Sain opiskelupaikan - mies suuttui

[invalid]

Ei se ole laskelmmointia jos huomioi toisen mahdottoman käytöksen ja tarkkailee onko se tapa. Ihan sama kumminpäin menee, eli onko kyseessä mies vai nainen. Vaikka aloittajan tarinan sukupuolet kääntäisi toisinpäin, on tapaus mielestäni noteeraamisen arvoinen kun mietitään suhdetta eteenpäin.

Mahdottoman käytöksen huomiointi? Mitä se on? Kenellä sitä on? En näe tässä kummallakaan mitään selittämätöntä käytöstä, saatika jotain mahdotonta. Kaikki on hyvin inhimillistä.

Siis jos nämä kiukuttelut ja mykkäkoulut kuuluvat puolison normaaliin "keskustelu"käytäntöön. En tarkoittanut tarkkailulla päivittäistä kyylaamista vaan riidan tapahtuessa tapaa jolla toinen purkaa tilannetta. Eli tässä tapauksessa ei pura.

Jos kiukuttelua oli, se ei ole kynnyskysymys. Mykkäkoulua tai muuta varsinaista riitaa en havaitse. Käytöksen väärinymmärrys on käsittääkseni tämän ongelmatilanteen ydin ja sen ratkaisun avain.
Tilannetta on purettu. Ap toteaa luulleensa jotain, mutta kävikin ihan toisin päin. Myös ajatus alitajuisesta järkyttämisestä on hieno oivallus ja tunnustuksena merkki vilpittömästä halusta ymmärtää tapahtunutta. Tilanne on normalisoitumassa… mikä on ketjuissa poikkeuksellisen harvinaista ja kertoo ap:n kyvystä ylittää itsensä. *hatunnosto*

Kysyn sinulta "M i e s": jos puolisosi suhtautuisi johonkin hänelle ei niin mieluisaan tapahtumaan tai tapaukseen ap:n miehen lailla, niin eikö sinulla kellot helisisi hiukan?

Minulla kyllä ilmoittaisi että puoliso tarvitsee tukeani.

JA kun seuraava kerta tulisi, niin helinä olisi jo kilinää...jne. Kunnes lopulta ollaan tilanteessa, missä kellot kumajaa kuin Turun Tuomiokirkon isot kellot.

Onko jo tuomion aika tullut?

Tai sitten ei, koska puoliso on tyytytynyt ja alistunut toisen mielivaltaiseen marttyyriuteen ja lapselliseen mykkäkouluun. Mykkäkoulu on mielestäni vaarallisen tehokas ase kyykyttää toista. Tekee sitä sitten mies tai nainen.

Vaarallisen tehokkaita aseita on paljon. Mielivalta tai marttyyrius toteuttaa eroa, ei tue parisuhdetta. Sovinnon hieronta tukee aina. Niitä taitoja kannattaa harjoitella, silloinkin vaikka suhde olisi jo tuhoon tuomittu, eikä nyksän kanssa tulisi toimeen enää mitenkään. Siitä on kuitenkin itselle hyötyä viimeistään seuraavassa suhteessa.

Sovinnon hieromattomuus on puoli sopimattomuutta.

 

[M i e s]

Kysyn sinulta "M i e s": jos puolisosi suhtautuisi johonkin hänelle ei niin mieluisaan tapahtumaan tai tapaukseen ap:n miehen lailla, niin eikö sinulla kellot helisisi hiukan?

Eivätpä ne kilkattaisi lain. Minä valitsen seurani harkiten ja huolella. Tiedän mitä kokonaisuutena saan. Yksi tai muutama ylilyönti ei heilauta kokonaiskuvaa piirun vertaa, koska tiedostan, että ihmisen käytökseen mahtuu monenlaista, niitä äärimmäisyyksiäkin.

En myöskään jättäisi puolisoani, jos hän pettäisi minua. En jättäisi häntä edes, vaikka hän ihastuisi toiseen. Nämäkin ilmiöt näet ovat yleisiä ihmiselämään kuuluvia piirteitä. Kun liittoon rupeaa, pitää hyväksyä, että kaikenlaista voi sattua.

