Sain opiskelupaikan - mies suuttui

[no]

Jos tämä aloitus on ihan normaalia käytöstä teidän parisuhteissanne, niin olen todellakin eri maailmasta ja olen täydestä sydämestä ap:n puolella. Vaikka hän suuttui, niin hän ei voinut ymmärtää, miksi puolisonsa ei iloinnut hänen saamastaan opiskelupaikasta.

Yön yli nukuttua ja minunkin hermojen tasaannuttua; mies oli kai avoimesti kertonut aiemmin kaveripiirissään suunnitelmistaan ja kun ne pystyikin toteuttamaan nainen, puolisonsa, niin hän on luuseri muiden silmissä. Ei se poista sitä tosiasiaa, että kovin pinnallinen mies ap:llä on. Mutta se taitaa olla nykyaikaa, jolloin ainoa oikea auto on citymaasturi, jatke.

 

[ihminen 10]

On erittäin inhimillistä tuntea ap:n miehen tavoin, jos toinen saa jotain, mikä itseltä ei ole onnistunut. Silloin on parasta jättää toinen rauhaan. Täytyy olla epärehellinen ihminen, jos ei itsessään ole koskaan tunnistanut kyseistä tunnetta. Siitä pääsee kyllä yli, niin kuin moni on kirjoittanut. Jonkun ajan kuluttua mies voi olla ylpeä vaimostaan, kunhan tätä juttua ei päästetä valtataistelun välineeksi. "Sinnekään sinä et, luuseri, päässyt ..."

Muuten, millainen ihminen (täydellinen? onko niitä?) haukkuu ap:n miehen ja jopa käskee jättämään hänet! Naisen ei tarvitse tekeytyä tyhmäksi ja olla yrittämättä eteenpäin. Mikään ei kuitenkaan estä olemasta ymmärtäväinen toisen heikkouksille. Jokaisessa meistä niitä kumminkin on.

 

[no]

Mitä sitten olette siitä mieltä, että pitääkö myös miehen pyytää anteeksi käytöstään puolisoltaan?

 

[Theofano]

Mitä sitten olette siitä mieltä, että pitääkö myös miehen pyytää anteeksi käytöstään puolisoltaan?

Eihän mieskään nyt "mallikelpoisesti" käyttäytynyt. Pettymystä miehen ei minusta pidä pyydellä anteeksi - tunteitaan ei ylipäätään pidä pyydellä anteeksi. Kyllä miehellä oli ihan täysi oikeus olla pettynyt. Todennäköisemmin mies tunsi pettymystä itseensä, koska ei päässyt opiskelemaan sitä, mitä nainen nyt pääsi. Naisen onnistuminen ikään kuin toi mieleen miehen oman epäonnistumisen, mikä EI tarkoita, että mies olisi pettynyt naisen onnistumiseen sinänsä.

Jos nyt katsotaan, mitä mies olisi voinut tehdä, hän olisi voinut sanoa naiselle selkokielellä, että hänellä on nyt paha olla ja hän haluaisi hetken rauhassa käsitellä tunteitaan ja yrittää päästä niiden herraksi ennen kuin keskustellaan. Eli ettei olisi suoraan vetäytynyt puhumattomuuteen vaan antanut selkeän signaalin, että vaikka on nyt menossa vähäksi aikaa luolaan, tulee kyllä takaisin.

Minusta ap kyllä itsekin käyttäytyi melko vahingollisesti parisuhdetta ajatellen, vaikka epäilemättä ei tarkoittanut mitään pahaa.

 

[uusi huusi]

olisi mielenkiintoista tietää, mistä koulutusalasta ja opiskelusta on kyse. Onko se niin harvinainen laji, ettei voi kertoa? Opiskelun harvinaislaatuisuuskin voi jo selittää jotain aloitukseen. Onko esim. kyse naisille harvinaisesta, jopa fyysisesti vaativasta ammatista. Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät perheen ja parisuhteen kannalta?

Tällainen aloitus, jossa vain kerrotaan oma mielikuva tai kokemus toisen käyttäytymisestä osittain tuottaa vain rääpäisyjä puolesta ja vastaan, vaikka oikeastaan kumpikaan ei ollut välttämättä väärässä.

