Säälittää niin laittaa tuo kymmenkuinen hoitoon, mut ei ole muitakaan vaihtoehtoja... =(

Säälittävät kotiäidit ovat niin hemmetin hyviä korottamaan itseään johonkin jalustalle. Taustalla on melkein poikkeuksetta ihan ok tai hyvätuloinen mies. Vai onko teidän miehellä huonommat tulot kuin teillä itsellänne? Tai saisitteko paljon yhtään sen enempää palkkaa käteen kuin mitä saatte kotonaollessa huomioiden tuet ja työssäkäynnin kulut?

Mun mies saa käteen 1300 euroa. Toiset vaan on enemmän materian perään kuin toiset. On meilläkin asuntolainaa ja kyllä, se on mitoitettu sen mukaan että voin olla kotona. Tai vaikka molemmat voi olla. Ja on auto. Ja on työt. Ja on koulutus. Lapsia ei tietenkään tule sormia näpäyttämällä mutta kyllä sitä ihminen ihan totta pystyy aika pitkälti omaan elämäänsä vaikuttamaan. Usean sata euroa eli iso raha meille jäisi enemmän käteen jos olisin töissä.

 

Mää en vaan yksinkertaisesti ymmärrä minkätakia niitä lapsia tehdään, muttei niitä voida edes sitä 3 vuotta itse hoitaa!!!??? Tässä kohdassa kysytään, eikö äidillä saa olla ura haaveita jne. tottakai saa olla mutta jos sinä elämästäsi teet noin 40 vuotta työtä etkä siitä raski lapsesi hyväksi sitä 3 vuodesta luopua niin ei välttämättä kannata niitä lapsia tehdä! Tai vedotaan johonkin asuntolainan maksuun, järkevä ja elämäänsä suunnitteleva aikuinen kyllä osaa hoitaa taloutensa niin ettei sen kolmen vuoden aikana nälkään kuole vaikka ei olisikaan vara pitää sitä uutta farmari autoa. Laittaa rahaa säästöön ennekuin lapsen tekee, ottaa sen jumalattoman asuntolainan vasta sen kolmen vuoden jälkeen jne. vaihtoehtoja kyllä aivan varmasti on!
Mutta ei, itsekeskeisesti pitää saada kaikki mahdollinen ja mieluiten vielä nopeesti...

Näimpä...Onneksi sinä olet ollut edeltä viisas ja valinnut milloin haluat tehdä töitä, milloin synnytät ja milloin ostat sen oman kodin, vieläpä oikeassa järjestyksessä. Me ei oltu niin järkeviä, mutta eletään silti ihan onnellista elämää rakkaine lapsinemme, usko tai älä. Joskus vaan pitää tehdä valintoja jotka saattaa harmittaa, kuten tämä omani nyt...

Niin te elätte onellista elämää, mutta entäs se pikkuinen vauva jonka vieraat hoitaa joka ei saa nauttia läsnä olevasta äidistä, vaan äidistä jolle se "unelma työpaikka" menee oman vauvan tarpeitten edelle...

No sitähän tässä just harmittelen, luitko ollenkaan koko ketjua?? Sydän vuotaa verta kun joudun hoitoon viemään, mut kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin! Meneekö se perille vai joudunko vielä vääntämään rautalangasta?

 

Niin te elätte onellista elämää, mutta entäs se pikkuinen vauva jonka vieraat hoitaa joka ei saa nauttia läsnä olevasta äidistä, vaan äidistä jolle se "unelma työpaikka" menee oman vauvan tarpeitten edelle...[/quote]

..mmm...nii...mietis likka nyt vähän. miten esim. yh joka on perheen ainoa elättäjä. hän tuskin menee töihin hienon uran perässä, vaan tarjotakseen lapselleen hitusen tasokkaampaa elämää. ja usein sekin on vain sitä että saa yhden laskun verran enemmän rahaa. muta sekin vähä pienentää äidin stressiä ja voi ola taas parempi vanhempi lapselleen. ja kuapa ei haluaisi tarjota lapselleen parasta mihin pystyy.

yritätkö sanoa että työssä käyvät äidit rakastavat lapsiaan vähemmän kuin kotiin jäävät?

 

Minä en ainakaan halua olla kotona kolmea vuotta, siinä tulee hulluks niin lapsi kuin äitikin.

Niin jotkut on jo valmiiks sekasin ja toiset sekoo niinkin helposti kuin oman lapsen kanssa olemisesta.

