Sain juuri toisen peräkkäisen keskenmenon

ja nyt tuntuu melkoisen epätoivoiselta että tuleeko tästä koskaan enää mitään. Kamala tunne aamulla kun heti herätessä muistaa mitä on tapahtunut TAAS. Ensimmäisen keskenmenon sain marraskuussa 08 joka alkoi viikon kestäneellä tuhruvuodolla ja tämän toisen keskenmenon sain viime lauantaina, runsas vuoto alkoi ilman mitään varoitusta...

Se mikä tässä on ihmeellistä, molemmat keskenmenot ovat alkaneet (runsas vuoto siis) täsmälleen samana päivänä rv 7+6. Siis voiko tuo olla sattumaa, vai onko olemassa jokin tekijä joka aiheuttaa raskauden päättymisen juuri tuossa samassa kehitysvaiheessa?

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?

 

Täällä 4 km takana joista kolme peräkkäistä ja taas kerran kai raskaana.. Itselläni vain alkiot kuolevat rv 6-7. Voi olla jokin tekijä minkä sen tekee tai sitten ihan sattumia. Itselläni ei selvinyt tutkimuksissakaan mitää syytä näille :'( On meillä sentään yksi lapsi :heart:

 

Minullakin on 6 v lapsi edellisestä liitostani, joten todistettavasti onnistunut raskaus kohdallani on ainakin ollut mahdollinen... Minulle oli varattuna aika alkuraskauden ultraan ja vaikka tilanne viikonloppuna kääntyikin lohduttomaksi, ajattelin että mene lääkäriin silti juttelemaan. Haluaisin keskustella lääkärin kanssa asiasta ja ehkä mahdollisista tutkimuksistakin. Mitä toistuvissa keskenmenoissa tutkitaan, mitä ovat ns. ensimmäiset asiat / testit mitä tehdään?

 

Heipä hei,

Mulla on takana kaksi keskenmenoa, jotka molemmat alkoivat päivälleen saman päivänä oireilemaan. Eli Tuhrua alkoi tulemaan 7+3. Eka oli silloin heti jo kuollut, toinen eli veilä 7+4 mutta viikolla 12 todettiin kuolleeksi noin 7+5. Olipa kiva joo. Kyllä on vaikea ajatella, että kyseessä sattuma..

..mutta... Nyt taas raskaana ja olenkin päässyt jo 17. raskausviikolle. Aiankin viikolla 14 oli vielä hengissä.

Mikä tästä raskaudesta kyllä teki inhottavan oli se, että TAAS alkoi tuhruttelemaan 7+3. Mikä siinä päivässä on? Mulla kaksi lasta on jo, enkä niissä raskauksissa vuotanut ikinä. Kyllä oli siinä oma mielenterveys tiukilla kun jännäsi elääkö vai ei. Ja sama varmaan taas seuraavassa neuvolassa, ei vaan osaa rentoutua.

Ihmeellisiä nämä asiat, tsemppiä ja onnea Sinulle matkaan.!!

:heart: :heart:

 

Kiitos woodoo rohkaisevasta vastauksestasi, juuri nyt on mukava kuulla että kaikki voi olla sittenkin mahdollista. toivon sydämestäni että sinulla menee tällä kertaa kaikki hyvin. Mä olen tässä jo valmiiksi miettinyt sitä hetkeä kun raskaustesti on mahdollisesti taas positiivinen, niin miten siitä uskaltaa edes iloita. Se pelko oli jo ekan KM:n jälkeen kamala, joten millaista se enää tämän toisen jälkeen voi ollakaan.

 

Toissa kierrossa oletettu varhainen km (testi nega, tuhrua tunti ja sitten kahden päivän päästä todella kovat ja kivuliaat vuodot). Viime kierrosta km viikolla 5 plus jotain. Nyt siis km:sta 3 pv. Kaksi ekaa päivää suht kovaa vuotoa, muttei silti mitään niin kovaa, mitä odotin. Kipuja ekan päivän aika paljon ja sit kaksi seuraavaa päivää lieviä kipuja. Tänään ei enää kipuja.

Vuoto niukentunut, mutta edelleen vuotaa silti enemmän, kuin normaalisti kuukautisten näillä päivillä. Lääkäri ei tehnyt mitään tutkimuksia, sanoi vain, että pitäisi tulla itsestään ulos ja ovulaatio olisi odotettavissa 14 vrk kuluttua.

Nyt kuitenkin huolettaa, kun joka paikassa lukee, että menee todella kauan, ennen kuin vuoto lakkaa ja että tulee seuraava ovulaatio.