Jo tapa, miten ap onnistumisensa ilmoitti ja kertoi miehelle voi olla jatkon, siis miehen reagoinnin osalta olennaista. Jos esim. ap hyppiin keikkuen (tietenkin iloisena ja onnellisena) kertoa vihelteli, että "MINÄPÄS se sain sen opiskelupaikan, lällällää! katsopas nyt misstä se kana pissii, hah hah, haa! ", niin varmaan saattaa toinen kirota (esitystapaa pettymyksensä lisäksi).

Monesti ihmiset eivät ajattele härkkivänsä toista esittämällä jonkin "numeron" onnestaan, koska oman tunteen (onnen ja ilonkin) ilmaisu sellaisenaan voikin olla vaikeaa. Jotain härkkimiseen viittaavaa kyllä aloituksessa oli, koska ap ei voinut jättää miestä rauhaan, kuten tämä toivoi, vaan kerjäsi tunnustusta ja huomiota myös ilmeisen epäasiallisesti.

Ehkäpä koko episodi oli kuvaus korostuneen huomionhakuisuuden epäsuotuisista vaikutuksista puolin ja toisin. ei varmaan kannata heittäytyä lapselliseksi vaatijaksi. Toisen haukkuminen päin naamaa, siitä ettei tämä osoita myötäiloa ja pysty olemaan onnellinen toisen puolesta ei tietenkään oikeuta hänen soimaamistaan ja mitätöintiään. ja siitäkään ap:n tavasta emme nyt tiedä enempää. Anteeksipyyntö ei aina pysty korjaamaan kaikkea.

 

[invalid]

ennustan vaikeuksia jatkossa, valitettavasti.

Samaa mieltähän me tässä olemme. Mitä sellaisen miehen kanssa kannattaisi tehdä ja kuinka toimia. Hyvin vaikea sanoa, mutta yksi helppo suositus voisi olla että lähettää sitten vaikka omilla rahoillaan terapiaan ja jos ei suostu niin…

Yhteiskunnaltakin voisi hakea apua tai vaatia palvelujen kehittämistä kansalaisilleen. Mies on tosin menettänyt puhekykynsä, toivon mukaan väliaikaisesti, joten pikaratkaisuja ei taida montaa olla. Aika monimutkainen tilanne.

 

[uusi huusi]

olisi mielenkiintoista tietää, mistä koulutusalasta ja opiskelusta on kyse. Onko se niin harvinainen laji, ettei voi kertoa? Opiskelun harvinaislaatuisuuskin voi jo selittää jotain aloitukseen. Onko esim. kyse naisille harvinaisesta, jopa fyysisesti vaativasta ammatista. Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät perheen ja parisuhteen kannalta?

Tällainen aloitus, jossa vain kerrotaan oma mielikuva tai kokemus toisen käyttäytymisestä osittain tuottaa vain rääpäisyjä puolesta ja vastaan, vaikka oikeastaan kumpikaan ei ollut välttämättä väärässä.

Jo tapa, miten ap onnistumisensa ilmoitti ja kertoi miehelle voi olla jatkon, siis miehen reagoinnin osalta olennaista. Jos esim. ap hyppiin keikkuen (tietenkin iloisena ja onnellisena) kertoa vihelteli, että "MINÄPÄS se sain sen opiskelupaikan, lällällää! katsopas nyt misstä se kana pissii, hah hah, haa! ", niin varmaan saattaa toinen kirota (esitystapaa pettymyksensä lisäksi).

Monesti ihmiset eivät ajattele härkkivänsä toista esittämällä jonkin "numeron" onnestaan, koska oman tunteen (onnen ja ilonkin) ilmaisu sellaisenaan voikin olla vaikeaa. Jotain härkkimiseen viittaavaa kyllä aloituksessa oli, koska ap ei voinut jättää miestä rauhaan, kuten tämä toivoi, vaan kerjäsi tunnustusta ja huomiota myös ilmeisen epäasiallisesti.

