Sain opiskelupaikan - mies suuttui

[Crystalline]

Tänään sain tietää saaneeni opiskelupaikan alalta, josta olen aina ollut kiinnostunut. Mies on joskus myös hakenut opiskelemaan samaa alaa. Häntä ei kuitenkaan valittu silloin opiskelijaksi. Hän ei alussa sanonut juuta eikä jaata kun ilmoitin että aioin hakea koulutukseen ja kuvittelin, ettei se häntä oikeastaan edes kiinnosta. Tänään tulosten tultua julki mies kirosi, vetäytyi täysin omaan kuoreensa eikä suostunut puhumaan MITÄÄN. Yritin kysellä häneltä, mikä on hätänä ja hän käski jättämään itsensä rauhaan. Yritin maanitella häntä kertomaan, miksi opiskelupaikka on niin huono asia - hän käyttäytyi kuin olisin pettänyt häntä! En kuitenkaan saanut häneltä mitään vastausta mihinkään. Heittäydyin lapselliseksikin, mutta koetin saada miehen murtumaan ja kertomaan miksi hän oli niin paljon opiskelupaikkaani vastaan. Sanoin todella ilkeitä asioita hänelle, mistä pyysin anteeksi moneen kertaan.

Nyt hän on aivan marttyyrina. Ei suostu tekemään eikä puhumaan yhtään MITÄÄN. Tuli vaan mieleen että minkähän rikoksen mä NYT olen tehnyt?! Ei voi liittyä työnkuvaan, koska hän on tukenut minua täysillä yrittäessäni toiseen ammattiin johon liittyy esimerkiksi matkustelua siinä missä tähän tulevaankin... kuka tästä vois ottaa edes vähän selkoa?!

 

[invalid]

Sanoin todella ilkeitä asioita hänelle, mistä pyysin anteeksi moneen kertaan.

Muistaapa sitten tuonkin episodin paremmin loppuikänsä kumpikin tai molemmat.

Mies ei ole niinkään suuttunut vaan on pettynyt itseensä. Tunnistit tunteen mutta et tiennyt syytä. On niin tavallista että suhteissa on valtataistelua, arvovaltakiistoja ja niinkuin nytkin, kilpailuhenkeä (kateus). Mies hävisi opiskelupaikkakisan, tai ei ainoastaan hävinnyt, hänen suorituksensa on diskattu.

 

[Orangestang]

Ihan vain rehellistä alemmuuden ja kateuden tunnetta. Minä ja mieheni olemme samalla alalla ja opiskeluiden alkupuolella, hävettää myöntää, minua korpesi että hän pärjäsi ammatillisesti paremmin, ja sellaisella suuntautumisalalla jossa itse olisin halunnut onnistua. Vaikka tiesin että siitä koituva hyöty tulee meidän kummankin pussiin, ja että se ei millään tavalla ollut minulta pois niin siltikin tunsin näin. En nyt sentään mitään kohtausta järjestänyt, mutta uskon että varmasti joskus se näkyi minun naamastani. Omalla kohdallani kyse ei ollut siitä että olisin halunnut viedä häneltä jotenkin hänen onnistumisensa pois, mutta se muistutti minua kivuliaasti omasta epäonnistumisestani ja puutteistani. Mikäli tuo opiskelemasi ala on ollut miehellesi jokin unelma ala niin sinun onnistumisesi korostaa vain sitä miten HÄN ei päässyt sisälle. Kenties hänen mielessään pyörii kaikki ne tulevat projektit. jne joihin sinä pääset osalliseksi mutta hän ei.
Jos miehesi on vielä jotenkin perinteinen mies että hänen pitäisi olla perheen ns. "pärjääjä", niin tuo voi olla kova paikka että sinä oletkin, ainakin tässä asiassa parempi. Noin vahva reaktio mielestäni kertoo että syynä voi olla paljolti tämä.

Vaikka tilanne on tietysti sinun kannaltasi täysin epäreilu niin suosittelen että annat pölyn laskeutua, etkä kovinkaan kärkkäästi yritä ravistella miehestäsi mitään irti. Muutama päivä niin pahin järkytys menee ohi, ja toivon mukaan miehesi osaa alkaa suhtautua asiaan oikein tai ei ainakaan mököttämällä. Itselläni asiat paranivat kun hyväksyin sen että meillä on mieheni kanssa erinlaiset vahvuudet ja minä aloin paneutua omiin vahvuuksiini ja menestyä niissä.