Ovulaatiotikut on hankittu, joten niillä meinaan seurata tilannetta. Mutta osaako kukaan sanoa, että kuinka pian tilanne on normalisoitunut, kun km tuli noin varhaisessa vaiheessa ja ilman mitään lääkettä tai kaavintaa?

Kiitos paljon jo etukäteen...

 

Minulla keskenmeno elokuussa 2008, viikolla 10 alkoi verinen vähäinen vuoto, pieni alku oli menehtynyt jo viikolla 7.
uusi raskaus ja viikolla 20 yht äkkiä meni kaikki lapsi vesi ja viikolla 23 lapsi syntyi kuolleena. Hautaamme hänen perjantaina.

 

Itse tiedän jo nyt, että jos (haluan ajatella, että kun) raskaudun seuraavan kerran, niin pelkään aivan varmasti saman toistuvan jälleen. Itse kuitenkin sain km:n onneksi jo hyvin varhain, miten te rakkaat ihmiset saatte ajatukset kasattua kaiken sen hirveyden jälkeen? Onko se vain niin, että haaveet uudesta raskaudesta ovat niin suuret, että on valmis ottamaan sen riskin uudelleen?

AMH:voimia sinulle. Enkelilapsenne katselee teitä pilven reunalta.

 

En tiedä miten aina saan kasattua itseni näitä raskauksia varten. Eilen olin vielä hyvällä mielellä mutta tänään jo pelottaa aivan tajuttomasti Olen niiiin väsynyt olemaan aina raskaana ja aina toipumassa km:sta.
Tällä kertaa meillä on tukilääkityksenä mini-hepariini ja Lugesteron. Ja tänään pistin ekan mini-hepariini pistoksen, silti ei ole mitään toivoa että tämäkään onnistuisi :'(

Tsemppiä kaikille, toivottavasti kaikkia vielä odottaa oma nyytti :heart:

 

Otan osaa. Kovasti voimia sinulle!!

 

Itselläni oli 5 keskenmenoa vuoden sisällä ja lujille otti! Silti nostan itselleni(ja miehelle joka kyllä oli valmis heittämään hanskat tiskiin) hattua, että en luovuttanut ja nyt meillä on mitä ihanin poika 1v! Minullakin oli 9v taukoa keskim.ja tämän viimeisen lapsen kanssa joten...tiedä sitten mistä johtui, kyllä niitä tutkittiinkin(3 jälkeen) mutta mitään syytä ei löytynyt :ashamed:

 

Leinikki hepariini oli omalla kohdallani kaiketi se pelastus, koska viim.raskaudessa myöskin alkoi vuoto vkolla 5 ja vkolla 6 aloitin pistokset jotka jatkuivat loppuun asti samoin kuin raskaus!

 

Nimbe, ensimmäisen keskenmenoni jälkeen vuotoa kesti n. 3 viikkoa ja nyt tämän toisen jälkeen vuotoa on kestänyt 5 päivää ja alkaa olla jo aika lopussa. Kävin eilen lääkärissä ja kohtu oli tyhjentynyt tosi hyvin. Muutama päivä sitten olin ihan hajalla ja koko elämä tuntui hajoavan käsiin. Tuo eilinen lääkärissä käynti rauhoitti mieleni ja olen jopa taas toiveikas.

Lääkäri valoi minuun uskoa sanoessaan että meillä on käynyt vain tosi huonoa tuuria ja voimme olla toiveikkaita, koska tuskin tässä on muusta kyse kuin huonosta tuurista. Minun mieltäni rauhoittaakseen minulta otettiin kuitenkin muutama testi/verikoe ja sain lääkekuurin tulehdukseen varmuuden vuoksi. Halusin sulkea kaiken mieltäni kalvaneet syyt pois. Niin kovasti olen miettinyt että johtuuko tämä jostain vai miksi käy näin.

Tottakai seuraava raskaus pelottaa ihan jumalattomasti, mutta vielä suurempi on toive lapsesta, joten se tunne menee kuitenkin pelon ohi. En suostu hyväksymään että raskaus ei onnistuisi, haluan uskoa ja olla toiveikas, muuten en jaksaisi mennä eteenpäin.

 

tutteli78. Ihana kuulla onnistumisia hepariinin kanssa. Mun km:t on aina keskeytyneitä ja aina 8+ ultrassa on löytynyt alkio kuolleena. Viimeksi joulukuussa kaksoset :'( Yhteensä 4 km, joista yksi ennen esikoista.

