Sain tietää olevani raskaana, nyt menossa rv24

[minni]

kuten taas huomataan, tässä on aihe, joka herättää aina tunteita puolesta ja vastaan. Randomin kysymys "mitä merkitystä sillä on äidille..."? -on hyvin provosoiva. uskoisin itse, että jokaisella aborttia harkitsevalla tai siihen päätyvällä naisella on omanlaisensa tuntemukset sikiöstä, on se sitten 10- tai 20-viikkoinen. Eihän 10-viikkoinenkaan enää tietenkään ole vain solumöykky vaan pieni ihmisen alku, kuten kaikki näillä sivustoilla liikkuvat varmasti tietävät. Moraaliset kysymykset, joiden kanssa nainen aborttitilanteessa joutuu painimaan, ovat uskoakseni samansuuntaiset riippumatta siitä, minkä ikäinen sikiö on. täysin välinpitämätön yksilö on sitten kai yhtä välinpitämätön on sitten kyseessä pikkuriikkinen sikiö tai lähes syntymävalmis vauva. itse en kyllä usko näin moraalittomiin ihmisiin vaan tällaisen taustala on varmastikin jonkinlaista psyykkistä häiriötä tms. ehkä olette myös panneet merkille keskustelun päihdeäitien pakkohoidosta? se keskusteluhan sivuaa aborttikeskustelua; naisen oikeudet vs. sikiön oikeudet....

 

[random]

random: olet oikeassa se katsotaan moraalisesti vääräksi samoin kuin ihmisten tappaminen ylipäätänsä. Syy miksi kehoitin menemään nettiin katsomaan oli se etten halua laittaa monen sivun pituisia artikkeita tänne tilaa viemään vaan ne lukuisat artikkelit näkee muualtakin. Toisin sanoen sinulla ei vielä ole lapsia (siis sellaisia jotka olet synnyttänyt), perustin olettamukseni siihen että jos kerran elämässään on käynyt koko raskauden läpi ja seurannut sitä vauvan kehitystä viikko viikolta niin olisi tietämystä myöskin siitä miten vauva kehittyy. Mutta haluan myöskin onnitella raskaudestasi ja varmasti kun katsot netistä kaikkia vauvan kehitykseen viikko viikolta liittyviä kehitysaskelia niin ymmärrät miksi sitä tuossa vaiheessa voi jo sanoa vauvaksi ja eläväksi ihmiseksi. Sitten kun olet itse raskausviikolla 24 ja tunnet kuinka vauva potkii niin ymmärrät viimeistään miksi aborttia ei sallita tuossa vaiheessa raskautta.

Kysymykseesi siitä mikä ero jos 10 vai 24 vko jos äiti ei halua lasta: siinä vaiheessa kun on pieni lapsi kyseessä ei ole väliä mitä äiti haluaa. Jos minä tästä nyt haluaisin tappaa toisen elävän ihmisen niin pitäisikö se tuosta nyt vain sallia ja oikein lääkäreiden vielä auttaakin. Haluaisin muistuttaa että tuossa vaiheessa kyseessä on elävä lapsi. Pitäisikö sinun mielestä äidin edun mennä lasten edelle? Esim. tupakassa, alkoholissa, pedofiliassa? Elävällä ihmisellä on oikeudet.

Asiallinen mielipide. Mielestäni tämä on hyvä filosofinen keskustelunaihe - joskin huomaa, että monet ketjuun osallistuneista eivät ole ajatelleet asiaa juurikaan pidemmälle, vaan ottavat vain yhteiskunnan asettamat rajat ainoina oikeina.

Omasta mielestäni syntymätön vauva (siis äidin kohdussa) ei kuulu tietyissä tilanteissa yhteiskunnan päätösvallan piiriin. Ja tietyillä tilanteilla en tarkoita mitään äidin katumapäälle tuloa tms. Mihin nuo tilanteet rajataan, onkin toinen kysymys (ja josta ihan reilusti maailman mittakaavassa kiistellään, esim raiskaukset, sairaudet jne). Äidin etujen ei todellakaan aina tarvitse mennä lapsen edelle, eli olen raskaudenaikaista tupakointia ja alkoholinkayttöä vastaan. Yhteiskunta kuitenkin hyväksyy nämä asiat, niitä kieltämättä, vaikkei niistä edes ole mitään suoranaista etua äidille.