Minulle oleellista on kokonaisuus, jokapäiväinen arki. Jos jokaiseen ihmiseläimen tunnehäröön tarttuu, niin eihän suhteessa ehdi muuta tekemäänkään kuin syyttämään ja puolustautumaan. Kun puolisot sen sijaan tahtovat katsoa toisiaan kauniisti ja hyväksyvät inhimillisen heikkouden yleisellä tasolla, niin suhde menestyy.

 

[mr täydellisyys(kö)]

Eivätpä ne kilkattaisi lain. Minä valitsen seurani harkiten ja huolella. Tiedän mitä kokonaisuutena saan. Yksi tai muutama ylilyönti ei heilauta kokonaiskuvaa piirun vertaa, koska tiedostan, että ihmisen käytökseen mahtuu monenlaista, niitä äärimmäisyyksiäkin.

En myöskään jättäisi puolisoani, jos hän pettäisi minua. En jättäisi häntä edes, vaikka hän ihastuisi toiseen. Nämäkin ilmiöt näet ovat yleisiä ihmiselämään kuuluvia piirteitä. Kun liittoon rupeaa, pitää hyväksyä, että kaikenlaista voi sattua.

Minulle oleellista on kokonaisuus, jokapäiväinen arki. Jos jokaiseen ihmiseläimen tunnehäröön tarttuu, niin eihän suhteessa ehdi muuta tekemäänkään kuin syyttämään ja puolustautumaan. Kun puolisot sen sijaan tahtovat katsoa toisiaan kauniisti ja hyväksyvät inhimillisen heikkouden yleisellä tasolla, niin suhde menestyy.

Et kovin huolella ole valinnut j joudut miettimään vaimosi uskollisuutta. En oikein jaksa usko tuohon suurpiirteisyyteesi suhteessa. luonteestasi kun paistaa nihilisyys kauas!

 

[no]

Eivätpä ne kilkattaisi lain. Minä valitsen seurani harkiten ja huolella. Tiedän mitä kokonaisuutena saan. Yksi tai muutama ylilyönti ei heilauta kokonaiskuvaa piirun vertaa, koska tiedostan, että ihmisen käytökseen mahtuu monenlaista, niitä äärimmäisyyksiäkin.

En myöskään jättäisi puolisoani, jos hän pettäisi minua. En jättäisi häntä edes, vaikka hän ihastuisi toiseen. Nämäkin ilmiöt näet ovat yleisiä ihmiselämään kuuluvia piirteitä. Kun liittoon rupeaa, pitää hyväksyä, että kaikenlaista voi sattua.

Minulle oleellista on kokonaisuus, jokapäiväinen arki. Jos jokaiseen ihmiseläimen tunnehäröön tarttuu, niin eihän suhteessa ehdi muuta tekemäänkään kuin syyttämään ja puolustautumaan. Kun puolisot sen sijaan tahtovat katsoa toisiaan kauniisti ja hyväksyvät inhimillisen heikkouden yleisellä tasolla, niin suhde menestyy.

Ajatusmalli?:
Niinpä, voisin hyväksyä suhteeseen jopa uskottomuutta, jos minulla itselläni olisi jotakin anteeksipyydettävää.

Kokonaisuus ei voi olla toimiva, jos joudut paljosta luopumaan.

Suhde kaipaa kaipaa selviä sääntöjä. Ainoa tilanne , missä voisin ajatella antavani isoja inhimillisiä virheitä anteeksi, on lapsiperheen äidille tai virheitä, joita tekijä aidosti katuu ja pyytää anteeksi.

Mitä tulee ap:n miehen reaktioon, niin en ymmärrä vieläkään. Onko ap mies millään tavalla selvittänyt kiroiluaan?

 

[M i e s]

Et kovin huolella ole valinnut j joudut miettimään vaimosi uskollisuutta.

Ihan kuka tahansa voi pitkässä suhteessa pettää, minäkin. Etukäteen on mahdotonta tietää, mitä elämä eteen tuo. Alttarilla vannovat valaansa luottaen ainoastaan naiivit ja lapselliset. Tilastojen mukaan pitkissä suhteissa reilusti yli puolet hairahtuu. Eivätkä näistä hairahtuvista suinkaan kaikki ole tapapettäjiä, vaan ihastus voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa. Ihastumisen syntymistä voi auttaa esimerkiksi henkilökohtainen kriisi, eksistentiaalinen ahdistus.