 

[Crystalline]

Ihan vain rehellistä alemmuuden ja kateuden tunnetta. Minä ja mieheni olemme samalla alalla ja opiskeluiden alkupuolella, hävettää myöntää, minua korpesi että hän pärjäsi ammatillisesti paremmin, ja sellaisella suuntautumisalalla jossa itse olisin halunnut onnistua. Vaikka tiesin että siitä koituva hyöty tulee meidän kummankin pussiin, ja että se ei millään tavalla ollut minulta pois niin siltikin tunsin näin. En nyt sentään mitään kohtausta järjestänyt, mutta uskon että varmasti joskus se näkyi minun naamastani. Omalla kohdallani kyse ei ollut siitä että olisin halunnut viedä häneltä jotenkin hänen onnistumisensa pois, mutta se muistutti minua kivuliaasti omasta epäonnistumisestani ja puutteistani. Mikäli tuo opiskelemasi ala on ollut miehellesi jokin unelma ala niin sinun onnistumisesi korostaa vain sitä miten HÄN ei päässyt sisälle. Kenties hänen mielessään pyörii kaikki ne tulevat projektit. jne joihin sinä pääset osalliseksi mutta hän ei.
Jos miehesi on vielä jotenkin perinteinen mies että hänen pitäisi olla perheen ns. "pärjääjä", niin tuo voi olla kova paikka että sinä oletkin, ainakin tässä asiassa parempi. Noin vahva reaktio mielestäni kertoo että syynä voi olla paljolti tämä.

Vaikka tilanne on tietysti sinun kannaltasi täysin epäreilu niin suosittelen että annat pölyn laskeutua, etkä kovinkaan kärkkäästi yritä ravistella miehestäsi mitään irti. Muutama päivä niin pahin järkytys menee ohi, ja toivon mukaan miehesi osaa alkaa suhtautua asiaan oikein tai ei ainakaan mököttämällä. Itselläni asiat paranivat kun hyväksyin sen että meillä on mieheni kanssa erinlaiset vahvuudet ja minä aloin paneutua omiin vahvuuksiini ja menestyä niissä.

Mä aloin myös ajatella asiaa monelta kantilta ja tajusin, että opiskelupaikan saaminen on voinut olla miehelle tosi paha paikka. Se tunnusti kerran suoraan että sille oli paha paikka jo se että mä pärjään eräällä toisella alalla paljon paremmin kuin se, koska tämä ala on ollut ainoa asia jossa se pärjää kaveripiirinsä sisällä ja muut ei. Mutta silti, me molemmat ollaan hyviä jossain, miksei se voi tajuta sitä? Se pärjäsi paremmin jo ylppäreissä ja luovi tiensä ammattikorkeakouluun. Miten sillä edes voi olla moinen alemmuuskompleksi?

 

[Ei kynnysmatto]

Kunhan sitten muistat, ettet miehesi kypsymättömän kiukuttelun takia mene luopumaan siitä haaveilemastasi paikasta. Eikä sinun tarvitse myöskään kontata polvillasi tuon takia, eli kyllä yksi anteeksipyyntö turhan pahastikin sanomisestasi riittää. Varsinkin, kun et ihan syyttä suotta nyt polttanut niitä päreitäsi... Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy, sanoo sananlasku, ja tuohon marttyyrin asemaan älä sitä typerän käytöksen aloittanutta miestä sentään kohota, tai se oppii vielä ottamaan hyvin toimivan riitametodin tavaksi!

 

[M i e s]

Ihan vain rehellistä alemmuuden ja kateuden tunnetta.

Pikemminkin pettymystä ja itsevihaa. Ihminen tapaa paeta pettymyksiään, mutta kun asia konkretisoituu, niin pinnan alla olevat tunteet on pakko kohdata. Ei ole helppo katsella vierestä toisen toiveen toteutumista, kun se toimii muistutuksena oman toiveen menetyksestä.

Olen tuntenut samanlaisia tunteita, eivätkä ne ole samanlaisia kuin kateuden tunteet. Kateus on tunne, joka syntyy suhteessa toiseen. Pettymys ja itseviha taas syntyy suhteessa itseen. Toinen ihminen ainoastaan toimii muistijälkenä.