 

[Mi]

Sen koommin asiaa kommentoimatta. Mä en vaan pysty ymmärtään miten ei huomaa.. Rv 24 vauvakin liikkuu jo aika hyvin.

Minä aloin tuntea vauvan liikkeet vasta viikon 25 jälkeen. Muista, että kaikki on yksilöllistä ja riippuu esim. istukan paikasta.

Aivan. Ja minusta näki ulkopuoliset vasta rv30 jälkeen, että lapsi tulossa. Ja olen hoikka.

 

[vieras]

Tääkin kommentti vie kyllä keskustelua vaan kauemmas ap:n avauksesta...

Niin, randomille. Ymmärrän kyllä tavallaan sun pointtis. Siis sillä tavalla, että molemmissa keskeytyksissä lopputulos on sama -> ei lasta.

Fysiologisesti taas kyseessä on kaksi eri asiaa, aikaisemmilla viikoilla sikiö ei ole elinkelpoinen. Just tuo jonkun jo aiemmin kuvailema murha vs. keskeytys asetelma.

Moraalisesti taas... hmm... se onkin sitten vaikeampaa. Riippuu varmaan aivan ihmisestä, miten tältä kannalta asiaa ajattelee. Mä en hyväksy keskeytystä ollenkaan omalla kohdallani, mutta ymmärrän että asia vaihtelee muiden kohdalla riippuen olosuhteista jne. Ja tietty siitä omasta moraalista.

 

[kotiäiti]

Koko ketjua lukematta... adoptio olisi ap tilanteessasi hyvä vaihtoehto. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä tai sosiaalialan ammattilaista, vaan päinvastoin osoittaa että osaat tehdä kypsän päätöksen tulevan lapsen ja itsesi parhaaksi. Lapsi saisi takuulla rakastavat vanhemmat jotka ovat häntä kovasti odottaneet.

Kysy rohkeasti lääkäriltä tuosta alkoholinkäytöstä. Mutta en kyllä usko että siitä on pahempia vaurioita ollut jos et nyt ole ihan alkoholisti-tyyliin vetänyt.

 

[random]

Tääkin kommentti vie kyllä keskustelua vaan kauemmas ap:n avauksesta...

Niin, randomille. Ymmärrän kyllä tavallaan sun pointtis. Siis sillä tavalla, että molemmissa keskeytyksissä lopputulos on sama -> ei lasta.

Fysiologisesti taas kyseessä on kaksi eri asiaa, aikaisemmilla viikoilla sikiö ei ole elinkelpoinen. Just tuo jonkun jo aiemmin kuvailema murha vs. keskeytys asetelma.

Moraalisesti taas... hmm... se onkin sitten vaikeampaa. Riippuu varmaan aivan ihmisestä, miten tältä kannalta asiaa ajattelee. Mä en hyväksy keskeytystä ollenkaan omalla kohdallani, mutta ymmärrän että asia vaihtelee muiden kohdalla riippuen olosuhteista jne. Ja tietty siitä omasta moraalista.

Kiitän ymmärryksestä. Tottakai fysiologisesti kyseessä on eri asia eri viikoilla, mutta kun sillä aidillä, joka rv24 huomaa odottavansa lasta ei ole ollut mahdollisuutta rv10 tehdä sitä aborttia, vaikka olisi varmasti sen silloin tehnyt. Murha se minusta olisi, jos olisi tieten tahtoen saattanut lapsen elinkelpoisuusrajan myöhäisemmälle puolelle. Voidaankin kysyä, onko ap toiminnallaan tieten tahtoen saavuttanut tämän tilanteen (siis ollessaan käyttämättä ehkäisyä). Ehkäpä. Alan tosin epäillä koko tarinan todenpitävyyttä, koska ap:sta ei ole mitään kuulunut alun jälkeen.

 

[ihmettelijä]

Miksi tästä tuli joku aborttikeskustelu kun se ei edes ole vaihtoehto ap:en kohdalla? Luulisin että ap haki tietoa miten pärjäisi lapsen kanssa ja myös tietoa mahdollisesta adoptiosta.

 

[kotiäiti]

Random, mä olettaisin että se 24 viikkoa on se raja sen vuoksi että sikiö on silloin tosiaan jo elinkelpoinen kohdun ulkopuolella. Ja silloin silläkin alkaa olla yksilön oikeuksia, ei vain äidillä.