Ehkäpä koko episodi oli kuvaus korostuneen huomionhakuisuuden epäsuotuisista vaikutuksista puolin ja toisin. ei varmaan kannata heittäytyä lapselliseksi vaatijaksi. Toisen haukkuminen päin naamaa, siitä ettei tämä osoita myötäiloa ja pysty olemaan onnellinen toisen puolesta ei tietenkään oikeuta hänen soimaamistaan ja mitätöintiään. ja siitäkään ap:n tavasta emme nyt tiedä enempää. Anteeksipyyntö ei aina pysty korjaamaan kaikkea.

Nyt harmittaa itseä tuo virheellinen ja onneton pilkkujen puuttuminen sivulauseiden jälkeen, pienellä aloitetut lauseet jne. Eivät näytä silmät pelaavan ilman laseja. Sormet tai näppäimet eivät tottele harrastelijaa. Siis osaisin kyllä, jos ...

 

[invalid]

Mitä sitten olette siitä mieltä, että pitääkö myös miehen pyytää anteeksi käytöstään puolisoltaan?

Ei pidä. Ei kummankaan, mutta niin saa halutessaan tehdä. Ensin pitäisi selviytyä tilanteesta. Sen jälkeen voi kukin pyytää ja antaa kykyjensä mukaan, eikä paremman tarvitse silloinkaan voittaa.

 

[no]

Taitaa vastaajat olla vanhemmanpuoleisia ihmisiä, jotka eivät salli naisen tuovan esille mielipidettään ja paheksuvat häntä. Mies taas saa esittää vaikka mitä marttyyria.

Aivan vastaava tilanne on silloin, kun puolisot hakevat sama työpaikkaa; miehelle on aivan sallittu reaktio kirota, jos puoliso saa paikan ja mies jätetään kylmästi rannalle.

Ei kyllä yhtään pidä taivastella miksi naisen euro on 80 senttiä ja sovinisteja syntyy koko ajan uusia, jos naisten mielipide on yleisesti tämä, mitä tämä ketju osoittaa.

Mutta hyvinkin luulen, että pari- kolmekymppinen nainen tietää jo arvonsa ja asemansa.

 

[Theofano]

Taitaa vastaajat olla vanhemmanpuoleisia ihmisiä, jotka eivät salli naisen tuovan esille mielipidettään ja paheksuvat häntä. Mies taas saa esittää vaikka mitä marttyyria.

Aivan vastaava tilanne on silloin, kun puolisot hakevat sama työpaikkaa; miehelle on aivan sallittu reaktio kirota, jos puoliso saa paikan ja mies jätetään kylmästi rannalle.

Ei kyllä yhtään pidä taivastella miksi naisen euro on 80 senttiä ja sovinisteja syntyy koko ajan uusia, jos naisten mielipide on yleisesti tämä, mitä tämä ketju osoittaa.

Mutta hyvinkin luulen, että pari- kolmekymppinen nainen tietää jo arvonsa ja asemansa.

Hyvin tulee sieltä henkilökohtaisuuksia!

Sinänsä olen kyllä itse vajaa kolmikymppinen nainen, joten metsään menee. Metsään menee sekin, että naisen euro olisi 80 senttiä, jos otetaan huomioon työtunnit, kenellä on töissä jne. Jatkuvastihan on tutkimuksissa todettu, että oikeasti naisen euro on 96-98 senttiä, kun nuo jutut huomioidaan.

En oikein näe, miksi miehelle ei olisi sallittua kirota samoin kuin naisellekin. Mielipiteensä saa tuoda esiin, mutta siitä joutuu sitten myös vastaamaan, MITEN sen tuo esiin. Ap ihan omien sanojensa mukaan ahdisteli miestään, kiusasi, heittäytyi lapselliseksi ja sanoi vielä jotain niin keljuakin, että piti pyydellä anteeksi. Miksi ihmeessä tällainen käytös pitäisi hyväksyä? Koska tekijänä on NAINEN?

 

[no]

Olisiko sitten niin, että oman sukupuolen toiminta nähdään tuomittavana.

No, kolmekymppinen voi olla pikkuvanha.

 

[invalid]

Mutta hyvinkin luulen, että pari- kolmekymppinen nainen tietää jo arvonsa ja asemansa.

- arvo - valta - asema -

Jotta kunniasta voisi puhua, olisi arvon oltava siveellistä, eli kestettävä eettistä tarkastelua.