 

[Orangestang]

Pikemminkin pettymystä ja itsevihaa. Ihminen tapaa paeta pettymyksiään, mutta kun asia konkretisoituu, niin pinnan alla olevat tunteet on pakko kohdata. Ei ole helppo katsella vierestä toisen toiveen toteutumista, kun se toimii muistutuksena oman toiveen menetyksestä.

Olen tuntenut samanlaisia tunteita, eivätkä ne ole samanlaisia kuin kateuden tunteet. Kateus on tunne, joka syntyy suhteessa toiseen. Pettymys ja itseviha taas syntyy suhteessa itseen. Toinen ihminen ainoastaan toimii muistijälkenä.

Aika lailla samoilla linjoilla ollaan, tosin itsestäni kyllä tunsin ihan kateuttakin vaikkakin kyllä enemmän juuri noita pettymyksen ja itsevihan tunteita.

Ja mitä tulee tuohon kysymykseen että miten poikaystävällä voi olla noin huono itsetunto vaikka elämässä onkin pärjännyt...Ei sitä tuollaisessa tilanteessa oikein osaa ajatella että mitä itsellä on vaan keskittyy siihen mitä itsellä ei ole. Mielestäni meillä on täällä suomessa aika vahva pärjäämisen kulttuuri, pitää osata ja olla hyvä. Tällaisissa tilanteissa kun todellisuus iskee kasvoille, itseinho voi olla aika syvä. En ihmettele että poikaystäväsi leikkii mykkäkoulua, koska ääneen tällaisten asioiden myöntäminen on todella vaikeaa. Ja miehillä varmaan vielä vaikeampaa, koska tuollaista pidetään helposti heikkouden osoituksena.

 

[Crystalline]

Pikemminkin pettymystä ja itsevihaa. Ihminen tapaa paeta pettymyksiään, mutta kun asia konkretisoituu, niin pinnan alla olevat tunteet on pakko kohdata. Ei ole helppo katsella vierestä toisen toiveen toteutumista, kun se toimii muistutuksena oman toiveen menetyksestä.

Olen tuntenut samanlaisia tunteita, eivätkä ne ole samanlaisia kuin kateuden tunteet. Kateus on tunne, joka syntyy suhteessa toiseen. Pettymys ja itseviha taas syntyy suhteessa itseen. Toinen ihminen ainoastaan toimii muistijälkenä.

Niinhän se on, mutta kun se ei edes tajua että sillä on tasan ne samat mahikset kuin mullakin. Ei mikään sitä estä hakeutumasta koulutukseen. Tai no, ei halua menettää nykyisiä tulojaan. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä, tekisi jotain asian eteen jos ei ole tyytyväinen, perhana soikoon!! Minä mikään toisten unelmien toteuttaja ole vaan omieni!! Lisäksi olen aina tukenut sitä, mitä ikinä se on tehnytkään. Sanoin sille tänään että luulin oikeasti tuntevani sen. Olin näköjään niin väärässä.

Tytär-raukkakin säikähti riitelyä. Onneksi rauhoittui. Tunnen itseni vain niin kamalaksi ihmiseksi, kun tytär itki miehen perään että "älä mene" ja peruin siinä sitten puheitani... toisaalta, enää en peru! Kiukutelkoot ukko niin paljon kuin lystää, minähän teen mitä itse teen. Se jurnuttakoot niin paljon kuin haluaa. Ei päde meikäläiseen.

 

[invalid]

Miten sillä edes voi olla moinen alemmuuskompleksi?

Tekisikö sillä tiedolla oikeasti jotain? (kts. Orangestang #2) Kannattaisi ennemmin kysyä: Miten siitä voi päästä eroon? Suhteen myrkyttäjiä tuollaiset yllykkeet kaikenkaikkiaan. Ei tueta.

 

[Orangestang]

Ja tosiaan se kannattaa ymmärtää, että sinä et voi oikeastaan tässä tilanteessa yhtään mitään. Miehesi tulee itse löytää itselleen ne perustelut millä hän voi päästä tilanteen yli. Jos hän on kypsä hän ymmärtää että vaikka hänen tunteensä voivatkin olla ymmärrettäviä, hänen käytöksensä ei ja sinun (lapsestasi puhumattakaan) ei tulisi siitä joutua kärsimään. Mikäli hän ei ole kypsä on täysin mahdollista että hän pitää ja tulee pitämään sinua syyllisenä kurjaan oloonsa, kykenemättä näkemään omaa rooliaan tilanteessa. Jokatapauksessa voimia sinulle ja toivottavasti jaksat kuitenkin löytää positiivisiakin tunteita opiskelupaikan johdosta, tapahtuneesta huolimatta.

