää oikein tule kyseeseen. Sinulla on nyt hyvin aikaa sulatella tietoa vielä muutama kuukausi. Adoptio on hyvä vaihtoehto, voit reilusti puhua siitä neuvolassa, jotta saat asiat rullaamaan. Toisaalta, kun saat lapsen syliin synnytyksen jälkeen, voi olla että muutat mielesi.

Mitä ikääsi tulee, et ole mikään erityisen nuori. Täällä palstalla on paljon ikäisiäsi äitejä ja joillain jo kaksikin lasta. Myöskään opinnot eivät lapsen tulosta häiriinny. Keskeytyvät ehkä vuodeksi tai kahdeski, mutta yliopisto-opiskelu on onneksi sen verran vapaata, että lapsen kanssakin onnistuu. Ainoa mikä muuttuisi, jos lapsen pidät, on bilettämisen pois jääminen.

 

[jannika]

Kerrankin on niin, ettei yliopiston mainitseminen saa palstaa varpailleen

:hug: Sinulla on alkushokki. Raskaus on jo niin pitkällä, ettei abortti enää oikein tule kyseeseen. Sinulla on nyt hyvin aikaa sulatella tietoa vielä muutama kuukausi. Adoptio on hyvä vaihtoehto, voit reilusti puhua siitä neuvolassa, jotta saat asiat rullaamaan. Toisaalta, kun saat lapsen syliin synnytyksen jälkeen, voi olla että muutat mielesi.

Mitä ikääsi tulee, et ole mikään erityisen nuori. Täällä palstalla on paljon ikäisiäsi äitejä ja joillain jo kaksikin lasta. Myöskään opinnot eivät lapsen tulosta häiriinny. Keskeytyvät ehkä vuodeksi tai kahdeski, mutta yliopisto-opiskelu on onneksi sen verran vapaata, että lapsen kanssakin onnistuu. Ainoa mikä muuttuisi, jos lapsen pidät, on bilettämisen pois jääminen.

eikä bilettämisenkään tarvitse kokonaan jäädä JOS ap:lla on tukiverkostoa ympärillä, sellaisia ihmisiä, joille luottaa lapsen hoitoon silloin tällöin?

 

[hei]

Niin, ja itse olen entinen ainejärjestöaktivisti myös Olisin minäkin varmaan ollut "paniikissa" sun iässä yllätysraskaudesta, mulla kun ei ollut mitään vakipoikaystävää. Ja ymmärrän kyllä, että tiivis yhteisöelämä houkuttaa. Toisaalta, kun täytin 25 olinkin jo menossa naimisiin eikä lapsi olisi enää ollut mikään kauhistus, päin vastoin. Tarkoitan vain, että tilanteet muuttuu ja aikansa kutakin, sanoi pässi Sun on nyt vain mietittävä rauhassa ja kuulosteltava itseäsi.

Jos vielä parin kuukauden päästä olet sitä mieltä, että lapsi on haitta, on adoptio varmaan oikea ratkaisu. Jos taas enemmän huolettaa se, oletko sinä valmis äidiksi, niin uskon, että olet. Olet kuitenkin ottanut vastuun opinnoistasi jne. Moni lapsi syntyy paljon heikommissa oloissa.

 

[helou]

Onko tääkin Porvoosta?

 

[July]

Ap, tuli mieleen muuten, että miten löysit tämän foorumin?

 

[Maiju]

Itse sain tietää odottavani rv 14,en voinut enää tehdä keskeytystä ja olin aivan paniikissa. Olin viettänyt railakasta elämää ja koko elämä oli auki. Ikää kuitenkin 24. Nyt rv39 ja erittäin onnellinen odottaja,meni viikko että sain ajatukseni johonkin suuntaan,ja toki monta viikkoa yleensä että tajusi kaikesta!
Mullakaan ei ollut mitään käsitysta vauvoista tai raskaudesta,mut nyt ihan onnellisena vertaillut vaunuja kavereiden kanssa Tältä palstaltakin olen paljon oppinut!
Mut Tsemppiä ja voimia!

 

[tane]

Eiko raskaudenkeskeytys tule kysymykseen? RV24 saakka saa keskeyttaa jos on hairioita, eli se sun alkoholin runsas juonti vois olla aiheuttanut ties mita. Suosittelen kysymaan laakarilta pikaisesti.

 

[vieras]

Jos haluat pitää lapsen niin nyt olisi hyvä aika laittaa kelaan hakemusta äitiysrahasta ja sitten myöhemmin voit saada vanhempainrahaa. ne riittävät sinulle kunnes lapsesi on noin 9 kk. sen jälkeen voit laittaa lapsen päiväkotiin ja vapaasti jatkaa opiskeluja tai voit jatkaa lapsen hoitamista kotihoidontuella kolmivuotiaaksi saakka (tämä siis yhtenä esimerkkinä tavasta hoitaa opiskelut kun saat lapsen, opiskelevat äidit tietävät varmaankin asiasta enemmän.) Pointti on se ettei se elämä lapsen saamiseen lopu ja voit ihan hyvin jatkaa opintojasi. Voit käydä tutustumassa kaikkiin mahdollisiin tukiin kelan sivuilla.

Miehelle kerrot asiasta ja jos haluatte voitte kokeille elää yhdessä mutta jos se ei tule kysymykseen niin hän tulee sitten maksamaan sinulle elatusapua.

Et voi muuttaa menneisyyttä, joten keskity tämänhetkiseen ja elä mahdollisimman terveellisesti. Lisätietoa olet varmasti saanut lääkäriltä. Ja voit samantien ilmoittautua synnytysvalmennukseen. Ja sitten voit ostella tai lainata kirjastosta ison kasan lastenhoitoa käsittelevää kirjallisuutta, lueskella näitä palstoja ja lastenhoito lehtiä ja pikkuhiljaa ottaa näistä asioista selvää. Vauvaa koskevat terveysasiat hoidat lääkärillä.

Jos päätät pitää lapsen niin kyllä kaikki alkaa pikkuhiljaa selvenemään, älä pelkää. Jos taas päätät antaa lapsen adoptoitavaksi niin sekin voi olla sinulle ihan hyvä päätös.

Tämä kaikki tuntuu aluksi todella ylivoimaiselta varsinkin kun et ollut valmistautunut mitenkään mutta pikkuhiljaa opit kaiken tarvittavan mitä sinun pitää tietää ja asiat alkavat selvenemään.

 

[milla]

Eikä lapsi ole välttämättä mitekään "viallinen" jos sitä mietit! Ja keskeytyksen saa tehdä rv 20 asti mut sen jälkeen vaan jos siinä todetaan joku paha vamma/häiriö!ja rv12 jälkeen sehän keskeytys pitää tehdä synnyttämällä!

 

[random]

Tuntuu hullulta, että jos ei ole edes ollut tietoinen olevansa raskaana, pitäisi raskautta väkisin jatkaa. Kyllä mä tossa ap:n tilanteessa ottaisin pikaisesti yhteyttä lääkäriin ja pyytäisin raskaudenkeskeytystä.