 

[no]

- arvo - valta - asema -

Jotta kunniasta voisi puhua, olisi arvon oltava siveellistä, eli kestettävä eettistä tarkastelua.

Niinpä, mutta miksi mies sai menettää hermonsa, mutta nainen ei olisi saanut.
Nainen ei saanut pettyä miehensä käytökseen, missä mies ei antanut tunnustusta naisen saavutukselle.

 

[no]

Nainen pyysi käytöstään anteeksi; miehen ei edes tarvitsisi sitä tehdä? Ei tuota riitaa voi sopia ilman molemminpuolista anteeksipyyntöä; virheensä pitää tunnustaa ja sen nainen teki heti.
Jos mies ei katso käytöstään anteeksipyynnön arvoiseksi, niin entistä vähemmän arvostan hänen ihmissuhdetaitojaan, joita parisuhteessa tarvitaan aina.

 

[Theofano]

Olisiko sitten niin, että oman sukupuolen toiminta nähdään tuomittavana.

No, kolmekymppinen voi olla pikkuvanha.

Minä näen ap:n käytöksen parisuhteen kannalta epätoivottavana. Se, että hän on nainen, ei muuta sitä asiaa suuntaan tai toiseen. Kuten olen sanonut, miehenkään tapa ilmaista tunteitaan ei ollut rakentava, mutta se ei ole MIKÄÄN puolustus ap:n käytökselle.

 

[uusi huusi]

Tällaiset arkiset tilanteet ovat juuri niitä, missä ihmissuhdetaitoja kysytään molemmilta/kaikilta. Kun myönteinen tilanne saadaan muuttumaan lataukseltaan hyvinkin negatiiviseksi, voisi ajatella, ettei oikein osata. Pettymykset ja riita on varmaan aika tavallista, koska tunteiden ilmaisua ei osta, sitä ei ole opittu eikä opetettu.

tavallisissa tilanteissa huono, vajavainen tunneilmaisu saatetaan sivuuttaa neutraalina ilmiönä, ei edes reagoida. Mutta isompien tunteiden ja omakohtaisen koskettavuuden tilanteissa voivat reaktiot mennä pieleen, jos toisen tunneilmaisu tulkitaan väärin.

Voisi olettaa, ettei ap jostain syystä osannut ilmaista iloaan ja onnellisuuttaan siten, että mies olisi voinut tarttua noihin tunteisiin. Ihmisillä on kummallisia tapoja peitellä aitoa iloaan ja onneaan. vaikka onnistumisen tunne on kutkuttava ja se pitää päästää esiin, niin ilmaus voi olla häpeilevä, peittelevä, ironinen, toista arvottava ja vertaavaa, turhaan itseä korostava ja odotuksilla ladattu. Toisten pitäisi kunnioittaa, ihailla, ylistää, kiittää, onnitella ja vaikka mitä. Oheisviestintää on liikaa ja se voikin olla pahoin vääristynyttä, vaikkapa kilpailun avaus. Ilo ehkä pitäisi osat kertoa siten, että toinenkin sen ymmärtää iloksi eikä leveilyksi. Tässä tapauksessa tuo viimeksi mainittu viesti voi olla aika herkässä, koska toinen oli pettynyt aiemmin vastaavassa tilanteessa.

Tuolla toisaalla on keskustelua, miksi ystävä ei surussaan huomioinut ja siksi loukkasi. Siinä ei viestin kertoja, surullinen itkuinen oikeastaan antanut tunteistaan väärää viestiä, mutta ystävä tulkitsi tilanteen omista vinkkelistään siten, ettei saanut odottamaansa huomiota.