 

[invalid]

tytär itki miehen perään että "älä mene" ja peruin siinä sitten puheitani... toisaalta, enää en peru! Kiukutelkoot

Kilpailun pitää olla reilua, pitäähän! Sortukoon vaikka jos niin heikottaa… Who cares?

 

[no]

Älä ihmeessä pyytele anteeksi enää; mieshän on lapsellinen kakara, jos teillä ei olisi lasta , niin sanoisin, että ota jalat allesi. Jos episodi jatkuu ja hän ei pääse siitä yli, niin outo juttu on, yritä ymmärtää. Mies on anteeksipyynnön velkaa; hänen pitäisi iloita puolestasi, jos hän olisi ...

 

[invalid]

hänen pitäisi iloita puolestasi, jos hän olisi ...

…kumppani, mutta hän ei ole, miksi? Miten epäurheilijamaista, hyi! Onhan selvää että hävitäkin pitää osata, ainakin parisuhteessa. (sinäkin brutukseni)

 

[M i e s]

Älä ihmeessä pyytele anteeksi enää; mieshän on lapsellinen kakara, jos teillä ei olisi lasta , niin sanoisin, että ota jalat allesi. Jos episodi jatkuu ja hän ei pääse siitä yli, niin outo juttu on, yritä ymmärtää. Mies on anteeksipyynnön velkaa; hänen pitäisi iloita puolestasi, jos hän olisi ...

Johan on taas naisellinen eli ratkaisua kaihtava näkökulma. Naisilla on joskus ihmeellinen taipumus kasata ongelmia ongelmien päälle. Tästäkään tapauksesta ei kannata tehdä valtataistelua. Se, joka paremmin kykenee, joustaa. Sillä tavalla parisuhdetta on hoidettava. Jos suhteessa alkaa laskea omia saataviaan ja oikeuksiaan, niin ei se kestä. Lisäksi tilanteet ovat niin monipolvisia, että niihin on harvoin oikeaa ratkaisua. Pääasia onkin, että tilanteesta pääsee eteenpäin.

 

[no]

Johan on taas naisellinen eli ratkaisua kaihtava näkökulma. Naisilla on joskus ihmeellinen taipumus kasata ongelmia ongelmien päälle. Tästäkään tapauksesta ei kannata tehdä valtataistelua. Se, joka paremmin kykenee, joustaa. Sillä tavalla parisuhdetta on hoidettava. Jos suhteessa alkaa laskea omia saataviaan ja oikeuksiaan, niin ei se kestä. Lisäksi tilanteet ovat niin monipolvisia, että niihin on harvoin oikeaa ratkaisua. Pääasia onkin, että tilanteesta pääsee eteenpäin.

Väitätkö, että rakkaan ihmisen haukkuminen on normaalia käytöstä, kun hän onnistuu. Minusta tuo mies on edelleenkin hyvin epäkypsä yksilö. Jos hän oli pettynyt itseensä, niin miksi hän purki pettymyksensä puolisoon. Oikea maailman napa, ennustan vaikeuksia jatkossa, valitettavasti.

 

[Theofano]

Eh? Tuosta aloittajan tekstistä jää kylläkin vaikutelma, että tilanne todella eskaloitui VASTA, kun ap alkoi ahdistella ja kiusata miestä kysymyksillään - ilmeisesti sanoi vielä jotain niin ikävääkin, että sitä piti jälkeen päin pyydellä anteeksi. Ja nyt aloittaja on se hyvis ja mies lapsellisesti kiukutteleva tomppeli?

Ei tietenkään ollut mieheltä kovin kypsää ilmituoda (ilmeisesti) pettymyksen tunteitaan siten kuin hän alunperin teki. Hän kuitenkin aloittajan mukaan selkeästi pyysi ap:ta jättämään hänet rauhaan. Toiset ihmiset ovat sellaisia, että petyttyään tai muuten koettuaan jotain raskasta haluavat olla jonkin aikaa omassa rauhassaan. Minusta tällaista omaa tilaa pitäisi kunnioittaa, mitä ap taas ei todellakaan tehnyt.