Ap:lle vielä, jos haluat lapsen pitää niin ei tämä nyt tosiaan niin huonoon saumaan tule... pitämällä yhden välivuoden koulusta saisit lasta hoidettua kotona noin yksivuotiaaksi, sitten vaikkapa lapsi hoitoon ja sinä takaisin kouluun. Adoption taas saisit varmaankin pidettyä vaikka salassa, piilottelet mahaa vielä toukokuun ajan ja syksyllähän se on poissa. Ehkä sä voisit vaikka neuvolassa jutella jonkun kanssa asiasta, sieltä saisi varmaan lähetteen psykologillekin.

 

[halveksisin]

:hug: varmasti vaikea tilanne. Toivottavasti sulla on sellainen lähipiiri jolta saat tukea!
Sulla on onneks vielä muutama kuukausi aikaa sopeutua ajatukseen, ja miettiä vaihtoehtoja. Jos susta todella tuntuu siltä, ettet ole valmis vielä äidiksi, etkä haluakaan, on adoptio myös vaihtoehto. Ei sekään missään tapauksessa helppo, mutta vaihtoehto kuitenkin.

Adoptiota olen itsekin pohtinut, sillä koen lapsen pilaavan elämäni. Tällä hetkellä osaan ajatella vain narsistisesti, mutta uskon, etten ole kykenevä takaamaan lapselle elämisen perusehtoja.

Eniten minua hirvittää se, miten opiskelulleni käy. Muiden reaktiot ahdistavat: ironista nimittäin on, että opiskelen sosiaalityötä. En ole koskaan kuullut sosiaalityöntekijästä, joka olisi antanut lapsensa pois tai ollut kykenemätön vastaamaan omista tekemisistään.

Eipä tuollaista sosiaalityöntekijää juuri noteeraisi kun puhuu muuta kuinka itse toiminut.

 

[vieras]

Mun mielestä tuo random ihan selvästi provoilee.

 

[vieras]

Random: Onkin mielenkiintoinen kysymys kuuluuko asia yhteiskunnalle ja missä vaiheessa sen pitäisi alkaa kuulua yhteiskunnalle. Mutta ilmeisesti kanta tällä hetkellä on että viikolla 24 raskaudenkeskeytyksestä tulee muutakin kuin äidin asia. Itseasiassa suomessa on muutenkin sellainen linja että aborttiin pitää ANOA lupaa, joten siitä on alusta asti ainakin paperilla tehty yhteiskunnan asia. Mielestäni tämä on kuitenkin ristiriidassa raskaudenaikaisen tupakoinnin ja alkoholinkäytön kanssa joka jostain kumman syystä onkin jo äidin yksityinen asia johon ei taas puututa millään pykälällä tai paperilla. Tämä asia jääkin jo äidin omalle omalletunnolle. Olen itse samoilla linjoilla valtion kanssa siitä että siinä vaiheessa kun puhutaan elävästä lapsesta (se missä vaiheessa lapsi on elävä onkin jo toinen iso kiistakysymys) niin tällä lapsella on elävän ihmisen oikeudet eli sitä ei saa tappaa. Tietystikin jos äiti haluaa tyyliin hypätä kalliolta ja aiheuttaa itse keskenmenon niin sille ei voi mitään mutta en koe että yhteiskunnan pitäisi tukea elävän ihmisen tappamista lääketieteellisesti. Koen myöskin että tupakointi ja alkoholi raskauden aikana (jos tietää että on raskaana) ovat tämän elävän ihmisen oikeuden rikkomista ja tämä on ongelma jonka valtiokin varmasti tiedostaa. En kuitenkaan koe että ristiriitaisuus näiden kahden asian välillä tarkoittaisi sitä että valtion puuttuminen tähän asiaan viikolla 24 on väärin, vaan enneminkin että lainsäädäntö muissa asioissa on hieman jäljessä.

 

[random]