Omat vanhempani elivät monen vuoden sekavan jakson, johon kuului pettämistä ja erillään asumista. Vaan kun he siitä selvisivät, niin sen jälkeen on pari kymmentä vuotta mennyt hyvin. Nykykakarat sen sijaan eivät elämää siedä, vaan vetävät ehdottomia rajoja kuvitellen liikoja sekä itsestään että toisesta.

 

[no]

Ihan kuka tahansa voi pitkässä suhteessa pettää, minäkin. Etukäteen on mahdotonta tietää, mitä elämä eteen tuo. Alttarilla vannovat valaansa luottaen ainoastaan naiivit ja lapselliset. Tilastojen mukaan pitkissä suhteissa reilusti yli puolet hairahtuu. Eivätkä näistä hairahtuvista suinkaan kaikki ole tapapettäjiä, vaan ihastus voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa. Ihastumisen syntymistä voi auttaa esimerkiksi henkilökohtainen kriisi, eksistentiaalinen ahdistus.

Omat vanhempani elivät monen vuoden sekavan jakson, johon kuului pettämistä ja erillään asumista. Vaan kun he siitä selvisivät, niin sen jälkeen on pari kymmentä vuotta mennyt hyvin. Nykykakarat sen sijaan eivät elämää siedä, vaan vetävät ehdottomia rajoja kuvitellen liikoja sekä itsestään että toisesta.

Onpas sulla jyrkät mielipiteet, mutta niin avarat ja ymmärtäväiset.

Vale, emävale , tilasto. Jos puolessa pareista petetään, niin puolisoista pettää vasta 25%, mikäli vain toinen pettää.
Vaikea kuvitella, että ihminen olisi lapsellinen, kun hän alttarilla ollessaan toivoisi, että häntä ei petetä. Ja jos hän tietäisi, että häntä petetään, niin hän ei sinne menisi.

Maailma on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa todella paljon; elämä on hektisempää ja vaikeampaa ennustaa. Eivät ihmiset kestä enää ihan kaikkea; se täytyy vain hyväksyä. Toisaalta, jos liittojen haluttaisiin kestävän paremmin, niin ihmisten pitäisi olla entistäkin pitkämielisempiä, mutta se on sula mahdottomuus. Eli kaikki seikat ajavat lyhyempiin suhteisiin, valitettavasti.

 

[invalid]

Mitä tulee ap:n miehen reaktioon, niin en ymmärrä vieläkään. Onko ap mies millään tavalla selvittänyt kiroiluaan?

Kirosana eli voimasana on ilmaisua tehostava, karkeana pidettävä sana.

Suomen kielen kirosanat ovat ei-kirjaimellisesti käytettyjä suomenkielisiä sanoja, jotka ilmaisevat kielteistä tunnetta ja jotka rikkovat jotain kulttuurista tabua.

Paitsi parahduksiin ja noitumiseen, suomen kielen kirosanoja käytetään muun muassa vahvistussanoina (helvetin hyvä), sävypartikkeleina tai ylimääräisinä lisäyksinä (No kerro jo jumalauta). Kirosanoja voidaan käyttää myös kieltosanattomissa mutta merkitykseltään kielteisissä ilmauksissa, joita Lari Kotilainen nimittää aggressiiviksi (Vittu tästä jutusta kukaan tykkää).

Lähde: Wikipedia

 

[no]

Kirosanan asiayhteys kertoo myös jotakin?

 

[invalid]

Kirosanan asiayhteys kertoo myös jotakin?

Asiayhteys on tiedossa ja paljon on kerrottukin. Mitä haluaisit sen vielä kertovan? Mitä haluat tietää tai ymmärtää?

 

[no]

Asiayhteys on tiedossa ja paljon on kerrottukin. Mitä haluaisit sen vielä kertovan? Mitä haluat tietää tai ymmärtää?

Haluaisin tietää, että miksi sitä miestä sattui niin paljon. Hän sai valtavan alemmuuskompleksin; voisiko se tulla siitä, että hän jäi toiseksi naiselle?
Onko hänellä tarve olla aina parempi? Vai menettikö hän mielestään maineensa ystäviensä silmissä?

Kaikki vaihtoehdot ovat aika pahoja, valitettavasti.

 

[invalid]

Haluaisin tietää, että miksi sitä miestä sattui niin paljon.

