Sain elämäni ensimmäisen ihka oikean taideteoksen :) (pohdintaa taiteellisuudesta ja taiteettomuudesta)

[chef]

Tai pikemminkin osan siitä, sillä teokseen kuuluu lähes 600 osaa. Ja nyt mulla on niistä 3. Mutta kai sekin jotain on

Mä en ole ns. kateuteen taipuvaa tyyppiä, mutta kyllä mä valehtelisin, jos väittäisin, etten yhtään ole kateellinen ihmisille, jotka ovat taiteellisia. Hittolainen, kun multa puuttuu itseltäni ihan kokonaan näkemys, eikä käsi ja pää vaan toimi yhdessä. Eikä kyllä erikseenkään.

Voiko OIKEASTI oppia taiteelliseksi? Vai onko se puhtaasti sisäsyntyinen asia? Tai voiko puusilmäinen ihminen, jolla on peukalo keskellä kämmentä, oppia edes kopioimaan...siis tarkoitan sitä, etä vaikka omaa näkemystä ei ole, niin mallista osaisin jäljentää? Lähinnä maalaamista mietin.

 

["vieras"]

Kyllä mä väittäisin, että jonkin verran voi oppia - jäljentämään ainakin, ja lisäksi voi opetella joitakin "sääntöjä", esimerkiksi sommittelua koskevia. Tarkoitan sitä, että jos kuviot on aseteltu paperille huonosti, sitä on ikävä katsoa, koko systeemi näyttää olevan kalleellaan tai silmä ei oikein tiedä, mihin kohdistaisi katseensa. Osa ihmisistä näkee tuollaiset asiat heti ja saa erikoisemmatkin astelemat toimimaan - pieni siveltimen veto yhteen kohtaan, niin koko äsken vinksallaan ollut astelema näyttääkin tasapainoiselta. Jos itse ei näe tuollaisia asioita, niitä voi harjoitella aluksi tutuilla ja turvallisilla jutuilla, kuten noudattamalla kultaista leikkausta jne.

Myös värejä voi opetella tutkimaan ja sekoittelemaan ihan ohjeiden kanssa, jos ne muuten tuottavat vaikeuksia. Mulle tuli lukion kuvaamataidon tunnilla täydellisenä yllätyksenä, että joku ihan oikeasti tarvitsee kirjalliset ohjeet, miten perusväreistä sekoitetaan marjapuuron punaista, harmaata tai sammalenvihreää, ja silti se voi olla vaikeaa Värien sekoitteleminen on mukavaa ja niillä voi lähteä kylmästi kokeilemaan, millaista tulee kun lisäilee vähän tätä ja vähän tuota. Jos lähdet jäljentämään jotakin maalausta, tarvitsee sitä taitoa että ensinnäkin tunnistaa ne käytetyt sävyt ja osaa itse sekoittaa vastaavan - jossakin kuvassa äkkiseltään harmaalta näyttänyt varjo saattaakin tosiasiassa olla vaikkapa yllättävän tumma, ruskeaan taittava lila.

Mun mielestä maalaamisessa on parasta se itse prosessi, nautin ihan älyttömästi väreillä ja muodoilla leikkimisestä ja siitä sottaamisesta ylipäätään. On tosi ihana huomata, että joku kaveri innostuu ihan täysillä kun saa kokeilla meillä maaleja isolle kankaalle ja nauttii siitä, vaikka ensin väittää, ettei osaa. Jokaisen työt ei päädy näyttelyyn tai tule myydyksi (edes sukulaisille ), mutta mun mielestä arvokkaampaa on nauttia siitä tekemisestä

 

[chef]

Ohhoh. Kuulostaa melko...vaativalle.

Pitääkä googlettaa kultainen leikkaus. Jos mä vaikka aloitan siitä

Sinänsä on varmaan helpompaa tehdä sinnepäin-jäljennös. Lähinnä pohdin sitä, että näin ihanan teoksen ja haluan sellaisen itsellenikin. Ei sen tarvitse olla tismalleen sama, mutta samanhenkinen. Ehkä joskus kokeilen sitten sitäkin puuhaa

 

["vieras"]

Ohhoh. Kuulostaa melko...vaativalle.

Pitääkä googlettaa kultainen leikkaus. Jos mä vaikka aloitan siitä

Sinänsä on varmaan helpompaa tehdä sinnepäin-jäljennös. Lähinnä pohdin sitä, että näin ihanan teoksen ja haluan sellaisen itsellenikin. Ei sen tarvitse olla tismalleen sama, mutta samanhenkinen. Ehkä joskus kokeilen sitten sitäkin puuhaa

Ei ollut tarkoitus saada maalamista kuulostamaan vaativalle Silmä kyllä harjaantuu näkemään värejä ja muotoja niin että niitä on helpompi jäljentää. Monilla kursseilla laitetaan esimerkiksi joku poseeraamaan älyttömissä asennoissa ja annetaan 20 sekuntia aikaa piirtää se ihminen - ekalla kerralla moni ei saa paperille kuin kädet tai yhden jalan ja senkin väärässä asennossa, ja mallin asento aina vaihtuu ja piirtämiseen annettu aika lyhenee, mutta piirustusten taso sen kuin paranee

 

[123rfjkbvdtjvi]

Mä epäilen, että jokainen voi tiettyyn pisteeseen asti oppia, toiselle se oppiminen on helpompaa. Eihän lahjakkuus ole kuitenkaan sitä, etteikö tarvitsisi opetella ja opiskella.

Värisilmääkin voi harjaannuttaa. Mulle on ollut hyvin helppoa silmämääräisesti tehdä värimallit töissä, ja huomaan että se tekeminen harjautti sitä lisää. Harvoin katson mitään väriä niin, että tuossa on esim. valkoinen tai punainen, vaan yleensä katson niitä sillä silmällä, että mitä sävyjä sekoittamalla saan juuri tuon värin. Jonkin verran se on vähentynyt nyt, kun en ole tehnyt töitä. Aikaisemmin se oli juuri sellaista, että katsoit jotain kananmunavaahtoa leipoessasi, ja huomasit automaattisesti miettivästi että mitä sävyjä siinä oikein oli