Ap:n "rikos" tässä ei kenties enää olekaan se, että hän sai opiskelupaikan sieltä, minne mieskin olisi halunnut vaan se, että hän ahdisti miehen nurkkaan.

Minusta ei kyllä ainakaan ap:n kertomuksen perusteella näytä siltä, että mies olisi mitenkään yksin syypää nykyiseen tilanteeseen. Ap:llakin olisi katsomista peiliin. Koko riitaa ei ehkä olisi, jos ap olisi jättänyt miehen hetkeksi rauhaan, kuten tämä pyysi.

Ja on vähän alhaista vedota tuollaiseen "tytärparkanikin säikähti" -juttuihin ihan kuin se olisi miehen syytä. Tytär on sinun, ap ja sinä käytännössä pakotit miehen riitelemään, jos kertomasi pitää paikkansa, joten ota vastuu teoistasi ja sanoistasi.

 

[Theofano]

Väitätkö, että rakkaan ihmisen haukkuminen on normaalia käytöstä, kun hän onnistuu. Minusta tuo mies on edelleenkin hyvin epäkypsä yksilö. Jos hän oli pettynyt itseensä, niin miksi hän purki pettymyksensä puolisoon. Oikea maailman napa, ennustan vaikeuksia jatkossa, valitettavasti.

Rakkaan ihmisen haukkuminen ei ole hyvä asia, mutta Crystalline ei ole missään kohtaan sanonut, että mies haukkui häntä. Hänen mukaansa mies kirosi (ei ilmeisesti Crystallinea vaan yleisesti, kuten nyt ihmiset kiroavat, jos jokin ottaa päähän) ja vetäytyi kuoreensa. Eikä halunnut puhua siinä tilanteessa.

Minusta tuo kuulostaa suoraan sanottuna aika miesmäiseltä tavalta reagoida ja oikeastaan pahin, mitä siinä voi tehdä on juuri se, mitä Crystalline teki: yrittää väkisin kiusata mieheltä ulos jonkinlaista reaktiota. Ymmärrän hyvin, että vetäytyminen aiheuttaa monenlaisia ikäviä tunteita, mutta hyökkäys ei ole hyvä keino käsitellä tilannetta. Epäilemättä mieskin voisi työstää tapaansa reagoida pettymykseen, mutta varmaa on, ettei häntä saa edes harkitsemaan sellaista käymällä päälle kuin yleinen syyttäjä.

 

[invalid]

Väitätkö, että rakkaan ihmisen haukkuminen on normaalia käytöstä, kun hän onnistuu.

Normaalia tuntuu olevan, onnistui tai ei. Sanoiko mieskin jotain ilkeää?
_______________________________________________________________________
Jos koirasi haukkuu takaovella ja vaimo etuovella, kumman päästät sisään?
Koiran tietenkin - sehän lopettaa heti sisään päästyään.

 

[M i e s]

Väitätkö, että rakkaan ihmisen haukkuminen on normaalia käytöstä, kun hän onnistuu.

Kyllä se on ihan normaalia käytöstä silloin, kun tunteet lyövät yli. Ihmiset nyt vain ovat sellaisia. Ja olenpa jopa sitä mieltä, että aina tunteensa hallitseva ihminen on suorastaan sairas. Useimmiten ainainen hallinta onkin pelkkää näytelmää, jota ihminen esittää siksi, ettei pysty kohtaamaan sisintään.

Mieheltä meni kuppi nurin. Tunnemöykky oli liian suuri käsiteltäväksi kerralla. Ajan kanssa se kuitenkin liukenee, jos vastapuoli osaa käyttäytyä ymmärtävästi ja tukien. Parisuhteessa ei kannata ryhtyä siihen leikkiin, että rupeaa käymään kauppaa. Viisaampi malli on sellainen, että se osapuoli joustaa, jolla on siihen kussakin tilanteessa parempi kyky.

 

[invalid]

Ja olenpa jopa sitä mieltä, että aina tunteensa hallitseva ihminen on suorastaan sairas.

Tunteita ei tarvitse hallita jos hillitsee käytöksen, ja mies teki mielestäni juuri sen esimerkillisen hyvin. (nainen ei) Tässä on sitten esimerkki siitä kuinka mies tuntee väärin ja vääriä tunteita. Kielletty mikä kielletty! Kotiin sitten saisi tulla polvillaan.