Erityisen hyvä ja aivan oleellinen kysymys, kiitos! Ne syyt mistä ketjussa on keskusteltu eivät näytä alkuunkaan riittäviltä miehen reagoinnin voimakkuuteen nähden. Mielestäni ainoa pätevä selitys voi löytyä pienen sivulauseen kautta. Asioita onkin kaksi joista toinen sattuu niin sikana, ettei enempää juuri kestäisikään murtumatta.

Ensin tehtiin virheitä virheiden perään, mutta se on vielä pientä, kunnes mies saa päähänsä paeta paikalta, jotta saisi miettimisrauhan. Ajatus tuntui kenties hyvältä idealta, mutta osoittautuukin yllättäen vain säälittäväksi fiaskoksi.

Siinä vaiheessa kun kuului tyttären hätääntynyt ja itkuinen tuskanparahdus: "älä mene", oli tilanne peruuttamattomasti muuttunut. Aikaisemmin tapahtunut menetti merkityksensä, ollen suuruusluokkaa hyttysen paska Itämeressä. On helppo kuvitella aikuisten tuntevan itsensä välittömästi kamaliksi rikollisiksi ja että asiaan kuuluukin saada valtava alemmuuskompleksi, sekä tarve olla jatkossa aina parempi. Mietteissä voi häivähtää myös huoli maineesta ystävien silmissä.

Miehellä prioriteettina järkevä on varmistaa ennenkaikkea seuraava; sattui aikuisia sitten miten paljon tahansa, ei tytärtä saa satuttaa enää yhtään enempää. Lisää virheitä ei ole siten varaa tehdä yhtäkään, ja vanha virkamiessääntö nousee arvoon arvaamattomaan: Kun ei tee mitään ei tee virheitäkään. Siinä uskottava marttyyriuden syvin olemus.

 

[helppoa]

Ihan kuka tahansa voi pitkässä suhteessa pettää, minäkin. Etukäteen on mahdotonta tietää, mitä elämä eteen tuo. Alttarilla vannovat valaansa luottaen ainoastaan naiivit ja lapselliset. Tilastojen mukaan pitkissä suhteissa reilusti yli puolet hairahtuu. Eivätkä näistä hairahtuvista suinkaan kaikki ole tapapettäjiä, vaan ihastus voi iskeä, kun sitä vähiten odottaa. Ihastumisen syntymistä voi auttaa esimerkiksi henkilökohtainen kriisi, eksistentiaalinen ahdistus.

Omat vanhempani elivät monen vuoden sekavan jakson, johon kuului pettämistä ja erillään asumista. Vaan kun he siitä selvisivät, niin sen jälkeen on pari kymmentä vuotta mennyt hyvin. Nykykakarat sen sijaan eivät elämää siedä, vaan vetävät ehdottomia rajoja kuvitellen liikoja sekä itsestään että toisesta.

Höpö höpö, jos ei halua pettää niin ei petä. Itse en ole koskaan pettänyt. Se on päätös, joka on helppo pitää. Pettäminen ei tapahdu yhtäkkiä, huomaamatta, eli kyllä sitä ihan tietoisesti pettää jos pettää.

Minä päätin jo joskus vuosia sitten, että en halua pettää enkä halua olla pettäjän kanssa. Pelisäännöt ovat siis selvät, jos minä alan kiinnostua niin paljon muista miehistä että oma puoliso jäisi takasijalle, eli jos siis jotenkin onnistuisin ihastumaan niin totaalisesti johonkin muuhun, niin sitten eroaisin ensin miehestäni ennen kuin alkaisin uuteen suhteeseen. Samoin jos mieheni ei enää ole kiinnostunut minusta, on minusta reilumpaa (minua kohtaan) että hän eroaa ja vasta sitten lähtee esim. uuden ihastuksen matkaan tai etsimään uutta kumppania. En halua että minua pidetään varasijalla, sillä aikaa kun pedataan jo uutta tulevaisuutta toisen naisen kanssa.

Tämän lisäksi voi myös valita, että jos ihastuu niin ei anna sen johtaa mihinkään. Jos siis silti oma puoliso on niin tärkeä ettei halua hänestä luopua. Tuotahan ainakin tapahtuu pitkissä suhteissa, mutta kun järjellä käsittelee asian niin voi tehdä oikean päätöksen, oli se sitten puolisonsa kanssa pysyminen ja jatkaminen tai ero ja uuteen suhteeseen lähteminen. En oikein ymmärrä miksi tästä tehdään niin vaikeata ja yritetään selittää pettämistä hyväksyttäväksi ja vahingoksi, kun se ei sitä ole.