Ihmisten huomion tarve on valtava. Usein loukkaannutaan siitä, ettei tule huomioiduksi, toinen ei vastaa omiin sisällä oleviin odotuksiin. Eikä sitä aina voi välttää, mutta ehkäpä olisi hyvä ensin miettiä, mikä oli alkuperäinen TUNNE? Miten se ilmaistiin, suoraan, aidosti vai piilotetusti? Viesti on suora, jos sanoo olevansa iloinen ja onnellinen tai surullinen tai vihainen tai pettynyt, eikä tunne ole ristiriidassa tapahtuneeseen. Toista pitäisi silloin uskoa ja vastata siihen asianmukaisesti. Ihan tavalliset käytöstavat on opeteltavissa.

olen iloinen, surullinen puolestasi, Onnea, Otan osaa jne. Ellei ole varma, mitä tunnetta toinen haluaisi välittää, voisi ehkä kysyä, oletko onnellinen, oletko pettynyt. Silloin oma reaktio, oma pettymys tai se tavallinen kateus vielä ehdi tunkea väliin ja pilata heti vuorovaikutusta vähättelemällä, mitätöimällä, epäilemällä tai ties millä riidan ja pahan olon tunteella.

Eiköhän tuollaista käyttäytymistä ja itsehillintää voine opetella. Ruotsissa kuninkaallisten etikettien harjoittelu varmaan tähtää siihen, ettei vahingossakaan heti hiilllestytä, aleta siten haistatella ja lopulta miettiä, mikä meni pieleen, miten tuli mokattua? Tai kenen kuuluu pyytää anteeksi, jos kuuluu ja kuka oikein oli jutun pahis ja syyllinen kaikkeen?

 

[invalid]

Haluat siis oikeutta, oikeudemukaisuutta, oikeustajua eli oikeudellisia ettisiä arvoja.

Niinpä, mutta miksi mies sai menettää hermonsa, mutta nainen ei olisi saanut.
Nainen ei saanut pettyä miehensä käytökseen, missä mies ei antanut tunnustusta naisen saavutukselle.

Tunteminen on vapaata, kuten mielipiteetkin. Oikeudessa ne ovat pelkkiä asianhaaroja, eivät kelpaa ratkaisuperusteeksi sellaisenaan. Vain teoista voidaan asettaa vastuuseen.

Se että ei tee jotain ei ole teko. Velvollisuutta tunnustuksen antamiseen ei ollut.
Pettyminen ja hermonsa menettäminen on vapaata, vain tunnereaktion seurauksia punnitaan.

Nainen pyysi käytöstään anteeksi; miehen ei edes tarvitsisi sitä tehdä? Ei tuota riitaa voi sopia ilman molemminpuolista anteeksipyyntöä; virheensä pitää tunnustaa ja sen nainen teki heti.
Jos mies ei katso käytöstään anteeksipyynnön arvoiseksi, niin entistä vähemmän arvostan hänen ihmissuhdetaitojaan, joita parisuhteessa tarvitaan aina.

Mitä virheitä mies teki ja mistä täsmällisistä TEOISTA hänellä voitaisiin katsoa olevan hyvitysvelvollisuutta?
Mikä arvo on anteeksipyynnöllä? Onko tässä nyt tilanne että anteeksipyytöä vaaditaan ts. ilman pyyntöä ei olla valmiita antamaan anteeksi? Vaaditaan siis tunnustamaan joidenkin suhteellinen arvoasema (ylempi/alempi).

Kun on mahdollista antaa anteeksi (jopa väkisin), ilman kenenkään pyytelyjä (jopa anelua), niin mitä tapahtuu jos vaadittu tunnustusrituaali suoritetaan?

 

[Crystalline]

Niin, vaadin häntä kertomaan siksi ettei hän ole ikinä suuttunut minulle tuolla tavoin enkä tiennyt mitä tehdä. Luulin että hän vaati yllytystä asian kertomiseen jotta se menisi pois mieltä painamasta, mutta kävikin ihan toisin päin. Ehkä alitajuisesti koetin saada hänet järkytettyä niin että hän puhuisi suunsa puhtaaksi, mutta se ei toiminutkaan niin päin. Pahoittelin asiaa moneen kertaan.

No, nyt on tilanne vähän normalisoitunut... yritän ymmärtää hänen tapaansa rakastaa ja osoittaa tunteitaan. Hän ei ole ehkä koskaan käsitellyt vaikeita asioita, enkä tiedä mitä hän päässään ajattelee. En olisi ikinä hakenut koko koulutukseen, jos olisin tiennyt, miten kipeä asia se hänelle on. Hän ei kuulemma itsekään sitä tiennyt ennen kuin tämä tapahtui. Hänellä on siis luultavasti melkoinen määrä käsiteltäviä asioita päässään ja siten annan hänen olla. Tässä se rakkaus punnitaan; katsotaan, voiko toisen TODELLA hyväksyä sellaisena kuin on. Parhaani yritän, vaikka meillä on ollut ihmissuhdemalli todella erilainen asioiden selvittelyn tai muiden asioiden suhteen. Meillä kaikki selvitettiin heti, miehen kodissa asioista ei puhuttu. Onko ihme että tilanne on tämä?