Aika peloissani olen taas mutta yritän pitää pään kylmänä ja saada jostakin positiivisia ajatuksia Onneksi on ihana mies joka tukee ja jaksaa kuunnella :heart: ja tuo meidän esikko :heart:

 

Leinikki minun keskenmenot olivat myös aina vkoilla 8-12 ja myöskin yksi pieleen mennyt kaksoisraskaus! Jos olet päässyt Veli-Matti Ulanderin potilaaksi niin Veltsu pitää hyvää huolta! Puhuin näistä peloista hänelle ja ultrattiin tosi usein alkuvaiheessa! Lisäksi omaa mieltä rauhoitti kun vuokrasin sydänääni laitteen jolla illat kuuntelin vauvan sydänääniä ennen kuin liikkeitä oli tunnettavissa =) Vuotoa tosin minulla oli aina vkolle 18 asti, mutta siihenkään ei mitään syytä löytynyt.Kun vuoto loppui ja liikkeitä alk.tuntea omakin mieli rauhoittui kummasti, mutta alku oli hankalaa monella tavoin :ashamed:

 

tutteli meillä 4perättäistä km:a takana ja ajatuksena olis käydä Ulanderin luona ennen seuraavaa raskautta. Ootteko menneet yksityisesti hänen vastaanotolleen.

 

Me oltiin naistenklinikalla tutkimuksissa keskenmenojen takia ja sieltä lääkäri tyrkkäsi Ulanderin nron matkaan uuden raskauden varalta ja sitä kautta sitten päästiin hänen hoitoonsa!

 

heippa! täällä kanssa kolmas km joka samoilla viikoilla kun edellinenkin 7+4 viikoilla. päästiin tukimuksiin ja nyt sitten ootellaan löytyykö mitään.....
rankkaa on ja pelko varjostaa ihan varmasti seuraavaakin yritystä että kuinka käy..
mutta aika näyttää..

 

Mirkku Millaiset nuo tutkimukset on? Sinne meillekin jo tuli kehotus, mutta en tosiaan älynnyt mitään tarkemmin kysyä, kun lääkäri lateli keskeytyneestä keskenmenosta tekstiä..

 

Heippa. Täälläkin on surua sitten ollut taasen kerrakseen.. :'( Isosiskoni kuoli ( 3 lapsen äiti, joista nuorin 9kk) yllättäen maaliskuussa. Sattumoisin tulin juuri niihin aikoihin raskaaksi, oltiin yritetty ensimmäistä lastamme jo kesästä asti. En millään meinannut uskoa todeksi raskautta ja vieläpä kun laskettu aika olisi ollut rakkaan kuolleen siskoni syntymäpäivänä. Jotenkin surun keskellä se oli niin toivoa antavaa ja lohduttavaa..
Viime perjantaina menin sitten yksityiselle ultraan ja sielläpä kohdussa näkyi raskauspussi, jonka sisällä pienokaisemme oli. Itse hahmotin heti vauvelin alun sieltä, ja enkä nähnyt sykettä. Kysyin sitten lääkäriltä siitä, joka sanoi ettei valitettavasti sykettä näy. Olin silloin rv 9+1, mutta sikiö vastasi 8+2. Lääkäri meinasi että pienokaisemme elämänliekki oli lakannut ihan näinä päivinä palamasta. Se oli kyllä niin suuri shokki, etten voinut asiaa heti sisäistää. Lääkäri antoi lähetteen naistenpolille ja tällä viikolla piti maanantaina heti talsia sinne.
Lääkäri ultrasi siellä vielä, eikä sykettä näkynyt edelleenkään. Päätyi sitten lääkkeelliseen keskeytykseen. Koko kokemus oli varsin kylmä! Sairaslomaakin kirjoitti vain oletetuille vuotopäiville ke ja to. Kuinka meitä naisia voidaankaan kohdella huonosti. Onhan se keskenmeno henkisestikin erittäin raskas kokemus, kun lapsi oli niin toivottu ja odotettu ja muutenkin.. En voi millään ymmärtää, ettei lääkäri ajatellut asiaa ollenkaan henkiseltä kantilta. Itsekkään en siinä märyn keskellä tajunnut ajatella asiaa. Onneksi on niin ihana esimies, että ohjasi vielä työterveyslääkärin pakeille, ni järjesty ma ja ti saikkua.
Polilla sain sh:n opastamana suun kautta pillerin ja sitten kotona piti eilen laittaa tabletit sisälle. Olin yllättynyt, että keskeytys hoidetaan Oulussa kotihoitona. Sillä Helsingissä tutullani oli vasta kans keskenmeno ja siellä se hoidettiin lääkkeellisenä sairaalassa. Muutenkin ihmettelimme keskenämme eroja koko touhussa. Siellä nimittäin Burana on ehdottomasti kielletty, kun se estää tyhjentymästä täysin kohtua. Täällä oulussa potilasohjeissa lukee nimen omaan, että pitää ottaa buranaa. Varsin omituista..
Nytkun kelaan vielä perjantaillista käyntiä yksityisellä, niin lääkäri kans puhu vain ParaTabsista, ei sanakaan Buranasta. No, en sitten ottanut todellakaan Buranaa, ettei tyhjentyminen ainakaan siitä jää kiinni. Eilinen päivä oli kyllä yhtä tuskaa!! Onneksi ystäväni antoi Panacodia, jotka sitten vähän helpottivat oloani. Sitä olen vain ihmetellyt, että enkö vuodakkaan tämän enempi. Hyytymiä ja klönttejä on tullut eilen muutaman kerran, samoin tänään. Mutta varsinaista vuotoa erittäin niukalti. Piti jo soittaa polille ja kysellä onko tämä normaalia. Meinasivat, että vuoto on niin yksilöllistä. Pääasia että raskausmateriaalia poistuu kohdusta..
Tämmöstä tänne, nyt ootella sitten 5-6 vkoa, ja viedä pissanäyte tk:n. Sitten odotella vielä yhdet menkat, että voi alkaa yrittämään uutta lasta. Vaikka onhan se niin, että menetettyä lasta kukaan ei voi korvata. Mutta sanotaanko näin,että alkaa yrittämään lisää lapsia. Onhan se lapsi sekin, joka pääsi jo Taivaan Kotiin... Ei muuta ku voimia teille kaiken keskenmenon kokeneille. :hug:

 

Miten te selviätte/olette selvinneet perättäisistä/useammasta keskenmenosta? Tämä on jo turhan mones ja tuntuu etten millään selviä normaalirutiineista eilisen lääkärilausunnon jälkeen..Itken jatkuvasti,en pysty lähtemään kotoa minnekään :/

Kiitos muuten Zurusilmälle, tuo selvensi aika hyvin mietintöjäni mitä lääkkeellisessä tyhjennyksessä pohdin..

 

mulla on ollu 3 peräkkäistä km.
rv 6-11.
eka tuli normaalisti pois.
toinen "ongittiin" pois.
kolmannen aikana sain lääkkeet kotiin jotka laitoin ite.
en ite ajatellu jatko tutkimuksia eikä lääkärit sellaisia ehdottanu.
mulla oli poika ennen km.se piti mut järjis ja hengis.
km jälkeen oon saanu tytön ja pojan.
tyttö palautti luottamuksen lasten saantiin.
nyt on neljännen (oikeestaan 7) yritys käynnis.
pelko ei oo ikinä väistyny,ehkä helpottaa kun potkut alkanu tuntua..
todella suuret :hug: kaikille saman asian kans painiville

 

zurusilmä :hug: :hug: kokemastasi. Meillä ei missään tapauksessa saa tehdä tyhjennystä kotona vaan pitää mennä sairaalaan. Mä kysyin viimeisimmän km:n yhteydessä, että saisiko ekat cytotecit kotiin, että vois laittaa ne kotona ennen lähtöä sairaalaan (ettei tarttis turhaan odotella sairaalassa ennen kuin prosessi lähtee käyntiin) vastaus oli tiukka ja ehdoton ei. Ei ole heidän mielestään tarpeeksi turvallista kotona aloittaa/suorittaa toimenpidettä. Ja samoiten buranaa ei anneta. Kaikkea muuta "hyvää" nappia saa muttei buranaa.

 

Kylläpäs Suomeen mahtuu monenlaista tapaa hoitaa lääkkeellinen tyhjennys. Pakko kirjoittaa tännekin, kun luin Mymmyryy juuri viestisi. Olen juuri itse hoidellut lääkkeellisen hoidon kotona, vain sen aloituslääkkeen sain sairaalassa. Kysyin jopa, että olisiko mahdollista päästä osastolle, jos haluaisin, niin ei ollut... No, kaikki meni hyvin, ja olin toisaalta ihan mielelläni kotona. Sanoivatko, että miksi ei buranaa? Mulle sanottiin, että voin hyvin käyttää buranaa, kun panacod ei sovi. Burana kasisatasta sitten vetelin 3 kpl vuorokaudessa.

 

noella burana hidastaa tyhjennystä. Ja vähentää vuotoa. Sen takia meillä ei buranaa suositella kipuun otettavaksi muistaakseni kolmeen päivään km:n jälkeen.