 

[M i e s]

Höpö höpö, jos ei halua pettää niin ei petä.

Mutta sitten kun elämäänsä 75-vuotiaana tarkastelee, niin sitä huomaa tehneensä yhtä ja toista typerää. Etukäteen on turha vannoa. Vannojissa on pettäjiä ihan samalla tavalla kuin vannomattomissakin. Nyt tuntuu yhdeltä, mutta 15 vuoden päästä tilanne voi olla tyystin erilainen. Kukaan ei voi etukäteen tietää, millaisia kriisejä elämässään kohtaa tai mitä eteen tulee.

Varmuus kuuluu joko typeryyteen tai nuoruuteen tai molempiin. Riittävästi elämää elänyt ihminen on nähnyt ja kokenut, ettei elämä ole hallittava ilmiö. Siihen voi kussakin mutkassa yrittää sopeutua, mutta sen kulkua ei voi päättää - ei edes omalla kohdallaan.

 

[nadja]

Se että pettää on se kriisi. Se että elämä heittää vastaan tilanteita ei ole mikään puolustus. Se joka pettää ja lähtee toisen matkaan hyvin todennäköisesti jonain päivänä pettää myös tätä toista. Se ei ole mitenkään yllättävää vaan päinvastoin hyvin odotettavaa ja todennäköistä että niin käy. Se voi olla vuoden päästä, se voi olla viiden vuoden päästä. Ei se tarkoita, että huitelee joka viikonloppu jossain, mutta jos pettää joka suhteessa niin silloin on tapapettäjä.

Pettäjät, alkoholistit ja muut päihderiippuvaiset ovat itse asiassa niitä joiden käytöstä on tietyllä tavalla helpointa ennustaa tässä muuttuvassa maailmassa. Ja muuten kun maailma muuttuu yhä hajanaisemmaksi niin sitä enemmän kaivataan rajoja ja arvoja, joista ei ole valmis antamaan periksi, jotta voi kokea olonsa turvalliseksi ja edes jotenkin tasapainokseksi. Naiivia on uskoa, että pettäjä lakkaa pettämästä juuri minun kanssani, naiivia on uskoa että alkoholisti raitistuu minun takiani. Se että asettaa rajoja ei ole naiiviutta vaan viisautta, koska tämän nykymaailman joustovaatimuket on jotain mihin kukaan ei enää taivu.

 

[M i e s]

Se että pettää on se kriisi.

Ei ole. Jos ei kuulu tapapettäjiin (korostuneen vahva hormonitoiminta, heikko itsetunto ja siitä seurannut tarve valloittaa, empatian puute kumppania kohtaan jne.), niin pettämiseen johtaa lähes poikkeuksetta kriisi. Hyvissä parisuhteissa ei petetä. Mutta kun parisuhde ei tyydytä omia odotuksia, niin pettämisen uhka kasvaa.

Usein keski-ikäisillä pettämiseen vielä liittyy tunne elämän rajallisuudesta ja omasta vanhenemisesta. Tässäkö tämä nyt olikin? Enkö enää saakaan kokea suuria tunteita ennen kuolemaani? Olenko enää lainkaan viehättävä? Eksistentiaaliseen tyhjyyteen ja elämän rajallisuuteen lähdetään sitten etsimään jotain uutta.

 

[no]

Ei ole. Jos ei kuulu tapapettäjiin (korostuneen vahva hormonitoiminta, heikko itsetunto ja siitä seurannut tarve valloittaa, empatian puute kumppania kohtaan jne.), niin pettämiseen johtaa lähes poikkeuksetta kriisi. Hyvissä parisuhteissa ei petetä. Mutta kun parisuhde ei tyydytä omia odotuksia, niin pettämisen uhka kasvaa.

Usein keski-ikäisillä pettämiseen vielä liittyy tunne elämän rajallisuudesta ja omasta vanhenemisesta. Tässäkö tämä nyt olikin? Enkö enää saakaan kokea suuria tunteita ennen kuolemaani? Olenko enää lainkaan viehättävä? Eksistentiaaliseen tyhjyyteen ja elämän rajallisuuteen lähdetään sitten etsimään jotain uutta.