 

Totinen totuus on, että olisi mahtava jäädä kotiin hoitamaan lapsia, mut 290? ei oikein riitä...!
Meillä 3.v ja 10kk pojat ja molemmat pkodissa.Ensimmäinen meni pkotiin 1.v ikäisenä, koska menin töihin määräaikaiseksi 4kk(tosin jatkoin vielä 1kk).Oli mahtava huomata kuinka maino kaveri meillä on ja kuinka hyvää pkoti hänelle teki! Oli innoissaan muista kavereista,oppi monia uusia asioita ja pkodissa keskityttiin kasvatus asioihin ehkä maltillisemmin kuin kotona,koska näkevät samat asiat päivittäin!Toisen kohdalla ajattelin, että nyt olen kotona pidempään, että Ukko tekee töitä reilummin, mut huomasin, et henkisesti rankempaa kuin kuvittelin, kotihommat+lasten hoidot ainoastaan mun harteilla...Kaikki "kasvukivut" äitin harteilla! Tehtiin hyvä päätös, molemmat töissä tasaisesti, kotihommia jaetaan (tasapuolista)ja Lapset tarvittaessa pkotiin eli n.2pv viikossa! Nautitaan kaikki yhteisestä vapaaajasta sekä arvostetaan hyvää oloa! ja tyytyväisiä lapsia pkodista saadaa hakea... d

 

ja kököt. Jos minä jäisin kotiin kolmeksi vuodeksi lapsen kanssa, olisin sitten 30-vuotias ihminen, jolla ei ole työkokemusta kuin kesätöistä. Olisinko kuumaa kamaa työmarkkinoilla? Mitä luulette? Vai olisiko niin, että laittamalla lapseni hoitoon jo hieman aikaisemmin takaisin hänelle paremmat olot noin niiko pidemmällä tähtäimellä?

 

Jos kerta lähetään mollaamaan.. Oman kokemukseni mukaan kotiäitiyden takana on myös lähes poikkeuksetta kouluttamattomuus ja vähäinen kiinnostus tehdä mitään töitä. Sitten käytetään lapsiaegon kiillottajina ja ollaan niin epäitsekkäästi uhrattu elämä, vaikka töihin ei mentäisi mielellään koskaan. Sitten aan pukataan uutta lasta..

 

Elämä ei aina mene niin kuin haluaa.Joidenkin on pakko mennä töihin jos rahat ei riitä. Useimmat äidit haluavat olla kotona ainankin 3v. asti.Mutta ei ole aina mahdollisuutta siihen.

Kai se on niiden vaikea tajuta jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa.Vaikuttaa siltä ettei edes haluta tajuta.

 

No sitähän tässä just harmittelen, luitko ollenkaan koko ketjua?? Sydän vuotaa verta kun joudun hoitoon viemään, mut kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin! Meneekö se perille vai joudunko vielä vääntämään rautalangasta?

Miten niin ei ole mahdollisuutta? Eihän sua kukaan kotiin pakota jäämään. Jos miehes tienaa käteen 2000 euroa niin se on hyvin ja kun asutte vielä pikkupaikkakunnalla niin asuntolainaa tuskin hirveästi on. Valintoja, valintoja. Tietty jos pitää olla autolainat, elektroniikkaa, kaikkea vimpan päälle niin eihän se raha "riitä"
Mene ihmeessä töihin jos haluat mutta älä nyt väitä ettei mahdollisuutta ole.

 

Niin te elätte onellista elämää, mutta entäs se pikkuinen vauva jonka vieraat hoitaa joka ei saa nauttia läsnä olevasta äidistä, vaan äidistä jolle se "unelma työpaikka" menee oman vauvan tarpeitten edelle...

..mmm...nii...mietis likka nyt vähän. miten esim. yh joka on perheen ainoa elättäjä. hän tuskin menee töihin hienon uran perässä, vaan tarjotakseen lapselleen hitusen tasokkaampaa elämää. ja usein sekin on vain sitä että saa yhden laskun verran enemmän rahaa. muta sekin vähä pienentää äidin stressiä ja voi ola taas parempi vanhempi lapselleen. ja kuapa ei haluaisi tarjota lapselleen parasta mihin pystyy.

yritätkö sanoa että työssä käyvät äidit rakastavat lapsiaan vähemmän kuin kotiin jäävät?[/quote]

Mietippäs itse alle kolme vuotias ei todellakaan tarvitse mitään rahallisesti tasokkaampaa elämää, salli mun nauraa Vaan syliä ja omaa äitiä

 

No sitähän tässä just harmittelen, luitko ollenkaan koko ketjua?? Sydän vuotaa verta kun joudun hoitoon viemään, mut kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin! Meneekö se perille vai joudunko vielä vääntämään rautalangasta?

Ei sekään auta täällä palstalla.