No, miehen mökötys menee aikanaan ohi. Ei laki velvoita häntä kertomaan tunteistaan. Toisaalta, tämä vaivaa koko loppuelämämme ajan joten ratkaisuja pitää tehdä heti. Jos mies ei pysty hyväksymään opiskelupaikkaani, miten voimme tulevaisuudessa vältellä asiaa jos mies ei pysty puhumaan siitä? Työ on kuitenkin noin kolmasosa ihmisen elämästä, ainakin ajallisesti. Ihan naurettava ajatus etten koskaan saa puhua työasioista koska hänkin puhuu. No, siitä ne mäkättävät ja mököttävät avioparit tuleekin. Asioista ei puhuta ja vain murahdellaan sekä ollaan murjottavan näköisiä. Surkuhupaisa kuvitelma.

 

[Mieti!]

Tänään tulosten tultua julki mies kirosi, vetäytyi täysin omaan kuoreensa eikä suostunut puhumaan MITÄÄN. Yritin kysellä häneltä, mikä on hätänä ja hän käski jättämään itsensä rauhaan. Yritin maanitella häntä kertomaan, miksi opiskelupaikka on niin huono asia - hän käyttäytyi kuin olisin pettänyt häntä!

Nyt hän on aivan marttyyrina. Ei suostu tekemään eikä puhumaan yhtään MITÄÄN. Tuli vaan mieleen että minkähän rikoksen mä NYT olen tehnyt?! !

Jos nyt lähdet sille tielle että annat miehen määrätä mikä opiskelupaikka kelpaa HÄNELLE, niin voit heittää hyvästit omalle tahdollesi kokonaan. Kaikissa asioissa.

 

[Mieti!]

Mieti myös sitä, mistä riita on saanut alkunsa. Siitä, että sinä sait opiskelupaikan! Miten ihmeessä voit olla tilanteessa jossa SINÄ pyytelet anteeksi ja hierot sovintoa. Mies on tyyppiä joka halutessaan kääntää asiat päälaellensa ja tietää ehkä itsekin olevansa väärässä, mutta ei saa pyydettyä anteeksi eikä pysty myöntämään väärässä oloaan. Vielä pahempi, jos uskoo olevansa oikeassa. Tämä näiden annettujen tietojen pohjalta.

Tätä kääntämistä kun tapahtuu säännöllisesti, niin alat itsekin uskomaan että sinä olet ihan kaiken pahan ja riitojen alku. Olet parin vuoden päästä vailla omaa mielipidettä oleva tahdoton räsynukke, jolla on surulliset kasvot ja apaattinen olemus.

Tarkkaile tilannetta. Jos ja kun seuraava riita tulee, niin mieti puolueettomasti (kysy vaikka jonkun muun mielipidettä), mistä riita sai alkunsa ja kuinka sinä reagoit siihen ja kuinka mies. Jos tilanne on toisinto tästä, niin silloin on ratkaisun paikka: millainen ihminen SINÄ haluat olla muutaman vuoden päästä.

 

[M i e s]

Tarkkaile tilannetta.

Tämä asenne tuhoaa suhteen varmasti. Älä missään nimessä tarkkaile tilannetta, vaan elä suhdetta eteenpäin.

Kaikki nämä naisten antamat neuvot perustuvat ajatukseen, että suhde on kaupankäyntiä ja oikeuksia ja velvollisuuksia. Näillä eväin suhde ei tule toimimaan. Suhteen ainoa tae on luottamus, uhrautuminen ja uskallus sitoutua yhdessä kohti tulevaa elämää.