Etköhän sinä mene nyt siitä yli , missä aita on matalin. Ei nimittäin vaadi paljon ponnisteluja todeta, että pettää kuitenkin, viimeistään vanhetessaan.

Minä olisin luovuttanut, jos minä ajattelisin noin. Ehkä juuri siksi pitääkin olla selvät yhteisesti sovitut säännöt ja jos moraali ja lupausten pitäminen on edellisen kaltaista, niin sopimus purkaantuu; ei siinä ole mitään väärää. Elämä on valintoja, jotka vaikuttavat myös muihin ihmisiin ja siksi ihmisellä pitää olla myös vastuunsa. Ja sitä voi toiselta myös vaatia.

Mennään naimisiin petät kuitenkin, ihan niin toivoton en olisi. Ehkä ne ehjät liitot ovat sitten todiste siitä, että kaikki eivät sittenkään ole heittäneet pyyhettä kehään.

Toinen asia on se, että mitä tapahtuu pettämisen jälkeen. Varmaan kannattaisi suunnata energia sen pohtimiseen, että miten siitä selvitään ja mitä se vaikuttaa kolmansiin ihmisiin. Onko sinulla yhtä selkeää näkemystä siitä, että mitä tapahtuu, kun pettäminen tulee ilmi ja toisen maailma murtuu. Kuinka lapset reagoivat ja mikä on selviämisennuste erosta ja miten kauan siihen menee.

 

[Crystalline]

Kiitos kun olette ottaneet ongelmani tosissaan ja pohtineet sitä monelta kantilta

Pyörittelin päässäni yhtälöä meistä. Siis minusta ja miehestäni. Tulin siihen tulokseen että vaikka mieheni on todella kultainen ihminen, hän ei ole saanut parisuhteeseen samaa mallia kuin minä: hänen esimerkkinsä ovat hyvin todennäköisesti hänen vanhempansa. Vaikka hän asui rauhallisessa ja rakastavassa kodissa, ei käsitykseni mukaan heillä juuri tunteiltu. Hän ei ole oppinut selvittämään päivittäisiä riitoja samaan tapaan kuin minä, koska hänellä ei ole sisaruksia. Hänele ei siis välttämättä ole tullut samoja tilanteita vastaan kuin minulle, koska esimerkiksi hänen ei ole ollut pakko avautua asioista kenellekään, ei edes kavereilleen, koska heille voi näyttää itsestään vain sen verran kuin haluaa. Sisarukset taas tuntevat toisensa läpikotaisin koska heidän kanssaan asutaan parikymmentä vuotta saman katon alla ja jos isompia riitoja on, niihin ovat viimeistään vanhemmat puuttuneet. Ei siis riidat ole kovin kauaa kestäneet. Ne joilla on sisaruksia harjoittelevat ihmissuhdetaitoja päivittäin pakon edessä, koska viimeistään vanhemmat edellyttävät sitä että osataan olla saman katon alla rauhassa. Näin olen itse tottunut siihen että toinenkin on otettava huomioon; aina piti katsoa asioita myös muiden kannalta. Mieheni ei ole tätä tarvinnut tehdä, vaikka hänen vanhempansa olivatkin välittäviä eivätkä taatusti antaneet mieheni käyttäytyä miten tämä halusi.

Näiden erilaisten mallien takia meillä tulee olemaan edessä vielä monia selvittämättömiä riitoja jotka on pakko jollain lailla saada pois päiväjärjestyksestä. Aika näyttää sen miten homma tulee onnistumaan; lähteekö mies ratkomaan niitä niin että heittäytyy puhumattomaksi vai oppiiko hän puhumaan ajan kanssa. Minä en itse pakota häntä puhumaan, jos hän ei halua, mutta rakastan häntä niin paljon että haluan todella oppia hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on - riitatilanteissakin. Tietenkin toivon että voisin käyttää parisuhteessani samaa mallia kuin mitä olen tottunut näkemään koko elämäni ajan, mutta en ole suhteessani yksin.

Mitä taas tulee laskelmointiin; sitä ei minulta tulla näkemään. Minusta on väärin pelata omia pelejään parisuhteessa, koska hyvä parisuhde lähtee siitä kun näyttää itsensä toiselle sellaisena kuin on ja koetetaan yhdessä saada juttu toimimaan. Kummankin on tultava kuulluksi. Minä en ryhdy siihen että kiristän miestäni ties millä ja esitän tunteita joita ei oikeasti ole. Jos emme saa hommaa toimimaan rehellisellä pohjalla, sitten ei mahda mitään.