 

Jos kerta lähetään mollaamaan.. Oman kokemukseni mukaan kotiäitiyden takana on myös lähes poikkeuksetta kouluttamattomuus ja vähäinen kiinnostus tehdä mitään töitä. Sitten käytetään lapsiaegon kiillottajina ja ollaan niin epäitsekkäästi uhrattu elämä, vaikka töihin ei mentäisi mielellään koskaan. Sitten aan pukataan uutta lasta..

Ja mun kokemuksen mukaan lapset laitetaan mahdollisimman aikaisin hoitoon ettei itse tarvitse kasvattaa. Saa omaa aikaa ja muut hoitaa lapsen hoidon.

 

Jos kerta lähetään mollaamaan.. Oman kokemukseni mukaan kotiäitiyden takana on myös lähes poikkeuksetta kouluttamattomuus ja vähäinen kiinnostus tehdä mitään töitä. Sitten käytetään lapsiaegon kiillottajina ja ollaan niin epäitsekkäästi uhrattu elämä, vaikka töihin ei mentäisi mielellään koskaan. Sitten aan pukataan uutta lasta..

Ja mun kokemuksen mukaan lapset laitetaan mahdollisimman aikaisin hoitoon ettei itse tarvitse kasvattaa. Saa omaa aikaa ja muut hoitaa lapsen hoidon.

haha

 

Mietippäs itse alle kolme vuotias ei todellakaan tarvitse mitään rahallisesti tasokkaampaa elämää, salli mun nauraa Vaan syliä ja omaa äitiä

Vaikka tod.näk. olet provo tai muuten elämästä vieraantunut, kerron siulle silti yhen jutun... rahallisesti tasokkaampi elämä saattaa joillekin tarkoittaa sitä, että on vara ostaa muutakin ruokaa kuin makaronia ja eineslihapullia.

 

Elämä ei aina mene niin kuin haluaa.Joidenkin on pakko mennä töihin jos rahat ei riitä. Useimmat äidit haluavat olla kotona ainankin 3v. asti.Mutta ei ole aina mahdollisuutta siihen.

Kai se on niiden vaikea tajuta jos ei ole itse ollut samassa tilanteessa.Vaikuttaa siltä ettei edes haluta tajuta.

ihan samaa mieltä. itse kahden lapsen yh ja tiedän etten hv:lle voi jäädä. haluaisin tietenkin itse kasvattaa lapseni, mutta stressaantunut hermoraunio kiikkivan talouden takia ei ehkä ole lapsille se paras vaihtoehto.

 

Mää en vaan yksinkertaisesti ymmärrä minkätakia niitä lapsia tehdään, muttei niitä voida edes sitä 3 vuotta itse hoitaa!!!??? Tässä kohdassa kysytään, eikö äidillä saa olla ura haaveita jne. tottakai saa olla mutta jos sinä elämästäsi teet noin 40 vuotta työtä etkä siitä raski lapsesi hyväksi sitä 3 vuodesta luopua niin ei välttämättä kannata niitä lapsia tehdä! Tai vedotaan johonkin asuntolainan maksuun, järkevä ja elämäänsä suunnitteleva aikuinen kyllä osaa hoitaa taloutensa niin ettei sen kolmen vuoden aikana nälkään kuole vaikka ei olisikaan vara pitää sitä uutta farmari autoa. Laittaa rahaa säästöön ennekuin lapsen tekee, ottaa sen jumalattoman asuntolainan vasta sen kolmen vuoden jälkeen jne. vaihtoehtoja kyllä aivan varmasti on!
Mutta ei, itsekeskeisesti pitää saada kaikki mahdollinen ja mieluiten vielä nopeesti...

Samaa mieltä! Me kituutettiin mun kotihoidontuella ja miehen opintotuella vuokrakämpässä ja pärjättiin mainiosti.

Kyllä nykyään porukka elää sellaista kulutusjuhlaa, että ei oo ihme, että lainoja ei saa maksettua. Ja lapsethan siitä näköjään saa kärsiä...

 

No sitähän tässä just harmittelen, luitko ollenkaan koko ketjua?? Sydän vuotaa verta kun joudun hoitoon viemään, mut kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin! Meneekö se perille vai joudunko vielä vääntämään rautalangasta?

Miten niin ei ole mahdollisuutta? Eihän sua kukaan kotiin pakota jäämään. Jos miehes tienaa käteen 2000 euroa niin se on hyvin ja kun asutte vielä pikkupaikkakunnalla niin asuntolainaa tuskin hirveästi on. Valintoja, valintoja. Tietty jos pitää olla autolainat, elektroniikkaa, kaikkea vimpan päälle niin eihän se raha "riitä"
Mene ihmeessä töihin jos haluat mutta älä nyt väitä ettei mahdollisuutta ole.