En ole nähnyt ainoankaan laskelmoivan suhteen kestävän. Kaikki näkemäni toimivat suhteet taas ovat perustuneet lujaan sitoutumiseen ja haluun palvella puolisoaan niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Teillä on ollut nyt yksi huono hetki. Siihen ei kannata tarttua, vaan elää eteenpäin.

 

[Mieti!]

Ei se ole laskelmmointia jos huomioi toisen mahdottoman käytöksen ja tarkkailee onko se tapa. Ihan sama kumminpäin menee, eli onko kyseessä mies vai nainen. Vaikka aloittajan tarinan sukupuolet kääntäisi toisinpäin, on tapaus mielestäni noteeraamisen arvoinen kun mietitään suhdetta eteenpäin. Siis jos nämä kiukuttelut ja mykkäkoulut kuuluvat puolison normaaliin "keskustelu"käytäntöön. En tarkoittanut tarkkailulla päivittäistä kyylaamista vaan riidan tapahtuessa tapaa jolla toinen purkaa tilannetta. Eli tässä tapauksessa ei pura.

Kysyn sinulta "M i e s": jos puolisosi suhtautuisi johonkin hänelle ei niin mieluisaan tapahtumaan tai tapaukseen ap:n miehen lailla, niin eikö sinulla kellot helisisi hiukan? JA kun seuraava kerta tulisi, niin helinä olisi jo kilinää...jne. Kunnes lopulta ollaan tilanteessa, missä kellot kumajaa kuin Turun Tuomiokirkon isot kellot. Tai sitten ei, koska puoliso on tyytytynyt ja alistunut toisen mielivaltaiseen marttyyriuteen ja lapselliseen mykkäkouluun. Mykkäkoulu on mielestäni vaarallisen tehokas ase kyykyttää toista. Tekee sitä sitten mies tai nainen.

 

[invalid]

Jos nyt lähdet sille tielle että annat miehen määrätä mikä opiskelupaikka kelpaa HÄNELLE, niin voit heittää hyvästit omalle tahdollesi kokonaan. Kaikissa asioissa.

Niin olisi jos niin olisi. Opiskelupaikka kuitenkin kelpaa miehelle ihan hyvin. Hän ei sitä vastusta.

 

[invalid]

Mieti myös sitä, mistä riita on saanut alkunsa. …
… Miten ihmeessä voit olla tilanteessa jossa SINÄ pyytelet anteeksi ja hierot sovintoa.

Niin, mistä on riita kun riitaa ei mielestäni ole? Jos riitaa oli, niin se mistä riita sai alkunsa, ei ole oleellista, eikä tässä vaiheessa anteeksipyytelykään. Sovinnon hieromisella on tärkeä merkitys ja vain se voi tuottaa halutun tuloksen: SOVINNON ja sovussa elämisen.

Mies on tyyppiä joka halutessaan kääntää asiat päälaellensa ja tietää ehkä itsekin olevansa väärässä, mutta ei saa pyydettyä anteeksi eikä pysty myöntämään väärässä oloaan. Vielä pahempi, jos uskoo olevansa oikeassa. Tämä näiden annettujen tietojen pohjalta.

Näiden annettujen tietojen pohjalta en voi millään tavoin kuvitella kummankaan olevan tyyppiä joka halutessaan kääntää asiat päälaellensa yms. Riippumatta mistään asiasta ap toimii nyt hyvin ja saa aikaan toivomiaan tuloksia.

Tarkkaile tilannetta. Jos ja kun seuraava riita tulee, niin mieti puolueettomasti (kysy vaikka jonkun muun mielipidettä), mistä riita sai alkunsa ja kuinka sinä reagoit siihen ja kuinka mies. Jos tilanne on toisinto tästä, niin silloin on ratkaisun paikka: millainen ihminen SINÄ haluat olla muutaman vuoden päästä.

Nähdäkseni ap miettii jo puolueettomuutta ja sitä millainen ihminen hän haluaa olla tulevaisuudessa. Ulkopuolisten mielipiteitten mukaan sitä ei tule missään tapauksessa päättää. Jos jokin toistuu on syytä muuttaa ensisijaisesti OMIA tottumuksiaan, jotta varmistaa parhaat mahdollisuudet ITSELLEEN onnistua siinä missä ikinä jatkossa haluaakin.