Joka tapauksessa, tilanne on rauhoittunut ja uskon että kaikki tulee kääntymään vielä parhain päin.

 

[invalid]

Pyörittelin päässäni yhtälöä meistä. Siis minusta ja miehestäni. Tulin siihen tulokseen että vaikka mieheni on todella kultainen ihminen, hän ei ole saanut parisuhteeseen samaa mallia kuin minä:

Minusta sillä ei ole oleellista merkitystä mistä kukin on parisuhteen mallia saanut ja ottanut. Tarvitaan siis uusi malli, sille on selvä tilaus. Miten se saadaan ja mistä parisuhteesta se tulee?

Näiden erilaisten mallien takia meillä tulee olemaan edessä vielä monia selvittämättömiä riitoja jotka on pakko jollain lailla saada pois päiväjärjestyksestä.

Jos olisin näillä tiedoilla tuo mies tuossa tilanteessa:
Prioriteettini olisi - syyttömät pelastukoon ensin. Varmistaisin ettei tytär joudu kärsimään omista virheistäni. Jättäisin riitoja pois päiväjärjestyksestä. Ensisjaisena keinona käyttäisin sitä etten suostuisi riitelemään (vaikenisin) ja toissijaisena keinona yrittäisin tunnustella asioiden sevittämismahdollisuuksia (puhuisin).

Mitä taas tulee laskelmointiin; sitä ei minulta tulla näkemään. Minusta on väärin pelata omia pelejään parisuhteessa, koska hyvä parisuhde lähtee siitä kun näyttää itsensä toiselle sellaisena kuin on ja koetetaan yhdessä saada juttu toimimaan. Kummankin on tultava kuulluksi.

Edelleen tämä olisi ensisijainen tavoitteeni, mutta jos toteaisin etten siihen kykenisi, olisi turvauduttava toissijaiseen tavoitteeseen (vaikeneminen).

Minä en ryhdy siihen että kiristän miestäni ties millä ja esitän tunteita joita ei oikeasti ole. Jos emme saa hommaa toimimaan rehellisellä pohjalla, sitten ei mahda mitään.

Lisäksi hyväksyisin tämän realiteetiksi. Ainoa jäljelle jäävä varma tapa selviytyä olisi lopulta huolehtia siitä, ettei kukaan huomaa yhtäkään tilanteeseen sopimatonta tunnettani. Vaikeneminen ei silloin vielä riitäisi, opettelisin olemaan varmuuden vuoksi ilmentämättä tunteitani (eleettömyys, ilmeettömyys).

Hän ei ole oppinut selvittämään päivittäisiä riitoja samaan tapaan kuin minä, koska hänellä ei ole sisaruksia.

En haluaisikaan oppia selvittämään päivittäisiä riitoja vaan haluaisin oppia selvittämään asiat riitelemättä niistä.

Voidaan toki keskustella siitä mitä isommassa perheessä oppii, kuten sisaruskateutta ja kilpailua vanhempien rakkaudesta erilaisin suorituksin, ja häviämään poikkeuksellisin teoin, mutta siihenkään en halua ottaa kantaa.

Aika näyttää sen miten homma tulee onnistumaan; lähteekö mies ratkomaan niitä niin että heittäytyy puhumattomaksi vai oppiiko hän puhumaan ajan kanssa. Minä en itse pakota häntä puhumaan, jos hän ei halua, mutta rakastan häntä niin paljon että haluan todella oppia hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on - riitatilanteissakin.

Näyttää siltä että VARMIN käyttäytymistapa ja vähimmät kärsimykset tyttärelle takaava, olisi vetäytyminen parisuhteen vuorovaikutuksesta.

Tietenkin toivon että voisin käyttää parisuhteessani samaa mallia kuin mitä olen tottunut näkemään koko elämäni ajan, mutta en ole suhteessani yksin.

Harvoin asetamme kyseenalaiseksi sitä millätavoin olemme oppineet selviytymään, koska olemmehan sentään selviytyneet näinkin pitkään, juuri omalla tavallamme, ainakin hengissä vielä. Se täytyy olla ainakin elämiseen toimiva menetelmä.