Kyllä väitän, ettei ole. Luitko, että olen ollut työttömänä ja sain just vakipaikan? Tiesitkö, että se on aika pirun hyvin näinä aikoina! Ja se on otettava vastaan, jos haluan myös tulevaisuudessa olla työelämässä mukana. Olen kohta kolmikymppinen ja takana on n. vuoden kestänyt työsuhdepätkä koulunkäynnin lisäksi. Mitähän mä sulle tätä selitän ees...sulla on oma (ainut oikea) mielipide, ja mulla omani. Love and peace =)

 

eiköhän laiteta pillit pussiin, ei taida "marjalla" olla lapsia tai perhettä. satukirjasta lukenut pari prinsessa tarinaa ja "he elivät onnellisena elämänsä loppuun asti..." niin että tsemppiä kaikille vanhemmille jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapsilleen parhaat pahdolliset eväät elämään!!!!

 

Jos kerta lähetään mollaamaan.. Oman kokemukseni mukaan kotiäitiyden takana on myös lähes poikkeuksetta kouluttamattomuus ja vähäinen kiinnostus tehdä mitään töitä. Sitten käytetään lapsiaegon kiillottajina ja ollaan niin epäitsekkäästi uhrattu elämä, vaikka töihin ei mentäisi mielellään koskaan. Sitten aan pukataan uutta lasta..

Tai sitten vaan halutaan tarjota lapselle sellainen lapsuus, että toinen vanhemmista on aina läsnä. Sellainen lapsuus minulla oli ja olen ikuisesti kiitollinen äidilleni ja isälleni :flower: Töitä ovat tehneet lapsesta asti, mutta valinnat on tehty myös meitä lapsia silmälläpitäen, ei ole tarvinnut koskaan mennä hoitoon.

Itse aion aina olla läsnä lapsilleni, kun he sitä eniten tarvitsevat. Vaikea kuvitella, että laittaisin pahimmassa eroahdistuksessa olevan vauvan hoitoon vieraalle. Raha on valintakysymys sekin, vaikka olenkin yh.

 

Mietippäs itse alle kolme vuotias ei todellakaan tarvitse mitään rahallisesti tasokkaampaa elämää, salli mun nauraa Vaan syliä ja omaa äitiä

Vaikka tod.näk. olet provo tai muuten elämästä vieraantunut, kerron siulle silti yhen jutun... rahallisesti tasokkaampi elämä saattaa joillekin tarkoittaa sitä, että on vara ostaa muutakin ruokaa kuin makaronia ja eineslihapullia.

Siis aivan uskomatonta mihin tämä maailma on mennyt! Jos täällä on yksikin äiti joka liputtaa kotihoidon ja lasten ehdoilla elämisen puolesta niin hän ei voi olla todellinen. Säälittävää!
Se voi olla sinulle tasokkaampaa mut mieti kummankohan se pieni valitsisi sisäfilettä pöytään ja vieraalle hoitoon vai sitä makaroonilaatikkoa ja oman äidin?

 

No sitähän tässä just harmittelen, luitko ollenkaan koko ketjua?? Sydän vuotaa verta kun joudun hoitoon viemään, mut kun ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin! Meneekö se perille vai joudunko vielä vääntämään rautalangasta?

Ei sekään auta täällä palstalla.

Ei näköjään. Kotiäitiys lamauttaa aivosolut.

 

"marja" mene pois.

 

"marja" mene pois.

Miksi?

 

Siis aivan uskomatonta mihin tämä maailma on mennyt! Jos täällä on yksikin äiti joka liputtaa kotihoidon ja lasten ehdoilla elämisen puolesta niin hän ei voi olla todellinen. Säälittävää!
Se voi olla sinulle tasokkaampaa mut mieti kummankohan se pieni valitsisi sisäfilettä pöytään ja vieraalle hoitoon vai sitä makaroonilaatikkoa ja oman äidin?

Jaa. No lapsen terveydelle on haitaksi syödä ensimmäisten elinvuosien ajan huonoa ravintoa. Jos siitä lähdetään. Tai kulkea huonoissa kengissä.

Minä olen kotiäiti. Minulla on siihen toistaiseksi vara. Tosin voi olla, että kohta ei enää ole.

 

ku hiukka epärealistista ja suvaitsematonta. kuinkahan monella työssäkäyvälläkään on varaa sitä sisäfilettä sinne pöytään ostaa...oletko sä ise sitten koskaan käynyt töissä?