 

[invalid]

Niin, vaadin häntä kertomaan siksi ettei hän ole ikinä suuttunut minulle tuolla tavoin enkä tiennyt mitä tehdä.

Ei hän nytkään suuttunut Sinulle siitä että sait opiselupaikan. Hän suuttui ennemminkin itselleen siitä ettei osannut suhtautua fiksusti odottamattomaan tilanteeseen. Hän HÄPESI itseään ja katui käytöstään (mm. kiroilu).

Pahoittelin asiaa moneen kertaan.

Toimit ns. hyvässä uskossa ja teit erinomaisen oikein ja loistavasti kun korjasit tapahtunutta välittömästi, mitä harva edes osaa. Tilannetajusi on hyvä!

No, nyt on tilanne vähän normalisoitunut... yritän ymmärtää hänen tapaansa rakastaa ja osoittaa tunteitaan.

Tämä kaikki on bonusta! En osannut odottaa että suhtautuisit näin loistavasti asiaan! Toivottavasti ymmärrät vielä kuinka tavanomaista on tuntea 'vääriä' tunteita ja niitä tunteita tietysti ilmaistaan mitä kulloinkin tunnetaan, ellei haluta teeskennellä.

En olisi ikinä hakenut koko koulutukseen, jos olisin tiennyt, miten kipeä asia se hänelle on.

Hän reagoi tavalla jota ei itsekään osannut odottaa. Miten siis Sinä olisit osannut??? Ajattelen että oli oikein ja hyvä asia että hait haluamaasi koulutusta mitä tunnet tarvitsevasi. Kipeäksi asia osoittautui vasta jälkikäteen, eikä sitä näinollen olisi voinut etukäteen käsitelläkään.

Hänellä on siis luultavasti melkoinen määrä käsiteltäviä asioita päässään ja siten annan hänen olla.

Kaikilla meillä on vaikeita asioita käsiteltävänä, eikä voi tietää mitä kukin on päässään liian vaikeina torjunut (yrittänyt unohtaa). Me tarvitsemme tukea, emme primitiivireaktioita.

Tässä se rakkaus punnitaan; katsotaan, voiko toisen TODELLA hyväksyä sellaisena kuin on. Parhaani yritän, vaikka meillä on ollut ihmissuhdemalli todella erilainen asioiden selvittelyn tai muiden asioiden suhteen. Meillä kaikki selvitettiin heti, miehen kodissa asioista ei puhuttu. Onko ihme että tilanne on tämä?

Ei ole ihme, ennemminkin se on ihme jos voitte hyväksyä ja opitte tulemaan toimeen sen asian kanssa. On todella ihanteellista jos kestät suhtautua noin, koska mies ilmiselvästi tarvitsee tukeasi ja se on hänelle tärkeää. Nyt Sinulla on tilaisuus auttaa toista ylittämään itsensä ja haluat varmaan sen tehdäkin!

No, miehen mökötys menee aikanaan ohi. Ei laki velvoita häntä kertomaan tunteistaan. Toisaalta, tämä vaivaa koko loppuelämämme ajan joten ratkaisuja pitää tehdä heti.

Ainoa kiireellinen ratkaisu on se, miten häntä kohtelet. Tukesi avulla hän selviää ja keskinäisen tukenne avulla te selviätte!

Jos mies ei pysty hyväksymään opiskelupaikkaani, miten voimme tulevaisuudessa vältellä asiaa jos mies ei pysty puhumaan siitä? Työ on kuitenkin noin kolmasosa ihmisen elämästä, ainakin ajallisesti. Ihan naurettava ajatus etten koskaan saa puhua työasioista koska hänkin puhuu.

Kun nyt jo tiedät ajat uksen naurettavaksi, niin miksi ajattelet niin, kun voit ajatella ja tehdä toisinkin?

No, siitä ne mäkättävät ja mököttävät avioparit tuleekin. Asioista ei puhuta ja vain murahdellaan sekä ollaan murjottavan näköisiä. Surkuhupaisa kuvitelma.

Vältä sitä jos mitenkään vain voit! Sinulla on tasan tarkkaan paljon lahjakkuutta parisuhteen hoitoon. Miksi säästelisit? Käytä ja kehitä kaikkia!