Parisuhteessa ei kannata ryhtyä siihen leikkiin, että rupeaa käymään kauppaa.

Luulin ensin että tilanne olisi ollut kilpailua, mutta se taitaa olla vakavaa veristä taistelua. Ketjusta on hyvää vauhtia tulossa supernova. Kaupankäyntikin voisi kannattaa paremmin.

Viisaampi malli on sellainen, että se osapuoli joustaa, jolla on siihen kussakin tilanteessa parempi kyky.

Kyllä, ehdottomasti. Viha ei auta kuin eroamaan ja siitä sen erotyön voi kätevästi tunnistaakin.

 

[no]

Kyllä minä sen ymmärrän, että kuppi menee yli ja se on normaalia. Mutta minulle se kertoo jostakin suuremmasta, jos rakkaan? ihmisen onnistuminen on itselle valtava pettymys. Tuollaisella ihmisellä ei voi olla sisaruksia, joiden kanssa olisi joutunut jakamaan muiden huomiota, vaan hän on saanut kaiken.

 

[invalid]

Mutta minulle se kertoo jostakin suuremmasta, jos rakkaan? ihmisen onnistuminen on itselle valtava pettymys.

Mistä? Minulle se kertoo arvokisasta, kilpailusuorituksista, oman paikan turvaamisen taistelusta, katkerasta selviytymiskamppailusta. Kukin pärjätköön oman onnensa nojassa - perhekulttuurista.

Tuollaisella ihmisellä ei voi olla sisaruksia, joiden kanssa olisi joutunut jakamaan muiden huomiota, vaan hän on saanut kaiken.

Mistä hyvä itsehillintä voisi olla peräisin?

 

[en ennusta vaan]

Väitätkö, että rakkaan ihmisen haukkuminen on normaalia käytöstä, kun hän onnistuu. Minusta tuo mies on edelleenkin hyvin epäkypsä yksilö. Jos hän oli pettynyt itseensä, niin miksi hän purki pettymyksensä puolisoon. Oikea maailman napa, ennustan vaikeuksia jatkossa, valitettavasti.

Sehän on aivan kuin sä! Epäkypsä, riitelijä, itseensä pettynyt hermoheikko luuseri. Mä en ennusta sulle mitään sillä tiedän, että ennustaminen on kierojen mustalaisakkojen paskapuhetta. Senkin tiedän että tulet aina vaan surkeammaksi tapaukseksi. Ei sua pysty edes säälimään.

Mistä perslävestä tuollainen pökäle on elleihin putkahtanut? Jos oppisit olemaan väheksymättä muita etkä aina haukkuisi niin saattaisit saada parempaa palautetta, mutta eihän tollainen rakki uusia temppuja opi. Sääli jos sulla on lapsia, oppivat huonot käytöstavat... Täällä on tosi moni kyllästynyt sun pään rääpimiseen.

 

[...........]

Kyllä minä sen ymmärrän, että kuppi menee yli ja se on normaalia. Mutta minulle se kertoo jostakin suuremmasta, jos rakkaan? ihmisen onnistuminen on itselle valtava pettymys. Tuollaisella ihmisellä ei voi olla sisaruksia, joiden kanssa olisi joutunut jakamaan muiden huomiota, vaan hän on saanut kaiken.

Sinä se tiedät kaiken... "ei voi olla sisaruksia"... tuollainen ihminen on sitä ja tätä..." Tuollaisella kuin sä, ei voi olla omaa elämää kun on niin kärkäs aina pahasti arviomaan muita. Olen siis niin kyllästynyt tuollaiseen ruikuttavaan läjään. Sä olet masentunut läski alkoholisoitunut luulija.

 

[kyllästynyt noohon]

Mistä? Minulle se kertoo arvokisasta, kilpailusuorituksista, oman paikan turvaamisen taistelusta, katkerasta selviytymiskamppailusta. Kukin pärjätköön oman onnensa nojassa - perhekulttuurista.


Mistä hyvä itsehillintä voisi olla peräisin?

Turha siltä on mitään kysyä. Se on päättänyt että maailma on lettu jossa muut ihmiset ovat viallisia ja se itse marttyyripyhimys. Ei se näe eikä ymmärrä omaa yksinkertaisuuttansa.