Säälittää lapset, jotka joutuvat asumaan ankeissa kerrostaloasunnoissa=(

Jo on sulla murheet :headwall: Että ihan säälitää

 

Kiitos osanotosta :flower:

Mä niin tykkään asua korkealla kun ikkunasta avautuu taivas. Kesällä oma pieni piha olisi varmasti tosi kiva grillailu mielessä mutta muuten me ei siitä saataisi kovin paljon irti siksi ollaan valittu tämä asumismuoto.

 

Mä kyllä asuisin omassa omakotitalossa paljon mielummin kun tässä pikkuisessa kerrostalokämpässä... Noh meitä tosin on 65 neliötä ja 5 henkilöä. Ja tässä talossa ei asu ketään muita lapsia, ja tässä ei ole minkäänlaista pihaa

Minkäs teet... köyhällä ei ole varaa valita. Tosin uskon että me aikuiset kärsitään tästä enemmän kuin lapset. Lapsilla kun ei ole minkäänlaista vertailupohjaa....

 

asun pienessä kerrostalossa, on vain kaksi kerrosta asuntoja plus kellari. lapsella on oma tilava huone, asumme 80 neliön kolmiossa huoneet ovat isoja ja valoisia. pihalle pääsee kun laskeutuu kaksi kerrosta. ihan ikiomaa pihaa ei ehkä ole, mutta kahden kerrostalon välinen nurmialue on suuri leikkiä, pihalla asustaa jopa koiriamme . palvelut, koulut ja kaupat ovat lähellä. haaveilen kyllä omasta talosta, ettei tarvitse huolehtia, kestääkö naapurien hermot pihalla asuvia koiriamme... sitten olisi autotalli, missä isäntä voisi puuhailla ja säilyttää tavaroitaan...ja olisi isompi pesuhuone. meillä on täällä tietenkin yhteissauna, mikä ei sikäli haittaa mua, mutta kun oma suihkutila on pikkuruinen, sen haluaisin olevan avarampi tila. ja sitten vuokra ei valuisi hukkaan vaan voisin käyttää saman summan lainanlyhentämiseen

 

Jotain erikoista siinä maalaisidyllissä on oltava, sillä kun mä muutan maalle, joka kerta muutan takaisin kaupunkiin masennuslääkepaketti takataskussa. :saint:
Mutta kasvatuksesssahan se tietty on mennyt pieleen alusta asti, mäkin olen kerrostalolähiössä kasvanut. Että ymmärtäähän sen.
Mutta todellisuudessa: maalla mä pelkään aina ja lähes kaikkea: ääniä, humalaisia ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Kaupungissa taas en ollenkaan.
Mä en lähde täältä enää ikinä.
Ja vaikka me ostettais omakotitalokin täällä joskus, ostetaan se niin että naapurit on kolmen metrin päässä. Kiitos.

 

Jotain erikoista siinä maalaisidyllissä on oltava, sillä kun mä muutan maalle, joka kerta muutan takaisin kaupunkiin masennuslääkepaketti takataskussa. :saint:
Mutta kasvatuksesssahan se tietty on mennyt pieleen alusta asti, mäkin olen kerrostalolähiössä kasvanut. Että ymmärtäähän sen.
Mutta todellisuudessa: maalla mä pelkään aina ja lähes kaikkea: ääniä, humalaisia ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Kaupungissa taas en ollenkaan.
Mä en lähde täältä enää ikinä.
Ja vaikka me ostettais omakotitalokin täällä joskus, ostetaan se niin että naapurit on kolmen metrin päässä. Kiitos.

et osaa olla itsesi kanssa, pelkäät omia ajatuksiasi