Jotain erikoista siinä maalaisidyllissä on oltava, sillä kun mä muutan maalle, joka kerta muutan takaisin kaupunkiin masennuslääkepaketti takataskussa. :saint:
Mutta kasvatuksesssahan se tietty on mennyt pieleen alusta asti, mäkin olen kerrostalolähiössä kasvanut. Että ymmärtäähän sen.
Mutta todellisuudessa: maalla mä pelkään aina ja lähes kaikkea: ääniä, humalaisia ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Kaupungissa taas en ollenkaan.
Mä en lähde täältä enää ikinä.
Ja vaikka me ostettais omakotitalokin täällä joskus, ostetaan se niin että naapurit on kolmen metrin päässä. Kiitos.