Random: Onkin mielenkiintoinen kysymys kuuluuko asia yhteiskunnalle ja missä vaiheessa sen pitäisi alkaa kuulua yhteiskunnalle. Mutta ilmeisesti kanta tällä hetkellä on että viikolla 24 raskaudenkeskeytyksestä tulee muutakin kuin äidin asia. Itseasiassa suomessa on muutenkin sellainen linja että aborttiin pitää ANOA lupaa, joten siitä on alusta asti ainakin paperilla tehty yhteiskunnan asia. Mielestäni tämä on kuitenkin ristiriidassa raskaudenaikaisen tupakoinnin ja alkoholinkäytön kanssa joka jostain kumman syystä onkin jo äidin yksityinen asia johon ei taas puututa millään pykälällä tai paperilla. Tämä asia jääkin jo äidin omalle omalletunnolle. Olen itse samoilla linjoilla valtion kanssa siitä että siinä vaiheessa kun puhutaan elävästä lapsesta (se missä vaiheessa lapsi on elävä onkin jo toinen iso kiistakysymys) niin tällä lapsella on elävän ihmisen oikeudet eli sitä ei saa tappaa. Tietystikin jos äiti haluaa tyyliin hypätä kalliolta ja aiheuttaa itse keskenmenon niin sille ei voi mitään mutta en koe että yhteiskunnan pitäisi tukea elävän ihmisen tappamista lääketieteellisesti. Koen myöskin että tupakointi ja alkoholi raskauden aikana (jos tietää että on raskaana) ovat tämän elävän ihmisen oikeuden rikkomista ja tämä on ongelma jonka valtiokin varmasti tiedostaa. En kuitenkaan koe että ristiriitaisuus näiden kahden asian välillä tarkoittaisi sitä että valtion puuttuminen tähän asiaan viikolla 24 on väärin, vaan enneminkin että lainsäädäntö muissa asioissa on hieman jäljessä.

En usko, että noita äidin paheita tullaan koskaan kieltämään, koska niitä ei voida oikein valvoa. Tuo rajanvetohan se kriittinen seikka tässä kysymyksessä on, itse olisin siitä valmis joustamaan tietyissä tilanteissa. Joudun poistumaan nyt, kanssasi oli miellyttävä keskustella, ja sain paljon uutta ajateltavaa.

 

[vieras]

Random: kiitos sinullekin. Menen itsekin nukkumaan.

 

[EllaRo82]

Sen koommin asiaa kommentoimatta. Mä en vaan pysty ymmärtään miten ei huomaa.. Rv 24 vauvakin liikkuu jo aika hyvin.

Minä aloin tuntea vauvan liikkeet vasta viikon 25 jälkeen. Muista, että kaikki on yksilöllistä ja riippuu esim. istukan paikasta.

Aivan. Ja minusta näki ulkopuoliset vasta rv30 jälkeen, että lapsi tulossa. Ja olen hoikka.

Minulla on kohtu takana ja olen hoikka ja vatsakin on joka kerta jäänyt pieneksi. Silti olen itse tiennyt olevani raskaana.. B)

 

[Arwen Undomiel]

mä rohkasisin ap:ta nyt vaan ottamaan ihan rauhassa ja vetämään vähän henkeä!
varmasti aika järkytys, voimia :hug:

itse ole -86 syntynyt ja tapasin tulevan mieheni 2006 syksyllä. tätä ennen pyörin tiukasti konemusiikkipiireissä ja kävin läpi vähintään kahdet bileet viikossa, välillä jopa viikkojen putkia ulkomailla.

yllätysvauva ilmoitti tulostaan kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, olin siis tullut raskaaksi lähes heti, ehkäisystä huolimatta. tässä vaiheessa en todellakaan ollut varma että mies olisi se unelmieni prinssi ja että elämäni muuttuisi TÄYSIN piakkoin.

alun järkytyksen jälkeen aloin innolla odottamaan uutta tulokasta, joka kuitenkin valitettavasti lensi enkeliksi. sen jälkeen oli selvää että haluamme lapsen niin pian kun vaan meille se suodaan. vuoden puurtamisen jälkeen tulos tuhisee nyt tuolla makkarissa, Ada 8kk ja en voisi olla onnellisempi.

Mieheni ja minä olimme molemmat olleet todellisia bilehirmuja mutta niin se elämä muuttuu, hyvässä mielessä :heart:
just viikonloppuna kävin ulkona näkemässä 'entisiä' kavereitani ja totesin kotiin tultuani että kivaa oli mutta en kaipaa takaisin!

otat nyt vaan ihan rauhassa ja tunnustelet oloasi, pian alat tuntemaan pienen ihmisen liikkeet sisälläsi, nauti siitä se voi olla ainutlaatuista sinulle. jos vieroksut tilannetta vielä parin kuukauden päästä nin adoption saa järjestymään nopeastikin.

mutta ennen kaikkea sulattele rauhassa ja älä tee hätiköityjä päätöksiä, suuntaan tai toiseen, voit katua sitä koko loppuelämäsi.

tsemppiä :hug: :hug: :hug: